29.11.2013

Parahin perjantai,

kiitos, että olet olemassa! Olet aina ihana yllätys, arjen voittohetki, mutta juuri tällä viikolla olen odottanut sinun iltaasi erityisen paljon.

Kuumeeton flunssani keuhkokatarrini on vienyt minusta ihan kaikki mehut, ja tämä viikko oli aivan poikkeuksellisen rankka. Jaksoin juuri ja juuri olla töissä (enkä edes tehnyt yhtään ihan täyttä päivää, vaan livistin heti neljän jälkeen viimeistään kotiin) ja illat makasin - päikkäreiden jälkeen - sohvalla kevyessä koomassa kunnes oli aika siirtyä sänkyyn yöunille. Yöt yskin.

Yhden ainoan asukuvan sain napattua, ja sekin on pateettisen huono - tiedän sen, mutten jaksa välittää. Tällä mennään.

edelleen ihastuttava kasmirneule Boden
nahkahameen alkuperää en tähän hätään muista
karvakengät Clarks
koru SysterP

Onneksenne olen ollut niin laiska, etten jaksanut ripustaa viikon työvaatteita kaappiin, vaan jätin ne hetkeksi säilytykseen yläkerran kaiteen päälle - siitä ne on helppo pukea huomenna uudestaan päälle lavastettuihin päivän asu -kuviin :-) Tulossa on siis mm. se toinen uusi neule Bodenilta, jota varmasti odotatte jo kovasti.

Toinen vielä pakollisempi askare huomiselle on joulukalenterin täytteiden ostaminen: minulla on äidiltäni peritty 24 punaisen pussukan sarja, jonka laitan aina 30.11. esille kotimme rappusille, ja jokaiselle päivälle on siis hankittava pieniä lahjoja. Joskus niitä on vain yksi (lapselle), joskus koiraakin muistetaan, ja aina joskus mieskin saa omansa (erikoisoluita). Kymmenenvuotias poikani uskoi ainakin vielä viime vuonna tonttujen voimaan - tai ainakin halusi uskoa - ja siksi haluan pitää joulun taikaa yllä ja  hoidan koko projektin täysin salassa. Se tulee vain hankalammaksi vuosi vuodelta, sillä lapsi valvoo viikonloppuisin jo vähintään kymmeneen...

Ottaisin ilomielin vinkkejä vastaan: mitä pientä voisin keksiä pojalle? Kyniä ja kumeja, karkkia, joo, mutta mitä vielä? Joskus pussista on löytynyt uusi yökkäri, joskus sukkia, ja nekin on otettu kohtuullisella kiitollisuudella vastaan (ai etteikö lapsi muka tajuaisi, että äiti on sukkien takana, who am I kidding?!), mutta ihan pelkkiä hyötylahjoja ei voi olla, ja karkkikin alkaa käymään tylsäksi päivä toisensa jälkeen. Täytyy käydä huomenna Henkkamaukan lisäksi Tigerissa, sieltä luulisi löytyvän aika monta hyvää ja edullista pikkuhärpäkettä!

Pieni ihme on tapahtunut, sillä lapsukainen istuu parhaillaan tässä vieressäni ja lukee. Siis LUKEE! KIRJAA! Niinpä olen nyt reilu, ja laitan itsekin koneen sivuun, ollaan hetki ihan lineaarisessa maailmassa. Hienoa viikonloppua kaikille!

7 kommenttia:

  1. Heissan! Sain keväällä Sulta vinkin Gapin ruutuhousuista ja tilasinkin. Olivat ja ovat varmasti ensi kesänäkin edelleenkin mainiot. Olen nyt tilaamassa sieltä talviruutuhousuja ja katselin myös farkkuja. Farkut ovat kuitenkin tuumakokoisia, joten pyytäisin pientä vinkkiä niiden kokovastaavuudesta - jos koko 8 (EU 36) on passeli, niin minkä tuuman farkut suosittelisit ottamaan? Mieluummin luotan asiantuntijan sanaan kuin noihin kokovastaavuustaulukkoihin...
    Enkä millään jaksaisi ryhtyä palautuspuuhiin - palauttaminen Gapille kun on vielä maksullistakin...

    Kiitos jo etukäteen:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, palauttaminen on p--estä! Mulla on farkut kokoa 28, ja muistelisin että aiemmin siinä oli ilmoitettu vastaavaksi kooksi EU38. Olisiko ton logiikan mukaan sulle oikea koko 26?

      Poista
    2. Kiitti! Hui kauhia, 26-tuumaisissa farkuissa olen kulkenut viimeksi pikkutyttönä;)
      Luotan kuitenkin neuvoosi.
      Tää on just tätä - eri merkeillä on niin eri koot...

      Poista
  2. Neule ja nahkahame yhdistelmäsi on kaunis. Neule näyttää aivan ihanan pehmeältä.
    Toivottavasti paranet pian !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pehmeitä on sekä hame että neule, niin pitääkin :-) Ja kiitos, mäkin toivon että paranen pian!

      Poista
  3. Ihan ensin, LEPOA NAINEN! Kuume ei mittaa voinnin tasoa ja työt odottaa aina, tosin jos mulla olis tuo nahkahame, ehkä mäkin raahautuisin ulkoilmoille, oiskohan tuo vielä ens syksynä pinnalla?

    Odotan ääni käheänä milloin ässät oppivat itse lukemaan ps. Tällä hetkellä menossa Kammosten perheen metkut (Pirkko-Liisa Perttula), jos ette ole vielä lukeneet, äkkiä kirjastoon, tälle nauraa meillä aikuiset ja lapset. Josta tulikin mieleen pussiin "lahjakortti" leffailta-kirjastopäivä-kaffelle ja pullalle äipän kanssa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, hyvä idea toi leffailta - ja itse asiassa siellä voisi olla myös pullanleipomispäivä, sillä sitä meillä ei tapahdu koskaan (ulkoistettu mummulle).

      Eikä muuten todellakaan riitä, että lapsi oppii lukemaan, siihen pitäisi löytyä myös motivaatiota. Et usko, miten monta kirjaa olen toiveikkaana ostanut ja kantanut kotiin ja aloittanut lukemisenkin yhdessä ("nyt pidetään yhteinen lukuhetki, tehdään ihana pesä sohvalle ja syödään vähän herkkujakin samalla"), mutta eihän lapsi pakottamalla lue, ei todellakaan. Neropatin päiväkirja -sarja on ainoa, jonka poika on lukenut ihan ahmimalla - onneksi edes yksi, eli hänkin jo tietää sen tunteen, kun oikein uppoutuu johonkin tarinaan, eikä millään malttaisi jättää sitä kesken. Pitää siis vain löytää lisää tarpeeksi koukuttavia kirjoja - käyn tsekkaamassa tuon Kammosten perheen!

      Poista

Ilahdun kaikista viesteistä, ihan pienistäkin. Kiitos kommentistasi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...