30.8.2016

Two shades of grey

Kävin Cosilla tsekkailemassa uutuuksia (netin perusteella tämä toppi oli aivan ässä, mutta totuus oli sitten jotakin muuta...) - eikä sieltä koskaan onnistu poistumaan tyhjin käsin. Tällä kertaa mukaan tarttui tämä kuvan toppi ja koru, sekä vielä toinen rento harmaa pitkähihainen, joka ehkä pääsee kuviin myöhemmin.

Neuletakki oli Maarinahaminan hankinta, ja housut Filippa K:n viime kesän mallistoa (muistaakseni, ehkä peräti edellistäkin?): ne eivät ole ihan niin viralliset, kuin perinteisemmät mustat suorat housut, mutta ovat kuitenkin selkeästi paljon puetumman oloiset kuin farkut. Kaiken kaikkiaan asu oli mukava päällä ja sopivan siisti - oikein nappicombo, siis!

Yritin jo päivällä ottaa selfien asusta, mutta se ei mennyt ihan tuubiin (alempi kuva) :-D Kyllä on vaikeaa, kun pitää aina itse säätää nämä kaikki kuvaushommat!

Muutakin säätöä on ollut ilmassa, sillä poikani kaatui viime viikolla futiskentällä, ja valitteli siihen malliin kättänsä, että oli pakko lähteä Jorviin röntgeniin: onnettomuus tapahtui tietysti myöhään illalla, eli yksityislääkäri ei ollut vaihtoehto... Siellä vierähtikin sitten melkein kuusi tuntia - onneksi olin varautunut aikaisempien kokemusten perusteella ja pakannut mukaan niin eväitä kuin lukemistakin! Käsi on nyt kipsissä, vaikka loppujen lopuksi selvisi, ettei murtumaa onneksi ollutkaan, vaan vain paha venähdys ja pehmytkudosvamma; kipeä se on silti, ja tulin (noloa!) tosi huonovointiseksi kun lääkäri väänteli kipeää kättä, ja lapsen tuska oli niin selvästi nähtävissä - jokainen vanhempi varmasti tietää, miten sitä ottaisi heti lapsen kivun itselleen, jos vain suinkin voisi! Kipsi hankaloittaa arkea nyt hetken, mutta sen kyllä kestää, kun tietää, ettei sitä tarvitse pitää montaa viikkoa - selvisimme siis pelkällä säikähdyksellä!

 Koiran lenkitys on nyt toistaiseksi siis vain minun ja mieheni vastuulla, joten täytyykin tästä lähteä happihyppelylle (koska mies on golfaamassa). Olen kyllä taas moneen kertaan tässä syksyn aikana ehtinyt mielessäni kiittelemään sitä, että koiran kanssa on pakko lähteä ulos, vaikka sohva olisi miten houkutteleva loppusijoituspaikka; sitten, kun on ehtinyt hetken kävelemään, alkaa taas ryhti suoristua ja hengitys kulkea, ja päivän väsymyskin valuu hartioilta pois - ilman koiraa ei olisi niin painavaa syytä lähteä, ja itseni tuntien jäisin helposti vain sisälle löhöilemään "kun on ollut niin rankka päivä". Oikeastaan ainoa asia, mikä saa minut aina yhtä riemuiten liikkeelle on ratsastus, mutta ilman omaa hevosta siihen ei ole joka päivä mahdollisuutta.


Niin että nyt on mentävä, joten heippa vaan!

P.S. Otsikko oli tietysti silmänisku Fifty Shades of Grey'lle - kirjaa en ole lukenut, mutta elokuva oli niin huono, ettei elämässäni ole ollut montaa yhtä hukkaan heitettyä tuntia kuin siihen käyttämäni aika!

