21.8.2012

Silitysvesi ja kamala huti(hankinta)

Kun jotakin saa päähänsä, se vaivaa kunnes asian saa toteutettua tai hankittua - näin minulla ainakin. Kun Nina kirjoitti blogissaan Laura Ashleyn huone- ja liinavaatetuoksuista JA kun olin juuri paria päivää aikaisemmin harmitellut, miten nopeasti liinavaatteet muuttuvat säilytyksessä tunkkaisen hajuisiksi, ymmärsin laskea 1+1 -> PAKKO saada silitysvettä tai liinavaatesprayta tähän huusholliin mahdollisimman nopeasti!

Stockalta ei enää löytynyt Laura Ashleytä, mutta en antanut tämän vastoinkäymisen lannistaa minua, vaan jatkoin sinnikkäästi etsimistä ja päädyin - taas - Compagnie de Provencen tuotteisiin.

Putelia on käytännössä mahdoton kuvata, joten en nyt suurenna tuon isommaksi. Valikoimissa ei ollut edes spraypulloa jäljellä, vaan tuollainen täyttöpullo, mutta onneksi kotoa löytyi pieni suihkupullo, ja olen nyt good to go. Innostuin ehkä vähän liikaakin, ja suihkuttelin tyynyliinat ja lakanat sen verran hyvin, että jätin varmuuden vuoksi illaksi makkarin parvekkeen auki, jotta "pahin" ehtisi haihtua ennen kuin mies menee nukkumaan - voisi tulla kommenttia snadista ylilyönnistä :-) Tuoksu on yhdistelmä laventelia ja viikunaa, ja ensihaistattelulla viikuna on bouquet'ssa jopa se vallitsevampi elementti; täytyy vielä illalla perehtyä asiaan uudestaan.

(Kumma juttu, miten en ole saanut miestä ollenkaan innostumaan erilaisista huonetuoksuista ja tuoksukynttilöistä!?)

Sitten se huti, josta en edes laita tänne kuvaa...muuta kuin katalogista.

Kirjoittelin tässä taannoin huomioitani siitä, miten multa puuttuu toimistokelpoisia yläosia - käytännössä siis tarpeeksi siistejä neuletakkeja tai rentoja jakkuja, joita voisin yhdistellä helposti ja vaivattomasti farkkuihin ja korkkareihin/ballerinoihin. Tämä Warehousen neuletakki oli kivan näköinen ja huokean hintainen, joten ei ollut vaikea päätös tilata sitä asos.comista.

Mutta voi, mikä pettymys, kun ei se näyttänyt päälläni yhtään noin coolilta kuin tuon typsyn päällä. Otin pari kuvaa - tai oikeastaan monta, kun en ensin meinannut tajuta totuutta ja ajattelin, että kamerassa on joku vika - ja myönnettävä se on: näytän keski-ikäiseltä tädiltä, joka on pukenut ylleen kukkakuvioisen villatakin. Yäk. Perkele. Lähden juoksemaan. Moi!

4 kommenttia:

  1. Mulle käy usein just noin. Mukamas vetävännäköiset releet onkin mun päällä tuollaista tantta-mallia. Hyi saatana.

    Menisin lenkille, jos pystyisin.

    VastaaPoista
  2. Oho sori, tuli ruma sana. Eläydyin niin voimakkaasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla oli ensin paljon rumempi sana ton perkeleen tilalla...

      Ja toisaalta, onneksi tuli otettua se valokuva, sillä tässä taas nähtiin, että toisin kuin peilikuva, foto ei valehtele. Eli mieli ei ole vielä oppinut muokkamaan näkemästään kauniimpaa ja hoikempaa.

      Ja onneksi en ollut missään julkisella paikalla se kukkarönttö päälläni!

      Poista
    2. :) Apua, meinasi tulla pissat housuun (seuraavaksi tena-kaupoille).

      "Ja onneksi en ollut missään julkisella paikalla se kukkarönttö päälläni!"

      Poista

Ilahdun kaikista viesteistä, ihan pienistäkin. Kiitos kommentistasi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...