Illan ohjelmassa

Minä ja koira uimavahteina.

Kerta se on ensimmäinenkin

Mulla on muutama valttikortti, joita olen säästellyt siltä varalta, että joudun joskus "En ole koskaan"-kilpailuun**. Kahta en taida paljastaa vieläkään - ihan kaiken varalta, ymmärrättehän- mutta yksi on se, etten ole koskaan mitannut autoni renkaiden ilmanpaineita. Teoriassa olen tiennyt, miten se tapahtuu, mutta jotenkin olen aina saanut miehen keploteltua hoitamaan homman. 

Eilen sitten jouduin siihen vastenmieliseen tilanteeseen, että auton näyttöön pärähti punainen varoitusvalo, joka kehoitti tarkastamaan välittömästi rengaspaineet. Ajelin kaikessa rauhassa (eihän niitä viestejä tarvitse niin vakavasti ottaa, vai mitä?) sinne tänne, mutta sitten auto alkoi tuntumaan hieman epävakaalta ja hermostuin sen verran, että oli pakko koukata huoltsikalle. 

Ensin en meinannut saada koko ilmaletkua irti siitä pömpelistä (miksi sen rullahässäkän pitää olla niin tiukka?!) ja sitten kun olin saanut sitä riivittyä esiin tarpeeksi pitkän pätkän, päästinkin vahingossa irti ja se lähti kamalalla voimalla kelautumaan takaisin melkein kolhien kovan onnen autoani.

Kaiken lisäksi mittarista irtosi juuri kriittisellä hetkellä pieni letkunpätkäliitin, ja sen sijaan, että olisin puhaltanut ilmaa mielettömällä paineella sinne renkaaseen, puhalsin ilmaa vain suoraan asvalttiin. Siitä lähti tosi kova ääni, mutta silti kesti aika kauan tajuta, ettei homma suju ihan toivotulla tavalla. Siinä vieressä hengailevat ja partaansa nauravat taksikuskit olivat varmaan tajunneet tilanteen aika paljon aikaisemmin, mutta halusivat pitää pienen hupihetkensä sen sijaan, että olisivat tulleet auttamaan... 

No, ei ollut turha keikka, sillä yksi renkaista oli tosiaan päässyt tyhjenemään ja minä osasin! Ihan itse! Kyllä on kuulkaa hieno tunne, kun oppii uusia asioita :-)

**Se on siis se "peli", jossa voittaa jos pystyy nimeämään jonkun sellaisen asian, mitä ei ole itse koskaan tehnyt, mutta kaikki muut ovat. 

Sitten taas shoppailuasioihin: tässä Zarasta ostamani toppi, jota en ole vielä näiden helteiden vuoksi pitänyt. Enkä ole mallaillut, minkä kanssa sen yhdistäisin. Boyfriend-farkut? Kynähame? Eiköhän jotakin sopivaa löydy.

Aloitimme eilen Homeland-sarjan (Isänmaan toivot) seuraamisen Netflixin kautta: kaverit kehuivat sitä kovasti, muttemme "ehtineet" sarjan alkuun silloin, kun se alkoi Maikkarilla. Varsin kätsää, kun voi katsoa aina useamman jakson kerrallaan, jos on aikaa. Olen muutenkin muuttanut tv:n katseluani aika paljon tässä parin viime vuoden aikana, ja niin Ruutu kuin Elisa Viihteen tallenteet ovat nykyään lähes yhtä usein käytössä kuin perinteinenkin telkkari. Lapsesta nyt puhumattakaan, hän ei edes tajua, että joskus oli ihan oikeasti olemassa vain Yle ja Maikkari :-) Joo, vähän vanhaksi tuntee itsensä...

Hellepäivän asu

Oi, mitä ihania sanoja, kirjoitan ne uudestaan: hellepäivän asu! On niin riehakkaan vapautunutta lähteä töihin ilman takkia tai edes huivia, vai mitä?

Viime vuoden Malenen mekko on yksi lemppareistani - se päälläni tunnen aina oloni kotoisaksi.

Mekko Malene Birger

kengät Zinda 

laukku Mulberry

Sen sijaan riehakas lomatunnelma tai edes loman odotus on vielä tosi kaukana - päinvastoin stressaa se, että ihan kohta on jo syksy ja kesän aikana pitäisi mukamas tapahtua vaikka mitä ihmeitä (=ihan normaalia työtä...), jotta olisimme valmistautuneita kaikkiin syksyn lanseerauksiin. Eikä mitään enää tässä vaiheessa pysty oikeasti pelastamaan: aika on jo valunut tiimalasissa niin loppuun, että nyt pitää vain pitää kädet ristissä ja toivoa, että kaikki suunnitelmat toteutuvat ja tiukat aikataulut pitävät...

Tämä sama kesäpaniikki iskee aina tässä vaiheessa vähän ennen kesälomia, mutta tuntuu vain pahenevan vuosi vuodelta. En yleensä ole kova stressamaan, vaan päinvastoin osaan mielestäni ottaa aika lungistikin asiat, mutta juuri tämä hetki vuodesta on aina yhtä vaikea. 

