Tuskainen päivä

Kirjoittelin joskus viime syksynä siitä, että pojallemme on tulossa hammasraudat; kävimme kevään aikana hammaslääkärissä lukuisia kertoja ja hampaista otettiin useammat muotit (vai valokset?) - tarkkaa työtä! Viikko sitten jo kuvittelin, että nyt me ne saamme (tai siis oikeastaan hän saa), mutta vielä tsekattiin kertaalleen, että oli tehty kaikki oikein ja että kasvava suu oli kaikin puolin valmis. Valitettavasti sitä viime viikon käyntiä varten oli jo ladattu niin suuret odotukset ja jännitys, että sitä seuraavat päivät menivät hurjien spekulaatioiden ja itkunpuuskien säestäminä. Pahinta oli meidän molempien mielestä se, että hammaslääkäri kertoi, että raudat tulisivat vaikeuttamaan ainakin väliaikaisesti lapsen puhetta - voitte vain kuvitella, miten vaikealta se tuntuu lapsesta, joka on läpikäynyt monivuotisen ja intensiivisen puheterapian oppiakseen puhumaan selvästi! Ja miten äidin sydäntä särkee ajatella lasta taas sen saman tuskan edessä, vaikka sen kaiken piti olla jo takana päin.

Yritin rohkaista poikaa kertomaan kavereilleen etukäteen, että on saamassa raudat, mutta sen ääneen sanominen oli vain aivan mahdotonta; lopuksi sitten mies sanoi asian ohimennen sivulausessa kavereiden ollessa meillä tyyliin "me taidetaan syödä pizzaa tänään ja XX saa maaanantaina hammasraudat".

Massakustomotoitu hammasrauta: lapsi sai valita pohjavärin,
hileiden sävyn sekä tuon kuvion. Aika mageeta!

Viikko siis kärsittiin jännitystä ja henkistä kipua, ja vihdoin eilen nämä "pirun keksinnöt" (lasta lainatakseni) sitten aseteltiin paikoilleen. Niin viattoman näköiset, mutta ulkonäkö pettää!

Rautojen laittaminen oli yllättävän vaikeaa puuhaa, ja se sattui hampaisiin. Pois ottaminen sattui myös ja silloinkin teki kipeää, kun raudat olivat suussa. Jokainen äiti tietää tai osaa kuvitella sen ahdistuksen ja avuttomuuden tunteen, kun normaalisti reipas lapsi nyyhkyttää "äiti, mua sattuu niin paljon", eikä voi tehdä muuta kuin halata oikein kovaa. Ja antaa särkylääkettä vaikka sitten plasebovaikutuksen aikaansaamiseksi. Ja lähettää lapsen kouluun sydän syrjällään toivoen, ettei kukaan kiusaa äkillisesti puhjenneen ÄSH-vian takia - paitsi että kun lapsi vannoo puhuvansa seuraavan kerran julkisesti vasta kun puolentoista vuoden hoitojakso on ohi, on äidillä pari muutakin huolenaihetta...

No, se eka koulupäivä sujui kuitenkin (olin varoittanut opettajia tilanteesta), ja unikin tuli viimeisen väsyitkun jälkeen - meille molemmille. Ja aamulla oli onneksi jo paljon parempi fiilis: raudat sujahtavat paikoilleen kerta kerralta paremmin ja kouluunkin oli helpompi lähteä. Nyt illalla lapsi jo totesi, että pari vuotta sitten murtunut käsi, leikkaus ja kuuden viikon kipsi olivat sittenkin pahempi juttu. Huh! Ehkä tästä selvitään, kuten aika moni muukin perhe on selvinnyt. Ja, kuten aikoinaan puheterapiankin kohdalla, olen todella otettu siitä, miten perusteellista ja asiantuntevaa hoitoa saamme vastineeksi verorahoillemme.

Sain myös hetken lohdutuksen Ninan vinkkaamasta ystävämyynnistä, jossa poikkesin eilen pikaisesti mutta tehokkaasti. Viisi minuuttia ja viisi huivia.

Pari huivia annan lahjaksi (etummainen ja pinkki tähtihuivi), mutta loput olivat sitten omaan käyttöön. Myönnän ostaneeni pahaan olooni, eikä se kamalan hyvin eilen toiminut, mutta onneksi tein kuitenkin hyviä valintoja ja huivit olivat vielä tänäänkin mieluisia :-)

Loppuviikon pitäisi olla vähän helpompi, ja torstaina on jopa esteratsastustunti, mikä on aina yhtä hienoa - ja vähän jännää.

