Epäkäytännöllinen kenkähaave

Nämä kengät (Lorna Flat point Slingback) olivat Whistlesin newsletterin ykkösnosto, eivätkä suotta. Harkitsen tilaamista, mutta tiedostan kyllä, että tuollaiset kannasta avonaiset kengät eivät todellakaan ole suomen kevätkeleihin se sopivin vaihtoehto...mutta ehkä näiden aika olisi siinä vaiheessa, kun kaikki ballerinat jo kyllästyttävät, eli viimeistään kesäkuussa? Mulla on siis muutama kuukausi aikaa pohtia asiaa vielä.

Tämä viikko on taas ollut niin kiireentäyteinen, etten ole tavoistani poiketen ehtinyt bloggaamaan moneen päivään - vaikkei se nyt mikään tavattoman pitkä tauko tietenkään ole. Tästä on vain tullut niin totuttu tapa, että itse huomaan kaikki muutaman päivän hiljaisuudet, vaikkei kukaan muu niitä ehtisikään panemaan merkille :-) Jospa tämä arki tästä taas rauhoittuisi vähäsen, mutta täytyy valitettavasti myöntää, että voin kyllä unohtaa hevosenvuokraushaaveeni toistaiseksi, sillä siitä tulisi enemmän stressiä kuin iloa. Ehkä joku päivä vielä...on hyvä olla haaveita!

Nyt haaveilen rauhallisesta vapaahetkestä perheen kanssa, ja se on onneksi helposti toteutettavissa. Hauskaa viikonloppua teillekin!

The Päivän Asu is back!

Vihdoinkin, vihdoinkin oli aamulla tarpeeksi valoisaa asukuva varten (lähdin kyllä aika myöhään...)! Kuten näkyy, toteutin Good Wifen inspiroiman mekkosuunnitelman, ja olihan se taas pitkästä aikaa mukavaa vaihtelua viime aikoina vallinneeseen farkkulinjaan.

neuletakki Whistles

mekko Filippa K

nilkkurit Clarks

Työviikko alkoi varsin vauhdikkaasti - en oikein ehtinyt tajuamaankaan ajan kulkua, kun kello oli jo varttia yli viisi ja toimisto puolityhjä. Ihan viimeisenä en yleensä lähde, mutta yritän aina hätyytellä työkavereita kotiin etenkin, jos on jo oikeasti ilta. Meillä ei onneksi tarvitse tehdä ylitöitä säännöllisesti, mikä on tosi hyvä juttu, sillä pidän työn ja vapaa-ajan sopivaa tasapainoa erittäin tärkeänä asiana - joskus on vain niin paljon kaikkea mielenkiintoista, ettei millään malttaisi jättää tekemistä kesken. Ja joskus taas on niin paljon laskuja hyväksyttävänä, maileja luettavana/ vastattavana ja powerpointslideja odottamassa, että on parempi jäädä vähän pidemmmäksi aikaa rauhassa istumaan ja hoitamaan asiat kuntoon sen sijaan, että yrittäisi päivän palaverien välissä (tai joskus niiden aikana, soo soo!) multitaskata kaikkea kuntoon. Sotkuhan siitä tulee, ja virheitä myös.

Nyt olen kuitenkin jo kotona ja perhekin on ruokittu; jäljellä on enää viikon liikunnallinen kohokohta eli ratsastus. Maanantai on yksi viikon parhaista päivistä!

Pyhitetty lepopäivä

Kyllä, tämä päivä on ollut täydellisen, ihanan toimeton, jollei oteta laskuun aamun Hot Yin -joogaa, joka oli kyllä sekin ihan vain minua itseäni varten - ja yllättävän rankka tunti! Olen katsonut monta jaksoa House of Cardsia, Scandalia, Good Wifea ja vielä NYC Holmesiakin, maannut vain sohvalla ja välillä noussut syömään miehen laittaamaa ruokaa. Hulppeaa!

Jaa että mitenkäs pienen pojan äiti voi ottaa itselleen noin paljon omaa aikaa? No kuulkaa siten, että poika lähti joogani aikana kavereiden kanssa laskettelemaan, ja viipyi reissussa kuusi tuntia! Pari kertaa kyllä soittelin, että onko kaikki ok, ja kuulemma oli eikä ollut kiire kotiin. En ymmärrä, missä välissä se jalassani alati roikkuva ja pari hassua sanaa osaava pikkutaapero muuttui ihan itsenäisesti frendiensä kanssa skimbaavaksi pikkujäbäksi?!

