31.3.2013

Happy doing nothing

Täällä ollaan toisessa mummolassa (oman äitini luona, siis) ja on kyllä ihanan rentouttavaa olla passattavana ja loppumattomien herkkupatojen äärellä! Koirakin oli viety heti aamulla tunnin lenkille ja on tänään ollut ulkona jo neljä (!) kertaa - raukkaparka on aivan lopussa, kun koko ajan olisi joku innokas taluttaja odottamassa vuoroaan :-D Täällä ovat siis myös veljeni ja siskoni lapsensa kanssa.

Huomenna matkaamme ajoissa (toivottavasti pahimmat ruuhkat välttäen) kohti Helsinkiä, ja sitten voikin henkisesti valmistautua toiseen mukavan lyhyeen työviikkoon.





29.3.2013

Ellos-kengät pojalle

Elloksella oli viime viikolla (taas) -40% kalleimmasta -kampanja, ja tajusin käydä läpi pojan kenkätilannetta, joka ei ollut hääppöinen. Näillä kahdella parilla ei päästä kuin alkuun, mutta onpahan sekin edes jotakin! 

Molemmat ovat kokoa 35, pohjat vastakkain aika lailla saman kokoiset - ei uskoisi kuvan perusteella!

Addun lenkkareista tuli se -40% ale,eli hintaa jäi kolmisenkymppiä. Ovat mielestäni tosi hauskan näköiset -kelpaisivat mullekin! Vettähän nuo eivät valitettavasti pidä, eli joutunen hankkimaan vielä jotkut vähän stydimmät goretex-kengät rinnalle - täytyykin muistaa katsastaa Stadiumin valikoimat!

Toiset kengät tulevat sinne käyttöasteikon toiseen ääripäähän ns. siistimmiksi kengiksi; nämä olivat jo valmiiksi hyvässä alessa ja hintaa jäi samaten reilun kolmenkympin verran. Meillä Lapsella on ollut aikaisemminkin tuollaiset samanmoiset, ja niille tuli parin vuoden aikana (yritin ostaa tarpeeksi isot, jotta olisivat pitkäikäiset, mutta nyt ei tainnut osua yhtä nappiin kuin viimeksi..) käyttöä yllättävän paljonkin. Ehkä siksi, että kuumimpia kesähelteitä lukuunottamatta nuo ovat lähes ympärivuotiset. Onhan se kiva, että on edes jotkut vähän siistimmät popot, vaikka nuo eivät nyt ihan lakeerikengät olekaan! 

Nyt tosiaan puuttuu enää uudet skedekengät ja ehkä kumisaappaat ja ainakin ne gore-lenkkarit. Huoh.

Nukuin viime yönä kellon ympäri; olo oli yhdeltätoista herätessäni varsin pöpperöinen :-) Nyt olen laiskotellut koko"aamun", joten voinkin lähteä vastapainoksi juoksemaan ennen illan kyläilyjä. Ja huomenna sitten lähdemme reissuun. Heippa taas!

28.3.2013

Pettymysten tiellä

Onneksi ei nyt kuitenkaan ole kysymys mistään sen vakavammasta kuin tästä Jaegerin ihanasta jakusta, joka on liian suuri ja jonka joudun siis harmikseni palauttamaan :-( 


Voi hitsin hitsit, pitäisi varmaan iloita, kun M-koko on kerrankin liian suuri, mutta ei pysty. Jakku on nimittäin tosi kivaa matskua (tuo tweed-osa on jotenkin jännästi laminoitu, mitä ei kuvassa näe) ja oikein laadukkaan oloinen. En kuitenkaan jaksa alkaa säätämään Jaegerin jähmeän asiakaspalvelun kanssa uutta alennusta vongatakseni, vaan jään "rauhassa" odottelemaan seuraava kampanjaa - heillä kun noita -25% lähtöjä on aika usein.


Kaikki hehkuttavat pääsiäistä, mutta minulta se on mennyt jotenkin vähän ohi - ja tuli tänään aika lailla puskista! Meiltä ei siis löydy pääsiäiskoristeita tai -somistuksia, ei sitten ensimmäistäkään. Tämä taitaa olla hektisen työn syytä, sillä musta tuntuu aika usein samalta: niin juhannus kuin joulukin pääsevät aina yllättämään ihan varkain, vaikka kaikilla muilla on ollut aikaa tehdä vaikka mitä valmisteluja jo hyvissä ajoin.... Sitten yritämme viime tingassa räpeltää kasaan jotakin asiaankuuluvaa, jotta lapsiraasumme saisi edes jonkinlaisia kivoja lapsuusmuistoja.

No, onneksi kävin sentään eilen ruokakaupassa, joten nälkään emme kuole :-) Joskus on nimittäin käynyt niinkin, että olemme aloitelleet pitkiä pyhiä käytännössä ilman ruokaa... Lähdemme myös pariksi päiväksi sukuloimaan, joten on meillä vähän ohjelmaakin tiedossa.

Meitsi hengailee täällä virtuaalimaailmassa kuitenkin vielä pari päivää, joten onpahan aikaa käydä lukemassa teidän blogejanne, pelata Scrabblea, päivittää maanisesti Facebookia ja pelata Pocket Frogsia. (Yritän olla shoppailematta)

Aurinkoista pääsisäistä ja rentouttavaa minilomaa teille kaikille!

27.3.2013

Dead weight

Ihmettelin tänään siirtyessäni paikasta toiseen, miten laukkuni voi oikein painaa niin kamalan paljon, että käsivarteen jäi kamalan ruoma juopa: eihän mulla ole mukana päivittäin kuin lompakko, aurinkolasit, ultrakevyt sateenvarjo ja meikkipussukka. Ja 3kg Vogue, tai ainakin melkein: maaliskuun numero oli ennätyspaksu, sivuja 420 kpl - johan moinen tiiliskivi jo painaakin melkein kilon!

Poistin lehden, mutta laukku paino edelleen yllättävän paljon. Tajusin kurkistaa meikkipussukkaan, ja sielthän se selitys löytyi:


Kolme huulikiiltoa, huulipuna, huultenrajauskynä ja huulirasva. Viisi pari piilareita (tosi kätsää, jos vaikka silmälasit hajoavat, enkä pääse viikkoon käymään kotona). Kaksi kynsilakkaa ja kaksi hajuvesipulloa, joista toinen on aika suurikin (tuo Kiehl'sin). Kolme käsivoidetta ja kaksi kynsinauhaöljytuubia - luulisi, että mulla olisi aika paljon paremman näköiset kynnet!

Olisi pitänyt tajuta punnita koko setti, mutta sen sijaan tyhjensin yli puolet pois - kestänee siis pari kuukautta, ennen kuin olen huomaamattani taas hamstrannut samanmoisen kasan painolastikseni.

***

Aurinko paistaa niin ihanasti, aivan mahtavaa! Olin aamulla lähes liikutuksen partaalla, kun oli niin kaunista ja melkein lämmintäkin :-)

Nyt täytyy rientää, heipat!

26.3.2013

Hutihankintoja III

Ei ole tarkoitus marssittaa kaikkia vaatekaappini perällä myttynä makaavia rättejä tänne esille, mutta näissä kahdessa Hutihankinnassa on selkeästi yksi yhdistävä tekijä: ruskea väri.