Työntäyteinen torstai

Tämä päivä meni osin töitä tehdessä - mutta kuten on aikaisemminkin tullut todettua, on aika paljon chillimpää kirjoitella sähköposteja villasukat - tai shortsit!! - jalassa hyvää kahvia juoden, joten ihan hyvillä fiiliksillä tässä nyt kuitenkin mennään. Nyt on markkinointibudjetti seuraavalle viisivuotiskaudelle tehty - vaikka aikamoinen ennustajaeukko pitää kyllä olla, jos uskoo oikeasti tietävänsä, miten maailma makaa vuonna 2018!!

Lapsella oli myös kolmesivuinen tarina kirjoitettavana, ja hänen tuskansa oli huomattavasti suurempi kuin omani (ja vieläkin puuttuu yksi sivu....). Voi pientä, kun puristaa kynää ja hammasta yhtä kovaa ja jokaisen sanan tuottaminen/kirjoittaminen on todella kovan tuskan takana. Yritin sen verran auttaa, että ideoin tarinan eteenpäin kuljettamisessa vähäsen kyselemällä asioita (mitä sitten tapahtui? minkälainen auto se oli? kuka heitä olisi voinut auttaa? missä varas oli piilossa?), mutta jotenkin poika ei hahmota sitä, että tilanteita pitäisi kuvailla, jotta tekstiä olisi tarpeeksi ja tarina soljuisi. Pojan mielestä on ihan turha vääntää pitkää stooria, kun kaiken voisi kuitata yhtä helposti parilla ytimekkäällä lauseella :-)

Eikä synny nyt minultakaan tekstiä tämä enempää, sillä eilisestä kuntotestistä suivaantuneena (kyllä, olen hyväkuntoinen läski!) lähden nyt pitkä(hkö)lle juoksulenkille.

Kuvissa uusi huivini - lisää siivekkäitä lintukammoiselle ;-)

Tykkään noista vihreistä linnuista keventämässä mustien parvea.

Yksi hyvä, toinen huono

Booztin tilaukseni tuli suht. nopeasti ja kiitos Smart-Postin (ja K-kauppamme aukioloaikojen), ehdin jopa hakemaan paketin ennen pääsiäistä.

Eka se parempi valinta, Espritin pitsisvetari - joka olikin neule. Ihmekös, että se oli sijoitettu sinne neulekategoriaan!

Värit taittavat kuvassa aavistuksen liikaa beigeen;
pitsi on vielä lähempänä luonnonvalkoista.

Svetari tai neule, miten vain, koska uskoisin että tälle tulee käyttöä ja tuomio on selvä: tämän pidän!

Beck Söndergaardin neule oli sen sijaan pettymys :-( Värit ovat tosi kivat, mutta puuvillamatsku on ihan tönkköjäykkää, eikä huivi asetu ollenkaan nätin rennosti. Lisäksi se haisee vähän pahalle... Palautukseen! Harmi, koska ystävälläni oli viime viikolla saman merkin tosi ihana huivi, ja kuvittelin saavani yhtä hienon itsellenikin.Veikkaan materiaalin olevan tässä se clou, eli puuvillan sijaan olisi pitänyt valita silkki-villa-yhdistelmä.

Yritän nyt kuitenkin toteuttaa sitä [muille varmaan ihan itsestäänselvää] periaatetta, etten hyväksy sellaisia nettiostoksia, joita en tulisi kaupassa ostaneeksi näppituntuman perusteella. Ei siis mitään kompromisseja, tai saamattomuuden/kiiren/laiskuuden takia palauttamatta jättämisiä! Pitäisi siis jatkossa suosia esim. Booztia, Zalandoa ja Cosia, joilla on kaikilla ilmainen palautus - toisin kuin vaikka my-wardrobe.comilla ja NAPilla.

