23.1.2017

Kosmetiikan kultakimpaleet

Olen aina aika ajoin kehunut yksittäisiä kokeilemiani kosmetiikkatuotteita, mutta nyt halusin nostaa esille kaikkien aikojen luottopelureita, joita ilman en koskaan voi olla - tai joiden pariin huomaan palaavani aina vain uudestaan ja uudestaan.


Laitetaan ensin kroppaa likoon *nauraahihittelee itselleen*: Kiehl'sin Creme de Corps on mahtava perusvoide, joka on hyvin miedosti hajustettu ja imeytyy suhteellisen nopeasti sen ravitsevuuden huomioonottaen. Se on siis erittäin tehokkaasti kosteuttava, mitä arvostan erityisesti talvella (kesällä en sitten olekaan niin tarkka kroppavoiteeni suhteen, ja kokeilen aina eri uutuuksia).
Keskellä näkyy La Roche-Posayn Lipikar -voide, joka on ylivertainen kuivan ja kutisevan ihon rauhoittaja! Etenkin sukkahousujen käyttö kuivattaa sääreni ja aiheuttaa suorastaan infernaalisen kutinan, ja jos vain saan Lipikaria ajoissa käsiini, en joudu raapimaan kinttujani verille - tätä ilman en siis voi elää!
Nuxen Rêve de Miel ("hunajaunelma") -käsivoide oli aikoinaan Hullujen päivien kampanjatuote, ja sitä tuli hamstrattua varastoonkin useampia purtiloita. Tämä on ollut yöpöytäni vakkkari jo monta vuotta. Tuoksu on aika voimakas, mutta koska tykkään karvasmantelista niin kosmetiikassa kuin Amaretonkin muodossa, on tämä ehdottomasti lempparikäsivoiteeni. Sanomattakin lienee selvää, että se kosteuttaa hyvin ja imeytyy nopeasti :-)


Kasvojen ihonhoiden suhteen olen varsin vaihtelunhaluinen uutuuksien perässä juoksija, mutta tämä kolmikko on mukanani aina! Ardenin Eight Hour Creamiin olen luottanut jo vuosikymmeniä (se oli muuten opiskelija-aikoina aika tyyris investointi!), ja koukuttanut sekä miehen että pojan saman rasvan pauloihin. Hoitaa niin kynsinauhat, kantapäät kuin huuletkin, ja toimii tarvittaessa vaikka meikin korvikkeena.
Cliniquen Turnaround Serum on myös jo aikoja sitten tiensä käyttööni löytänyt tuote, jota ostin taas Stockan alesta ison putilon. Se on öljytön, ihon uusiutumista edistävä seerumi, jota käytän yövoiteen alla - joskus päivisinkin, sillä se jättää ihon ihanan sileäksi heti kättelyssä.
Yövoiteiden aatelia on Vichy Idéalia -sarjan geelimäinen Skin Sleep -voide, joka ravitsee, muttei tuki helposti rasvoittuvaa ihoani. Bonuksena ihana tuoksu :-)


Kynsienhoidossa on yksi ylitse muiden: Essie. Apricot oil on kynsinauhojen pelastaja: jollei tätä ole saatavilla, nypin hermostuksissani ajatuksissani kuivat kynsinauhatikut todella ikävästi haavoille, mikä on sekä kipeää että kamalan näköistä!
Gel Couture -kynsilakka on kestävyydeltään aivan ylivertainen kaikkiin muihin kokeilemiini lakkoihin, ja huomaan että oikeastaan kaikki muut lakat ovat jääneet paitsioon, kun turhauttaa olla heti parin päivän päästä paikkaamassa manikyyriä ekan kerran. Toki kevyt kotityöt ja tallielämä ovat varsin suuri haaste mille tahansa lakalle, ja olenkin useampaan otteeseen harkinnut geelikynsiä - haasteena on huollot: mistä välistä löytäisin niille aikaa?!



