15.5.2016

Kevätkuulumiset

Toimittajat kyselevät aina julkkishaastateltaviltaan kevätkuulumisia (tai kesä/syksy/joulu...), ja se on kovasti huvittavaa oikeastaan kaikkien osapuolten mielestä, sillä mitä nyt edes kunnolla osaa vastata sellaiseen kysymykseen?

No, minä olen loistanut poissaolollani jo aika pitkään (ja ihana Tiina oli jopa kaivannut, pus!) ja yritän nyt summata, mitä kaikkea on tullut touhuttua. Ensinnäkin, töissä on ollut tosi, tosi kiire: aloitin tammikuun lopulla todella intensiivisen projektin, joka venytti työpäiväni kamalan pitkiksi ja vei muutenkin kaikki mehut. Olin iltaisin niin kaikkeni antanut, että tuntui siltä, ettei olisi tänne blogiin mitään annettavaa, koska edes "mitä kuuluu" -lauseet oman perheen kesken tuntuivat jäävän jotenkin puolitiehen. Tuo projekti on nyt saatettu loppuun, mutta sepäs toikin tullessaan lisävastuuta työrintamalla - mikä on tietysti tosi hieno homma, muttei ehkä lupaa hyvää blogin tulevaisuuden kannalta :-(

Ja siinä se oikeastaan sitten onkin: aika ja energia loppuivat molemmat kesken. Tuntui myös siltä, että kuljen samoissa vaatteissa (=farkuissa) päivä toisensa jälkeen, joten ei ollut mitään kivoja asukuviakaan tarjolla - ja mitään lifestyle-bloggaajaa musta ei saa hyvällä tahdollakaan, sen verran sotkuisesti olemme koko kevään eläneet!

En ole varma, miten tästä eteenpäin: toisaalta tykkään kovasti kirjoittamisesta ja siitä vuorovaikutuksesta, mitä täällä blogissa saan teidän lukijoiden kanssa kokea: jokainen kommentti lämmittää aina, sillä tiedän itsekin, ettei niitä [mukamas] jaksa ihan joka blogiin kirjoitella, vaikka tietysti pitäisi! Sitten toisaalta on aivan selvää, että moni lukija tippuu seuraajista pois, jos postaustahti on mitä on... Väkisin tätä harrastusta ei kannata jatkaa, mutta luopuminenkin tuntuu vaikealta ajatukselta; tämän saman asian kanssa painii varmaan lähes jokainen bloggaaja jossakin vaiheessa, joten mitenkään uniikki dilemma tämä ei ole.

No mutta, mitään päätöstä suuntaan tai toiseen ei juuri nyt ole, joten kerronpas nyt aikani kuluksi mitä muuta on tullut tehtyä: aloitin hissukseen juoksemisen taas pitkän tauon jälkeen. Lenkkejä on tullut tehtyä vasta muutama, mutta hyvältä tuntuu ja maltoin kerrankin aloittaa tarpeeksi maltillisesti, joten ainakaan vielä en ole joutunut kärsimään penikkataudista, mikä on varsin viheliäinen vaiva. Juoksemiseen löytyi oman sisäisen motivaation lisäksi myös ulkoinen kirittäjä, sillä veneilykaverini (eli perhe, jonka kanssa vietämme kesällä useamman viikon merillä) äiti aloitti juoksukoulun, ja hänet tuntien lenkkeilyseuraa on tarjolla kesällä melkein joka päivä! Sen verran kilpailuhenkeä (who am I kidding, olen aivan älyttömän kilpailuhenkinen!) musta löytyy, etten voi vain jäädä veneelle makoilemaan, kun kaveri reippailee!

Ja meillä on myös uusi vene! Oli selvää, että vaihdamme entisen 28-jalkaisen isompaan kokoluokkaan, jotta pojan kaverit pääsevät myös reissuille mukaan (ja kaikki saavat omaa rauhaa), mutta uusi paatti onkin melkein 50-jalkainen, joten meillä on ollut vähän opettelemista niin paljon suuremman veneen hallinnassa ja etenkin rantautumisissa, jotka ovat aina vähän jännittäviä ihan minkä kokoisella purkilla tahansa. Ihan hyvin on mennyt - ja kuten joku jo lohdutti, ei tuon kokoisella veneellä rantautuessa millään mulla ole mitään väliä kuin kipparin taidoilla, koska miehistö (eli minä) ei voi mitenkään käsivoimin korjata kipparin mahdollisia arviointivirheitä: jalkaa tai kättä ei siis voi enää lykätä väliin*, jos venee uhkaa töytäistä laituria, vaan ainoa keino on fendarin tyrkkääminen sopivaan kohtaan  - ja niitä mennäänkin ostamaan vielä pari lisää ihan varmuuden vuoksi :-)
*niin ei saisi tehdä koskaan minkään kokoisella veneellä, tiedän!

Eka yöreissu tehtiin nyt viikonloppuna, ja oli aivan uskomattoman siisti fiilis! Sisätilat ovat niin paljon suuremmat kuin aikaisemmassa veneessä, että kaikki on vielä jotenkin vähän epätodellista. Sää ei ollut puolellamme (tosin keli oli huomattavasti parempi kuin se taukoamaton rankkasade, mitä oli luvattu), mutta laitoimme veneessä ruokaa ja katselimme mukavasti telkkaria kuin kotona konsanaan. Todella makoisten  unien jälkeen käväisimme vielä kotimatkalla juuri avatussa Vallisaaressa ihastelemassa maisemia - ja saimme siinäkin taas yhden harjoitusrantautumisen suoritettua.

Ja siinäpä tärkeimmät kuulumiset, sillä muutoin kaikki sujuu vanhoilla raiteilla; vähän jo jännittää pojan kevätjuhla, sillä kuudesluokkalaisten hyvästelyseremoniat ovat aina olleet tosi liikuttavat, vaikken ole edes tuntenut ketään lapsista. Nyt hävettää jo etukäteen, sillä tiedän että itken juhlan alusta loppuun äänekkäästi ja vuolaasti, sitä ei voi mitenkään estää - itse asiassa alkaa itkettämään jo nyt tätä kirjoittaessakin, joten olen täysin tuhoon tuomittu. Ja poikani joutuu ikuisen pilkan kohteeksi.

Tässäpä tämä tällä kertaa, kiva että jaksoit lukea loppuun asti! Oikein kivaa alkavaa viikkoa, ja toivottavasti törmätään täällä taas pian :-)

2 kommenttia:

  1. Onpas sulle sattunut ja tapahtunut. Mutta kiva, että on töitä, mutta liika on toki liikaa. Turvallisia venereissuja ja varaa kevätjuhlaan muutama nenäliina mukaan ;) Aurinkoa, tsemppiä ja iloisia ajatuksia*

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aurinkoa sinullekin, ja hyvää vointia!

      Poista

Ilahdun kaikista viesteistä, ihan pienistäkin. Kiitos kommentistasi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...