Kieltämättä nimittäin kirpaisi maksaa viime viikolla parinkympin palautumaksut, koska tämä tilaamani Filippa K:n takki oli aivan auttamattoman suuri... Tosin tuon takin tapauksessa otin ihan tietoisen riskin, koska se on mielestäni aivan ihana ja alennus oli enemmän kuin -50%. Hyvällä säkällä olisin siis tehnyt aivan mielettömän löydön, josta olisi riittänyt brassailtavaa täällä bloginkin puolella vaikka miten pitkäksi aikaa. Nyt sain vain vahvistuksen sille teorialleni, ettei näin lyhyt ihminen voi ikinä onnistua tilamaan itselleen netistä takkia, vaan ne pitää lähtökohtaisesti aina päästä sovittamaan!
(Mitenköhän kauan tuo pysyy kirkkaana mielessäni?!)

*****

Pääsiäisen herkuttelut "huipentuivat" kotimatkalla Mäkkäriateriaan, ja nyt olo on varsin ähkyinen. Yritän saada itseni juoksulenkille vielä illan aikana, sillä siitä tulee aina hyvä olo ja fiilis - toisaalta tämä viikko on jo tähänkin mennessä ollut aivan poikkeuksellinen, sillä kävin kaksi kertaa ratsastamassa ja kahdella juoksulenkillä!

Tosin jälkimmäinen lenkki olikin varsin nöyryyttävä, sillä lähdin juoksemaan nuorempien sisarusteni kanssa, ja jouduin jättämään leikin kesken vähän alle viiden kilsan, kun taas "juniorit" (29v. ja 36v.) kirmasivat vielä kevyesti eteenpäin...Syytän vain ja ainoastaan äidiltäni lainassa olleita maastolenkkareita, jotka eivät selvästikään olleet juoksua varten tarkoitetut!

Ja seuraavan kerran kun nähdään, aion olla niin kovassa kunnossa, että pesen molemmat!

Rationaalista kulutuskäyttäytymistä (ja itsekehua monessa muodossa)

Sain siis satasen lahjakortin boozt.comiin ja vietin tuntikausia tovin yrittäen tehdä valintaani. Coccinellen laukku oli jo maksua vaille valmis, kunnes otin järjen kauniiseen käteeni (ja kävin läpi menneen kuukauden ostoksiani). En tarvitse uutta laukkua, eikä mulla ole sille edes säilytystilaa - ennen kuin pari vanhaa lähtevät kiertoon. Lisäksi olisin saanut maksaa vielä 240€ ekstraa siitä ilosta, että käytän sen lahjakortin.

Tein siis uuden, maltillisemman plänin ja tilaukseni on tässä:

Beck Sondergaardin mustakeltainen huivi (harmaakeltainen olisi ollut vielä mieluisampi, mutta sellaista ei ollut tarjolla). Lisäksi Espiritin pitsisvetari, jota ajattelin yhdistää vaikka nahkahameeseen tai boyfriend-farkkuihin.

Että näin, kerrankin olin järkevä ja vähänkös olen ylpeä itsestäni! Hekumoin nyt tässä kuplassani hetken, kunnes taas seuraavaksi haksahdan ja hurahdan johonkin ihan älyttömään tässä lähiaikoina...

Ja siitä puheenollen: päätin antaa &Other Storiesille (tosi hankala nimi!) vielä toisen mahdollisuuden ja tilasin toistamiseen ne haluamani mustat mokkatohvelit. Nyt olisi parempi tulla sitä, mitä tilasinkin, eikä taas jotakin kummallisia Pomarfinn-jäljitelmiä!

Vielä kehuskelen sillä, että sain itseni taas pitkästä aikaa eilen lenkille! Vauhti oli hidas ja matka lyhyt, mutta silti oli ihan voittajafiilis juoksun jälkeen. Ja kun vielä muistin (sen keskellä takkahuonetta jököttävän) kahvakuulankin, on nyt lihaksissa sellainen olo, että tuli ihan oikeasti tehtyäkin jotakin :-) Hyvä minä!

Kuinka huivi taitellaan

Olen aika mielikuvitukseton huivinkietoja; useimmiten kiepautan huivin koko pituudeltaan monta kertaa kaulan ympärille ja piilotan solmitut päät sen alle. Tämäkin on jo askel eteenpäin edellisen vuosikymmenen "pashmina-tyylistä" (huivi kaksinkerroin, lenksusta pujotetaan päät läpi), joka on varmaan kaikille hyvinkin tuttu.

Täällä Shopbopin sivuilla on kuitenkin esitelty tusinoittain erilaisia sidontoja - kaikki toki muistuttavat varsin läheisesti toisiaan, mutta kyllä sieltä vähän uutta inspiraatiotakin löytyi!

