24.9.2015

Kunniakoristeltu

toppi Cos, farkut J. Crew, kengät Guess
Hyvää torstai-iltaa, hyvät ystävät! Mitä teille kuuluu?

Mulla meni just viikonlopun suunnitelmat uusiksi, sillä pojalle nousi kuume, ja olo oli selvästi kovin nuhjuinen. Näin ollen huomenna ei tarvitsekaan rynnätä töistä pää kolmantena jalkana kodin kautta kohti Riihimäkeä (vai Karkkilaa? en itsekään muista, missä piti olla...) ja illan futismatsia, vaan voinkin chillailla illan kaikessa rauhassa  - ja se tulee kyllä taas tarpeeseen! Oletan nyt tietysti, ettei pojalla ole flunssaa kummempaa, sillä olen maailman kamalin stressaaja heti, jos on mitään vuotavaa nenää vakavampia oireita...

On tietysti tosi kurjaa, että lapsi on kipeä, mutta pakko myöntää, että kovin on vaikea hyväksyä se rankka tosiasia, että joudun perumaan huomisen siivouksen - ja koska he ehtivät paikalle aikaisintaan ensi viikon puolella, joudun siis itse siivoamaan tässä välissä!! Tai sitten olen vain koko viikonlopun ilman silmälaseja kotioloissa, sillä sen verran on tuota miinusnäköä, että se antaa paljon anteeksi :-)

Olen muuten suunnitellut silmien leikkauttamista (näön, ei luomien!) jo monta kuukautta, mutten ole ehtinyt edes alustavaan konsultointiin - kiireessä kaikki omat asiat jäävät aina aivan retuperälle, vaikkei niin tietysti saisi olla. Myönnän, että jännitän myös toimenpidettä aika paljon, ja sekin on varmaan hidastanut prosessia ainakin alitajuisesti...

Päivän asukuvakin on napattu aamutohinoissa, ja jotenkin ainakin itse aistin omasta kehonkielestäni hienoisen kiireen: olin jo henkisesti autossa matkalla töihin, vaikka fyysisesti pysähdyinkin hetkeksi kameran eteen.

Mutta hei, huomaatteko miten muistin ja tajusin kerrankin asustaa itseni tuolla rintakorulla? Sitä ei näe ihan joka päivä, sillä olen hävettävän laiska ja huono käyttämään koruja - vaikka niitä onkin kertynyt aikamoinen läjä tässä vuosien varrella. Jotenkin sitä niin helposti unohtaa sen tärkeän loppusilauksen, vaikka ihailenkin kovasti niitä ihmisiä, jotka osaavat asusta koruilla ja huiveilla asuistaan vielä piirun verran persoonallisemman näköisiä.

Tuo kyseinen kunniamerkki on Tallinnasta, ostin sen alkuvuodesta pienestä designkaupasta; valkkasin korua tosi pitkään, sillä olisin halunnut ostaa koko valikoiman kertaheitolla. Ja jälkikäteen harmittelin, etten raaskinut ostaa edes vaikka kahta erilaista - miksi sitä aina pihistelee ihan väärissä paikoissa ja ihan tyhmien pikkujuttujen kanssa?!

Tarjoilen tällä kertaa iloksenne peräti kaksi asukuvaa, sillä halusin esitellä myös uuden "syyspomppani", eli Espritin mustan neuletakin, joka on siis toimittanut takin virkaa jo monta viikkoa. Tarjolla olisi ollut eri värejä (ja todella houkutteleva leopardikuvioinen versio!), mutta pysyin tylsänä järkevänä ja valitsin tutun ja kaiken kanssa passaavan mustan - ja toden totta, jakku on ollut erittäin käyttökelpoinen kirpakoina syysaamuina (muistakaa, että ajan autolla suoraan firman parkkihalliin, joten kovin säänkestävää rotsia en välttämättä tarvitse) ja välillä myös ilmastoidussa toimistossakin.

Vähän houkuttelisi se räyhäkämpi leoversiokin, ans kattoo ny!




5 kommenttia:

  1. Kiva asu!

    Mä olen leikkauttanut jo 5 vuotta sitten silmäni. Mulla oli miinusta molemmista -9,25 eli lähes opaskoiraa tarvitsin. Ilman laseja/piilareita, en nähnyt todellakaan mitään. Tyytyväinen olen, mutta nyt huomaan, että oikeassa silmässä on näkö vähän huonontunut. Mulla on leikattu siis toinen silmä hieman miinukselle ja toinen plussalle.
    Jos on paljon miinuksia, niin suosittelen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on vain -1.25, mutta niin harrastuksista moni sellainen, että ilman rillejä olisi elämä helpompaa: golf, laskettelu, ratsastus, veneily... (Olipas pompöösi lista, anteeksi!) Olen maailman kamalin pelkuri, vaikka esim. oma mieskin leikkautti silmänsä, ja kaikki meni tosi hyvin.

      Poista
    2. Mulla oli syke varmaan 200 kun menin leikkauspöydälle. Lääkäri totesi siihen, että pääasia että hänellä on syke tasainen. Koko ajan selvittivät, mitä tekevät, niin oli ihan rauhallinen olo. Ja heti näki paljon kello on, vaikka se oli viiden metrin päässä seinällä.
      Joten suosittelen. Elämä ilman laseja/piilareita on niin paljon helpompaa.

      Poista
  2. Ihana rintakoru! Pitäisi kaivaa omatkin taas käyttöön, kiitos muistutuksesta :)

    Minulla on moni ystävä leikkauttanut silmät, kaikilla sujunut hurjan hyvin! Mutta tiedän kyllä tuon jännityksen, itse olen lykännyt hammaslääkäriä kohta pari vuotta vaikka yksi hammas on ollut lohjenneena. En vaan uskalla mennä :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin vain kuvitella, miten hienoja rintarosseja sun kätköistä löytyy!

      Hammaslääkäri on toinen ikikammotus - viimeksi olin hypnotisoitavana ennen kuin uskalsin mennä :-D

      Poista

Ilahdun kaikista viesteistä, ihan pienistäkin. Kiitos kommentistasi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...