Asuntonäyttö oli pienoinen pettymys: kuten usein, nettikuvat oli otettu niin taidolla, että asunto oli saatu näyttämään todellista kokoaan suuremmalta. Kaikki pinnat olivat juuri oman maun mukaisia ja niiden puolesta olisin ollut valmis muuttamaan vaikka heti. Se tärkein, eli oleskelutilojen väljyys jäi kuitenkin uupumaan, eli emme saaneet uutta kotia itsellemme.
Eipä tässä mikään hätä mihinkään ole, onneksi. Katselmukset jatkuvat; käymme aina tsekkaamassa erityisen lupaavalta vaikuttavat asunnot, mutta ihan vielä sitä täydellistä helmeä ei ole osunut kohdalle. Tai sanotaanko vaikka niin, että kun käy katsomassa "vieraita", sitä tajuaa miten paljon hyvää tässä omassa kodissa onkaan (mm. iso piha, valoisuus, fiksu pohja) - sitten sitä voi haaveilla vielä suuremmasta olohuoneesta, meren läheisyydestä, toisesta olohuoneesta/ kotiteatterihuoneesta, freeseistä kylppäreistä, vaatehuoneesta... lista on pitkä! Ja koska ei ole mikään pakko lähteä mihinkään (oma asunto ei siis ole edes myynnissä), en halua pakottaa lasta toiseen kouluun ja uusia kaveruussuhteita solmimaan ennen kuin vasta sitten jos ja kun se täydellinen koti joskus löytyy...
Tänään oli erityisen kaunis päivä, ja oikein hävetti, etten jaksanut/ehtinyt ulkoilemaan kunnolla. Sen sijaan olen purkanut laukkuja, pyykännyt, kokannut ja järjestellyt kämppää. Nämä kuvat ehdin kuitenkin nappamaan (taas ratin takaa), kun hain koiran kennelistä kotiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahdun kaikista viesteistä, ihan pienistäkin. Kiitos kommentistasi!