Last, but not least: Cliniquen Chubby Stick -huulipunakynä, jonka sävyä 08 luulen jo omaksi luonnolliseksi huulteni väriksi, koska en käytännössä koskaan ole ilman tätä (töissä, kotona kyllä). Kasia pystyn sutimaan huuliin ilman peiliä, kirkkaammat/ tummemmat sävyt - joita multa löytyy siis ehkä tusinan verran - vaativat vielä vähän tarkempaa levittämistä. Kosteuttaa ja pysyykin yllättävän hyvin! Valitettavasti tuo minun sävyni on jostakin käsittämättömästä syystä poistettu myynnistä koko Euroopan mantereelta, ja vaikka nyt hamstrasin sitä Strawberry.netistä kuuden puikon satsin, joudun jossakin vaiheessa etsimään tälle korvikkeen....Onneksi se päivä ei ole vielä, sillä joudun varmaan luomaan koko identiteettini uudestaan siinä vaiheessa :-O

Tässä minun lemppareitani - oliko joukossa yhtään tuttuja tuotteita? Otan myös mielelläni suosituksia muista hyvistä laatutuotteista vastaan, sillä vessan kaappiin kyllä mahtuu vielä monta hyvää uutuutta näiden klassikoiden rinnalle!

12.1.2017

Nahkahousut

Nahka on ollut lempparimatskujani jo pitkän aikaa, mutta tähän asti lähinnä hameissa. Tajusin kuitenkin jonkin aikaa sitten, ettei kokoelmani olisi läheskään täydellinen ilman näitä klassikoita, nahkahousuja*.
*mulla oli vain tekonahkaiset, leveämmät housut, mutta niitä ei nyt lasketa

Ja kun olin ajatuksen saanut päähäni, en tietenkään saanut rauhaa ennen kuin sopiva pari oli jalassani - onneksi siihen ei mennyt kovinkaan kauaa :-)

neule Samuji
housut Second Female
buutsit Billi Bi

Tilasin itse asiassa sovitukseen kaksi eri kokoa, joista kuvassa jalassani on se pienempi, johon päädyin - onneksi en tyytynyt ensimmäiseen pariin, jonka mukava väljyys hieman epäilytti, vaan jaksoin tilata vielä toisetkin sovitukseen. Eihän tämä S-koko näytä tuossa kuvassa yhtään pinkeältä!?

Lahkeet  näissä on hieman pitkät, joten aion viedä nämä luotto-ompelijalleni, joka lupasi tehdä ylijäävästä nahasta housuihin vielä vyölenkit, joilla saan pidettyä aavistuksen makuuni matalavyötäröiset housut päällä tilanteessa kuin tilanteessa.

Mutta hei, jotakin tässä on nyt tapahtumassa: leopardikuosia, nahkahousua....ei kai mulla ole joku tiedostamaton ikäkriisi? Yritänkö olla iätön rokkimimmi, kun oikeasti pitäisi pukeutua aseman ja iän mukaisesti paljon hillitymmin? Ja voiko nahkahousuja käyttää töissä (ja olla edelleen jotenkin uskottava)? Onko korkkarit + nahkahousut aina too much? Kysymykset risteilevät päässäni!

8.1.2017

Hillitty puuma


Poikaani nauratti, kun hän kuuli minun kertovan puhelimessa uudesta ostoksestani, jota kuvailin hillityksi leopardikuosiksi - "onko sellaista muka edes olemassa", kuului heti kommentti vierestä :-) Ja tottahan se on, ettei leopardi nyt ole se kaikkein maltillisin kuosi - mutta silti väitän, että tämä on siitä melko kesy versio.

Kuvanlaatu on mitä on, pahoitteluni! Valoa ei vain riitä, ei sitten millään, vaikka kuvaisi lauantaina keskellä päivää...

Neuletakki on By Malene Birgerin; kaikkea muutakin olin toiveikkaana  tilannut, mutta vain tämä oli tarpeeksi täydellinen. Sen lisäksi tilasin alesta Selected'in nahkahousut, mutta pelkään niiden olevan jo valmiiksi aavistuksen liian väljät, kun nahka kuulemma venyy - niinpä taidan joutua palauttamaan ne, vaikka jäin nyt tietysti pakkomielteisesti etsimään uutta paria, kun kerran olen saanut päähäni, että nahkahousuthan mulla on oltava.

Uusi vuosi on alkanut oikein mukavasti: kiireisesti, mutta kivasti. Nämä lyhyet työviikot eivät vain oikein sovi pirtaani, sillä toimin selvästi parhaiten pienen paineen alla, ja nyt ilmassa on vielä liikaa sellaista odotuksen ilmapiiriä. Töitä toki olisi, mutta kun deadline ei ole ihan suoraan nenän alla, annan itselleni liian helposti luvan hoitaa kaikenlaista vähemmän tärkeää - vaikka täytyyhän niihin rutiinihommiinkin (matkalaskut tai muut HR-raportoinnit, yäk!) joskus panostaa...