Ruskea neuletakki on angoraa, ja luonnossa vielä kauniimman sävyinen kuin tuossa kuvassa. Silti en ole pitänyt sitä kai kertaakaan. Luullakseni siksi, että se on ruskea, eikä siis sovi minkään mustan muun kanssa.

Toinen toppi on vielä ehkä-listalla: nyt talvella en ole löytänyt sille käyttöä, koska sen pariksi ei ole löytynyt sopivaa neuletakkia tms. Ehkä tosiaan lämpimämmilla keleillä ja sopivasti kevyen alaosan kanssa. Ehkä...

Päiväni oli tänään mitä mieluisin, koska olin Gaijinissa syömässä rakkaan ystäväni kanssa ja aika meni niin
(ihan liian!) nopeasti! Kyseinen ystäväni on muuten vastikään muuttanut ulkomaille, ja olen kovasti kannustanut ja innostanut häntä aloittamaan oman blogin pitämisen. Jos ja kun niin käy - kuulosti siltä, että se on enää ajan kysymys, koska valinta Bloggerin ja Wordpressinkin välillä oli jo tehty - vinkkaan sitten täälläkin uudesta blogista. Ja lupauduin olemaan sen eka kirjautunut lukija ja rasittavuuteen asti aktiivinen kommentoija :-)

Nyt väsyttää niin tajuttomasti, että lakkaan ensin kynteni ja painun sitten pehkuihin lukemaan uusinta Harper's Bazaaria iPadiltani. Kivaa iltaa ja hyvää yötä!

25.3.2013

Rationaalista kulutuskäyttäytymistä (ja itsekehua monessa muodossa)

Sain siis satasen lahjakortin boozt.comiin ja vietin tuntikausia tovin yrittäen tehdä valintaani. Coccinellen laukku oli jo maksua vaille valmis, kunnes otin järjen kauniiseen käteeni (ja kävin läpi menneen kuukauden ostoksiani). En tarvitse uutta laukkua, eikä mulla ole sille edes säilytystilaa - ennen kuin pari vanhaa lähtevät kiertoon. Lisäksi olisin saanut maksaa vielä 240€ ekstraa siitä ilosta, että käytän sen lahjakortin.

Tein siis uuden, maltillisemman plänin ja tilaukseni on tässä:

Beck Sondergaardin mustakeltainen huivi (harmaakeltainen olisi ollut vielä mieluisampi, mutta sellaista ei ollut tarjolla). Lisäksi Espiritin pitsisvetari, jota ajattelin yhdistää vaikka nahkahameeseen tai boyfriend-farkkuihin.

Että näin, kerrankin olin järkevä ja vähänkös olen ylpeä itsestäni! Hekumoin nyt tässä kuplassani hetken, kunnes taas seuraavaksi haksahdan ja hurahdan johonkin ihan älyttömään tässä lähiaikoina...

Ja siitä puheenollen: päätin antaa &Other Storiesille (tosi hankala nimi!) vielä toisen mahdollisuuden ja tilasin toistamiseen ne haluamani mustat mokkatohvelit. Nyt olisi parempi tulla sitä, mitä tilasinkin, eikä taas jotakin kummallisia Pomarfinn-jäljitelmiä!

Vielä kehuskelen sillä, että sain itseni taas pitkästä aikaa eilen lenkille! Vauhti oli hidas ja matka lyhyt, mutta silti oli ihan voittajafiilis juoksun jälkeen. Ja kun vielä muistin (sen keskellä takkahuonetta jököttävän) kahvakuulankin, on nyt lihaksissa sellainen olo, että tuli ihan oikeasti tehtyäkin jotakin :-) Hyvä minä!

24.3.2013

The truth, the whole truth and nothing but the truth

(amerikkalaista oikeussalijargonia lainaten).

Olen joskus - oman kodin sekasortoon tuskastuneena - kysynyt pojaltani, onko kenenkään muun kotona yhtä sekaista kuin meillä. Kuulemma "ainakin melkein". Just.

Minkäs minä sille voin, että joku jättää tavarat juuri siihen, mihin on ne kädestään laskenut, eikä kukaan tunnu olevan tarpeeksi motivoitunut pitämään tätä kotia siinä kunnossa, että sen voisi esitellä sisustuslehdissä koska tahansa. (Mervin koti on sellainen, piikki minun lihassani - ja silti ja juuri siksi Moderni puutalo -bloginne on niin ihana!)

Aloitan kuitenkin sillä ihannekuvalla, koska kyllä meillä aina hetken ajan on tämän näköistä. Lisäksi haluan retostella uudella Anno-kaitaliinallani, joka on mielestäni aivan ihq. Pyörittelin pitkään eri värivaihtoehtoja käsissäni, mutta otin sitten tyylilleni uskollisena tämän hillityn harmaan. Pelkäsin myös, että esim. limenvihreä olisi riidellyt aika äänekkäästi tuon maton kanssa.


Sitten niihin haastekuviin...Näitä sotkukeskittymiä meillä riittäisi,enkä edes uskaltanut jaksanut lähteä yläkertaan kuvailemaan.

"Mutku äiti, mä tarviin noita ihan just, en mä jaksa koko ajan vaan siivota!"

Aika paha, myönnän. Antakaas, kun selitän: saappaat ovat tuossa, koska vaihdoin juuri takapihalla pariin kukkaruukkuun kevätmultia (!); kahvakuulaa käytin vasta eilen, ja sen on pakko olla jossakin silmieni alla, jotta edes joskus tarttuisin siihen. Kukkarukku odottaa vuoroaan ja uutta kasvia. Sorsa, no sen tarinan te tiedättekin! Golfmailasta ei mitään hajua, nyt vasta tajusin sen olevan tuossa. 

Keittiön nurkassa: banaanit eivät mahtuneet hedelmäkulhoon. En raaskinut heittää käsivoidetta roskiin,  koska siinä voi olla vielä parin pumppauksen verran tavaraa jäljellä. Sen takana olevassa kipossa on koiran ruoat. Muista tavaroista en osaa kertoa mitään (paitsi että kynttilät löysivät jo lopulliset sijoituskohteensa ruokapöydän lyhdyistä).

Aamiaisen jälkeen.

Ylimäräinen kahvikone odottaa varastointia.Voisin lyödä rahaa sen puolesta, että se seisoo tuossa kesään asti. Eteinen on kaaoksessa, mutta onneksi te ette näe sitä nyt kokonaisuudessaan. Lapsen kumppareita soviteltiin aikaisemmin päivällä, kun aprikoin pitäisikö hankkia uudet.

Katsokaa, mikä ihana auringonvalo!
No okei, pöydällä on pari Macia, muutamat kuulokkeet, puhelimia, kaukosäätimiä  ja ohjaimia. Ihan normisettiä meillä (ja kolmasosa noista on mun).
Eiköhän tämä riitä, you get the picture. Kuuulen jo viuh!-ääniä, kun lukijoita katoaa vinhaa vauhtia... Anteeksi.

Haaste lähti alunperin Irinan White&Fresh -blogista, tavallaan siis kiitos hänelle :-) En jatka haastetta eteenpäin - paitsi, jos joku on niin rohkea, että uskaltaa pistää vielä paremmaksi!

Nyt unohtakaa näkemänne ja keskittykää tämän viimeisen kuvan harmoniaan ja rauhaan. Aurinkoa ja iloa sunnuntaihinne!