Jolle muuten ragetettiin aamulla ihan kunnolla, sillä suusta kuului aivan selkeä voi vi**u. Ei ole todellakaan multa opittu, vaikka pari ärräpäätä on kieltämättä päässytkin lipsahtamaan suusta myös hänen ylhäisyytensä läsnäollessa. Seuraavasta kerrasta uhkasin laittaa kaikki i-laitteet loppupäiväksi jäähylle - ehdottomasti tehokkain kaikista rangaistuksista, ainakin meidän perheessä (kukaan ei  muista koskaan maksaa lapselle viikkorahaa, joten sen poisjääminen olisi ihan arkipäivää...).

Scandalista ja Good Wifesta inspiroituneena lupasin itselleni, että huominen on mekkopäivä - molempien sarjojen daameilla kun on niin kadehdittavat garderoobit (tosin Olivia Pope käyttää enemmän housupukuja, mutta tosi style on!), ja miksikäs niitä mekkoja tulee ostettua, jollei arkikäyttöä varten?! Ja kyllä tässä viikonlopun surffailun lomassa tuli tilattua vähän jotakin uutta kevävaatettakin, tunnustan! Kävin myös vilkuilemassa COSin uutta kevätmallistoa, ja niin vain kaikki pastellit/ vaaleammat värit näyttävät taas niin freeseiltä, mutta ehkä ihan vielä ei ole niiden aika. Mennään mustilla vielä hetki!

Hiihtoloman yhteenveto

Kotona ollaan taas! Olisin voinut hyvinkin jäädä vielä vaikka viikonlopun yli nauttimaan aurinkokeleistä ja hienoista rinteistä, mutta oli sitten ihan kiva tulla kotiinkin. Tässä vielä pari kuvaa [rinteistä] - ihan jo itsellekin muistoksi mahtavasta viikosta.

Tällä päähissillä lähdimme aina aamulla mäkeen (huom! ei jonoja!). Taustalla näkyy vain kylään tuova rinne, varsinainen laskettelualue on tuolla huippujen takana. Hotellimme oli ihan vieressä, mikä teki aamuista ihanan stressittömät (ei siis skibusseille kävelyä ja aikatalujen kyttäämistä).

Meillä oli pari oikein aurinkoisen ihanaa päivää.

Tämä on itselleni tärkeä kuva, sillä laskin edellisenä päivänä tuolta keskeltä alas syvässä lumessa - mieletön kokemus!

Tästä se offarireitti lähti: ensin piti kiivetä tuonne kivien väliin, se oli yksi rankimpia osuuksia, koska olimme lähes 3000 metrissä.

Ei mikään turha varoitus: jäätiköllä on jäärailoja, ja niihin voi ihan aikuisten oikeasti pudota, jos laskee hoidettujen rinteiden ulkopuolella. 

Ihan aina ei ollut yhtä hyvä näkyvyys - ja silloin pitikin komentaa lapsia laskemaan letkassa meidän aikuisten välissä, jottei kukaan olisi laskenut harhaan joko väärää reittiä tai pahimmassa tapauksessa rinteen ulkopuolelle.

Alueella oli erilaisten hissien lisäksi parikin junaa, joilla pääsi nopeasti korkealle. Tämä on Val d'Iseren puolella, missä tuli laskettua paljon.

Tämän tyypin kanssa otettiin tiukkaa skabaa - vielä olin nopeampi, mutten pitkään... Ensi vuodeksi täytyy hankkia uuden kypärän lisäksi selkäpanssari, sillä sekä offarit että street parkit (temppuradat) kiinnostavat jo vähän liikakin.

Olimme lomalla ystäväperheemme kanssa, mutta heistä en nyt laita kuvia ilman lupaa. He kuitenkin tekivät viikosta vielä hauskemman ja sujuvamman, kuin jo olisimme olleet ihan vain perheen kesken. Minun on tietenkin helppo hehkuttaa, miten hienoa on viettää viikko parhaan kaverini kanssa, mutta lapsemme tulevat myös aivan erinomaisesti juttuun, miehistä puhumattakaan. Oli myös kätevää hajaantua välillä laskemaan vähän eri reittejä - ja istuimmepa eräänä aurinkopäivänä naisvoimin "vähän" pidemmän lounastauon hyvällä omatunnolla :-)

Hotellista en nyt tajunnut ottaa yhtään kuvia, mutta se oli varsin tyypillinen alppityylinen ja oikein mukava hotla. Parasta oli sijainti - tosin Tignesin kylä oli niin hienosti suunniteltu, että vähän pidemmällekin pääsi laskemaan ja jopa aamulla nousemaan hissillä kylän keskustaan.

