Kertaalleen kuopattu

Otsikko viittaa siihen, että ehdin jo kerran suurielkeisesti hyvästelemään kesäkelit ja -vaatteet, mutta niin vain viime viikon lopulla oli niin kaunista ja aurinkoista, että valkoiset farkut tuntuivat ihan oikealta valinnnalta.

Ja niin vain onnistuin jokaisessa ottamassani kuvassa seisomaan takki vinossa ;-D

takki Esprit

toppi Banana Republic

farkut Filippa K

kengät Sofie Schnoor

Joudun nyt naputtelemaan tämän tekstin pikapikaa valmiiksi, sillä illan ohjelmaan kuuluu vielä mm. koiran lenkitys, pojan kuskaus golftreeneihin, pikapiipahdukset Postissa, Henkkamaukassa, ruokakaupassa ja Clas Ohlsonilla. Sitten vielä oma ratsastustunti, koira uudelleen iltapisulle ja suoraan nukkumaan... ei tarvitse varmaan odotella unta kovinkaan pitkään! Työpäiväkin koostui kahdesta piiitkääästä jorystä, joita erotti pikainen lounas - ehdin sentään syömään, joten pisteet mulle siitä! Pari päivää on vielä vähän härdelliä, koska mieheni on matkoilla, mutta loppuviikolla pitäisi olla vähän rauhallisempaa ja oikein odotan jo sitä hetkeä, kun saan lösähtää sohvalle viinilasin kanssa telkkaria katsomaan; se hetki koittaa viimeistään perjantaina, kun Vain elämää alkaa!

Siihen asti ehkä näkemiin, ja mukavaa viikkoa kaikille. Pus!

Se siitä kesästä sitten

Paljaat sääreni taisivat tehdä viimeisen näyttäytymisensä tämän vuoden puolella (ainakin kotimaassa), ja olo olikin jo vähän hölmö, kun kipsuttelin kaupan parkkipaikalla kaatosatessa varpaat vilkkuen...

Ajattelin vielä kokeilla noita lempparikenkiä paksujen sukkisten kanssa, sillä niissä on niin maltillinen varvasaukko, että se voisi jopa toimia. Tai sitten laitan ne ansaitulle talvitauolle ja siirryn suosiolla umpinaisiin kenkiin - ja ehkä ostan jotkut kivat uudet popot syksyä piristämään :-)

toppi Banana Republic

nahkahame By Malene Birger

kengät Sofie Schnoor

Malenen nahkahame laskeutuu nyt mielestäni aika kivasti, kun on saanut roikkua ja suoristua muutaman viikon (vähän kuin hyvä liha :-D), eikä enää tunnu siltä, että sitä pitäisi lyhentää - ihan hyvä, etten heti hosunut asian kanssa. Ennustan hameella aktiivista uraa tulevan syksyna aikana, ja joulutauon jälkeen taas kiireistä kevättä.

Ja ajatella, että on taas torstai ja huomenna siis viikonloppu! Sain viime tingassa kutsun Glorian muotinäytökseen, joten huomisilta menee muodin merkeissä - onneksi siellä ei myydä suoraan mitään, sillä kaiken sen tyyliglorian ja muutaman skumpan innoittamana voisin olla hyvin herkässä ostomoodissa ja valmiina uudistamaan koko garderoobini sisällön kertaheitolla (siinäpä vasta olisikin morkkis seuraavana aamuna...)!

Tänään vietän kuitenkin iltani paljon maanläheisemmissä merkeissä, sillä kiiruhdan kohta ratsastamaan. Tänä syksynä olen osannut aivan erityisesti riemuita siitä, että olen löytänyt harrastuksen, jonne on aina iloa lähteä vaikka rankkasateella, jossa koen sekä haasteita että onnistumisen iloa, ja jossa tunnen viime aikoina myös kehittyneeni vähän paremmalle tasolle kuin ennen. Ratsastaminen ei ole koskaan pelkkä mekaaninen suoritus (vaikka hyvää liikuntaa onkin), ja siksi tuntuu hienolta, kun onnistuu yhteistyössä hevosen kanssa tekemään tunnin tehtävät, olivat ne sitten yksinkertaisia koulukuvioita tai vähän pelottavan kokoisia esteitä - kaikessa on omat haasteensa. Samanlaista intohimoa ja iloa tuovaa ajanvietettä soisin ihan jokaiselle, sillä arki tuntuu paljon tasapainoisemmalta, kun on jotakin omaa ja kivaa. Jollekin voi tulla samat fiilikset vaikka lintujen bongauksesta, toiselle extremeurheilusta, mutta tärkeintä olisi, että pystyy hetkeksi pistämään kaiken muun syrjään, ja antautumaan lajin vietäväksi.