23.3.2013

Irrationaalista kulutuskäyttäytymistä

Sain 100€ lahjakortin käytettäväksi Boozt.comissa, ja voi mikä valinnanvaikeus iskikään! Mikä siinä on, että ostelen oikealla rahalla luottokortilla satasen arvoisia juttuja hetkeäkään miettimättä vain pienen harkinnan jälkeen, mutta nyt kun on Lahjakortti, en millään osaisi päättää?!

Aloitin kengistä, mutta sieltä ei nyt pikakatsomalla oikein löytynyt mitään. Ja vastahan minä toissapäivänä sain käärmeballerinani, joten kenkätyhjiö on nyt hetkeksi täytetty.

Korut ja huivit ovat sen verran edullisia, että niitä mahtuisi tuohon summaan useampikin kappale - jos valitsee järkevästi - ja voiko asusteita koskaan olla liikaa?

 (Kierrätin kuvat Pinterestin kautta, koska booztista ei saanut napattua kuvia suoraan  tai jos joku osaa, niin kertokaa minullekin miten se tehdään!)


Olen ehkä kuitenkin taipumassa tuonne laukkujen suuntaan vahvemmin, etenkin näistä tuo Celeste on mielestäni kovin viehättävä. Mitäs mieltä olette?

Kumpikaan laukuista ei tietenkään mahdu lahjakortin raameihin, mutta tulisihan sen avulla ihan hyvä aleprosentti kuitenkin (olen mielestäni aika hyvä soveltamaan pitkää matikkaani naisellisen rationalisoinnin tueksi :-)).





Niin vain ne kevyemmät ja keväisemmät värit alkavat miellyttämään silmää suorassa korrelaatiossa auringonvalon kanssa :-)

Tästä todisteena vielä tämä Lindexin hame, joka olisi mielestäni ihan must-hankinta kevääksi (ja miten hienosti se mätsäisikään tuon Coccinellen laukun kanssa!).Yhdistäisin hameeseen luumunvärisen silkkipaitani tai ihan valkoisen t-paidan. Tai uuden suosikkini farkkupaidan.

Tämän hinta on 34,95 ja Coccinellen laukun aika tarkkaan kymmenkertainen - silti kynnys hameen ostamiseen on paljon korkeampi kuin laukun....

Tänään ohjelmassa on kotitöiden lisäksi kuumakivihieronta, joten ei yhtään pöllömpi päivä edessä! Toivottavasti teilläkin on jotakin hauskaa tiedossa - tulkaa kertomaan jos on :-)

22.3.2013

Ei ihan leopardia, mutta käärmettä kuitenkin.

Kävin vaihtamassa ne perusmustat Pretty Ballerinan kengät näihin vähän räyhäkkäämpiin ja rohkeampiin - ja tyydyin jopa siihen, että nämä ovat puoli numeroa liian isotkin (se korjaantuu pohjallisilla, eikä ainakaan tule rakkoja). Ulkopuolisen silmiin nämä eivät ehkä ole maailman erikoisimmat, mutta itselleni kyllä ihan uutta linjaa - eka eläinkuosini ikinä!



Kun nyt vielä kelitkin joskus lämpenisivät niin, että pääsisin pitämään näitä - nyt on sentään pieni toivonpilkahdus jo olemassa, koska aurinko paistaa noin kauniisti, vaikka kello on yli viisi.

Päälläni oli tänään myös toinen ostokseni Nectarinesta, nimittäin tämä uusi raitatoppi. (Kuva on niin surkea, etten viitsi laittaa isompana.)

Neuletakki on se "pupun pehmeä" Tigerin, jota olen pitänyt pitkin kylmää talvea tosi paljon, mutta josta ei ole tainnut olla montaa asukuvaa jostakin syystä. Farkut 7 for Mankindin perusjamekset ja kuvan ulkopuolella mustat matalat nilkkurit, ne samat, mitkä aina.

Toppi on silkkiä, ja sillä on vähän paha tapa jäädä sähköisenä ihoon kiinni, kuten tuossakin kuvassa on (kaikkien muiden virheiden  lisäksi) käynyt. Pitäisikö sinne laittaa joku alustoppi, auttaisikohan se?!



Työpäiväni tänään oli ihan kamala. En viitsi avautua aiheesta sen enempää, mutta sanonpahan vain, että tänään olen perjantaicavani ansainnut! Juonkin sen poikkeuksellisesti kaverini luona, sillä lähden tästä pikapuolin me&i-kutsuille - mikäs sen parempi tapa lievittää stressiä kuin shoppailu :-)

Mukavaa ja rentouttavaa perjantai-iltaa kaikille!

21.3.2013

#Epic fail &Other Stories

Hain suuren innostuksen vallassa pakettini*, jota ehdinkin tässä jo vähän odottelemaan. Ennakoidessani näitä tilaamiani tohvelikenkiä (kuva alla) palautin ne Nectarinesta eilen ostamani mustat ballerinat**, kun ajattelin etten ehdi millään pitämään kaikkia mustia kenkiäni ja tohvelitossut korvaavat varmaan tulevana kesänä ballerinat aika usein.

*(Matkahuollon typy oli leikkauttanut hiuksensa, mutten päässyt kommentoimaan uutta lookia hänelle suoraan, koska asioin eri luukulla. Olisin kehunut!)
**otin toki jotakin tilallekin, mutta vaihtokaupasta lisää huomenna


Tosi nätit, vai mitä?
Voinette kuvitella pettymykseni kun avasin kenkälaatikon ja sieltä paljastuikin nämä kummalliset ballerinan ja Pomarfinnien hybridi:

Sori nyt vain, jos nuo ovat jonkun unelmakengät, mutta mun saundiini ne eivät istu! Kokeilin niitä jalkaan ja koko oli aika nafti ja kaiken lisäksi kengät "piereskelivät" (poikani rajattomaksi riemuksi), kun niillä käveli paljain jaloin. Että joo, ketuttaa!
















Lisäksi paketissa oli tämä Roger Vivierin iPad -case, jonka joudun myös palauttamaan, sillä iPad-ykköseni ei mahdu siihen. Eivät olleet edes vaivautuneet nettikaupan tuoteselosteessa kertomaan, että tuo on vain iPad2:lle ja sitä uudemmille, vaan ovat niin snobeja, että  olettavat, että kaikilla on tietysti uudemmat versiot, eikä mun supernoloa ja aataminaikaista alkuperäismöhkälettä! Pitäkää tunkkinne, sanon minä!

Kaiken lisäksi se nettisivuilla isosti mainostettu Cosmetics Sample oli tosiaankin pikkusämppeli, ei mitään sen ihmeempää - hehkutuksen perusteella odotin jotakin enemmän Kiehl'sin minituotteen oloista vähän arvokkaampaa lahjusta...







Mutta nuo kengät jäivät harmittamamaan - uskaltaisinko/kannattaisiko tilata ne vielä kertaalleen? Olisiko tuo moka nyt vain alkukankeutta? Kannattaako reklamoida vielä erikseen siinä toivossa, että saisin vaikka jonkun alekoodin? Kysymykset risteilevät mielessäni!

