Vanha riepu

mekko Tibi/ kengät Guess

Joku kysyi tänään, onko mekkoni uusi ja meinasin ihan oikeasti vastata, että vanhahan tämä jo on - vaikka taisi olla tänään vasta toista kertaa päällä! Siis voiko uutuudenviehätys karista ihan kaapissa roikottamalla?! Ostin nimittäin mekon "jo" kesäkuussa Nykistä, mutten ole tosiaan ehtinyt pitämään sitä kuin nyt vasta.... En siis ole mitenkään haluton pukemaan sitä päälleni, mutta pakasta vedetyltä se ei enää tunnu. Tässä se nähdään, että [mun] pitäisi aina käyttää kaikkia uusia vaatteita heti alkuun tosi aktiivisesti, jotta pääsisi hyödyntämään uutuudenviehätyksen ihan maksimaalisesti!

Taisin muuten päättää juuri lähes kolmivuotisen bloggaajanurani pisimmän tauon, kun olin melkein viikon pois mestoilta; työ- ja iltamenojen lisäksi oli paljon hauskempaakin tekemistä, sillä olin koko viikonlopun perjantaiaamusta lähtien Muhun saarella ratsastamassa. Oli niin siistiä, ettei sitä oikein osaa edes sanoin kuvailla - eikä lajiin vihkiytymättömiä varmaan kamalasti kiinnostakaan lukea pitkiä hehkutuksiani merivedessä kahlailusta, kiitolaukkapätkistä ja maailman suloisimmista varsoista, joten jätetään ne sikseen. Kaikille ratsastajille lämmin ja vilpitön suositukseni: menkää ihmeessä, ette kadu!

Tämä viikko näyttää onneksi varsin säädylliseltä, ja täällähän minä istun kaksin koiran kanssa tyhjässä kodissa tätä tekstiä naputtelemassa, sillä poika on ulkona kavereiden kanssa ja mies salilla; molemmat olivat jo syöneet siinä vaiheessa, kun pääsin töistä kotiin puoli seiskan maissa ja tulivat käytännössä jo ulko-ovella vastaan... On siis ihan höpöhöpöä, että lapset muka lentäisivät pesästä vasta täysi-ikäisinä, sillä eihän niitä näe edes 11-vuotiainakaan kuin pari tuntia päivässä!

Lähden siis nyt koiran kanssa iltalenkille, jotta olisin tunnin päästä vastaanottamassa väsynyttä futaria töistä pöllittyjen muffinsien kanssa :-) Kivaa iltaa teillekin!

Stressireaktio

Olen käynyt pari edellistä päivää niin kamalilla kierroksilla, etten muista koska olisin ollut näin tuohtunut jostakin! Tarina on pitkä ja tylsä, mutta kerrottakoon, että kyse on taloyhtiömme varsin pienestä remppaprojektista, josta kehkeytyi kadonneiden sähköpostien (kaikki eivät siis koskaan saaneet heille tarkoitettuja maileja) takia varsin uskomaton hämminki ja härdelli.

No, vahinkojahan sattuu ja mielipiteitäkin on taloyhtiössä yhtä monta kuin on asukkaita, mutta voisi kuvitella, että aikuiset, ihan kunniallisia virkoja pitävät ihmiset osaisivat käyttäytyä, vaikka olisivatkin keskenään jostakin eri mieltä tai jopa ärtyneitä, vai mitä?

Suurin osa tietysti osasikin, mutta ei tarvita kuin yksi Virallinen Mielensäpahoittaja (VMP) pilaamaan koko homman, ja niin kävi tässäkin: samassa mailissa (joka meni kaikille yhtiön jäsenille) tämä miesbitch syytti minua aivan suoraan vehkeilystä, asioiden ohikommunikoinnista, röyhkeydestä ja epäkunnioittavasta asenteesta. VMP ei edes ollut itse näiden oletettujen juonittelujen kohteena, mutta hän kuitenkin toimi äänitorvena muiden puolesta. Nice!

Olen aika ylpeä siitä, että pysyin itse koko hommassa ihan (no, kohtuullisen) rauhallisena, sillä VMP joutui aika huonoon valoon siinä vaiheessa, kun tosiaan kävi ilmi, ettei kyse ollut suuresta salaliitosta, vaan ihan yksinkertaisesti informaatiokatkoksesta. Haha!

Että näissä rakentavissa fiiliksissä nyt sitten jatkan urakkaani taloyhtiön hallituksen puheenjohtajana, se on kuulkaa luottamustoimi, jos mikä!

Pistää kyllä miettimään, miten tämä VMP oikein kestää nykyajan työelämän pyörityksessä, sillä itse ainakin kohtaan töissä ihan joka päivä pienempiä ja suurempia ristiriitatilanteita jotka kuitenkin onnistutaan ratkaisemaan oikeasti hyvässä yhteisymmärryksessä ilman nimittelyjä, haukkumisia ja valtavia tunnereaktioita. Niistä olenkin oppinut sen, ettei oikeastaan koskaan saisi menettää malttiaan "vastustajan" edessä, sillä silloin vastapuolella nimenomaan on etulyöntiasema, joka on helppo käyttää hyväksi. Osaan nykyään hengittää syvään ja istua rennosti, vaikka tekisi mieli kimittää kovaa ja ristiä kädet defensiivisesti rinnan päälle - toimii!

Ai niin, päivän asu on tässä: Cosin marmorikuvioinen mekko sai ihan uuden elämän näiden uusien kenkien myötä! Ja kuin ihmeen kaupalla kaapista löytyi ehjät tummanisiniset sukkiksetkin :-)

mekko Cos

kengät FCUK

Nyt lähden purkamaan loput tukahdetut aggressioni pojan futiskentän laidalle (vitsi!), heippa!

