17.11.2013

Korttipajalla kuhisee

Kävin vasta tovi sitten ekaa kertaa Granitissa, vaikka se on ollut ajatuksissa jo ties miten kauan - jotenkin siitä Aleksilta on mukamas niin pitkä matka, ja yleensä matka suuntautuu lähinnä Cosin suuntaan muutenkin :-) 

Liike oli täynnä kaikenlaista ihanaa, mutta hintataso yllätti: ne kaksi esinettä jotka erityisesti kiinnittivät huomioni (piskuinen tarjotin, joka olisi ollut kiva veneeseen sekä tuoksukynttilä) maksoivat molemmat 34,90€. Melko kallista!

Sen sijaan nämä ostokset oli helpompi perustella, sillä olen jaksanut edelleen sinnikkäästi tehdä omin kätösin kaikki perheemme tarvitsevat synttäri- ja muut onnittelukortit, ja näiden leimasinkirjainten avulla saan niihin taas jotakin uutta. Arvoin pitkään pienempien ja isompien kokojen välillä, mutta onneksi valitsin nämä suuremmat, sillä ne ovat helpompia käsitellä ja tuottavat tietysti näyttävämpää tekstiäkin.


Eka harjoituskappale (jonka kyllä otan jo käyttöön) on tässä:

Anopin synttärikortti
Teksti on tarkoituksella perhosen päällä, mutta olisi tietysti voinut asemoitua vähän ylemmäksikin. Tai ehkä pitäisi vielä lisätä siihen päälle PALJON -sana? En taida uskaltaa lähteä sörkkimään enää...

En ole ollenkaan käsityöihmisiä, joten olen oikein yllättynyt siitä, miten hartaasti jaksan väkertää noiden korttien parissa nyt, kun olen kerrankin löytänyt jotakin omaa. Lastenkorteissa suosikkihahmoni on ollut elefantti (sillä on sympaattisen pullea silhouetti) ja perhonen on myös pitänyt pintansa.

Myrsky pauhaa täällä etelässäkin aikamoisella voimalla juuri nyt, joten voin vain kuvitella minkälaista on ollut luoteis-Suomessa. Tsemppiä sinne! Täytyykin soittaa kohta omalle äidille ja varmistaa, että siellä on kaikki hyvin; joskus huolestuttaa, kun hän asuu ihan yksin omakotitalossa, vaikka ympärillä onkin ihanan huolehtivia (ja nuorempia) naapureita siltä varalta, että jotakin sattuisi. Mitä vanhemmaksi itse tulee (ja kyllä, tässä taas painin oman ikäkriisini kanssa), sitä enemmän sitä alkaa myös huolehtimaan omasta äidistään ja tajuamaan, miten todella vanha hän oikein onkaan - jo 65! Jos isäni olisi vielä elossa, ei huoli varmasti olisi yhtä suuri, koska voisin ajatella, että he huolehtivat toisistaan, mutta nyt kyllä käy jo äitiä vähän sääliksi - tai en tiedä, onko sääli nyt ihan oikea sana, mutta siis mietityttää, että miten hän pärjääkään muutaman vuoden kuluttua, ja miten me sisarukset, jotka kaikki asumme ihan eri tahoillamme, voimmekaan sitten joskus jakaa hoivavastuun... Muistelen myös sitä, miten vastentahtoisesti itse teini-ikäisenä kävin tervehtimässä omaa mummuani ensin ihan heillä kotona ja sitten myöhemmin vanhainkodissa, kun mummu ei oikein enää tajunnut maailman kulusta paljoakaan. Voi kamala!

Huh huh, menipäs vakavaksi, mutten varmaan ole ainoa joka ainakin joskus pohtii näitä samoja asioita? Ihastellen olen lukenut niitä juttuja, joissa nuorempi sukupolvi on rakentanut sellaisen talon, joissa on vaikkapa erillinen isovanhempia siipi, jonne vanhempi sukupolvi voi muuttaa, jolloin kaikilla on oma rauhansa, mutta silti molemminpuolinen tuki ja turva lähietäisyydellä. No, onhan meilläkin vierashuone, mutta tosin yläkerrassa, minne kovin vanhat polvet eivät varmaan jaksaisi enää kiivetä... onneksi on - toivottavasti - vielä monta vuotta aikaa ratkaista nämä asiat! Nyt tartun kuitenkin heti puhelimeen ja juttelen äidin kanssa oikein kunnon juorupuhelun, tehkääpäs te kaikki vielä tänään samoin, joohan?

12 kommenttia:

  1. Huoli vanhemmista on suuri etenkin, kun toinen on jo taivaassa. Täällä on tuullut todella lujaa, mutta täällä itärajalla ei ole tuuli niin pureva kuin merenranta kaupungeissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitäkää katoistanne kiinni siellä!