******
Olin eilen taas elämäntapavalmennuksessa (siis kyllä, ennen Nectarine-iltamaa, olin supertehokas!), ja käsittelimme edelleen työasioita (miten pitää fokus ja keskittyä olennaiseen sen sijaan, että hoitelee kaikkia pikkuaskareita tai "pelkkiä" esimiestehtäviä, ja yhtäkkiä kello onkin taas viisi tai koko työviikko ohi...). Siinä ohessa sivusimme myös perhe-elämän yhdistämistä työntekoon, ja valmentaja kysyi varsin olennaisen kysymyksen: "Miten paljon olet valmis pidentämään työpäivääsi tai antamaan itsestäsi vielä enemmän, missä menee rajasi?".

Ja yllättäen vastaukseni oli hetkeäkään miettimättä valmiina: "Lapsi ei saa kärsiä tai tulla mitenkään laiminlyödyksi. Jomman kumman vanhemman pitää aina olla ajoissa työpäivän jälkeen kotona ja oikeasti läsnä."  Siis noinhan se on, tottakai, mutten ollut itsekään tajunnut, miten tarkkaan olin tuon vastauksen alitujannassani työstänyt ennen kuin kuulin omat sanani...asia on siis selkeästi pyörinyt mielessäni aika paljonkin!

Kotia olen valmis laiminlyömään sitäkin enemmän -ainakin pahimman kiireen keskellä. Itse kuvailen itseäni laiskanpulskaksi, valmentajan mielestä suhtautumiseni kotitöihin on rentoa ja avain jaksamiseeni. Taidan vaihtaa hänen katsantokantaansa, joka on paljon armollisempi :-) Tänään ulkoistin ruoanlaitonkin ja vein lapsen kavereineen suosilla Mäkkäriin harrastustensa jälkeen. Oli muuten hyvää taas pitkästä aikaa!

20.3.2013

Blogidaamien ilta ja uudet kengät (of course..)

Pääsin Caelian avecina Nectarinessa pidettyyn blogi-iltamaan - olipas erittäin hauska tutustua ja kiitos vielä! Oli myös tosi kiva tavata livenä Mapsi (Muotia ja muita kotkotuksia -blogista), Marjukka (Fab Forty Something -blogista) sekä Sara S. (Sara.S -blogista) - kaikki ihan samanlaisia ja yhtä välittömiä, kuin mitä blogiensa perusteella olin ajatellutkin :-)

Nectarinen emännät tarjoilivat ihania pikkupurtavia ja proseccoa, nam! Syömisen, juomisen ja jutustelun lomassa oli mitä mukavinta katsella vaatteita ja tein toki pari pientä ostostakin: topin ja kengät. Toppia en nyt iltahämärissä edes yritä kuvata, mutta kengistä on kuvia netti pullollaan, koska -20% alen innoittaman ostin jo  toisen parini näitä Pretty Ballerinoja (kuva vasemmalla).

Vaan tiedättekös, kotimatkalla aloin soimaamaan itseäni liian itsestäänselvästä ja tylsästä valinnasta, ja koska olen heti huomenna työkeikalla ihan siinä Nectarinen naapurissa, ajattelin repäistä ja käydä vaihtamassa kengät vähän räväkämpiin.

Ajattelin ostaa nämä liskokuvioiset, mitäs tykkäätte?Joo-o, mitä enemmän asiaa ajattelen, sitä varmempi olen siitä, että vanhat mustat ballerinani menevät vielä yhden kauden ja tarvitsen absolument juuri nuo kuvan kengät itselleni! Voin sitten rauhassa muuten pukeutua turvaväriini mustaan :-)

Ja nyt tilaan Jaegerilta sen bomber-jakun, jonka tilaus takkuili viikonloppuna - sain nimittäin sinnikkään vänkäämisen yhteydenpidon jälkeen heiltä jo päättyneen kampanjan -25% alekoodin käyttööni (kannatti siis lähettää ne kaikki mailit heidän asiakaspalveluunsa!).

Uusille lukijoille kovasti tervetuloa, ja vanhoillekin kivaa iltaa!

19.3.2013

Paulin pallot

Päivänvalon lisääntyessä La Case de Cousin Paulin pallot alkoivat näyttämään vähän hassuilta takkahuoneessa, ja olin jo pakkaamassa niitä pois kesän ajaksi, kunnes tajusin kokeilla niitä vessaan. Ja sinne ne nyt jäivät.



Että semmoiset vessapallot!

Päivän kotelomekkokuvat menivät ihan pieleen (ihme, kun yritin iPhonella kuvata hämärässä eteisessä) ja nyt istun jo verkkarit jalassa sohvalla tätä naputtelemassa, mutta sama mekko on kyllä esiintynyt kuvissa jo aikaisemminkin, joten ei siinä mitään uutta näytettävää olisi ollutkaan.

Jotkut päivät menevät kuin lennossa ja tänään oli juuri sellainen. Ehdin tekemään vaikka mitä: olin seminaarissa, kävin sushilla, sparrailin yrityskonsultin kanssa yli tunnin (fiksu nainen, jolla on fiksuja ideoita!), pidin parikin puhelinpalaveria pomoni kanssa ja osallistuin vielä brändäysworkshopiin, jossa ei kyllä rehellisyyden nimissä päästy kovinkaan pitkälle... Olin silti "jo" puoli kuudelta kotona ja pääsin ilokseni suoraan valmiiseen pöytään, koska mies oli laittanut fajitaksia ja lapsi oli ulkoiluttanut koiran :-)

Nyt otan vartin torkut ja pelaan sen jälkeen lapsen kanssa Inkan aarretta (uudempi versio Afrikan tähdestä) - paras pelaaja voittakoon!

18.3.2013

Päivän/ johtajan asu

Hahaahaa, väännän nyt vielä rautalangasta, että otsikkoon sisältyy aimo annos itseironiaa. Positioin eilen itseni huippujohtajaksi ja himmeäksi uratykiksi, ja tänään paljastan, että olin töissä risoissa farkuissa ja farkkupaidassa! Mutta totta se on: kuten vakkarilukijat tietävät, pukeudun juuri noin ainakin silloin, kun tiedossa on pelkkiä sisäisiä palavereita oman porukan kanssa, eikä suurta vaaraa siitä, että joku ulkomaan isokiho sattuisi toimistolle (ja vieläpä meidän kerrokseen).

Olisi tietysti pitänyt vähintään lavastaa joku tosi uskottava, ja tarpeeksi formaali kotelomekkokuva, mutta rehellisyys periköön tämän maan! Ja huomenna tsemppaan.

Oli muuten ilahduttavaa, miten paljon kommentteja kirjoititte eiliseen postaukseen, kiitos teille! Aihe oli selvästi kiinnostava, ja meitä (ura)naisiahan löytyi niin monta, että voisimme vaikka samantien pykätä pystyyn sen naisverkostomme! Tai jatkakaamme keskustelua ura- ja naisasioista vaikka täällä blogin puolella :-)

***

Kuvassa näkyvä farkkupaita on muuten jo järjestyksessään toinen, sillä ekasta hajosi neppari ja olen lähettämässä sen takaisin reklamaationa. Siis tänään menen postiin, ihan oikeasti - paita ei tule esiintymään seuraavalla hutihankintalistalla!

Mieheltä tuli taas rakentavaa palautetta ko. paidasta: "siis eihän kukaan käytä enää farkkupaitoja". (Miten kuutamolla miespolo voikaan nykymuodista olla?!). Ja kun uhkasin ostavani lapsellekin omansa, oli vastaus "pidetään poika kuitenkin tyylikkäänä, kuten tähänkin asti". Enpä kyllä usko, että verkkarihemmo innostuisi ajatuksesta (on aika konservatiivinen pukeutuja), joten taidan suosiolla säästää ne rahat...