20.8.2016

Bleiserin paluu



Kirjoittelin jo aikaisemmin, etten ole yli vuosikymmeneen käyttänyt bleisereitä - tai tuntenut oloani kotoisaksi niissä. Aina joskus on tullut sovitettua kivannäköisiä jakkuja, mutta jos on vähänkään rintavampi, on vaikea löytää omalle kropalle sopivaa mallia, ja siihen homma on sitten aina kaatunut. Lisäksi mulla on muutaman sentin tavallista lyhyemmät kädet, ja hihojen lyhentäminen vaatii ylempää ompelun korkeakoulututkintoa tai maksaa maltaita Helsingin ompelimoissa, joten siinä on ollut toinen oston este.

En saanut käsiäni pidennettyä, mutta sen sijaan löysin hyvän ja kohtuuhintaisen ompelijan, ja kaikki on nyt toisin! Tähän mennessä olen saanut kahden jakun (tasan ne kaksi, jotka omistan :-D) hihat ja yhden mekon helman lyhennettyä, enkä voisi olla tyytyväisempi! Muotigurut aina kohkaavat siitä, miten taitava räätäli/ompelija on naisen paras ystävä, ja tämän kokemuksen perustella olen jo samaa mieltä!

jakku By Malene Birger
t-paita Lindex
housut J. Crew
kengät Boden

Törmäsin tähän kuvan jakkuun (vierastan edellenkin bleiseri-sanaa, se maistuu pölyiselle) By Malene Birgerin* liikkeessä kesällä Tukholmassa, ja uskalsin ostaa sen, sillä se istui tosi hyvin niitä liian pitkiä hihoja lukuunottamatta ja tiesin, että uudelle bestikselleni hihat olisivat suorastaan naurettavan helppo haaste.
*lempimerkkejäni, mutta suunniteltu kaikin puolin pitkäraajaisille naisille

Ja voi kuulkaa, miten hyvältä tuntuukaan, kun päällä on ihan omien mittojen mukaan räätälöity vaate - kyllä nyt kelpaa!

Olen tässä viikon verran jo siivonnut, raivannut ja sisustanut poikani huonetta uuteen uskoon, ja projekti huipentui tänä viikonloppuna, kun maalasin aikaisemmin himmeästi sinisenhohtoisen seinän mattaharmaaksi. Huh huh, mikä projekti! Vanha telkkari lähti Sortti-asemalle (siinäpä vasta upea palvelu!), nojatuolin myin FB:n kirpparin kautta ja matto lähtee roskikseen. Tilalle tulee uusi sohva, matto, tauluja ja yövalo, ja kun kaikki on valmiina ja paikoillaan, toivon ettei huonetta edes juuri tunnista entisekseen. Varasin lelujen kierrättämistä varten pöydän Akseli-kirppikselta (samaan syssyyn perkaan taas omaakin vaatekaappia, tämä on lupaus!), ja osan tavaroista haluan viedä Hope-yhdistykselle. Lupaan kuvia heti, kun viimeisetkin yksityiskohdat on viimeistelty ja voin ylpeänä esitellä lopputuloksen!

Tämän illan osalta kaikki on kuitenkin tehty, ja palkitsin itseni [parilla] skumppalasillisella. Hyvä minä!

18.8.2016

Pink.

Olen pitkään ihaillut Tara Jarmonin mekkoja (ja muitakin vaatteita), mutta ole löytänyt mallistosta mitään itselleni sopivaa lähinnä siksi, että mulla on liikaa sekä mahaa että rintavarustusta... Kesän korvilla törmäsin kuitenkin Stockalla tähän mekkoon sellaisella "juoksen äkkiä tästä läpi ja haen lapselle sukkia" -reissulla - silloinhan sitä aina tekee parhaat löydöt, kun ei ole mitään edes etsimässä!