Olipas paatoksellista, mutta tunnistiko kukaan tuota tunnetta, jota yritin kuvailla? Mihin sinä uppoudut, mistä saat parhaat onnistumisen fiilikset?

Vihapuhetta

Olin järkyttynyt, kun kuulin että Alexander Stubbin kodin ikkunoita oli rikottu yöllä. Jotenkin tuntuu niin käsittämättömältä, että joku ei saisi Suomessa olla rauhassa oman kotinsa turvassa, yksityishenkilönä, vaikka onkin ministerismies ja muka jonkun mielestä aivan kamala ihminen (itse fanitan). Vielä kamalampaa oli lukea Ilta-Sanomien uutisen alle ilmestyneitä kommentteja, joissa suorastaan idolisoitiin vandaaleja, ja pidettiin heidän tekojaan täysin oikeudenmukaisina! Mihin tämä maailma on menossa?! Tai no, muualla maailmassa tuollaistahan jo tapahtuu, ja kaikki julkisuuden henkilöt joutuvat liikkumaan henkivartijasaattueessa 24/7, mutta olin jotenkin ajatellut, että meidän ihanan suiomalaisen lintukotomme rauha on ikuisesti rikkumaton.

Toinen mieltäni järkyttänyt incident sattui kotimatkalla, kun megamachobandidosmoottoripyöräilijä ohitti minut ensin oikealta; kurvasi jostakin välistä suoraan oikean etupyöräni viereen, sillä olin itse vasemmalla kaistalla ohittamassa hitaampaa autoa. Hän ei tainnut huomata minua, sillä kun hän jarrutti (minulla oli vakkarinopeudensäädin päällä, joten en ainakaan kiihdyttänyt!), olimme hetken aikaa aivan rinta rinnan ja todella lähekkäin. Kun tyyppi huomasi suhteellisen vaarallisen tilanteen, hän väisti fiksusti eteeni, ja alkoi sen jälkeen näyttämään minulle todella aggressiivisesti keskaria, kääntyi oikein useampaan kertaan minua kohti. Sen jälkeen hän vielä mutkitteli edessäni ja hidasteli yllättäen, jotta joutuisin itsekin jarruttamaan. Siis ihan totta: pieni nainen pienessä autossa, ja tyyppi kehtaa alkaa v-ttuilemaan -mihin tämä maailma on menossa?! Jos jääkapissa olisi ollut valkkaripullo, olisin avannut sen kiireen vilkkaa, mutta valitettavasti joudun nyt pysyttelemään selvinpäin, vaikka drinkki olisi pitkän työpäivän ja tuon viimeisen niitin jälkeen ollut ihan tarpeen.

Että sellaista.

Jos nyt vaikka siiryttäisiin vähän kevyempiin aiheisiin, kuten tähän päivän asuuni. Whistlesin toppi oli ekaa kertaa päällä, vaikka se odotti vuoroaan vaatekaapissa monta viikkoa, sillä tilasin sen jo heinäkuussa jonakin sateisena kesäpäivänä, kun kökin mökillä ja toivoin syksylle parempia kelejä. Nuo farkut (J.Crew) eivät ehkä olleet ihan nappivalinta, mutten ehtinyt aamulla enää vaihtamaan vaatteita, joten noilla oli mentävä, vaikka peilikuva kehottikin harkitsemaan vielä kertaalleen :-D

Sofie Schnoorin kengät sen sijaan ovat jo ihan lempparikenkäni, sillä sen lisäksi että tykkään niiden naisellisesta mallista, on niillä yllättävänkin hyvä kävellä - tänäänkin seisoin yleisön edessä pitkiä pätkiä (mm. pari tunnin presentointivuoroa), eikä tuntunut päkiöissä minkäänlaista poltetta. Voisin siis hyvinkin ostaa saman merkin kenkiä lisääkin, jos sattuisi kävelemään joku hyvä malli netissä vastaan. Hmm....

Stressaavat pari viikkoa alkavat selvästi vaatimaan veronsa, kun viinin lisäksi tekee mieli shoppailla - en sitten tiedä, kumpi on vaarallisempaa, mutta jälkimmäinen on ainakin kalliimpaa :-D Oikeissakin kaupoissa olisi kiva kierrellä hypistelemässä uutuuksia, mutta aika on niin kortilla, ettei siihen ole ihan lähitulevaisuudessa mahdollisuutta. Tyydyn siis virtuaaliosteluun, ja lähdenkin tästä kauppakierrokselle. Heippa!

Raidat rokkaa

toppi Gap │ housut J.Crew

kengät Sofie Schnoor

Kylläpäs tuntuu kivalta, kun voi käyttää vajaamittaisia housuja, mekkoja ja hameita - kaikkia niitä kesähepeneitä, joita toivoin jo toukokuussa päälle! Nyt tulee vain paineita siitä, että ehtisi pitämään niistä mahdollisimman monta ennen kuin syystuulet taas kohta puhaltavat...

