Hiljaa hyvä tulee

Neule Repeat | farkut Gap
 kengät Billi Bi | koru Snö

...sanonta pätee aika moneen asiaan, myös tyyliseikkoihin: siinä missä moni edelläkävijä on jo varmaan ihan kyllästynyt vahapöksyihinsä, minä vasta hankin ensimmäiseni.
Muutama viikko sitten kävi niin, että tajusin hyvin voimakkaasti tarvitsevani tälläiset coated jeansit. Voisi sanoa, että tunne tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta, niin yhtäkkiä ja vahvasti se lävitseni virtasi. Muistin nähneeni yhdet Gapin sivuilla (duh, kun siellä joka päivä käy pyörimässä, ottaa silmään yksi jos toinenkin vaate), mutta halusin nyt kerrankin yrittää etsiä ne jostakin muualta.

Tilaisuus siihen tarjoutuikin yllättävän nopeasti, sillä jouduin viettämään Sellossa pari tuntia lapsen riekkuessa hohtokeilaussynttäreillä; sovitin hikipäissäni varmaan parikymmentä paria erilaisia vahapintaisia housuja ainakin Lindexillä, Espritillä, River Co:ssa ja Aleksi 13:ssa. Osa oli liian kiiltäviä, osa liian ohkaisia höytylöitä, osa istui huonosti ja osaa taas en saanut polvia pidemmälle vedettyä jalkaan. Ei siis tullut kauppoja.

Tulin kotiin, avasin koneen, ja tilasin Gapiltä nämä kuvassa näkyvät byysat, jotka toimitettiin toimistolle kolmantena päivänä (olipas raamatullinen ilmaisu). Ne istuvat hyvin, ovat sopivan himmeäpintaiset, tarpeeksi paksut ja muutenkin ihanat. Kuin minulle tehdyt.

Ei ollut vaikea miettiä, olisivatko nämä ne oikeat housut palaveriin Cheekin kanssa. Siis kyllä, juuri sen Cheekin, tai siis mä kutsun sitä tietty Jareksi. En ottanut fanikuvaa tai pyytänyt nimmaria (playing it cool!), mutta kiva tapaaminen oli (ja kotelomekko olisi tuntunut tosi väärältä) :-) Jarella oli Vuittonin huppari ja farkut, joiden merkkiä en kehdannut tsekata - olisi näyttänyt epäilyttävästi siltä, että halusin muuten vain tiirailla hänen takamustaan, joten jäin nyt ilman tuota mielenkiintoista tietoa.

Sellaista mulla duunissa, mitäs teille kuuluu?

Nyt ne uudet popot!

Nämä ovat ne Instagramiin ostopäivänä kuvatut, ja vieläkin ekaa käyttökertaa odottavat* uudet nilkkurini. Aika reteet, vai mitä? En olisi itsekään uskonut, että päädyn hankkimaan nämä kengät, vaikka ne olivat niin pysäyttävät, että a) huomasin ne kauppakeskuksen käytävältä asti, eli kaukaa ja b) oli ihan pakko mennä heti hypistelemään niitä, vaikka ne eivät ole ollenkaan "mun tyyliset" (liikaa bling blingiä ja vielä tota karvaakin samassa!). Se oli kuulkaa kohtalo ja kismet!

*ensin satoi, ja nyt loukkasin vähän jalkaani -> en voi pariin päivään varmaan kulkea koroissa

Kaiken huipuksi nämä ovat jalassa übermukavat, mikä on aivan erinomainen plussa! Hyvä Clarks!

Sen verran nappasin työajasta, että ehdin ottamaan
nämä kuvat nykyään niin harvinaisessa päivänvalossa.

Tässä [lavastetussa] kuvassa näette kengät in action. Eivät ne sitten jalassa, ja kun on muutakin vaatetta päällä, näytäkään niin/ liian päräyttäviltä, vai mitä? Enkä mä siis nakuna näitä ole sovitellut missään vaiheessa, mutta tarkoitan, että kun muut vaatteet tasapainottavat kokonaisuutta :-)

Farkut ja neulekin ovat uudet/ käyttämättömät: neule on Zarasta, mitä pehmeintä angoramohairhässäkkää ja farkut Gapista, samaa vanhaa ja hyväksi havaittua mallia, jota mulla on eri väreissä nyt jo viisi (!) paria. Gap on niin huomaavaisesti tehnyt farkut meille pätkillekin: tuo ankle-pituus (31") on mulle ihan passeli!