Säästämisestä puheenollen, huomasitteko että mywardrobe.comissa alkoi kausiale (-30%)?

Huomaatteko, miten värikästä?

Näitä kaikkia ihastelin, mutta toistaiseksi vältin lopullisen kiusauksen ja jätin ne sinne muiden ostettaviksi. Ja ostoksista puheenollen, se viikon takainen &Other Stories -pakettini on jämähtänyt Lübeckiin. En tykkää.

Enkä tykkää Jaegeristakaan, koska heidän asiakaspalvelunsa ei vastannut koko päivän kuluessa sähköpostiini.

17.3.2013

Naisjohtaja...nainen & johtaja = mahdoton yhtälö?

Luin päivän Hesarista Facebookin operatiivisen johtajan, Sheryl Sandbergin haastattelun, jossa oli käsitelty naisten johtajuutta ja syitä sille, miksi niin harvat naiset pyrkivät/pääsevät johtajiksi ja mitä asian eteen pitäisi tehdä. Luin myös toista artikkelia johtajuudesta yleensä, ja siitä mitä kyvykkyyksiä se johtajalta vaatii (perussanoma oli, että kyky x motivaatio on johtajuuden tason määrittävä yhtälö), ja jo siinä vaiheessa peilasin aihetta oman itseni ja nykyisen positioni kautta.

Olen siis joukkojeni johtaja itsekin, ja omalla alallani nyt kutakuinkin niin vastuullisessa asemassa, kuin mitä olemassa on. Seuraava urasiirto ylöspäin olisi jonkinlainen yleisjohtajan tai liiketoimintavastuun pesti. Työkokemusta on takana jo melkein viisitoista vuotta, joista yhden olin toki kotona äitiyslomalla - minulle kävi aikoinaan niin hyvä tuuri, että sain äitiyslomalta palattuani ihan uuden työn, ja aika isotkin saappaat täytettäviksi, eli paluu oli aikamoista hulinaa!

Sen jälkeen olen edennyt urallani aika tasaisesti, mutten mitenkään määrätietoisesti - en ole siis etukäteen miettinyt, mihin seuraavaksi haluaisin tai miten sinne etenen, vaan olen luottanut siihen, että kun tekee työnsä hyvin ja jaksaa verkottua ja olla aidosti kiinnostunut sekä alansa ihmisisistä että projekteista, uusia vastuita ja haasteita kyllä tulee eteen! En kuulu mihinkään naisverkostoon tms., ehkä olisi syytä vaikka perustaa sellainen; aina joskus asiasta on ollut puhetta kavereiden kanssa (aika moni ystävistänikin on vastaavissa tehtävissä), mutta toistaiseksi kukaan ei ole tehnyt asialle mitään. Muutama vuosi sitten foorumin työnimi oli "Nuoret naisjohtajat", mutta hiljattain minua pyydettiin pariinkin eri projektiin mentoriksi, joten alan selvästi lipsumaan sinne senioripuolelle...

Tässä ensin Sanbergin ohjeet naisille ja omat kommenttini alla:
1) Istu pöydän ääreen, ota paikkasi (eli älä jaa taka-alalle piiloon).
Minun mielestäni pitää olla rohkea, muttei röyhkeä - huonot tavat voi jättää (osalle) miehistä, jotka käyttävät häikäilemättä kyynärpäätaktiikkaa ihan päivittäin. Suuna päänä ei kannata olla, koska kyllä se, mitä suustaan päästää, pitäisi olla rakentavaa ja fiksua puhetta - mutta kun sitten päättää jotakin sanoa, kannattaa tehdä se mahdollisimman vakuuttavasti ja painokkaasti (ei siis hätiköiden ja vähän jo valmiiksi anteeksi pyydellen).

1.1) Pidä asiat asioina (tämä on oma lisäykseni ja Sandbergin oppeja vastoin).
Muista pysyä objektiivisena, sillä vihaisena/turhautuneena/pelokkaana et ajattele tarpeeksi kirkkaasti ja olet samantien altavastaaja tilanteessa. Kävele vaikka pois ja sano, että palaat asiaan seuraavana päivänä, jotta ehdit miettimään tilanteen rauhassa läpi, etkä anna tunteillesi liikaa valtaa.

Tämä ei missään nimessä tarkoita sitä, että pitäisi olla superitiukkis ja kamala kivikasvo, mutta itse olen ainakin pyrkinyt siihen, että innostukseni näkyisi sata kertaa useammin kuin harmistumiseni - ja uskoisin, että tällä on myös se vaikutus, että kun jostakin sitten oikeasti suutun tai turhaudun,se myös otetaan aika tosissaan  :-)

2) Älä luovuta töissä liian aikaisin (eli paina täysillä siihen asti, että oikeasti jäät äikkärille, sen sijaan, ettet ottaisi haasteita vastaan siltä varalta, että ehkä tulet raskaaksi).
Ehdottomasti näin, ei lisättävää!

3) Vaadi kumppaniltasi enemmän [kotitöitä].
Todellakin! Tästä annan ison kiitoksen omalle miehelleni, joka on puoliksi pakottamalla ja puoliksi omasta tahdostaan tehnyt aina oman osansa - muuten tästä hommasta ei olisi tullut mitään, vaikka meillä onkin vain yksi lapsi! Aina urien yhteensovittaminen ei ole ollut ihan helppoa (mieheni on toimitusjohtaja, eli hänen pitäisi tehdä vielä pidempää päivää ja olla vielä paremmin tavoitettavissa), ja suurin osa meidän riidoistamme on juuri tämän aiheen ympärillä - mutta niin vain olemme molemmat onnistuneet tekemään meille mieluisia töitä ja kasvattamaan varsin ihanan ja fiksun lapsen, jonka kanssa vietetään todella paljon aikaa.

4) Nuku enemmän.
Aamen.

5) Kaikkea et saa (mielummin valmis kuin täydellinen, pätee kotona ja töissä).
Olen tarpeeksi suurpiirteinen voidakseni toteuttaa tätä kohtaa ihan luonnostaan: meillä ei ole todellakaan koti aina tiptop tai arkiruoat vimpan päälle, mutta lapsella on puhtaat vaatteet päällä ja yleensä muistan vanhempainillat ja loma-ajat (no, pari lapsusta on sattunut...). Töissäkin yritän koko ajan pitää fokuksen oikeasti tärkeissä asioissa ja ummistaa silmäni niiltä pienemmiltä - ja tätä olen vielä harjoitellut siellä elämäntapavalmennuksessakin.

6) Unohda [ura]tikapuut, kohtaa kiipeilyteline (eli ura ei enää etene suoraviivaisesti).
Tämänkin allekirjoitaan täysin: nykyään tiettyyn pestiin voi edetä montaa erilaista polkua pitkin, ja tämä näkyy vaikkapa siinä, että haastattelen usein yhtä tehtävää varten aika erilaisiakin tyyppejä, joista jokaisella on omat vahvuutensa ja kehitettävät alueensa.

Oma työni muuttuu tässä kevään aikana taas hieman, ja olen jo yrittänyt miettiä, miten voisin vielä helpottaa arkea tai tehostaa työskentelyäni pystyäkseni vastaamaan uusiin haasteisiin. Vielä en ole keksinyt mitään kovin mullistavaa, mutta olenpahan ainakin henkisesti valmis venymään taas vähän lisää ja uskon, että siitä joku kiitoskin jossain vaiheessa tulee (ja pidän siitä myös vähän itse huolen)!