Ei liene kysymystäkään siitä, ettemmekö lähtisi ensi vuonnakin uudestaan samalla porukalla reissuun. Itse voisin lähteä Tignesiin toistamiseen, mutta mies haluaisi vaihteeksi Itävaltaan. Meillä on siis vain hyviä vaihtoehtoja tarjolla, mutta voisimme kyllä varata loman jo vähän aikaisemmin, jotta valinnan varaa olisi enemmän - pitäisi siis varmaan järkätä 2015 loman suunnitteluiltama jo viimeistään kesällä.

Juteltiin myös lomalla siitä, mitä odotettavaa on nyt, kun hiihtoreissu on tehty. Meillä seuraava suurempi kohokohta on näillä näkymin veneen lasku vesille, mutta se tuskin tapahtuu ennen toukokuun loppua - jotakin pitäisi siis keksiä vielä tähän väliin...hmm...

Tämä viikonloppu sujuu nyt pyykinpesun ja muiden arkisten askareiden parissa; kaikki kassitkin odottavat vielä purkamattomina tuossa eteisen lattialla. Onneksi on myös uusi House of Cardsin kausi Netflixissä ja monta lempparisarjaa boksille tallennettuna, jottei mene ihan suorittamisen puolelle. Leppoisaa lauantaita teillekin!

Hiihtolomakuulumisia

Bonjour täältä Alpeilta!

Kuten aina lomalla, aika on kulunut tosi nopeasti. Sää on ollut lumien suhteen erittäin suotuisa, sitä nimittäin satoi ekat kaksi vuorokautta putkeen, ja saimme siis upean mahdollisuuden laskea syvässä, koskemattomassa puuterilumessa - sen hienompaa ei enää voi olla! Kuten kuvasta näkyy, ei ihan superaurinkoista ole, mutta kaikkea ei kai voi saada, ja kyllä lumi aina auringon voittaa.

Erittäin intensiivisen laskemisen varjopuoli on sitten se, että jouduin tänään jättämään päivän ihan puolitiehen ja makaan parhaillaan sängyllä jalka koholla (nilkan nivelsiteet?) ja polvet kylmäspraylla valeltuna. Muut ovat tietysti rinteessä, ja suoraan sanoen vituttaa. Syytän sitä mustaa kolmen kilsan (!) olympiakumpareikkoa, jonka laskimme eilen päivän päätteeksi - ihan mielipuolista touhua! Lapset olivat tietysti aivan elementissään (helppoahan se on sellaisilla suksentyngillä kääntyillä!), ja uhkailivat lähtevänsä samaan rinteeseen vielä toistamiseenkin, mutta yllättäen kukaan meistä vanhemmista ei ollut motivoitunut heitä sinne vahtimaan... Jos vielä pääsen rinteeseen, yritän kyllä välttää kumpareita ihan viimeiseen asti, ne ovat aina olleet mun mielestä ihan syvältä.

No, onneksi täällä on kaikkea muutakin kivaa puuhaa, kuten esimerkiksi ihan vieressä sijaitseva kylpylähenkinen uimahalli, jonne ajattelinkin lähteä kohta lilluttelemaan - vai pitäisikö odottaa lapsia?  Sisäänpääsy uimalaan sisältyy hissilipun hintaan, mikä on tosi jees. Ja illalla palaamme jo toistamiseen aivan ihanaan ravintolaan (La Ferme Des Trois Capucines), joka on kuuluisa siitä, että kaikki ruoka on luomua lähiruokaa - ja taivaallisen hyvää! Ja kuten kuvasta näkyy, ei tunnelmassakaan ole mitään valittamista.

(Pahoittelen muuten kännykkäräpsyjä, parempaa ei nyt ole tarjolla tässä vaiheessa)

Tämä kuva on otettu hotellihuoneemme parvekkeelta, ja tuossa etualalla näkyy päähissi: ski in - ski out -lupaus piti siis paikkansa, ja on kieltämättä ollut erittäni mukavaa olla täysin vapaa skibussien aikatauluista ja pitkistä siirtymistä suksia kantaen (voi sitä lasten valittamisen määrää!). Harkitsemme jo vakavasti palaavamme tänne ensi vuonnakin, sillä kaikki on kylässä erittäin kätevästi ihan lähellä, ja rinteet ovat tosi jees ja sopivan tasoisia meidän porukalle. Offareita ei tarvitse lähteä etsimään oppaan kanssa, vaan heti rinteiden vieressä on paljon mahdollisuuksia vapaampaan laskuun, jos tuoretta lunta vain riittää. Tignes rules!

Pitäkää peukkuja, että pääsisin vielä nauttimaan jäljellä olevista laskupäivistä ja hienoa hiihtolomaa teillekin!

Alevinkki nopeille (12.02.14)

Peakin verkkokaupassa on tänään ennakkoale -40% koodilla PEAK0212.

