Merten armoilla

Olin viime marraskuussa aivan hätää kärsimässä, sillä en millään meinannut keksiä miehelleni - jolla on siis ihan kaikkea, mahdoton tyyppi! - joululahjaa. Onneksi avasin suuni työpaikalla, sillä työkaverini keksi ehdottaa Meriturvan järjestämää Veneilijän pelastautumiskurssia - ja kun olin lukenut kurssikuvauksen (kts. alla), päätin varata kurssille heti kaksi paikkaa, eli meille molemmille. 

Meriturvan veneilijän pelastautumiskurssi on yhden päivän intensiivinen kurssi, missä osallistujat oppivat käyttämään veneen turvavarusteita, liivejä ja lauttoja aidoissa olosuhteissa.

Kurssilla perehdytään erityisesti toimintaan mies yli laidan -tilanteessa: vedessä selviämiseen ja veneeseen auttamiseen.

Kurssilaiset pääsevät myös kokemaan pelastuslauttaan kiipeämisen haasteellisuuden. Lopuksi jokainen vinssataan vuorollaan yhdeksän metrin korkeuteen pelastushelikopterisimulaattoriin.

Yllä näkyy sisähalli, jossa kurssi järjestettiin. Tässä vesi on vielä tyyni, mutta kun aaltokone nostatti altaaseen yli metriset aallot ja sadetin piiskasi rankkasadetta täydellä voimalla, heilui tuo pieni Lilli-purkkari niin hurjasti, että kannella oli vaikea pysyä - saati sitten nostaa veden varaan joutunutta "uhria" veneeseen - mutta niin vain tehtiin ja parin harjoituskerran jälkeen aina vain sujuvammin.

Sain harjoituksista monta todella hyödyllistä oivallusta ja oppia, vaikkei meillä purjevenettä olekaan (eli emme voisi hyödyntää esim. mastovinssiä). Meidän veneessämme on uimataso, mistä on suhteellisen helppo päästä takaisin veneeseen uimatikkaita pitkin - mutta ensin pitäisi tietysti saada vene tarpeeksi lähelle veteen pudonnutta, mikä on itselleni ihan selkeä harjoitustehtävä ensi kesälle - nyt osaan ajaa venettä vain väylää pitkin...

Ihan ekaksi juteltiin kuitenkin pelastuslautoista; kenelläkään kurssin kymmenestä osallistujasta ei sellaista omassa (tai kavereiden) veneessä ollut, mutta kieltämättä nyt harkitsemme sellaisen hankintaa... Tuo kuvan lautta on kahdeksan hengen lautta, johon hätätilanteessa  mahtuisi kymmenenkin ihmistä - meille riittäisi paljon pienempikin, sillä venekunnassa on yleensä maksimissaan yksi lapsivieras, eli yhteensä neljä henkeä. Lautat ovat itselaukeavia, eli kunhan heittää veteen tiiviinä pakettina ja nykäisee vain narusta kerran tarpeeksi kovaa, täyttyy lautta ihan itsestään CO2-kaasulla. 

Lauttaan pitäisi aina pyrkiä pääsemään kuivana sisään (hypotermian välttämiseksi), mutta me harjoittelimme asiaa sen vaikeamman kautta, eli pungersimme vedestä liivit päällä ylös lauttaan. Ei ihan helppoa, mutta nyt tiedän pystyväni siihenkin ja osaisin myös auttaa muita lauttaan. Lautasta kiipesimme vielä kuvitteellisen rahtilaivan kylkeä pitkin ylös; rappusten sijaan valitsin naruverkon, koska se näytti niin hankalalta, mutta siinä kiipeily sujuikin yllättävän iisisti - toki tilanne olisi taas aivan eri, jos olisi kamalta myrskytuuli ja sade ja ihan oikea hätätilanne...Postauksen vikassa kuvassa näkyy se oranssi verkko; korkeanpaikankammoisena olin ihan ylpeä omasta suorituksestani!

No, ihan välttämättön hankinta tuo lautta ei meille toistaiseksi ole, sillä veneilemme niin liikennöidyillä väylillä, että riski siitä, että joutuisimme tosi pitkäksi aikaa veden varaan on varsin pieni. (Helppohan se on nyt sanoa - sitten jos lautan tarve tulisi/tulee vastaan, harmittaa kyllä aika rankasti olla ilman...)