Työt ovat taas alkaneet rullaamaan entiseen tahtiin, ja sama haipakka on jo päällä kuin ennen lomiakin. Silti mieli ja sielu tuntuvat levänneiltä, ja olo [henkisesti] kevyeltä; toivottavasti tämä jatkuu mahdollisimman pitkään, vaikka edessä onkin kaikennäköistä projektia ja haastetta. Syksy sinällään on mielestäni ihan kivaa aikaa, ja sainkin siitä pientä esimakua viime viikonloppuna veneillessä, kun söimme miehen kanssa illallistamme kynttilänvalossa - kaiken lisäksi kerrankin ihan kahdestaan :-)

Ja huomenna vien neljä tupaten täyteen pakattua ikeakassia vaatteita kirppikselle, ja toivon että viimeinenkin vaate löytäisi itselleen uuden omistajan. Tarjolla on hyvälaatuisia ja -kuntoisia vaatteita, joten kandee poiketa Espoon Akselissa (pöytänro 101), jos sattuu liikkumaan lähistöllä!

Sisätakki ja uudet kengät

Piilevä masennukseni (ihan itse diagnostisoitu kaikkien ostoksettomien reissujen perusteella) on selvästi väistymässä, sillä viikko sitten ostin sen uuden laukun ihan tuosta noin vain, ja osasin myös tilata reippaasti uutta, kun Booztilla oli viime viikolla design-ale. 

Tässä alen satona By Malene Birgerin sisätakki sekä Sofie Schnoorin korkkarit. Mukana tuli myös Bruuns Bazaarin musta mekko, mutta ehdin jo unohtaa sen kaappiin,joten siitä ei ole vielä kuvia :-O

Kengät ovat varpaiden päältä hieman tiukat, joten yritän pitää niitä sukkien kanssa ennen kuin teen lopullisen päätöksen niiden suhteen. Tykkään niistä kuitenkin tosin paljon, ja korkokin on juuri sopiva: korkeahko ja siro, mutta kengillä pystyy kuitenkin kävelemään ihan luonnollisesti: en kertakaikkian pysty ostamaan sellaisia kenkiä, joissa joutuu ottamaan pelkkiä töpöttelyaskelia, sillä olen tottunut lyhyenä ihmisenä harppomaan mahdollisimman pitkiä askeleita pysyäkseni muiden perässä!

Takki pääsee heti huomenna käyttöön, sillä olen menossa yo-juhliin ja pääsen hienostelemaan oikein tosissani :-) On tosi kiva tälläytyä vähän pitkästä aikaa, ja istua iltaa hyvässä seurassa ja runsaiden tarjoilujen äärellä (isäntäperheen tuntien pöydät notkuvat taas, ja samppanja virtaa). Eilen olimme koulun kevätjuhlan jälkeen poikamme kaverin luona kilistelemässä kesän kunniaksi - ja istuimme oikein terassilla, ajatelkaa! - joten tämä viikko on yhtä juhlaa! 

Saimme myös vihdoinkin veneemme vesille, ja koska olemme ensi viikolla miehen kanssa kahdestaan monta päivää ja sääennuste näyttää suorastaan riemastuttavalta, taidamme päästä meritreffeille johonkin tähän lähihoodeille.

Eikä kesälomaankaan ole kuin pieni hetki; kevät on ollut niin kylmä ja sateinen, että olin aivan yllättynyt, kun tajusin ettei juhannukseen ole kuin muutama hassu viikko!

Tänä vuonna on vähän helpompi jäädä lomalle kuin viime vuonna, jolloin olimme keskellä megalanseerauksen suunnittelua, ja töitä tuli siksi sekä tehtyä että mietittyä aika paljon saaristossakin. Nyt on vain ne kaikki perusprojektit ja -duunit, ja niistä osaan kyllä luopua - ihan samalla tavalla kuin viikonlopun tullen en juurikaan tule miettineeksi työasioita, paitsi aivan poikkeustilanteissa, jolloin saatan pyöriä peräti muutaman minuutin sängyssä ennen kuin uni tulee ja vetää tajun kankaalle. Vielä kun osaisi mennä ajoissa nukkumaan, sillä oikeasti kyllä tarvitsisin enemmän kuin ne 7,5 tuntia, jotka keskimäärin viikolla nukun... 

Huomennakin on suhteellisen aikainen herätys, sillä koulun kevätjuhla alkaa klo 10. Taidankin ottaa pikkupäikkärit ennen yo-juhlia, jotta jaksan varmasti istua pitkään ja nauttia illasta koko rahan edestä. Monella muullakin on varmaan huomenna samanlaiset kuviot - ja osalla vielä hienompi päivä tuoreen ylioppilaan vanhempana - joten toivottelen kaikille mitä mukavinta ja aurinkoisinta lauantaita!