Pikasovituksen jälkeen ostopäätös oli tehty, ja mulla on nyt kovin pinkki mekko odottamassa uusia juhlia. Se kävi jo päällä parin tunnin verran, kun olimme naapurin yo-juhlissa, ja seuraava kerta taitaa olla sunnuntaina sukulaistytön rippijuhlissa - enpä ainakaan jää seinäruusuksi tuon värisessä koltussa :-D (Se on kyllä rankasta kuvankäsittelystä huolimatta edelleen vähän liian huutavanpinkki)
 

No, pari päivää mekon ostamisen jälkeen nappasin laivan tax-freessä tämän huulipunan, jonka piti olla se melkein nude arkipunani, mutta joka olikin vahingossa vähän sähäkämpi sävy. Lähempi tarkastelu osoitti, että se käy mainiosti uuden mekon kanssa, joten nyt mulla on tätä punaa ihan kaksin kappalein valmiina kaikkia niitä tulevia juhlia varten! Samoja juhlia odottaa se uusi laukkukin, mutta toistaiseksi kalenteri näyttää vähän tyhjältä... Pitäisikö pukeutua huomenna illalliselle ihan perheen kesken vähän paremmin, jotta saan äkkiä puskettua CPW:tä alemmaksi?!

16.8.2016

LBB (Little Black Bag) - the unboxing

Uusi iltaveskani on vihdoinkin täällä, päivän myöhässä luvatusta toimitusajasta (ei mikään kriisi, mutta kun odotin sitä niin kovasti jo eilen...). Taisin tilata nyt ekaa kertaa matchesfashion.comista, vaikka olen ihan vakkarikävijä ja erityisti verkkokaupan vaatekuvien stailausten suuri fani.


Pakkauslaatikko oli jo itsessään vallan ihastuttava, ja otankin sen ehdottomasti uusiokäyttöön samantien korulaatikoksi!


Saint Laurentin dustbag sen sijaan oli pettymys: ohutta ja halvan oloista puuvillakangasta, ja logon painatuskin oli jotenkin vähän sinne päin. Höh!


Laukku oli onneksi aivan odotusten mukainen, ja ihan oman oloinen! Huh!



Laukku on juuri sopivan kokoinen, eli mukaan mahtuu vähän enemmän kuin pelkkä luottokortti ja kännykkä. Se on silti olalla tosi kevyt ja hihnakin oli onneksi sopivan pituinen, sillä siinä ei ole säätömahdollisuutta.



Jakku Sand | farkut rag&bone | kengät Pretty Ballerinas
Se toinen Saint Laurentin vaihtoehto, jota harkitsin, oli vähintään yhtä kaunis kuin tämäkin malli, mutta se kaatui metalliseen olkahihnaan, jota jostakin syystä vierastan.

Tässä vielä tyytyväinen loppukäyttäjä (vaatteet rytyssä ja tukka sekaisin pitkän työpäivän jälkeen).

Nyt jään odottelemaan kaikenlaisia bilekutsuja ja muita juhlallisuuksia syksyyn, jotta pääsen todistelemaan itselleni kuinka fiksun ja monikäyttöisen laukun tulinkaan hankkineeksi ;-D

11.8.2016

Onko pakko?

Kesä oli ihana, mutta eikös se ollutkin aika lyhyt, vai tuntuiko minusta vain siltä? Ja nyt aamuissa on jo ollut selkeä syksyn tuiverrus, johon neuletakki on ollut sopiva ratkaisu. Tämä kuvan neule on Maarianhaminan tuliaisia (Me & Mimmi on ihana, ihana putiikki ihan keskustassa!); ostin ensimmäisen Sibin & Linnebjergin neuletakin pari vuotta sitten, ja olen pitänyt sitä todella paljon - se käy asuun kuin asuun!

neuletakki Sibin  & Linnebjerg
toppi Cos
housut J. Crew
kengät Boden

Korkkaritkin sujautin ekaa kertaa jalkaan, ja voi hyvänen aika, miten kipeiksi jalat tulivatkaan, vaikka näissä kengissä on oikein hyvä lesti! Korkkaripäivän jälkeen onkin taas pakko turvautua tennarihin...No, kohta kaikki lienee taas ihan rutiinia, täytyy totutella hetki.

Työntekokin on näköjään vaatinut oman sopeutumisprosessinsa, joka tulee uniin asti, sillä olen nukkunut todella huonosti jo monta yötä, ja viime yönä valvoin neljästä kuuteen :-( Töissä ei siis ole ollut mitenkään kamalaa, ihan päinvastoin, joten en ihan ymmärrä mistä kiikastaa. Itse asiassa samaa vaivaa oli loman alussakin, mutta se meni ohi about siinä vaiheessa, kun pääsimme Ruotsin puolelle - on siis tietysti varsin turhauttavaa, että olen taas samassa jamassa. Ehkä liikunnan lisääminen auttaisi? Siitä ainakin aloitan...