Työasioista puheenollen, oletteko huomanneet Huuto.netin ja Unikulman uuden Unelmien makuuhuone -kampanjan? Minulla ei siis ole mitään tekemistä sen kanssa, mutta se on mielestäni tosi hauska toteutus ja tänään näin yhden huoneista (Jonna Kivilahden) Sanomatalossa "livenä". Kyseinen sisustus on kaiken lisäksi se oma suosikkini; ottaisin lähes kaikki esineet ja huonekalut omaan kotiini ihan oitis. Olen jo aiemminkin miettinyt makkarin päätyseinan maalaamista ihan tummanharmaaksi, ja nyt fiilis  tumman tehosteseinän toimivuudesta vain vahvistui entisestään.

Nyt fiilistelen kuitenkin itseni iltapalalle, moro!

Juhlahumua

Tämä on ollut monessa mielessä mitä mahtavin viikonloppu, sillä olen päässyt nauttimaan huippuhetkistä niin kavereiden kuin läheistenikin kanssa. Aurinkokaan ei haitannut tunnelmaa :-)

Edetäänpä kronologisessa järjestyksessä perjantai-illasta. Käytiin ystäväni kanssa ensin skumpalla (kesän kunniaksi! skål!) ja sitten, matkalla kohti Musiikkitaloa, pyörähdimme Cosilla ja Zarassa - ja molemmista tein hienoja löytöjä, joista myöhemmin lisää.

Haloo Helsinki! oli aivan huippu - vielä paljon parempi kuin mitä olisin osannut odottaakaan! Koko jengillä oli aivan käsittämätön energia ja lavakarisma, ja fiilis oli heti ekasta biisistä lähtien ihan mieletön. Elli oli vielä aivan omaa luokkaansa ja pakko tunnustaa, että mulla on nyt vielä pahempi girl crush :-) Miten noin nuori tyyppi voi ottaa koko lavan ja yleisön haltuunsa tosiaan heti ekasta lauseesta lähtien?!  En tuntenut ihan jokaista biisiä, mutta ne tuntemattomammatkin rokkasivat hienosti; tuttujen mukana hoilasi koko yleisö - ja varmaan vielä kotimatkallakin (tai suurin osa ehkä jatkoi iltaansa terassilla) aika moni hyräili biisejä itsekseen.

No niin, eiköhän tuossa tullut tarpeeksi monta ylisanaa yhteen kappaleeseen. Jos teillä on suinkin mahdollisuus, menkää katsomaan bändiä livenä! Menkää!








Sitten eilisiin juhliin, joissa taas herkisteltiin eri tunnelmissa. Aamu alkoi poikamme todistustenjaolla, ja paikalla oli tosi monen lapsen vanhemmat. Mikään Suuri Tapahtuma tuo ei ole, mutta lapsille se on selvästi tärkeä hetki. On myös kiva perinne toivottaa niin opelle kuin tutuille vanhemmillekin hyvää kesää, vaikka monia tuleekin nähtyä kesän mittaan. Kevätjuhla oli tosiaan jo aikaisemmin viikolla ja eilen aamulla oli kuudesluokkalaisille erikseen oma valmistujaisjuhla - nyt jo kauhulla ennakoin sitä hysteeristä itkuani, jota vaan en pysty millään välttämään siinä vaiheessa, kun oma lapseni astelee juhlakulkueessa saliin ja kukitetaan vielä erikseen rehtorin ja opettajan toimesta. Joo, on siihen vielä kolme vuotta aikaa, mutta silti!

Juhlakiertueemme jatkui sillä, että kävimme naapureiden lakitettujen luona pikaisemmilla onnittelukäynneillä ja sen jälkeen päivän pääkohteeseen - jossa tulikin sitten istuttua iltaa melkein puolille öin asti.

Tuore ylioppilas oli niin kaunis ja onnellinen - ja syystäkin, sillä hänen arvosanansa olivat tosi hyvät ja kyllä lukio ylipäätänsä on niin kova rutistus, että sen kunnialla loppuun saattamisesta saakin olla riehakkaan ylpeä!

Osa onnitteluruusuista; vieraita oli n. sata,
joten ruusujakin tuli varmaan viitisenkymmentä ainakin. 

Ihania kukkia (kuten kuvista näkyy), hyvää ruokaa, hauskoja ihmisiä (myös ihan uusia tuttavuuksia), suloisia lapsia, paljon kuohuvaa ja suuria tunteita. Aivan mahtava ilta!

Vihdoinkin sain korkattua tämän jo viime kesällä ostamani Malene Birgerin mekon. Tätä en suinkaan ollut unohtanut kaapin perälle (oikeasti en!), mutta ei tosiaan ole ollut ihan oikeanlaista tilaisuutta ennen eilistä.

Mekko Malene Birger

kengät L.K.Bennett

laukku vintage

Nyt kieltämättä vähän väsyttää, mutta tälle päivälle ei onneksi ole sen suurempia suunnitelmia kuin ehkä kävelylenkki kaverin kanssa joskus myöhemmin iltapäivällä, joten eiköhän tämä tästä :-) 

Join jo aamukahvit pihalla ja taidan syventyä päivän Hesariinkin samassa aurinkotuolissa kaikessa rauhassa. Ihan mahtavaa ylellisyyttä!