Tässä minun ja Sherylin mietteitä, mitäs mieltä te olette?

16.3.2013

Hutihankintoja II

Sain teiltä valtaisan äänivyöryn (+1000% tykkäyksiä normaalitasoon verrattuna), joten rohkenen jatkaa tätä Hutihankintojeni paljastussarjaa. Tällä kertaa siirryn vaatepuolelle ja nostan ensimmäisen esiin tämän Marimekon tunikan.

Muistan hyvin tämän ostohetken, ja sen fiiliksen, jonka vallassa ostopäätöksen tein. Olin juuri hetkeä ennen ollut Gloria-lehden tilaisuudessa, jossa ihailin erään naisen Marimekon mekkoa, joka oli ihastuttava väriläikkä kaikkien konservatiivisten pikkumustien keskellä - miksen siis minäkin voisi käyttää kotimaista designia ja vieläpä ihanan värikylläisissä väreissä!

Tätä tunikaa olisi ollut sininen-oranssi-yhdistelmänä myös, mutta ihastuin tuohon harmaan sävyyn ja vähän violettiin taittavaan vaaleanpunaiseen. Sieluni silmin näin itseni vastaanottamassa mökkivieraita tässä mekossa ja espdrillokset jalassa; Kämpin terassilla tässä mekossa ja Swedish Hasbeensin puukkarikorkkarit jalassa. En ole pitänyt mekkoa kertaakaan.

Parikin kaveria päästi isot röhönaurut, kun näytin, mitä olin tullut hankkineeksi, joten täytyy kai suosiolla uskoa, ettei tuo vain sovi minun pirtaani...

Toka hutini on myös mekko. Ostin senkin hetken mielijohteesta, mutta sillä erotuksella, että epäilin jo ostohetkellä, että tämä saattaisi olla virhehankinta. Kun sain mekon, ja sovitin sitä päälle, tajusin kyllä, että olin astunut isoon miinaan, mutta jostakin selittämättömästä syystä en vain saanut palautettua sitä ajoissa. Ja kuten kuvasta näkyy, todellisuus ei ollut ihan yhtä taianomainen kuin mainoskuvassa.

 En ole pitänyt kertaakaan, enkä varmasti pidäkään (on nyt jo kirpparikassissa menossa myyntiin - toivottavasti toisen hylkäämä on toisen helmi)!




Kolmannessa hutihankinnassa ei ole lähtökohtaisesti mitään vikaa, ihan kiva puserohan tuo on.Tiesin silti jo ostohetkellä, ettei se ole ihan mun tyylinen, mutta halusin vain ostaa jotakin, koska olimme siskoni kanssa kiertelemässä alennusmyyntejä, enkä ollut löytänyt mitään, vaikka olin kovastikin ostohousut jalassa.

Tekee muuten oikeasti kipeää kelata näitä huteja, mutta ihan hyvällä tavalla! Tavoitteeni on ehdottomasti se, että ostan vain sellaisia vaatteita, joista olen jo lähtökohtaisesti ihan liekeissä ja innostuksissani ajattelen, että "tätä mä pidän ihan tosi paljon ja seuraavat viisi vuotta!".

 Lisäksi on helppo identifioida vääränlaisia mindsettejä, joiden vallassa ostan vähän mitä sattuu:
"muutun ihan erilaiseksi ostamalla tämän, alankin käyttämään bleisereitä joka päivä!"
"nyt on vaan ihan pakko ostaa jotakin, koska olen koko päivän ollut kaupungilla, enkä ole vielä löytänyt mitään!"

Ja tyhmintä on tietysti se, ettei vain saa aikaiseksi palauttaa virheostosta ajoissa, mutta tästä tavasta olen onneksi jo opetellut eroon: Postiinkin pääsee nykyään ihan mihin kellonaikaan tahansa, joten no excuses. Tämä on muuten yllättävän yleistä, ainakin lukemani artikkelin mukaan, jossa kerrottiin, että naiset eivät vain jaksa käydä palauttamassa/vaihtamassa etenkään pikkuostoksia, ja mielummin piilottavat ne johonkin kaapin perälle, kun vähän harmittaakin, että tuli taas tilattua/ostettua jotakin, mikä ei sitten ollutkaan ihan täydellinen.

***
Sain kuin sainkin lapsen houkuteltua sinne Kaapelitehtaalle, ja meillä oli ihan hauska taide-ekskursio! Oli mielenkiintoista tarkastella teoksia lapsen näkökulmasta ja yrittää pohtia, mitä taiteilija oli ajatellut teosta tehdessään tai minkälaisia tulkintoja me itse niistä saimme irti. Enkä edes ostanut mitään :-)

Sen jälkeen migreeni kaatoikin minut sänkyyn pariksi tunniksi, mutta nyt on onneksi taas parempi olo ja aurinkokin paistaa edelleen, joten kaikki hyvin! Ajattelin lähteä lenkille, ihan kävelysellaiselle, mutta kuitenkin. Heipat!

Ei niin vakuttava viesti...


Hei Asiakas,

Otamme sinuun yhteyttä koskien viimeistä tilaustasi varten.

Markkinointimme onnistui odotettua paremmin minkä vuoksi varastomme on täynnä tilauksia. Tämä tarkoittaa sitä, että pakettisi voi saapua sinulle muutaman päivän myöhässä.

Olemme pahoillamme tästä, kuitenkin pidämme tärkeänä ilmoitta asiasta sinulle.

Haluamme tämän vuoksi tarjota sinulle ilmaisen kuljetuksen seuraavasta ostostasi jonka teet stories.com. Voit tehdä tilauksen tavalliseen tapaan ja lisätä tarjouskoodin our_treat08 alennus ruutuun, joka löytyy ostoskoristasi.  

Tarjouskoodi on voimassa 15 huhtikuuta 2013.

Kiitämme tilauksestasi ja toivomme, että vierailet sivustossamme pian.

15.3.2013

Ei mitään erityistä

Mekko Max & Co.
Saappaat See by Chloé
...paitsi, että on perjantai! Oli ihanaa tulla siivottuun kotiin, ja koirakin oli jo ulkoilutettu ja ruokittu, joten saa nyt ihan vapaasti löhöillä tässä sohvalla koko illan.

Pakkaspäivän kunniaksi kaivoin kaapista päälle tämän villahameen, jota ei enää kuukauden päästä (toivottavasti!) voi pitää. Lammaskarvasaappaat kuuluvat samaan kategoriaan: kun lumi sulaa, nämäkin vaatteet katoavat seuraavaa talvea odottamaan.

Odotan jo sitä hetkeä, että saan ottaa näiden tilalle boyfriend-farkut, varvastossut, mekot ja muut hepenet. Kuten - blogiteksteistä päätellen - aika moni muukin.


Yritin tänään tilata tähän välikauteen (onhan lapsillakin välikausivaatteet!) sopivan bomber-jakun Jaegerilta, mutta tilaukseni ei tainnut mennä läpi. En uskaltanut tehdä tilausta enää kolmatta (!) kertaa, joten jään nyt odottelemaan, josko saisin tilausvahvistuksen... Ei olisi niin hyvä juttu saada tuota kolmin kappalein, vaikka se mielestäni mahtavan hieno onkin - minulle sopiva malli tuosta joka paikassa näkyvässä bomberista, joka ihan perusversiona ei ole tuntunut minulle omalta.