Ai että näinkin voisi solmia tolleen sivuun

Celinen muotikuvistakin tuttu tapa.

Pitäisi olla mallikuvia printattuna tuolla alakerran peilikaapin vieressä, jotta muistaisi nämä variaatiot. Toista se ovat ne ikityylikkäät italialais- ja ranskalaisnaiset, jotka vain huitaisevat huivin huolettoman oloisesti kaulalleen ja - voilà! - onnistuvat joka kerta! (Ehkä se salaisuus onkin juuri siinä, ettei yritä niin kovasti...)

Kohta voi jo siirtää paksuimmat villahuivit syrjään odottamaan seuraavaa talvea, ja kevääksi voisi hankkia pari uutta. Vaikka tällaisia:

Becksöndergaard/ Poppy Fields

John Galliano

Alexander McQueen/ Yellow Butterfly Camo Scarf

...ja sitten pitäisi vielä keksiä, mihin säilön ne kaikki (uudet ja vanhat)... 

Note to self 1: myy myös huiveja kirppiksellä!

Note to self 2: varaa kirppispöytä asap!

Espoolaisvaltakunnassani on taas kaikki hyvin, sillä sain kuin sainkin uuden ajan sinne kuumakivihierontaan. Suurkiitos ymmärryksestä ja joustavuudesta kauneushoitola Aila Airo!

Täysin selkärangatonta toimintaa

Onnistuin välttämään Hullut Päivät ennätyksellisten kolmen päivän ajan - kunnes sitten tänään mies sai minut houkuteltua sinne mukaan! Selvisin kyllä hyvin pienin investoinnein, ja siitä syystä esittelen täällä nyt miehenkin hankintaa ikään kuin omana saavutuksena.

Tykkään tuosta Boss Orangen takista tosin paljon,
suorastaan pakotin miehen ostamaan sen itselleen. Ja nyt olen kade.
Vyö on mulle, ajattelin kokeilla sitä mustan bleiserin tai neuletakin kanssa piristeeksi.

Tämä Maison Scotchin huivi oli ihan pakko saada, mutta on myös pakko myöntää, että se on jopa melkein liian muhkea asettuakseen kaulalle hyvin. Pidän vielä laput kiinni ja mallailen pari päivää...

Sitten ostin muutamat sukat ja sukkikset, L'Oréalin kuorintavoidetta vartalolle (sellaista vihreää, missä on ihanan suuret rakeet) ja Compagnie de Provencen käsisaippuua keittiöön. En siis juuri mitään.

Nyt pitäisi lähteä lenkille, mutta kamalan vaikealta tuntuu. Siellä on niin kylmäkin! Ja jääkapissa on tonnikalaakin! (Hups, onko epäkorrektia myöntää syövänsä tonnikalaa - kai nyt sentään Stocka ostaa eettisesti ja hellävaraisesti harppuunoitua kalaa?!) Koira vinkuu ja katsoo niin anelevasti, että sen on ainakin päästävä ulos - onneksi meillä on piha :-)

Olen kyllä aika hyvä välttelemään liikuntaa, etenkin kun ottaa huomioon sen, että pari tuntia sitten sovituskopissa soimasin itseäni ja läskejäni ja vannoin, että otan itseäni samantien niskasta kiinni. Sitten tulin kotiin ja söin nälkääni viinikumeja. Huoh.

Raportoin myöhemmin, miten kävi.

*****

J.K. Sain kuin sainkin itseni lenkille, ja pinkaistiin koiran kanssa reilut kuusi kilsaa ihan hyvää vauhtia. Tonnikalaa oli paljon ja se oli superhyvää, ekaa kertaa lapsikin suostui syömään sitä ja joutui myöntämään, ettei se ollutkaan niin pahaa, kuin mitä hän luuli. Oikeastaan ihan hyvää :- )

Paluu arkeen

Juhannus tuli vietetttyä erinomaisessa seurassa notkuvien ruokapöytien ja pulppuavien pullojen (??) äärellä. En muista, koska olisi ollut noin hieno aattosää kuin tänä vuonna, joten en jaksa yhtään harmitella tämän päivän sateita! Kävin jopa uimassa (pakotettuna), jos nyt pikadippaus lasketaan uinniksi. Seuraavan kerran suostun veteen saaristossa joskus heinäkuun puolella.

