10.3.2013

Kolme päivää kartanoelämänä

Aina joskus, kaiken kiireen keskellä, sitä - onneksi - havahtuu huomaamaan, miten hienosti sitä asiat oikein onkaan! Perheen ja terveyden lisäksi on myös ystäviä, aurinkoa ja harrastuksia, joista kaikista saa voimaa ja inspiraatiota. Ratsastus on erityisesti sellainen laji, jossa saa kokea mielettömiä onnistumisen tunteita, mutta toki välillä myös sopivan palautuksen maanpinnalle, kun asiat eivät sujukaan hevosen kanssa parhaassa mahdollisessa yhteisymmärryksessä. Hyvää liikuntaakin se on, sillä tunti kuluttaa n.500-600 kCal tunnissa (yllätyitkö?).

Mikäkö nyt sai mielen näin aurinkoiseksi ja kiitolliseksi? Kekkolan kartanossa vietetty viikonloppu teki selvästi tehtävänsä, kuten nettisivuilla luvattiinkin: "Kekkolasta lähtee onnellinen ihminen". Olen siis viettänyt ylelliset kaksi vuorokautta omaa aikaa kauniissa ympäristössä, jossa sain syödä hyvää ruokaa, juoda mahtavia viinejä ja ratsastaa upeilla hevosilla - mitä muuta sitä voisi toivoakaan?! Hierontaa, ehkä, mutta onneksi sitäkin oli tarjolla :-)

Hevoskuvani epäonnistuivat aivan kaikki, joten niillä en teitä piinaa, mutta tässä muutama kuva kartanosta, lähinnä sisältä.









Kekkolassa on oma keittiömestari, ja ruoat ovat aivan uskomattoman hyviä; Kekkola panostaa lähi- ja luomuruokaan, ja sen todella maistaa! Kaiken lisäksi siellä syödään ihan koko ajan :-)


Vanhat golfmailat Reklaamihemmo-huoneessa.


Kartano on täynnä ihania, vanhoja esineitä. 



Elsa ja herra, jonka nimen jo unohdin. Perustajajäseniä.


Jokainen huone on nimetty ja sisustettu eri tyyliin.


Kekkolassa järjestetään siis ratsastusleirejä, mutta myös muita teemaviikonloppuja (mm. tennis, juoksu, hiihto). Lisäksi se on oiva paikka erilaisten yritystilaisuuksien järjestämiseen; olen itsekin ollut siellä pari kertaa kick-offeissa ja fasiliteetit toimivat hienosti.

Otin optimistisesti läppärinkin mukaan (olisi aika paljon hommia kesken...), mutta enpä kaiken yltäkylläisyyden lomassa ehtinyt edes avaamaan koko vehjettä, ja varmaan ihan hyvä niin!

Kohta nukkumaan menee fyysisesti varsin uupunut, mutta hyvinkin onnellinen ihminen. Kivaa loppuiltaa teillekin!

4 kommenttia:

  1. Wow onpa upea paikka ! Ratsastaminen on kivaa, tosin viime kerrasta on aikaa jo joitakin vuosia. Itse haaveilen omasta lomasta Haikon Kartanossa . . .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikki omat lomat ovat ihan parhautta - haaveilen jo seuraavasta :-)

      Poista
  2. Siis hei mun sisäinen heppatyttö halkeaa kateudesta!
    Tahtoo tonne. Heti!
    (Etenkin täältä työvuorosta...).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuonne jokaisen (aikuiseksi kasvaneen) heppatytön pitäisikin päästä!!

      Poista

Ilahdun kaikista viesteistä, ihan pienistäkin. Kiitos kommentistasi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...