5.5.2013

Issikkavaelluksella

Ei ole montaa asiaa, joiden vuoksi sitä herää mielellään ja intoa puhkuen aikaisin viikonloppuaamuna. Oma lapsi on tietysti (!!) yksi niistä, mutta toinen on ratsastus. Kyllä sitä vain hyppää sängystä heti kellon pärähtäessä, kun tietää, että edessä on jotakin tosi kivaa ja piristävää - kuten nyt vaikka kolmen tunnin issikkavaellus :-)

Mobiilibloggeri arpoi taas kuvat kivasti satunnaisjärjestykseen, mutta tässä kuitenkin päivän tunnelmia Torpin tallilta ja laduilta:

Päivän uljas ratsuni.


Tässä ollaan jo taukopaikalla parin tunnin ratsastuksen jälkeen. Sekä hevoset että ihmiset saivat apetta.


Oma pieni polleni - niin piskuinen, että piti mennä kyykkyyn, kun laitoin turparemmiä kiinni :-)


Tallissa pitkän päivän jälkeen.


Kohta laukataan.

Islanninhevoset ovat siitä kivoja, että ne ovat niin maastovarmoja: juuri mikään ei niitä hetkauta, joten arempikin ratsastaja pärjää perustaidoilla maastossa. Lisäksi ne ovat laumasieluja, eli seuraavat kiltisti johtavaa hevosta - kuten tuosta yllä olevasta kuvastakin näkyy.

Maastossa, luonnon keskellä olemisessa on ihan oma juttunsa, vaikka siellä pääasiassa edetään ihan rauhalliseen tahtiin pitkin metsäpolkuja, tienvarsia tai pellon reunoja. Sitä vain istuu ja katselee ympärilleen, kuuntelee luonnon ääniä ja on jotenkin yhtä Äiti Maan kanssa...tai siis, lähiörouvan on hyvä joskus päästä olemaan hetki omien ajatustensa kanssa. En siis ajatellut moneen tuntiin juuri mitään.

Ulkoilma teki tehtävänsä, sillä nukuin kotiin päästyäni päikkärit ja nyt olen taas virtaa täynnä! Laitoin siis pyykit heti pyörimään päästäkseni eroon energiapiikistäni ja nyt ajattelin katsoa, mitä vilkkaassa sosiaalisen median elämässäni on ehtinyt tapahtumaan tämän sunnuntaipäivän aikana. Huh, mitä kiirettä taas pitääkään.

14 kommenttia:

  1. Oi vitsit, varmasti ihana päivä!

    Voisin ehkä joskus uskaltautua tuollaiselle issikkavaellukselle, vaikka ala-astevuosien ratsastustunneista onkin jo piiiitkä aika?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lupaan järkätä, jos saadaan porukka kasaan - tähän viestiketjuun vain kaikki halukkaat, niin päästään ennen juhannusta ainakin pikkulenkille!

      Poista
  2. Helppo uskoa, että tuollainen issikkavaellus vie ajatukset normiarjesta pois ja rentouttaa. Itse en ole ikinä ratsastanut, nuorempana syynä oli erittäin paha allergia. Nyt voisin ehkä pystyä, mutta eipä ole aikaa. Esikoinen kävi pienenä poniratsastuksessa ja piti siitä todella paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oma poikani taas ei oikein innostunut lajista, vaikka pakotinkin, tai siis houkuttelin hänet minialkeiskurssille joskus pari vuotta sitten...

      Poista
  3. Issikkavaellus on kokematta, mutta ehkä ensi kesänä.
    Olen itse ratsastanut aktiivisesti nuorena ja nyt aikuisena viime syksyyn asti. Hevonen kaatui täydessä laukassa mulla ja mä lensin tykinkuulana sen selästä. Satutin kyynärpääni, joka ei ole vieläkään ihan kunnossa. Onnetomuuden jälkeen olen kerran ratsastanut ja en vaan saa itteetäni selkään. Tosin sitäkin rajoittaa, että onnistuin vielä polvesta rikkomaan kierukan. Eli tähystystä odotellaan.
    Issikan selästä saattaisi kyllä saada taas varmuutta. Yltäähän mulla jalat varmaan maahan asti :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyi kamala, mikä tilanne - ymmärrän hyvin, että tuosta jää aikamoinen pelkotila ihan väistämättä! Joo, issikan kanssa voisit tapailla maasta jaloilla vauhtia, vähän kuin lapsi pikkufillarin selässä :-)

      Poista
  4. Issikat ovat ihania <3

    Sen verran täytyy korjata/täsmentää, että kyllä issikoistakin löytyy paljon niitä vähemmän perusvarmoja otuksia, niitä ei vain valita vaellus- ja asiakaskäyttöön.

    Vaelluskäyttöön valikoituvat ne lähes pomminvarmat perunjuntturat (ihan sama myös suokkien kanssa sekä ulkomailla muiden rotujen kanssa) :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä tarkennus, noin varmasti onkin - itse olen aina saanut alleni tosi tasapäisiä yksilöitä ja se juuri tekee koko hommasta niin rentoa (vaikka _tietysti_ aina pitää olla valppaana, en mä ihan silmit kiinni siellä hengaillut!).

      Poista
  5. Heppailuon kyllä kiva harrastus. Issikat ovat rauhallisia ja niin kauniita/komeita! Sulla on ollut kiva päivä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ratsastus on kiva ja yllättävän (?) monipuolinen harrastus: on ihan eri asia keskittyä kouluratsastustuntiin, hypätä estesarjaa tai viettää päivä maastoretkellä. Kaikki mahtavia omalla tavallaan :-)

      Poista
  6. Näyttääpä kivalta puuhalta!

    VastaaPoista
  7. Issikkavaellus on kyllä niin mahtavaa, täytyykin seuraavaksi kokeilla tuota Torpin tallia. Minä olen yleensä käynyt Vierumäellä, jossa on kyllä ihanat maastot.

    Minullakin oli heppailusunnuntai, tosin istuntakurssin muodossa ja vieläkin on kankut ja reidet kipeänä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on mahtavaa :-) Mulla oli eilen istuntatunti, ja sen myös tuntee vähän joka puolella kroppaa...

      Poista

Ilahdun kaikista viesteistä, ihan pienistäkin. Kiitos kommentistasi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...