Vielä pitäisi jaksaa tsempata töissä reilu viikko; aika maitohapoilla alkaa olemaan tuo henkinen puoli... Kalenterissa on palavereita ihan reippaasti joulukuulle asti, ja elokuu on jo lähes ylibuukattu - näkee nyt jo, että esim. mailit tulee luettua ja vastailtua iltatöinä :-( Toisaalta täytyy olla tyytyväinen, että tekemistä riittää ja että firmalla on asiat kunnossa, sillä taantumahan se taitaa siellä kesän varjoissa jo kurkkia ja syksystä tullee aika rankka monelle.

Pitääkseni Euroopan taloutta omalta osaltani yllä, olen jatkanut investointejani omaan henkilökohtaiseen hyvinvointiini: 

Aika räväkkä väriyhdistelmä meikäläiselle :-)

Tämä huivi tuli perjantaina toimistolle - Malene Birgerin toimitus oli näköjään myös uskomattoman nopea! Torstaina (muistaakseni) oli ennakkoale kantiksille, ja nappasin -40% huivin lisäksi violetin trikoomekon, jota olin ihastellut  jo aikaisemmin. Harmikseni mekko oli M-kokoisena liian väljä, joten se lähtee takaisin (tai no, sovitan vielä kerran nyt illalla ihan varmuudeksi :-). Mitä värejä: vaaleanpunaista ja oranssia huivissa, violettia mekossa - kohta pitää muuttaa blogin nimeä!

Huomenna lapsukaiseni lähtee mummolaan viikoksi, on jo valmiiksi ihan orpo olo - olenkin buukannut lähes joka illaksi jotakin menoa, jotten ihmettelisi hiljaisuutta kumisevaa taloa täällä yksikseni (en ole kysynyt, mutta 100% varmaa on, että mies pelaa golfia joka ilta)...

Nyt siis lapsen kanssa iltapesulle ja satua lukemaan, nati nati teillekin :-)

Tigerin ysmyn satoa

Hupsista vain, tili meni jo ennen kuin tili tuli! No, ei nyt ihan sentään, mutta aika paljon sain humpsahtamaan Tigerin ei-julkiseen-ystävämyyntiin:

Leveä vyö - ainahan näitä tarvitsee, vai mitä?!

Silkkineule - paljon paremman näköinen päällä ja sileänä :-) 

Mahtavan tilava nahkalaukku, jonka saa myös olalle kantoon.
Uusi työlaukku heti huomisesta lähtien.

Olin jo vähän suunnittelut uuden, mustan Mulberryn ostamista, mutta nyt pääsin huomattavasti halvemmalla, joten oikeastaan säästin aivan älyttömän paljon!

Silkki-villa-huivi

...ja sitten ehkä ostin vielä trenssin ja yhden harmaan topinkin, mutta kuvaan ne joskus paremmalla ajalla.

Ja nyt on pakko sulkea lompakon nyörit vähän pidemmäksi aikaa, tämä kuukausi on ollut katastrofaalinen!  Viikonloppuna lupasin lähteä humpsuttelemaan Helsinkiin kaverini kanssa, mutta ehkä tyydyn kerrankin vain makutuomarin rooliin - pikkucavan jälkeen sitä vain on entistä hövelimpi, joten täytyy kovistella kaveri pitämään mut kurissa :-)

En muuten voi mitenkään kehua sitä L'Oréalin uutta kynsilakkaa pysyvyyden puolesta: lakkasin eilen illalla kynteni ja tänään jo puolet kynsistä on surkean näköisiä, kun lakkaa on lohkeillut sieltä sun täältä - laitoin vielä kaiken lisäksi jonkun ikuista pitoa lupailevan päällyslakankin, vaan aivan turhaan. Pitäisi vain pysytellä helpoissa nudesävyissä, niin ei ainakaan pistäisi silmään niin paljon kaikki pienetkin lohkeilut.

Hullaantunut huiveihin

Olen viime vuoden aikana ostanut ja käyttänyt huiveja enemmän kuin edellisten 36 vuoden aikana yhteensä! Tarjontakin on varmasti lisääntynyt, koska ne ovat nyt muotia - ainakin minusta tuntuu siltä, että kaupat ovat ihania huiveja täynnä ja niitä käytetään stailauksessa apuna paljon aikaisempaa innokkaammin.