Tänään kävinkin jo koiran kanssa happihyppelyllä, ja nyt Scandal ja Greyn anatomia ovat torstai-iltani ilo! Kivaa iltaa teillekin!


9.8.2016

Uusi pikkumusta

Havahduin kesänä aikana (miksi, veneillessä? oli ehkä aikaa miettiä kaikenlaista...) siihen, että multa puuttuu tyylikäs iltalaukku. Onhan mulla kaikenlaisia pikkulaukkuja hihnalla ja ilman, mutta kyllä tässä iässä naisella pitäisi jo olla joku tosi chic veska, joka käy asun kuin asun kanssa ja jonka kanssa kehtaa poseerata vaikka punaisella matolla (ikään kuin tekisin niin useinkin, hahahaha)!

Pikainen katsaus netaporterin, my-theresan ja matches.comin valikoimiin vahvisti ennakkoajatukseni brändin suhteen: Saint Laurent.* Väri oli helppo: musta. Ja sitten vielä mallin valintaan, mikä vaatikin jo hetken vertailua ja pohtimista. Halusin siis pienen ja siron laukun, mutta koska en kertakaikkiaan ole light packer edes iltajuhliin lähtiessä, on turha kuvitella, että saisin kaiken olennaisen (vähintään hiuslakka, luottokortti, puhelin, huulipuna, puuteri) mahtumaan sellaiseen ihan minimalistiseen, litteään kirjekuorilaukkuun - tai sitten se pullottaisi tosi rumasti, ja venyisi jo parin käyttökerran jälkeen ikävästi.  Hihna oli myös must, sillä se toivottavasti edes vähän pienentää laukun hukkaamisen todennäköisyyttä. Eli pieni, mutta tilava olalla roikotettava malli.

Viimeinen valinta oli näiden kahden laukun välillä, toivottavasti tein [minulle] oikean päätöksen! Paketti on jo matkalla, joten kohta pääsen fiilistelemään uutta veskaa :-)




*Chanel olisi ollut vahva vaihtoehto, mutta mikään nettikauppa ei tietääkseni myy sitä, ja kärsimättömänä ihmisenä halusin tehdä ostopäätöksen mahdollisimman pian

7.8.2016

Pehmeä lasku ja vähän veneilyjuttuja

Hyvää iltaa! Tuntuu hassulta, mutta ehdottoman kivalta olla taas kirjoittelemassa kuulumisia pitkän blogitauon jälkeen. Lomat on nyt pidetty, ja olen jo viikon verran totutellut arkielämään - tosin olemme vielä aika lailla välimoodissa, sillä illat venyt aivan liian myöhäisiksi (tuleva seiskaluokkalainen on pahin meistä valvomaan!), mutta kun toisaalta koulut eivät ole vielä alkaneet, on minulla vielä hetken ajan vapautus koiran aamupissatuksista ja siten puolisen tuntia löyhempi aikataulu. Siitä huolimatta en ole vielä päässyt ihan ysiksi töihin, vaan olen sallinut itselleni (ja ennen kaikkea kalenteri on antanut myöten) pehmeän laskun syksyyn.

Ensi viikko on vielä samanlaista höttöilyä, ja ihan hyvä niin, sillä ehtiihän sitten koko pitkän syksyn tekemään töitä ja töitä, eikä paljon muuta.... aktivoiduinkin tänään sekä joulu- että hiihtolomamatkan suunnittelun suhteen, sillä on aina tosi kiva, kun on jotakin mitä odottaa - sen tiedon voimalla jaksaa tsempata pikkuisen enemmän.