Tulin tänään vähän normaalia aikaisemmin kotiin, sillä mun auto, jota hieman tömäytin päin parkkihallin pilaria (joo, mulla on ollut aika vauhdikasta menoa viime aikoina...) käytiin hakemassa huoltoon. Mutta voi hyvänen aika, miten paljon sainkaan töitä tehtyä, kun olin ihan vain omassa seurassani villasukat jalassa ja oman keittiönpöydän ääressä! Pitäisi useamminkin nipistää pari konttorituntia kotitunneiksi, ihan jo inspiraationkin vuoksi. Muut hakevat inspiksensä Nykistä tai vähintään jostakin uudesta kahvilasta, minä kotoa :-)

Seuraavaksi insipiroidun ottamalla torkut, jotta jaksaisin hoitaa kaikki illan askareet kunnialla. Ja ihan vain, koska voin. Mukavan leppoisaa iltaa teillekin!

Maanantai, marraskuu

No niin, paluu arkeen koitti hurjasti juhlitun viikonlopun jälkeen. Kiitos vielä onnitteluista kaikille, ne lämmittivät kovasti. Poika sai ison kasan kivoja leluja ja kirjoja (ja kovasti toivomansa Tigerin lahjakortin), ja minä iloitsen meille tuoduista kukkasista (ja siivotusta kodista) - elämän pieniä ylellisyyksiä!

Se kiusaamisasia keskusteltiin muuten viime viikolla halki; yllätyksekseni poika oli itsekin ihan valmis avautumaan aiheesta (olin ennakoinut hyvin tahmaista ja vähäsanaista keskustelua). Hän oli ehtinyt keskustelemaan asiasta kavereidenkin kanssa, ja myönsi kotiin tullessaan, että kyllä he olivat vähän kiusanneet ja olivat sitten keskenään sopineet pyytävänsä yhdessätuumin kiusatulta kaverilta anteeksi. Näin sitten tapahtuikin, ja olivat vielä anteeksipyynnön kunniaksi tarjonneet kaverille suklaatakin. Jotenkin liikutti tuo sovinnon ele :-) Juttelimme vielä siitä, mikä voi tuntua kiusaamiselta ja että ainakin pitää aina lopettaa kaikki leikkimielinenkin lallattelu tai viisastelu, jos huomaa, että joku joukossa vaivaantuu tai harmistuu. Ei ehkä jäänyt viimeiseksi kerraksi, kun aihetta sivutaan, mutta toivottavasti nyt alkanut uusi vuosikymmenen toisi myös vastuullisempaa ja empaattisempaa käytöstä mukanaan.

Ja sitten vielä ostospuolelle: tällaiset tohvelitossut tuli ostettua viime viikolla my-wardrobe.comista. Kelit eivät oikein ole suosineet mokkanahkaa, joten nämä odottavat vielä neitsytkulkuaan, mutta ehtiihän sitä vaikka ensi keväällä - tai sitten olen joku päivä niin viitseliäs, että otan ihan erikseen sisäkengät töihin mukaan. Itse asiassa sehän tapahtuu mitä todennäköisemmin siinä vaiheessa, kun aamulla on sen verran pakkasta, että Uggit tuntuvat aivan vastustamattomilta työmatkakengiltä - oma auto kun saattaa olla vähän vilpoinen, kun otan sen tuosta aamulla lähtiessäni ;-)

Ja sitten on vielä toisetkin kengät, nyt jo Instagramiin kuvatut, jotka esittelen täällä heti kun saan niistä asukuvan (eli sellaisena päivänä, ettei sada...). Ihanat nekin!

Kiitollisuus

Tätä tasan kymmenen vuotta sitten syntynyttä pikkupampulaa on juhlittu koko viikonloppu. Tunnen onnea, ylpeyttä ja haikeutta, mutta ennen kaikkea kiitollisuutta: ajatella, että juuri minulle on suotu maailman komein, suloisin ja ihanin lapsi! Ja että olemme olleet Me, meidän pieni perhe jo kymmenen vuotta!

Juhlat olivat mahtavat; nyt vetäydyn vetistelemään vielä vähän lisää.