Sitten juteltiin erilaisista pelastusliiveistä; paukkuliivit tuntuivat olevan suosituin liivityyppi, ja hyvin ne kieltämättä toimivat vedessäkin (ja nyt osaan huoltaa tai ainakin tarkastaa sellaisen ihan itse!). Kuvassa näkyvät oranssit pelastusliivit ovat taas siitä hyvät, että ne pitävät uimataidottoman 100% varmasti pinnalla ja vieläpä kääntävät ihmisen aina oikeinpäin (eli kasvot pois vedestä). Veneilyliivit kyllä kelluttivat ihan hyvin, mutta pidempään veden varassa odotellessa pään ja niskan kannattelu alkoi tuntumaan aika raskaalta hommalta. Pitäydyn omissa paukkuliiveissäni turvallisin mielin. 

Näin pientä ihmistä emme onneksi joutuneet pelastamaan, mutta hiljaiseksi veti.

Häpeäkseni myönnän, etten ollut koskaan kokeilltu heittonarun heittämistä livenä - nyt on sekin homma hallussa ja tiedän, että jos ekalla kerralla ei ihan onnistu, kannattaa jättää pussiin vähän vettä painoksi ja yrittää vain määrätietoisesti uudestaan. Ja osaan myös pakata köyden käytön jälkeen oikeaoppisesti takaisin pussiinsa - tärkeä taito sekin, sillä solmuhan pysäyttää ilmalennon kuin seinään, joten niitä ei suvaita.

Viimeinen harjoitus oli oikeasti aika hurja: olimme koko porukka kuvan taustalla näkyvässä oranssissa pelastuslautassa altaan keskellä, ja kuvan oikeassa ylänurkassa juuri ja juuri näkyvä helikopteri "lensi" kattoa pitkin pelastamaan meitä. Oli pimeää, myrskysi ja ainoa lähes sokaiseva valonkeila tuli suoraan ylhäältä helikopterista. Sen pauhu oli myös todella kova, samoin sen suoraan alaspäin lyömä ilmavirta.Yksi kerrallaan hyppäsimme veteen, mistä meidät nostettiin vinsillä ylös - siis melkein kattoon asti!

Toivon todella, etten koskaan joudu sellaiseen tilanteeseen, jossa tuota kokemusta tarvittaisiin, mutta jos niin ikävästi kävisi, olisi tuosta harjoituksesta varmasti hurjasti hyötyä.

Ai niin, oli sitten vielä yksi harjoitus, nimittäin +6C kylmäallas, mutta sen passasin suosiolla, sillä olin parin tunnin vedessä ja myrskyssä lillumisen jälkeen jo todella kylmissäni. Kylmä vesi on kamalaa ja lamaannuuttaa kenet tahansa todella nopeasti, eikä siitä pääse mihinkään.

Päivä oli fyysisesti aika rankka, ja useampi meistä myös loukkasi itseään vähäsen: tilanteet tulevat päälle niin nopeasti ja ovat niin intensiivisiä, ettei pieniä kolhimisia siinä hetkessä edes huomaa tai voi mitenkään välttää. Itse jätin sormeni veneen laidan ja narutikkaiden väliin, mutta onneksi sattui vain hetken. Miehelläni sen sijaan on molemmat kainalot aika hurjan näköisillä ruhjeilla, koska hänet nykäistiin köyden avulla liian rajusti vedestä ylös :-(

Lähtisin silti ihan heti uudestaan tekemään samat harjoitukset vielä toistamiseen ja voin vain suositella kurssia lämpimästi kaikille veneilijöille! Pyrimme tietenkin minimoimaan kaikki riskit ja ennakoimaan mahdolliset vaaratilanteet, mutta jos jotakin sattuisi, uskon että osaisin nyt toimia paljon rauhallisemmin ja rationaalisemmin kuin aikaisemmin -ja sillä voi olla hätätilanteessa todella suuri merkitys!

Odotan veneilykauden alkamista entistä suuremmalla innolla, ja loppuviikon hienot kelit lupaavat jo hyvää :-D Ja nämä uudet veneilysaappaani tulivat tänään postissa aivan kreivin aikaan, kyllä nyt kelpaa!