3.12.2016

Missattu marraskuu



Heipparallaa, hengissä ollaan! Marraskuu meni [pimeässä] sumussa: oli kiirettä, sairastelua, pikkujouluja ja synttäreitä. Kaiken kruununa ainokaiseni täytti 13, ja on nyt virallisesti teini! Ihana, rakas lapseni, joka on jo pitkään ollut aivan oma ihmisensä, josta paljastuu koko ajan uusia puolia ja hienoja ajatuksia – olen hänestä ylpeä, onnellinen ja kiitollinen harva se päivä! Tiedostan myös tosi vahvasti sen, että se kaikkein perustavanlaatuisin kasvatustyö, jossa siirrän lapselle omia arvojani ja isoja linjoja (kunnioita kaikkia ihmisiä, ole kohtelias, muista kiittää ja olla kiitollinen, anna enemmän kuin otat, älä röökaa) alkaa olemaan nyt tehty. 13-vuotias ajattelee jo aivan omilla aivoillaan, ja haluaa tehdä omat johtopäätöksensä ja valintansa, enkä minä voi kuin herättää keskustelua, olla rakentavasti joskus eri mieltä ja yrittää valaista omaa näkökulmaani asioihin. Mediakriittisyyttä soisin hänelle vielä roppakaupalla lisää, mutta muuten sellaista sopivaa kyseenalaistamista kyllä löytyy – joskus vähän liikaakin…

Sydäntäni lämmitti kovasti, kun luin jostakin (voi, kun voisin tehdä lähteelle kunniaa!), että kunhan lapsi osaa käyttäytyä vieraita kohtaan hyvin, on ihan ok, että kotona joskus vähän ovenkarmit paukkuvat. Olin juuri sitä ennen saanut ihan erikseen ystävältäni (kiitos!) palautetta siitä, miten esimerkillisen kohtelias ja hyvin käyttäytyvä poikamme oli omissa sukulaissynttärikemuissaan, eikä edellisillan änkyräväärästä teinihirviöstä ollut onneksi nähtävissä jälkeäkään. Olin itsekin asiasta samaa mieltä, ja pisteet nyt minulle siitä, että noteerasin asian heti juhlien jälkeen ja kerroin pojalle, kuinka ylpeitä hänestä isänsä kanssa olimmekaan: hän oli selvästi mielissään asiasta, vaikka yrittikin olla cool :-D (Koska coolius on tärkeintä kaikesta).

Asukuvia ei siis juurikaan ole tarjolla, koska pitkät työpäivät ja surkeat kuvausolosuhteet. Tätä kirjoittaessani istun lentokoneessa paluumatkalla Roomasta (rankka työreissu!) – mutta kukapas minua nyt siellä olisi kuvaillut?! Kävi kyllä mielessä, että siinä ympäristössä vähän arkisempikin asu olisi näyttänyt aika paljon fancymmältä kuin meidän espoolaisen olohuoneen seinää vasten! Mutta rehellisyyden nimissä kerrottakoon, että koska kyseessä oli markkinointiseminaari  (damn, taisin juuri vetää maton alta tuolta rankka reissu –väitteeltä), vietin koko viikon käytännössä samassa farkut + Stan Smiths – combossa, etten vain olisi erottautunut muusta [mainoskekkuli]massasta. Lisäksi pakkasin lähtöä edeltävänä iltana todella nopeasti ja ilman kunnon kokonaissuunnitelmaa, ja niinpä olin itsekin melkein koko ajan ärsyyntynyt päälläni olevista hieman kummallisista/ tylsistä/ epämukavista asuista.
 
Fontana di Trevi - aina yhtä vaikuttava näky (ja tietty heitin kolikon!)

Pakko myös tunnustaa heti kättelyssä, etten ostanut mitään. EN MITÄÄN! Näin ei pitänyt käydä, ja olin itse asiassa pakannut mukaan Longchampin ison pliage –laukun siltä varalta, että kantelisin kenkälaatikoita ja laukkuostoksia hotellihuoneeseen harva se iltapäivä, mutta shoppailutähdet eivät olleet lainkaan kohdallaan tällä viikolla. Olin jo etukäteen tsekkaillut useamman brändin (Prada, Celine, YSL, Fendi) isompia tote-mallisia käsiveskoja työlaukuksi, mutta valikoimat liikkeissä olivat tosi huonot: mustia laukkuja (en voi edes harkita muuta väriä päivittäiseen käyttöön) ei ollut kuin muutama, ilmeisesti ne oli siis myyty loppuun, koska netissä tarjontaa kyllä riittää. Ja koska joku roti pitää olla, en sitten sortunut mihinkään niistä kivoista pikkulaukuista, joita kyllä huokaillen hiplailin – muistutin myös itselleni useampaan otteeseen, että olen käyttänyt uutta Saint Laurentin pikkulaukkuani tähän mennessä tasan kolme kertaa, enkä näin ollen löytänyt edes heppoisia perusteluja uuden, melkein vastaavan hankkimiselle. Pidätän silti itselläni oikeuden harkita asiaa uudestaan, jos Guccin Matelasse tai Dionysos –mallit sattuisivat tulemaan joulualeen…

