24.10.2013

Nyt vähän effortia, kiitos!

Tänään piti tosiaan tsempata vähän enemmän tämän asun suhteen, ja kuten lähes aina, kun pitää olla edustamassa, valitsin päälleni mekon. Tunnen itseni kovin kotoisaksi mekossa, paljon enemmän kuin jakkupuvussa, joka olisi ollut businessa casual -pukukoodiin varmaan yhtä sopiva vaihtoehto. Huivi piti jättää kaulaan, sillä avonainen kaula-aukko ei olisi ollut ollenkaan tasapainossa raskaamman alaosan kanssa.

mekko DKNY
nilkkurit Billi Bi

Mekko on paksu kreppiä, ja siitä kiitollinen, ettei se rypisty ihan mahdottoman näköiseksi, vaikka olisikin istua pönöttänyt se päällään koko päivän - kuten minä tuossa kuvassa. Ja kaikkien kokotummien bisnesasujen keskellä pinkki alaosa oli edes pieni piriste; pisteenä i:n päällä oli kesällä ostamani samansävyinen Cliniquen huulipuna, joka tuntui Milanossa niin oikealta, mutta joka on arkioloissa jäänyt tyystiin käyttämättä (hyvä, kun jaksan edes huulikiiltoa joskus sipaista - ilman peiliä, tottakai).

Olen muuten kaikessa hiljaisuudessa (ja kamalan ikäkriisin kourissa) valmistellut 40-vuotissynttäreitäni, jotka ovat noin kuukauden päästä. Teen niistä oman postauksen vähän lähempänä ja sitten vielä juhlien jälkeenkin, sillä järkkään juhlat yhteistyössä ravintola Fannyn kanssa. Ajattelin, että koska en kerran voi muuttaa tosiasioita - vaikka kuinka haluaisinkin vääntää kelloa isosti taaksepäin - pitää sitten ainakin vanheta hyvien ystävien seurassa ja ottaa tilanteesta ilo irti! Keksin jopa hyvän teemankin bileille, niistäkin (asu)valmisteluista lisää myöhemmin ;-)

Ja jossakin vaiheessa vuodatan varmaan kaikki ikääntymisangstini tänne kerralla ja kunnolla, mutta ehkä vielä ei ole sen aika. Patoan nyt tunteita sisälleni vielä hetken...

16 kommenttia:

  1. Jälleen kerran hyvännäköinen asu! Tykkään!

    Tiedätkö, kun niistä omista 40-vuotis bileistä on kohta kulunut vuosi, niin ei tämä ikä niin pahalta tunnu. En enää kyllä haluaisi olla kaksikymppinenkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan, että se/tämä menee ohi mahdollisimman nopeasti, vähän kuin repäisisi laastarin...

      Poista
  2. Onpa kaunis mekko ja tuo pinkki on tosi hyvä piristys. Tykkään! Joko muuten ehdit poiketa siellä Tapiolan uudessa Ainoassa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! En jaksanut lähteä tänään Ainoaan (ja pelkäsin vähän avajaisryysistä), mutta kenties huomenna!

      Poista
  3. Kaunis asu - ja pinkki on tuohon nappivalinta. Ja 40-vuotiaana nainen on parhaimmillaan - itse asiassa joka iässä on;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kehuvista ja lohduttavista sanoistasi. Yritän pitää itseni kasassa.

      Poista
  4. Jälleen kerran niin kaunis kokonaisuus!

    VastaaPoista
  5. Todella kaunis mekko, kevyemmillä kengillä menisi missä juhlassa vain (vaikka niillä nelikymppisillä ;) ). Tasalukuihin liittyy tosiaan aina jotain ihme angstia... Sitä jotenkin luulee, että kaikki muuttuu peruuttamattomasti ja pysyvästi. Sitten jälkeenpäin tajuaa, että kaikki jatkuu ennallaan ja ettei siihen nuorempaan ikään oikeasti ole mitään tarvetta palata. Toki on jotain tähtihetkiä, joita aina kaipaa, mutta noin niinkuin pääpiirteissään harva kai aidosti haikailee mennyttä... Amelie :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan se juuri noin, mutta kyllä 30 oli NIIN paljon helpompi juttu kuin tämä. Tosin mulla oli silloin 3-viikkoinen vauva, joten eihän siinä ehtinyt paljon ikää pohtimaan, kun ei edes aina pahimman kaamospimeyden keskellä tiennyt, oliko yö vai päivä :-) Toivotaan, että olen jo joulukussa päässyt asian yli ja osaan oikeasti ajatella ja uskoa siihen, että elämän paras puolikas on vasta aluillaan!

      Poista
  6. Katsos vaan, tulet siis mua muutaman viikon jäljessä. ;)
    Kunhan olen tuon maagisen rajapyykin ylittänyt, niin kerron millaista on.

    Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä, ole sinä koekaniinina ja minä sitten peesailen - paitsi etten ole sinusta ollut havaitsevinani mitään angstia?! Miten osaat ottaa noin lungisti?

      Poista
    2. Mulla ei ole vielä tähän asti ollut mitään ikäkriisejä, joten elän siinä uskossa ettei tälläkään kertaa. Juhlatkin olen täysin ulkoistanut, joten kunhan menen, nautin (ja maksan). :-D
      Ylpeästi rinta rottingilla uudelle dekadille!!

      Poista
    3. Mäkin ulkoistin kemut, ihanaa! Kutsut sentään tein ja lähetin, suuri saavutus :-)

      Poista

Ilahdun kaikista viesteistä, ihan pienistäkin. Kiitos kommentistasi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...