      Poista
  2. Kiva idea tehdä kortteja itse. Tuo tekemäsi on todella upea.
    Minustakin monet jutut olivat yllättän kalliita Granitissa. Eiväthän ne kuitenkaan mitään huippulaatua ole . . .

    Mukavaa alkanutta viikkoa sinulle !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laadusta en osaa sanoa, mutta ainakaan minun silmissäni Granit ei ole sellainen premium-brändi, josta olisin valmis maksamaan label-lisää... mutta tykkäsin kuitenkin :-)

      Kivaa alkanutta viikkoa sinnekin!

      Poista
  3. Kiva kortti! Mitä muuten maksoivat kirjaimet,?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! En nyt millään muista tarkkaan summaa, mutta veikkaisin n. 25€ yhteensä kirjaimet + leimasin - eivät voineet olla kamalan kalliita, kun kerran raaskin ostaa :-)

      Poista
  4. Minäkin olen ehtinyt Granitiin pari kertaa, kummallakin tarttui jotain kivaa mukaankin. Niitä samoja tuoksukynttilöitä ihailin minäkin, mutta iski joku järki sentään, kun tuoksukynttilöitä on ennestäänkin kaapit täynnä. :-P

    Minullakin tuli omien synttärien aikaan mieleen, että kauhea sentään - äidilläni/isälläni on jo NÄIN vanha tytär!?!

    Olen ollut vähän huonosti blogien parissa viime aikoina. Jäin miettimään, että menikö ne sun synttärit jo ja piditkö ne juhlat siellä ravintolassa? Miten meni?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Bileet vasta tulossa; on ollut niin kiirus, etten ole ehtinyt edes jännittämään! Palaverien välissä vahvistin jälkkärin juuri tänään viime tingassa, ja mies laatii tässä parhaillaan vieressäni Spotify-soittolistaa, joka alkoi Rick Astleyllä :-)

      Poista
  5. Minäkin usein mietin vanhempieni vanhenemista, varsinkin nyt Olivian myötä aika tuntuu menevän ihan kamalaa vauhtia eteenpäin! Tekisi mieli vaan pysäyttää se just nyt eikä kukaan enää vanhenisi (paitsi Olivia saisi vielä muutaman vuoden).

    Todella kaunis tuo kortti! Itsekin tykkään itse askarrella kortteja, kohta pitäisi aloittaa joulukorttipaja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun mielestä aika saisi pysähtyä JUST tähän, lapsikin on niin mahtavan ikäinen ja kaikki on niin sopivan hyvin, ettei enempää voisi toivoakaan!

      Poista
  6. Kaunis kortti! Kannattaa muuten myös kokeilla tekstien leimaamiseen kirkkaita leimasia, esim: http://www.sinelli.fi/sinelli/tuotteet/205653?returnUrl=%2Fsinelli%2Fproduct%2FSinelliProductFamilySearch.action%3FproductFamilyId%3D21640 Nuo tarttuvat pinnaltaan pleksiin kiinni (ja plekseissä on viivat, joten helppo asetella suoraan), joten voi tehdä pitkiäkin tervehdyksiä helposti ja sanoja vaihtaen ja ovat myös tosi helpot puhdistaa :)

    Me olemme suunnitelleet, että muutamme asumaan vanhempieni luo sitten, kun he ovat niin vanhoja, etteivät enää pärjää yksin. Omat vanhempani ovat vasta hieman päälle 5-kymppisiä ja anoppi 60, mutta vanhempien sukulaisten vanheneminen ahdistaa minua, on järkyttävää huomata, kuinka ihmiset alkavat vähitellen menettää ominaisuukia, joita heihin on lapsuudesta saakka yhdistänyt - pitkä, suoraryhtinen, voimakas mies onkin yllättäen kumararyhtinen vanhus. Toivon, että voimme olla mahdollisimman avuksi varsinkin isoenolleni ja hänen vaimolleen, joilla ei ole omia lapsia ja jotka ovat aina antaneet minulle ja meidän lapsillemme pyyteetöntä huomiota ja rakkautta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, sinähän olet selvästi ihan pro-askartelija - hyvä tietää, mistä voi tulla kysymään lisäneuvoja, jos tulee probleemia. Toisaalta rima näiden omien tekeleiden esittelyyn nousi juuri aika paljon korkeammalle...

      Ihanaa, että olette jo miettineet asiat noin pitkälle, tuon vanhempien luokse muuttamisjutun, siis. Ja kyllä, on surullista ja haikeaa, kun alkaa näkemään selviä vanhuuden merkkejä omissa vanhemmissaan; äidilläni on muisti heikentynyt aika paljon tässä viimeisen vuoden aikana, ja asia on vaikea meille kaikille (siis hänelle ja meille kolmelle sisarukselle)...

      Poista

Ilahdun kaikista viesteistä, ihan pienistäkin. Kiitos kommentistasi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...