Ja onneksi my-theresa.com muisti lähettää minulle alen ennakkolinkin, sillä UPS lennättää parhaillaan luokseni tätä SaintLaurentin laukkua – kaikki päättyi siis parhain päin (kunhan laukku on vielä pitämisen arvoinen, en ole ihan 100% varma mallista ennen kuin näen sen)!

15.11.2016

Lämmittelyä sisällä ja sisätakissa

Auvoisaa tiistai-iltaa! Tulin juuri iltakävelyltä; ulkona on niin kurja keli (+1, tihkusadetta), etten nähnyt kuin pari muuta koiranulkoiluttajaa, ja meillä kaikilla oli leuat rintaan painettuna - mutta silti puolen tunnin kävely oli parempi kuin sohvalle jääminen (se houkuttelevampi vaihtoehto). Edellisen parin vuorokauden aikana tuli ratsastettua neljä tuntia, joten kroppa on vähän jumissa, ja rento kävely teki tosi hyvää!

Asuni koostuu mustan eri sävyistä - ja sai muuten paljon kehuja toimistolla, mistä tulee aina hyvä mieli ☺ Meillä on alkuviikosta konttorilla aina niin kylmä, että neuleen ja sisätakin yhdistelmä ei ole yhtään liian hiostava - loppuviikosta onkin sitten jo eri tunnelma, eli pääsen käyttämään erilaisia yhdistelmiä viikon mittaan.

takki By Malene Birger
poolo Cos
farkut rag&bone
nilkkurit &OtherStories

Olkkarin kalustetilaus on muuten nyt tehty, ja vähän jännittääkin - toivottavasti teimme oikeita valintoja! Viimeisen siunauksen pystyy kuitenkin antamaan vasta siinä vaiheessa, kun kaikki mööpelit ovat paikoillaan, ja siinä vaiheessa ei enää voi palauttaa mitään... Sen kaikkein ihanimman kruununjalokiven saimme kuitenkin heti varastolta mukaan: Fritz Hansenin PK22 -tuoli komistaa nyt olohuonettamme ja on juuri niin ihana ja meille sopiva, kuin mitä olin ajatellutkin. Laitan meidän kodista kuvia vasta sitten, kun kokonaisuus on valmis, mutta tässä 60-vuotisjuhlamalliston lanseerauskuva. Olisihan tuo PK61-marmoripöytäkin ollut aika ihana...




12.11.2016

Pretty in pink

neule Cos | huivi Day Birger Mikkelsen
housut Banana Republic | nilkkurit &OtherStories
Cos ei pettänyt taaskaan: tämä kasmirneule on mitä pehmoisin ja ihanin. Arvoin pitkään harmaan ja tämän vanhan roosan välillä (oikeasti olisin halunnut molemmat), mutta sitten onneksi muistin ostaneeni ihan vähän aikaa sitten Malou C:ltä harmaan neuleen  -jota olen siis pitänyt tosi paljon, mutta joka juuri sillä ostohetkellä jotenkin pääsi unohtumaan.

Jalassa on viime vuonna hankitut tekonahkapöksyt, jotka ovat edelleen tosi mieleiset. Olen jopa saanut ne uuteen nousuun, tuntuu että nyt kaapista löytyy paljonkin näiden kanssa sopivia yläosia. Lisäksi on ollut jopa yllättävää, että tekonahka ei olekaan kylmä materiaali - olin ennen kuvitellut, että se olisi sitä. Hiplailin kyllä Stockan poistorekissä roikkuneita Marimekon ihan oikeita nahkahousuja pitkään, mutta vaikka ne olivat mielettömän ihanaa, pehmeää nahkaa, en vain mitenkään voinut perustella itselleni niiden hankkimista, (kun kerran on jo nämä feikit) ja sinne ne jäivät.