Jollei tuo tilaus nyt mennyt läpi, niin jotakin uutta haluan tilille tupsahtaneen pienen bonarin kunniaksi - se kun on kuitenkin korvaus koko viime vuoden raatamisesta, joten mielestäni on ihan paikallaan palkita itsensä jollakin kivalla. Vaikka laukulla. Tai kengillä. Hmm...

Yh-elämä jatkuu; jatkoimme eilisen makaronilaatikon voimin ja kunhan olen ottanut pienet torkut (miten perjantaisin voikin aina olla näin puhkirättipoikki?!), nautin takuulla pienen cavasenkin. Sitten ehkä vähän popcornia ja suklaata :-)

Huomenna haluaisin mennä Kaapelitehtaalle Taidemaalariliiton teosvälitykseen - sieltäkin voisi löytyä joku kiva palkinto :-) Tai etukäteissynttärilahja. Ja onhan taidetta kiva katsella ja ihailla, vaikkei mitään ostaisikaan! Ainoa este tässä on tuo 9-vuotias poika, joka ei ole kamalan innostunut tästä ajatuksesta näin puheen tasolla - mutta uskon, että sitten kun pääsemme paikan päälle, hän olisi kuitenkin ihan messissä. Täytyy siis houkutella herkuilla, lahjonta toimii aina!

Kivaa viikonloppua teille kaikille, paistakoon aurinko kauniisti joka päivä!

P.s. Huomenna palaan Hutihankinnat-aiheeseen, kiitos vain kannustavista tykkäyksistänne!

14.3.2013

Makaronilaatikkoa ja cavaa (yh:n torstai-ilta)

En voi vaipua kamalaan itsesääliin, koska olin itsekin juuri koko viikonlopun harrastusteni parissa, mutta on siis minun vuoroni pyörittää tätä huushollia parin päivän ajan ihan omatoimisesti. Eka ilta (eli tänään) alkoi erittäin väsyneen ja nälkäisen lapsen itkuisella läksysessiolla sillä välin kun minä tein makaronilaatikkoa yhdellä ja luin sähköposteja toisella kädellä. Miten muuten jakolaskut ja etenkin -kulmat voivatkin niin tuntua niin kovin kaukaisilta asioilta?! (Liittyy siis läksyihin ei sähköposteihin.)

No, makaronilaatikko käänsi onneksi meidän molempien mutrusuut hymyyn (olen muuten oikeasti ihan ässä tekemään makaronilaatikkoa äitini reseptiä mukaillen!) ja meillä on ollut lapsen kanssa tosi kiva ilta. Miten muuten yh:na aina intoudunkin siivoamaan, puunaamaan ja järkkäilemään ihan eri tavalla, kuin normaalisti? Raivasin nimittäin heti aamutuimaan (miehen lähdettyä) eteishallin, jonka lattiaa ei ole näkynyt kokonaisuudessaan viikkoihin ja tiskasin jo kaikki tiskit, kun niitä yleensä "jää likoamaan" vähintään seuraavalle päivälle... Vessaan vaihdoin puhtaat käsipyyhkeet ja tökin neulalla auki pumppusaippuan suuttimen, joka roiski saippuaa pitkin seiniä. Mutta ei, urheilemaan en ehtinyt, vaikka toki käytiin koiran kanssa iltakävelyllä.

Loppuun vielä pieni, mutta kätsä uusi hankinta: Eva Solon teräksiset teepussit. Meillä oli ennen tuollainen perinteinen, tiukkasaranainen pallurahässäkkä - teekuula, näköjään (hain nimen ja kuvan Ikean sivuilta). Erittäin epäergonominen ja epäkätevä.



Vaan nyt, ah ja ihanuus: tilasin Dinersin pisteillä - ja muutamalla hassulla eurolla - peräti kaksi kappaletta näitä Eva Solon virityksiä, joita on paljon mukavampi käyttää.

Pohjassa on silikonitulppa, mitä kautta teelehdet saa tötsän sisään ja rei'itys on tarpeeksi pientä, jotta tee oikeasti myös pysyy aloillaan, eikä valu kupin pohjalle. Näitäkin joutuu kyllä sormella koukkimaan pestessä - mikä käytetyissä teelehdissä onkaan niin ällöä?!

*****

Ai niin, se cava: sitä suon itselleni lasillisen n. 22 minuutin päästä siinä vaiheessa, kun lapsi on huutanut viimeiset hyvän yön toivotuksensa yläkerrasta ja minä olen lösähtänyt sohvalle läppäri sylissäni ja kauko-ohjain kainalossani. Mukavaa löhöilyiltaa teillekin!

13.3.2013

Aurinkoisen päivän musta asu


Päiväni oli tosiaan aurinkoinen niin henkisesti kuin säidenkin puolesta :-) Töissä oli hyvä syke heti alusta asti, ja monta kertaa päivän aikana kelasin, miten kivojen ja fiksujen ihmisten kanssa saan tehdä hommia - ei aina ihan mikään itsestään selvä asia!

Asu on aika synkän oloinen, vaikka oikeasti tuo kaulakoru oli mielestäni ihan näyttävä ja piristävä detalji. Noissa housuissa on joku taika, sillä - omiin silmiini - näytän aina paljon hoikemmalta ne jalassani kuin missään muissa housuissa. Kukaan muu ei varmaan eroa huomaa, mutta sillä on suuri henkinen merkitys - hyvä siis, että mulla on peräti kahdet samanlaiset housut itsetuntoani kohottamassa :-)





neuletakki Global
t-paita J.Crew
housut Lindex
koru Zara
kengät Billi Bi
Tässä koru paremmassa syynissä - en ole eläessäni pitänyt mitään noin näyttävää asustetta töissä, mutta ihan kotoisalta se tuntui. Ja kuten huomaatte, t-paitani oli värikkään harmaa, eikä suinkaan musta, vaikka yläkuvassa se näyttikin siltä.

Nyt täytyy rientää ruokakauppaan, sillä mies on seuraavat pari päivää reissussa. Jokohan sitä kohta tohtisi (lue: viitsisi) aloittaa taas urheilun?! Olen laiskotellut nyt monta viikkoa ratsastusta lukuunottamatta, ja olo alkaa kieltämättä olemaan varsin pöhöttynyt ja flegmaattinen - ja nyt on enää turha syyttää kuukauden takaista flunssaa yhtään enempää kuin voin syyttää kymmenen vuoden takaista raskautta tästä pömppömahastakaan... Ehkä huomenna :-)

Olkaa te reippaampia ja tulkaa kertomaan mulle, miten paljon olette tänäänkin urheilleet, niin minäkin olen pakotettu tekemään jotakin!

12.3.2013

Hutihankintoja I

Kun shoppailee yhtä paljon ja antaumuksella kuin minä, on pakko myöntää, että virheitäkin sattuu. Ajattelin, että jos tuon ne tänne näin julkisesti, en ainakaan tee samaa virhettä toistamiseen :-D

Tässä ensimmäinen hutini: Clinique Redness Solutions Instant Relief. Puuteri, jonka on tarkoitus poistaa/peittää ihon punaisuus, mutta joka ei muuten tee meikatun näköiseksi. 

