28.9.2015

Omat rajat

Olen aina väittänyt, että mulla on tosi hyvä stressinsietokyky ja etten ihan pienestä hetkahda. Näin kyllä yleensä onkin, mutta näköjään ne munkin rajat tulevat jossakin vastaan. Viime viikolla oli jo pari sellaista päivää, että meinasin kotimatkalla nukahtaa liikennevaloihin - mutta sitten toisaalta kotiin päästyäni en osannutkaan millään rentoutua, vaan kävin aivan ylikierroksilla myöhään yöhön asti. Työasiat jäivät pyörimään mieleen, ja tuli tiuskittua miehelle, pojalle ja koiralle ihan turhista, mikä sitten tietysti harmitti entistä enemmän. Nuku siinä sitten pitkät ja täysipainoiset unet!

Ensimmäinen oivallukseni tuli, kun yrittäjäystäväni postasi keskellä päivää Faceen kuvan koirastaan metsässä. Aurinko paistoi, ja koirakin näytti niin onnelliselta; tajusin, että koko kroppani ja mieleni ja sieluni huutaa pääsyä luontoon, metsään, merelle, ihan mihin vain. Lähdin heti samana iltana koiran kanssa metsään, vaikka alkoikin jo hämärtää, ja vähän kompastelin pikkupoluilla tepastellessani. Hengittelin syvään, annoin koiran pysähdellä kaikessa rauhassa haistelemaan ja oikeasti katsoin ja ihastelin syksyn värittämää metsää. Auttoi muuten heti!

Viikonloppuna jatkoin luontoteemalla, sillä sain perheen houkuteltua merelle kaikista muista kiireistä huolimatta. Tai no, yövyimme Katajanokalla, eli ihan Helsingin keskustassa ja kävimme Krunikassa thaikkuravintolassa syömässä, mutta vesi liplatti silti hennosti käydessäni nukkumaan, ja aamulla aurinko lämmitti mukavasti nenänpäätä, kun heräsin :-)
(Pitäisikö tässä kohtaa jättää mainitsematta, että heräsin koiran oksentamiseen ja kuurasin sen seurauksena veneen kokolattimattoa kolmella eri aineella rystyset verellä?)





Satuin myös avautumaan kollegalleni asiasta (stressistä, siis) heikolla hetkelläni erään poikkeuksellisen pitkän ja rasittavan päivän jälkeen. Yritän yleensä pitää yllä hyvää tsemppiä ja fiilistä töissä, mutta nyt tein poikkeuksen - ja sain pienen purkaukseni jälkeen neuvon hakeutua Headspace-applikaation* pariin mitä pikimmiten. No, en tietenkään saanut sitä ihan heti ladattua, mutta nyt se on jo puhelimessa, ja ehdin jo ekan mindfulness-session puoleenväliin - ei siis ihan optimaalista, mutta kohti parempaa :-)
*a gym membership for the mind

Nämä alla näkyvät kuvat ovat applikaatiosta; mindfulness on terminä jotakuinkin teoriassa tuttu, mutten ole kokeillut sitä kunnolla koskaan tai kenenkään ohjauksessa. Uskon silti oman mielen ohjaamiseen ja harjoittamiseen vahvasti, mikä onkin varmaan ihan tarpeen, jotta tällaista kannattaa lähteä kokeilemaan.

Ihan kohta olen siis terveempi, parempi hoitamaan ihmissuhteitani, tehokkaampi ja hoikempi. Ei paha!

5 kommenttia:

  1. Minullakin on viime aikoina pieni stressinsiemen alkanut itämään, ja toissa viikonloppu maaseudulla luonnon helmassa teki kyllä ihmeitä! Täytyypä tutustua tuohon apsiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luonnon parantava voima tulee ykkösenä mullekin, mutta aina ei vain pääse/ehdi metsään samoilemaan... Headspace on kuulemma tunnetuin noista mindfulness-applikaatioista.

      Poista
  2. Kauniita maisemia. Vähemmästäkin arjen kiireet unohtuvat!
    Aina on hyvä tavoitella parempaa minää - edes seuraavat viisi minuuttia. ;)

    Miia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa, joskus se viisikin minuttia kelpaa :-D

      Poista
  3. Tuttu tunne -aiempina vuosina. Parin viime vuoden aikana olen "työstänyt" päätäni oikein urakalla ja nykyisin olen zen tapahtui mitä tahansa (ja tapahtunut on...). Luonto on kyllä yksi tehokkaimmista pään hoitajista. Mun polla pysyy kasassa istumalla lukunurkassa pää päin mäntyjä (sen ulkoilun lisäksi siis). Eh, lukunurkan tärkeys on tainnut tulla tuolla mun piskuisessa blogissakin esiin. About joka toinen postaus ko. nurkasta :)

    VastaaPoista

Ilahdun kaikista viesteistä, ihan pienistäkin. Kiitos kommentistasi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...