En enää muista, mikä sai minut harkitsemaan asiaa uudelleen ja lähtemään lenkille pari vuotta sitten. Ehkä se oli koiramme, joka kasvoi siihen ikään, että sen kanssa saattoi alkaa tekemään kunnon lenkkiä ja jolla on loputon määrä energiaa. Tai sitten arjesta tuli niin kiireistä, että juoksun helppous (kengät jalkaan ja ovesta ulos) alkoikin houkuttelemaan. Koira on ainakin ollut se tärkein juoksemisen säännöllisyyteen vaikuttava asia: kun se on kerran pakko ulkoiluttaa joka päivä joka tapauksessa, voi aivan hyvin juosta ikään kuin samalla vaivalla.
Olen siis pari vuotta nyt juossut pari, kolme kertaa viikossa ja ihan reipasta vauhtia - joka on ajan kanssa parantunut huomattavasti. Tiedän tämän Sports Trackerin tilastoja katsomalla: ihan ekat lenkkini olivat 8 km tuntivauhtia, kun nyt pyörin 10 km/h molemmin puolin - ja matkatkin ovat pidentyneet ihan itsestään. Aloitin 4 km lenkeistä, ja edelleen 5-6 km on se yleisin, mutta myös kymppi taittuu jo aika kevyesti ja tarkoitus olisi pikkuhiljaa pidentää matkoja entisestään.
En treenaa mitään erityistä tavoitetta varten, mutta pakko myöntää, että puolimaraton on alkanut tuntua saavutettavalta asialta, ja olisi hienoa todistaa itselleen, että pystyy siihen. Tunnen kyllä joka kerta edelleen suurta ylpeyttä, kun lähden lenkille, ja niin pitääkin!
Tärkein varusteeni on kengät, Asicsin Gel Nimbukset. Olen kärsinyt helposti kipeytyvistä nivelistä, joten halusin mahdollisimman pehmustut kengät, joilla kärsii juosta asvaltilla.
Pilkkopimeiden juoksuiltojen turvaksi tilasin itselleni tuon heijastinliivin, joka on ihanan kevyt ja kätevä; sellainen kahiseva ja löysä koululaisliivi ei tuntunut päällä hyvältä ja tämä versio taas pysyy päällä kuin liimattu, eikä tunnu miltään.
Juokseminen saa minut tuntemaan itseni vahvaksi ja jotenkin...kyvykkääksi. Empowered olisi oikea englanninkielinen sana kuvaamaan sitä hyvää fiilistä, johon yhdistyy tieto siitä, että jaksan juosta kovaa ja/tai pitkälle, että olen ylittänyt itseni monta kertaa (itse asiassa joka kerta, kun lähden lenkille) ja että olen itselleni hyvä kun juoksen. Niken kornit "I am a Runner" -tyyliset sloganit kolahtava nykyään kovaa ja myönnän, että olen joskus itsekin endorfiinihuuruissa niitä viljellyt FB-statuksissani.
Tässä vielä pari lainausta kuvamaan juoksemisen koukuttavaa tunnetta:
"I always loved running...it was something you could do by yourself, and under your own power. You could go in any direction, fast or slow as you wanted, fighting the wind if you felt like it, seeking out new sights just on the strength of your feet and the courage of your lungs."
Jesse Owens
"Racing teaches us to challenge ourselves. It teaches us to push beyond where we thought we could go. It helps us to find out what we are made of. This is what we do. This is what it's all about."
-PattiSue Plumer, U.S. Olympian
"Remember the feeling you get from a good run is far better than the feeling you get from sitting around wishing you were running."
-Sarah Condor
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahdun kaikista viesteistä, ihan pienistäkin. Kiitos kommentistasi!