Tämä viikko on ollut taas aikamoista säätöä ja säntäilyä, ja välillä tuntuu siltä, että koko tämä työn, arjen ja perheen menojen kanssa tasapainottelu pysyy vain hentoisen langan varassa kasassa... Tiistaina olin unohtanut merkitä kalenteriin vanhempainvartin koululla (ensimmäinen laatuaan yläasteella), ja jouduin sitten siirtämään iltapäivän palavereita loppuviikolle. Ja tietysti töissä on muutenkin tosi kiireistä, kaiken maailman superurgenteja selvityspyyntöjä ja -projekteja on kasaantunut vähän liiaksikin. Torstaina pojalle nousi korkea kuume, ja perjantaina olin vain puoli päivää töissä, kun vuorottelimme miehen kanssa kotona; 13-vuotiaan kanssa ei saisi virallisesti enää jäädä kotiin, mutta yli 40C kuume on jo niin vakava paikka, ettei tuntunut oikealta jättää häntä yksin kotiin. Kaiken lisäksi olin edellisen yön rikkonaisten unien jäljiltä niin väsynyt, että vaikka olin listannut erilaisia töitä itselleni kotitoimistolle, nukahdin vahingossa,enkä saanut mitään tehtyä. Enkä kyllä ole tehnyt vieläkään, vaikka tänään olisi periaatteessa ollut aikaa - kaikki odottaa siis maanantaina konttorilla, eivätkä deadlinet ole tietenkään siirtyneet yhtään eteenpäin. Kurjinta on kuitenkin se, että poika on edelleen kipeä, ja kuume nousee useamman kerran päivässä yli 40C :-( Huomisen isänpäivän suunnitelmat menivät uusiksi - olin jo salaa niin ylpeä siitä, että olin kerrankin muistanut ajoissa tehdä ravintolavarauksen illaksi, mutta eihän nyt sairasta lasta voi mitenkään raahata ravintolaan pönöttämään.

Nähtäväksi jää, mitä ensi viikko tuo tullessaan, mutta jotenkin juuri nyt tuntuu siltä, ettei siitä tule ihan iisi...

6.11.2016

Olkkarin pläni

No niin, viimeksi jäätiin siihen, että jäin odottelemaan sisustussuunnitelmaa Vepsäläiseltä, ja parin viikon jälkeen pääsimme "vihdoinkin" (koska odottavan aika on pitkä) taas paikan päälle kuulemaan, miten ongelmalle saisi ratkaistua. Ja hyvää ajatteluahan näiden asioiden eteen olikin tehty!

Olin itse jumittanut ajatukseen kulmasohvasta, mutta toisaalta tiedostin, miten paljon se veisi tilaa. Mutta tadaa! siihenkin oli parempi ratkaisu, nimittäin erillinen divaani - miksen ollut tajunnut tuota koskaan?


Tässä kuvassa alaoikealla näkyy valittu Adean Band C215-sohva ja divaani, väri vain on väärä ja sohva yhtä kokoa liian suuri.

Tässä kuvassa näkyy yläoikealla sohvan oikea väri, ja sen vasemmalla Swedesen Breeze -pöytä, jota ehdotettiin kaksin kappalein, mutta joita haluaisin vain yhden, tuon suuremman. Ja mustana, kiitos!

Takkahuoneessa on kaksi pähkinäpuista perintösenkkiä, jotka haluan pitää - ja niiden kaveriksi oli suunniteltu nämä tässä valkoisena näkyvät nojatuolit, tosin sinisenä, jotta yhteys ruokatilan sinisävyiseen mattoon ja grafiikkateokseen säilyvät. Alaoikealla rahien vieressä taas on pitkäaikainen haaveeni, Fritz Hansenin PK 22 -tuoli (kuvassa mustaa nahkaa) - siitä on nyt saatavilla special edition harmaata mokkanahkaa, ja haluan sen niin paljon, että tunnen sen vatsanpohjassa asti!

Eli lyhykäisyydessään suunnitelma oli tämä: olkkariin sohva + divaani, musta Breeze -pöytä ja PK-22. Takkahuoneeseen tulisi uusi pyöreä matto ja nojatuoleja, jotka voisi tarvittaessa ja helposti myös siirtää olkkarin puolelle, kun vieraita on enemmän. Lampuiksi ehdotettiin Poulsenin Panthella -valaisinta meillä nyt jo olevian Tynellin valaisinten rinnalle.

Kuvien ulkopuolella mukana plänissä oli myös uusi tv-taso Muuramelta ja olkkariin isompi matto. Kokonaiskustannus oli bruttona yli 17 000€, joten ihan kaikkea ei kertaheitolla tule hankittua, mutta paljon mieleistä tuossa oli, ja nyt sitten pähkäilemme, mitä kaikkea tulisi valittua ensimmäiseen muutostaaltoon (ilman välitöntä konkurssia).

Kunhan päätökset on tehty, kerron mihin päädyimme :-)
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...