Mutta oikeasti arkeen palataan vasta huomenna, kun koulut taas alkavat, ja koko perhe pääsee kunnon unirytmeihin - kolmetoistavuotiaan mielestä valvominen on siisteintä ikinä, ja kun mieskin on kamala yökukkuja, on täällä eletty kuin pellossa. Nyt on ihan pakko ryhdistäytyä!

Kylläpäs teki muuten hyvää tämä pieni miniloma (taas) - tuntuu paljon pidemmältä kuin kolme päivää, vaikka tietty joulukin oli vasta. Palaan huomenna töihin ja oikeaan arkeen täynnä intoa ja puhtia, toivottavasti sinäkin! Pus!

3.1.2017

En lupaa mitään!



Tuntuuko minusta vain siltä, vai onko pahin uudenvuodenlupausten kohkaaminen hieman vähentynyt edellisvuosista? Vai enkö ole vain vielä saanut käsiini vuoden ensimmäisiä naistenlehtiä, joissa suunnitellaan parempaa, liikunnallisempaa, onnellisempaa ja hoikempaa elämää? 

En ole oikein koskaan ollut Suurien Lupausten fani, enkä varsinkaan usko siihen, että juuri vuodenvaihtuminen olisi se ratkaiseva tekijä joka sysää ketään uuteen moodiin: omaa motivaatiotahan siinä tarvitaan roppakaupalla, eikä se käsittääkseni ole kalenterikuukausiin sidottu asia? 

Tämä kuva on vain muistuttamassa onnen hetkistä, joita tietysti toivon jokaiselle vuodelle mahdollisimman monia.

En siis lupaa mitään, mutta tiedän, että vuosi 2017 tulee olemaan entistä liikunnallisempi ja hitusen onnellisempi, sillä löysin itselleni vuokraponin, ja tallilla käyminen tulee siis olemaan osa arkeani vieläkin aikaisempaa tiiviimmin. Ihanaa! Perhe on asian kanssa suht’ sinut: miehelleni kelpaa about mikä tahansa järjestely, kunhan en haksahda ostamaan sitä omaa heppaa – ja tällä järjestelyllä vältämme sen [ainakin vielä hetkeksi]. 

Ratsatus on hyvää liikuntaa, vaikka sitä ei meinaa moni uskoa – mutta tulostin myös optimistisesti työpaikan liikuntalukkarin työpisteeni seinälle. Siitä reipas liikuntanainen ainakin tuijottaa minua joka päivä, ja ehkä intoudun taas käymään kahvakuulatunnilla kerran kvartaalissa, kuten viime vuonna tein. Se on muuten siitä kiva rytmi, että tietää todella tehneensä jotakin, kun kroppa on pitkäkestoisessa shokkitilassa monta päivää tunnin jälkeen :-D

Töissä meno varmaan vain kiihtyy; viime vuosi oli jo täynnä uusia työhaasteita, joista selvisin mielestäni varsin mallikkaasti. Otin vastaan koko organisaatiossamme uuden roolin, rakensin sen ympärille tiimin ja työprosessit, ja vaikka työ on vasta aluillaan, olemme saaneet siitä jo hyvää palautetta. Hyvä minä!

Ja kuten näette, yritän opetella kehumaan itseäni silloin, kun aihetta on. Fakta on, että johtajat saavat aika harvoin palautetta tai kehuja: jotenkin esimiehensä ylistäminen ei istu suomalaiseen työkulttuuriin (ylpistyy tuokin vielä, tai sitten tulkitsee perseen nuolemiseksi), vaikka siitä tulee oikeasti tosi hyvä mieli – usko pois! Hiljaisen omakehun lisäksi olen antanut positiivista palautetta aktiivisemmin omalle esimiehelleni, yksikkömme liiketoimintajohtajalle, ja niin vain hänkin on selvästi ollut ansaituista kehuista hyvillään. Tätä tapaa jatkan ja vahvistan! Vielä kun osaisin tehdä saman kotona, sillä siellä tulee selvästi purettua mieltä ja stressiä, kun ei oikein muuallakaan kehtaa: etenkin herkän teini-ikäisen kanssa yritän pitää temperamenttini kurissa – vaikka kyllä hänkin jo tietää, että äiti tulistuu nopeasti ja leppyy vielä nopeammin. 

Niin, mitään en siis lupaa, mutta kehitettävää kyllä löytyy…
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...