Tuote kyllä toimii kohtuullisesti, ainakin periaatteessa. Käytännössä tilanne on toinen, sillä joko olen kokonaan ilman meikkiä vaikka kotona, tai sitten haluan paljon huolitellumman lookin ja meikkaan meikkipuuterilla tai -voiteella; tämä tuote asettuu johonkin kummalliseen välimaastoon, jolle minulla ei ole käyttöä.

On varmaan vielä viidenkin vuoden päästä tuolla kaapissa, koska tätä vauhtia en koskaan saa pohjaa näkyviin - mutten raaski heittää poiskaan!




Toka hutini (jonka lahjoitin juuri miehelleni): Garnierin Pure Active -puhdistusgeeli. Kuten huomaatte, putelin päässä on tuollaiset kuorivat/hierovat harjakset, joilla on tarkoitus hinkata naama puhtaaksi. Ajatuksena houkutteleva: miten puhtaaksi tuolla iho tuleekaan, kun oikein ahkerasti pyörittelee kumisutia ees'taas! 

Ei toimi kuitenkaan käytännössä kovinkaan kivasti, sillä puteli on vähän liian iso (ainakin minun pieneen käteeni) ja vettä valuu aina käsivartta pitkin kainaloon asti, vaikka miten yritän olla tiukasti kumartuneena lavuaarin päällä. Lisäksi harjakset ovat vähän ponnettomat, eli en saanutkaan sitä puhtaaksi kuuratun tuntuista ihoa.

Tuote toimisi ehkä paremmin, jos sutiosa olisi irrallinen ja siten kevyempi liikutella. 


No niin, näillä päästiin alkuun, mutta lisää virheostoksia löytyy vielä vaikka millä mitoin, esim. tuolta vaatepuolelta... Tai hei, tehdäänkö niin, että jatkan Hutisarjaa ainoastaan siinä tapauksessa, että aihe kiinnostaa teitä? Jos saan edes muutaman tykkäyksen tuonne postauksen alalaidan "Tykkään"-boksiin, otan sen osoituksena siitä, että voin vielä joskus palata aiheeseen. Muussa tapauksessa lupaan lopettaa tähän yhteen kertaan, ja saatte taas nauttia tasokkaista asukuvistani (joita tokin on luvassa joka tapauksessa) :-D

11.3.2013

Ongelma se on tämäkin

Meille tulvii kaikkea hyvää juotavaa niin paljon, että säilytystila alkaa loppumaan kesken...


Olemme kuitenkin tehneet pitkään ja määrätietoisesti töitä ongelmatilanteen purkamiseksi, kuten seuraavasta kuvasta näkyy.


Kevään kalenteri on täyttymyssä tosi nopeasti ja kivasta tekemisestä näyttää olevan ihan runsaudenpulaa. Tarjolla olisi niin Euroopan reissuja kavereiden kanssa tai heitä tapaamaan, lisää ratsastusviikonloppuja, ihan "normikyläilyjä" viikonloppuisin, The Voice of Finlandin livelähetyksiä, kylpyläreissuja ja vaikka mitä. Tuntuu ihan pahalta joutua miettimään, mihin sitä voi lähteä ja mistä pitää kieltäytyä, mutta kai sitä joskus pitää kotonakin olla - tai kohta huomaankin olevani pelkkä viikonloppuäiti...

Mutta mies osaa kyllä pitää puolensa, älkää huoliko! Lukuisten "työreissujen" (seminaarimatkoja, you know) lisäksi hän golfailee ympäri Eurooppaa useampaankin otteeseen, ja ehtiipä vielä laskettelemaankin asiakkaidensa kanssa ennen lumien sulamista...Ehkä suurin haaste onkin se, että olisimme tarpeeksi kotona samaan aikaan!

No niin, onnistuin näköjään änkeämään kaksi varsin vakavaa First World Problem -kategoriaan kuuluvaa asiaa samaan postaukseen ;-) Vastapainoksi mainittakoon, että kotimme on kaaoksen vallassa (miksei kukaan koskaan pidä täällä järjestystä yllä?!), ja tein niin pahaa ruokaa, että lapsi melkein itki joutuessaan syömään sitä -ja minä myös. Sitä ennen söin pahimpaan nälkääni puoli pussillista (sellainen iso tax free -koko) M&M'seja, varmaan noin 3000 kaloria. Ja nyt ällöttää.

Ekan maailman turhakeongelmia on muitakin, niistä myöhemmin lisää  - jos onnistun vielä kaivautumaan tämän kotimme vallanneen tavaravuoren alta esiin...

10.3.2013

Kolme päivää kartanoelämänä

Aina joskus, kaiken kiireen keskellä, sitä - onneksi - havahtuu huomaamaan, miten hienosti sitä asiat oikein onkaan! Perheen ja terveyden lisäksi on myös ystäviä, aurinkoa ja harrastuksia, joista kaikista saa voimaa ja inspiraatiota. Ratsastus on erityisesti sellainen laji, jossa saa kokea mielettömiä onnistumisen tunteita, mutta toki välillä myös sopivan palautuksen maanpinnalle, kun asiat eivät sujukaan hevosen kanssa parhaassa mahdollisessa yhteisymmärryksessä. Hyvää liikuntaakin se on, sillä tunti kuluttaa n.500-600 kCal tunnissa (yllätyitkö?).

Mikäkö nyt sai mielen näin aurinkoiseksi ja kiitolliseksi? Kekkolan kartanossa vietetty viikonloppu teki selvästi tehtävänsä, kuten nettisivuilla luvattiinkin: "Kekkolasta lähtee onnellinen ihminen". Olen siis viettänyt ylelliset kaksi vuorokautta omaa aikaa kauniissa ympäristössä, jossa sain syödä hyvää ruokaa, juoda mahtavia viinejä ja ratsastaa upeilla hevosilla - mitä muuta sitä voisi toivoakaan?! Hierontaa, ehkä, mutta onneksi sitäkin oli tarjolla :-)

Hevoskuvani epäonnistuivat aivan kaikki, joten niillä en teitä piinaa, mutta tässä muutama kuva kartanosta, lähinnä sisältä.









Kekkolassa on oma keittiömestari, ja ruoat ovat aivan uskomattoman hyviä; Kekkola panostaa lähi- ja luomuruokaan, ja sen todella maistaa! Kaiken lisäksi siellä syödään ihan koko ajan :-)


Vanhat golfmailat Reklaamihemmo-huoneessa.


Kartano on täynnä ihania, vanhoja esineitä. 



Elsa ja herra, jonka nimen jo unohdin. Perustajajäseniä.


Jokainen huone on nimetty ja sisustettu eri tyyliin.


Kekkolassa järjestetään siis ratsastusleirejä, mutta myös muita teemaviikonloppuja (mm. tennis, juoksu, hiihto). Lisäksi se on oiva paikka erilaisten yritystilaisuuksien järjestämiseen; olen itsekin ollut siellä pari kertaa kick-offeissa ja fasiliteetit toimivat hienosti.

Otin optimistisesti läppärinkin mukaan (olisi aika paljon hommia kesken...), mutta enpä kaiken yltäkylläisyyden lomassa ehtinyt edes avaamaan koko vehjettä, ja varmaan ihan hyvä niin!

Kohta nukkumaan menee fyysisesti varsin uupunut, mutta hyvinkin onnellinen ihminen. Kivaa loppuiltaa teillekin!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...