Viikko meni myös siihen, että sain purettua laukut ja pestyä kuukauden lomareissun jäljiltä kaikki vaatteet ja lakanat. Vielä pitäisi jaksaa urakoida kaikki puhtaat pyykit kaappeihin, mutta siihen taitaa mennä vähän enemmän kuin viikko, sillä se on ihan inhokkipuuhaani (toisin kuin pyykinpesu, josta tykkään). Yläkerran kaiteet toimivat oivana välisäilytystilana, enkä edes näe pyykkikasoja tänne alakertaan, joten eihän niillä niin kiirus ole :-)

Mutta sen verran vielä paluuta lomatunnelmiin, että kaikki meni hienosti! Olimme koko heinäkuun merillä, ja siitä reilut kaksi viikkoa Ruotsin puolella. Jokainen satama oli meille uusi, ja löysimmekin monta suosikkia, joihin varmasti palaamme tulevina vuosina. Näyttäisi siltä, että Katinka (blogista Haaveena hyvä kuva) kiersi juuri meitä ennen lähes kaikki samat satamat, ja tekee niistä ansiokkaita postauksia hienoine kuvineen, joten jätän sen puolen suosiolla hänelle :-)

Mulla ei ollut kunnon kameraa mukana, joten nämä ovat kaikki kännykkäräpsyjä....

Maarianhaminan Itäsataman ilta

Stressasin etukäteen sitä, että meillä olisi ongelmia löytää satamapaikkoja uudelle, isommalle veneellemme (47 jalkaa, entinen oli 28...), mutta se oli täysin turha huoli! Navishamn Tukholmassa oli ainoa paikka, jossa odottelimme sopivaa mestaa muutaman tunnin (senkin ajan olimme kuitenkin kiinnittyneenä laiturissa väylän puolella), ja muuten melkein joka paikassa olikin ystävällistä satamahenkilökuntaa opastamassa sopivaan poijuun tai laituriin. Mitä isompi vene, sen enemmän yleisöä rantautuessa, on näemmä universaali totuus, mutta onneksi meillä oli tänä kesänä vain kiitettäviä tai vähintäänkin hyviä suorituksia - ja onneksi ystävällisiä avustajiakin löytyi, ja saimme apua köysien kanssa aina tarvittaessa. Mieheni mukaan isompaa venettä oli jopa helpompi hallita ja manööveerata rantaan kuin aikaisempaa paattia, joka oli huomattavasti kevyempi, ja jota tuuli pääsi siksi viemään paljon helpommin. Lisäksi siinä oli varsin tehoton keulapotkuri, kun taas nykyisessä veneessä kaksi konetta ja väkevä keulapotkuri osoittautuivat toimivaksi yhdistelmäksi, eikä kovempikaan tuuli päässyt häiritsemään oikeastaan ollenkaan.


Tukholmassa tuli vietettyä viisi yötä, ja koska Navishman on niin kätevästi Djurgårdenilla, tuntui tämä osuus ihan kaupunkilomalta - ratikka vei suoraan sataman portilta kaupungin keskustaan. Aika vähän tuli kuitenkin shoppailtua, vaikka olisin ihan luvan kanssa (siis ihan itseltäni vain) saanut käyttää kesän lomarahoja omaan hyvinvointiin. Ehdin jo vähän huolestumaankin, kun koko päivä Mall of Scandinaviassa päätyi Clas Ohlsonin kassalle, mutta onneksi Östermalm oli onnistuneempi kohde, ja Zadig & Voltairen ja By Malene Birgerin alennusmyynnit tarjosivat parastaan (näistä löydöistä kuvia ja juttua myöhemmin, kunhan saan haettua jakun ompelijalta). Ja kävinpä ripsihuollossakin, kun sain ajan varattua käteävästi netin kautta - kyllä nykyään on monen asian hoitaminen tullut tosi helpoksi: eipä olisi tullut mentyä, jos olisi pitänyt kaivaa puhelinluettelosta sopiva kauneushoitola ja sitten puhelimessa varailla en tid för fransförlängning!


No mutta sellaista, täällä siis ollaan taas, ja kaikki on pitkästä hiljaisuudesta huolimatta hyvin. Mitä teille kuuluu? 
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...