Seinäruusu

Olen jo jonkin aikaa halunnut ostaa jonkun tämänkaltaisen printtikuosicollarin, ja kun Net-a-porter lähestyi newsletterillä, jossa esiteltiin Altuzarran Target-mallistoa, ei tarvinnut pitkään empiä ostosta tämän paidan kohdalla. Silitys tai etumuksen höyrytys olisi ehkä ollut paikallaan - en tajunnut aamukiireissäni, miten ryppyisenä lähdinkään liikenteeseen!

En ehkä tykkääkään noista housuista niin kovin paljon, ovatko ne vähän liian lököt? Ainakin toppi olisi ollut kivemman näköinen mustien farkkujen kanssa, se on varma!

Tänään punnitaan lempiharrastukseni mielekkyys, kun pitäisi ihan kohta vääntäytyä tuonne pimeään ja sateiseen iltaan ratsastamaan. Onneksi on maneesi tuomassa sateensuojaa, mutta jotenkin tuo keli tuntuu siitä huolimatta aika luotaantyöntävältä... Siinä vaiheessa, kun istun hevosen selässä, ei takuulla enää harmita, mutta kyllä tämä sohvasta irtautuminen muuttuu viikko viikolta yhä tahmeammaksi touhuksi (lenkille lähtemisestä puhumattakaan...)  - pitäisi vain fokusoida suoraan siihen, miten hyvä olo onkaan sen liikunnan jälkeen, sillä se on aina taattu!

Moni tuntuu syksyn tullen satsaavan myös erilaisiin kodinsisustus ja -parannusprojekteihin, mutta niihin en ole vielä löytänyt inspiraatiota tai energiaa, vaikka kohteita kyllä riittäisi: meillä on mm. jo pidemmän aikaa ollut puheissa makuuhuoneiden venkslaus, jossa poika muuttaisi pienempään makkariin (nyt vierashuone/varasto) ja hänen nykyisestä, kaikista suurimmasta huoneesta tehtäisiin arkiolohuone/pelitila. Vuodesohva toisi lisää yöpaikkoja sekä sukulaisille että lapsen kavereille, ja oma mieli lepäisi, kun voisin hätistää tarpeen tullen meluavan poikalauman yläkertaan pelaamaan sen sijaan, että yritämme löhöillä kaikki tuossa olkkarissa - se ei taida olla se rennoin ratkaisu kenellekään meistä. No, onhan tässä koko pitkä talvi aikaa suunnitella ja säätää :-D

Nyt on mentävä, etten myöhästy - onhan se ratsastus nyt kuitenkin aika ihanaa! Heipat teille, nähdään taas pian!

Ei aikaa rönsyille tai röyhelöille

Olen huomannut, että silloin kun on tosi tiukka aikataulu tai tahti duunissa, sisäinen ääneni suorastaan vaatii pukeutumaan farkkuihin ja tennareihin; farkuissa voi istua rennommin, nostaa jalat tuolille, löhöillä ja ikään kuin taipua mihin tahansa tilanteeseen. Hameessa pitää päinvastoin miettiä, miten istuu, kiskoa aina asentoa vaihtaessa helmaa säädyllisesti kohti polvia ja muutenkin pitää jalat maassa. Ja korkkareilla voi toki harppoa (siitä tule vähän tiukkisfiilis), mutta niillä ei silti pääse samaan puolijuoksuun kuin tarvittaessa tennareissa.

Sain näihinkin kuviin hyvän Vino Show -efektin

Näillä spekseillä tuntui siis erittäin luontavalta pukeutua perjantain näin "vähän rennommin" töihin - ja asu toimi juuri niin kuin pitikin! Olo oli rento, tehokas ja kaiken lisäksi jaksoin seistä ne hetket, jotka vietin pöytäni ääressä: meillä on siis sähköpöydät, jotta tulisi aina joskus seisoskeltua, mutta korkkareissa ei sellainen tule koskaan mieleenkään. Tämä oli siis myös omaa terveyttä ja hyvinvointia edistävä pukeutumisyyli!

jakku Whistles

paita. J.Crew

farkut rag&bone

Koko viikko on ollut sellaista matalaliitoa, että tuntuu nyt suorastaan hämmentävältä istua edelleen yökkäri päällä omalla kotisohvalla hiirenhiljaisessa talossa. (Hiljaisuus tulee siitä, että poika lähti juuri kaverin synttärijuhliin, joten telkkari ei ole vielä päällä, eikä poppi pauhaa.) En ole sopinut tälle päivälle mitään ohjelmaa, joten katsotaan, mitä lauantai tuo tullessaan :-) Viime sunnuntain Scandal odottaa boksilla, ja uusin Vogue iPadilla, joten niiden parissa vietän ainakin muutaman tunnin ja useamman kahvikupposen verran omaa aikaa. Lisäksi kroppa on nyt vihdoinkin sen verran palautunut keskiviikon erittäin tiukasta circuitista, että voisin vaikka harkita juoksulenkkiä - sää näyttää olevan mitä mainioin, joten pitää ottaa siitä nyt viimeinen ilo irti ennen ensi viikon pakkasia! Aloitin nyt kuitenkin hissukseen lakkaamalla kynnet ja kirjoittamalla tämän postauksen, ei parane repiä liikaa näin aamutuimaan, kun keho vielä heräilee kymmenen tunnin yöunien jälkeen.

Ihanaa, leppoisaa/vauhdikasta [valitse sopivin] lauantaita teillekin!