tag:blogger.com,1999:blog-1672168646802507337.post8936429573814081300..comments2023-10-20T13:33:57.957+03:00Comments on Hues of Black: Epäonnistumisen päivä (eilen) ja omat mokatHekkuhttp://www.blogger.com/profile/18121281858123669390noreply@blogger.comBlogger2125tag:blogger.com,1999:blog-1672168646802507337.post-32854186587896828512012-10-14T17:50:17.958+03:002012-10-14T17:50:17.958+03:00Myyntihommissahan nimeonmaan pitää oppia suhtautum...Myyntihommissahan nimeonmaan pitää oppia suhtautumaan vastoinkäymisiin niin, että nopeasti miettii, miksei homma mennyt maaliin ja sitten unohtaa koko asian, jottei se jää vaivaamaan tulevia suorituksia. Tai näin olen asian ymmärtänyt, vaikken itse myynnissä olekaan (aika paljon ollaan kuitenkin tekemisissä). <br /><br />Voin kuvitella, ettei aina olekaan niin kivaa olla oman itsensä ja aikataulujensa täydellinen herra - juuri asioiden priorisointi ja vaikkapa työajat ovat varmasti välillä haastavia juttuja... Mullakin on stressinsietokyky kasvanut tässä vuosien varrella aika hyväksi, ja nukun kyllä yöni hyvin, vaikka olisi miten kova härdelli töissä päällä - tai jos en nuku, niin sitten on kyllä päiväkin pilalla!<br /><br />Ja vielä armollisuudesta: sinäpä sen keksit ja sanoit, sitä pitäisi nimenomaan olla enemmänkin!Hekkuhttps://www.blogger.com/profile/13444153753568705024noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1672168646802507337.post-76995646562931181432012-10-14T13:33:47.107+03:002012-10-14T13:33:47.107+03:00Minulla on työssä vähän eri tilanne, sillä teen ho...Minulla on työssä vähän eri tilanne, sillä teen hommia käytännössä yksin (esimies ulkomailla eikä alaisia) ja myyntipuolella epäonnistuminen tarkoittaa aina kauppojen menettämistä eli budjettiin pääsy hankaloituu. Tuon tyyppisiä "epäonnistumisia" tapahtuukin toki tuon tuosta, sillä myyntityössä fakta on, että Win some - lose some.<br /><br />Ehkä suurin ongelma omassa työssä on priorisointi ja voimavarojen jakaminen. Välillä on pakko tunnustaa faktat, että ihan kaikkeen ei yksi ihminen repeä ja yksityiselämäänkin pitää satsata. Sanotaan siis vaikka niin, että stressinsietokykyä pitää olla rutkasti. Ja kaikkea ei voi ihan niin vakavasti ottaa. Olen 12 vuoden aikana oppinut myös olemaan (melko) armollinen itseäni kohtaan. Tosin, eihän se ihan aina niin helppoa ole. ;-)-Jassu-https://www.blogger.com/profile/13145584333369456536noreply@blogger.com