Peritty puuhka

Turkisten käyttö on nykyään aika riskaabelia, koska niiden vastustus on nykyisin niin suurta (ihan ymmärrettävästi kyllä); mulla on kaksi perittyä turkkia kaapissa piilossa odottamassa, ja toisen kanssa tuli tämä kaulapuuhka, jonka käyttöä olen suunnitellut jo pidemmän aikaa - ja odotellut siihen sopivia kelejä.

Viime viikolla, kun oli vielä pakkasia, kaipasin vilakkana aamulla neuleen lisäksi vielä jotakin lämmikettä ja valitsin huivin sijaan tämän kaulurin (?). Ja oli muuten todella lämmin,vaikkei noin piskuisesta suikaleesta ehkä uskoisikaan!

Lisäksi kauluri toi asuun vähän mielenkiintoa (harmaan neuleen ja mustien housujen combo on varmaan wikipediassa kohdassa "maailman tavallisin toimistoasu"). Työkavereidenkin mukaan look oli elegantti, mistä olin kovin mielissäni :-) Kieltämättä vähän siinä ryhti paranee, kun on the real deal harteilla - ja koska tämäkin turkis on perittyä kamaa, en suostu ottamaan siitä huonoa omaatuntoa, vaan päinvastoin olen ylpeä siitä, että jatkan näiden vaatteiden elinkaarta vielä vuosikymmenillä. Uuden turkiksen hankinta ei sitten olisikaan ihan niin mutkaton case, mutta onneksi sitä ei tarvitse pohtia!

Turkisliivikin olisi tosi kiva, jos sellainen löytyisi jostakin siistinä ja käytettynä (anyone?). Toisaalta talvi näyttää olevan jo käytännössä ohi, joten ehkä tästä pitäisi jo siirtää ajatukset kohti keväisempiä kelejä ja pukeutumista - ei muuten yhtään kurjempi ajatus!

Meidän konkkaronkka lähtee tästä ihan kohta ajelemaan kohti Turkua, joten heipat ja kivat viikonloput teille!

Ai niin, silmäleikkaus sujui hienosti, ajattelin kirjoitella siitä erikseen siltä varalta, että joku muukin vielä pohtisi samaa toimenpidettä ja kaipaa vielä sitä yhtä positiivista kokemusta oman päätöksensä tueksi.