Kokosin muutamia omia suosikkejani tähän, mukana on sekä talviversioita että kevyempiä silkki- tai puuvillahuiveja.

Ylhäältä alaspäin:

Jaegerin silkkihuivi

Zaran raidallinen trikoo

Dieselin ruudullinen hapsuhuivi

Globalin oksa-aiheinen huivi

Massimo Duttin siniharmaa huivi ohuen ohutta villaa

Balmuirin kasmirhuivi alimmaisena



Yllä näkyy jo yksi uusi hankinta ekana vasemmalla; ostin Massimo Duttin erinomaisesta mallistosta kaksi uutta huivia - ja molemmissa on lintuja! Linnuissa ei sinänsä ole mitään kummallista, paitsi että satun pelkäämään lintuja "livenä" tosi paljon - olen aivan kauhuissani, jos joudun kävelemään pulujen kansoittaman toriaukion halki, ja kyyristelen veneessä kuin heikkopäinen lokkien liidellessä yläpuolella. Ehkä yritän päästä fobiastani kietomalla lintuja kaulani ympärille? Tai ehkä linnut pysyvät poissa, kun näkevät lintukuosisen huivin? Joo, niin varmaan!

Tämäkin huivi on siis Massimo Duttista ja lintujen lisäksi väri on kaikkea muuta kuin minun tyyliseni - tässä taas lienee alitajuinen pyrkimys muuttaa pukeutumista vähän värikkäämmäksi, mutta oikeasti en kyllä ymmärrä, missä mielenhäiriössä ostin tämän. Kaunishan se on, mutta voisin lyödä vetoa, että vuoden päästä voin todeta pitäneeni huivia tasan kerran ja silloinkin tunteneeni oloni täysin vieraaksi! 

Ja lintumotiivi jatkuu, tällä kertaa sulkaversiona. Tämä Rützoun silkkihuivi (kevyt kuin unelma!) oli niin viehko, etten kertakaikkiaan voinut jättää sitä ostamatta. Harmikseni huomasin, että se on yhdestä kulmasta vähän rikki - olisi pitänyt olla putiikissa tarkempi, eikä vain hullaantua ihanasta tavarasta :-( Korjata en sitä osaa, mutta saan sen kyllä piiloon niskaan...

Olen koko aamun siivonnut ja järjestellyt ja raivannut (kuvia ruokapöytäprojekista myöhemmin); nyt on vietävä koira lenkille ja sitten oikeasti tehtävä työhommia pari tuntia - niin ikävältä kuin se näin lauantaina tuntuukin. Onneksi on villasukat ja hyvää kahvia, ei tunnu ihan niin kurjalta, kun tekee olonsa mukavaksi!

Käsityökollektiivi

Äskeiset Samorgan huopasäilyttimet löytyivät Etsyn verkkokaupasta - joka näyttääkin olevan erilaisten käsityöosaajien kauppapaikka. Tarjontaa riittää, mm. laukkuja oli tarjolla yli 260 000 kpl!

Suurin osa tarjonnasta oli liian, no, rustiikkista minun mieleeni, mutta bongasinpa muutamia ihan hienojakin juttuja (ja edelleen hyvään hintaan!).

Lompakko

Snood (en tiedä suomenkielistä nimeä)

Huiveista

Olen tänä syksynä hurahtanut huiveihin oikein tosissani - niillä kun saa niin helposti eloa ja ilmetta muuten arkiseen toppi+farkut -comboon, ne peittävät tarvittaessa esim. käsivarret ja myös lämmittävät. Nyt bongasin Malene Birgerin uutuuksista nämä ihanuudet.

Olen tosi arka erilaisten eläinkuosien suhteen (se, joka on katsonut Ruotsin Miljonääriäitejä Liviltä ymmärtää hyvin, mitä mielikuvaa pyrin välttämään),  mutta näissä huiveissa on juuri sopiva ripaus - niin turvalline määrä, että minäkin uskaltaisin pitää :-)

Kuosiarkuuden lisäksi olen osannut solmia huivin about noin yhdellä tavalla, mikä on tietysti käynyt nopeasti aika tylsäksi. Tämä muuttui, kun näin Hunchissa (hunch.com) linkin tähän videoon, joka muutti kaiken:

25 Ways to Wear a Scarf.