Tämä kuvan takki ei ehdi enää millään huomisen reissulle, mutta olenpahan sitten sitä seuraavilla kerroilla paremmin varustautunut. Ostin tarkoituksella eri värisen kuin nuo pinkit housuni, etten olisi niin matchy-matchy, mutta voi olla, että yhdistelmä on livenä kuitenkin liian kummallinen. Tuohon päälle kun kuvittelee vielä vaaleanvihertävänturkoosin kypäräni, tunnistatte mut kaikki jo kaukaa, kun ollaan seuraavan kerran samoissa rinteissä :-)

Herkullisen väriset kevytunsikat houkuttelivat myös kovasti, mutta maltoin mieleni ja pidin sormeni kurissa, sillä eiköhän kaksi riitä nyt hetkeksi. Tosin se on älyttömän monikäyttöinen vaatekappale: pidän sellaista

välillä jopa sisällä, jos oikein viluttaa ja lasketellessa puen sen ainakin aamuksi ulkotakin alle ihan suosiolla, sillä hississä tulee yllättävän kylmä. Iltapäivällä se on helppo rullata reppuun mukaan, eikä onneksi paina juuri mitään - ihan unelmavaate, siis.

Nyt täyty palata pakkaamishommiin, joten moicculi taas!

Ajatuksia lomasta

Tämä olisi ollut erittäin tarpeen...

Sillä ihan yllätyksenähän tämä loma taas tuli ja tsiljoona asiaa jäi tekemättä

Pomoni kuvittelee minun ajatelleen kutakuinkin näin

Ja työkaverit/ some-ystävät ovat varmaan tätä mieltä - viimeistään siinä vaiheessa, kun aloitan maanisen vuoristokuvien ja drinksujen (joskus drinksu kädessä, vuoria taustalla) kuvien postailun - olethan messissä Instagramissa?!

Ja loppuun vielä poikamme fiilikset - oi, miten hän tätä lomaa jo odottakaan!

Blogihiljaisuus selittyy siis lomastressillä ja sillä, että olen yrittänyt tehdä ensi viikonkin työt tässä muutaman päivän aikana - rajusti epäonnistuen. Pakkaus on täysin kesken ja koira pitäisi viedä hoitopaikkaan, mutta minähän olen vielä officella! Huomenna klo 8:15, kun kone on ilmassa, harkitsen vakavasti ekan skumpan tilaamista... todennäköisesti olen kuitenkin jo syvässä unessa, sillä ensi yön unet jäävät molemmista päistä valitettavan lyhyiksi. Vaan lopussa kiitos seisoo, tai puuterilumessa ainakin. Hyvää lomaa minulle ja hienoa loppuviikkoa teille!

Venehaaveilua

Kaikki kuvat ovat kännykkäräpsyjä, pahoittelen!

Kävimme koko perheen voimin venemessuilla haaveilemassa; osa kohteista oli sellaisia "jos joskus voitamme lotossa" -tyylisiä, ja osa taas vähän realistisemmalla tasolla. Tässä oikealla muutama sisäkuva sellaisesta "ehkä vielä joskus" -Grandezza 39:stä - hienompi keittiö ja kylppäri/wc kuin meillä kotona!

Meillä on tällä hetkellä n.9-metrinen (28,5-jalkainen) moottorivene, enkä ihan rehellisesti ihan vielä sen suurempaa haluaisikaan, koska mitä suurempi vene, sen haastavampaa sen käsittely tietysti on, ja koska meidän pieni perhe mahtuu nykyiseen purkkiin ihan hyvin, harjoittelen mielelläni vielä ainakin pari kesää sillä.

Edit (ettei jäisi vääriä mielikuvia: Grandezza 33 voisi olla seuraava upgrade, tuo 39 on tosi kaukainen haave!) Ja kuvat siis nimenomaan 39:stä. Tämä ero ei varmaan ole kovin monelle kauhean merkityksellinen, mutta jos nyt sattuisi olemaan asiaan perehtynyt, on noiden mallien välillä muutama sata tuhatta euroa....)

Veneilyvaatteita ja muuta varustetta oli tarjolla kiitettävän paljon, mutta valitettavasti me eksyimme sille osastolle vasta kierreltyämme jo pari tuntia veneitä, ja olimme ihan liian puhki ostaaksemme mitään (varmaan ihan hyvä niin!). Tässä uusi tuttavuus Quba & Co.; tykkäsin sekä tyylistä että laadusta, joten toivottavasti näitä myydään jossakin ensi kesän reitille osuvista vierasvenesatamista :-)

Melkein ostin tuon alavasemmalla näkyvän t-paidan...

Tässä taas Sailbagsin käytettyistä purjeista tehtyjä kasseja. Tarjolla oli myös mm. läppärilaukkuja ja putkikasseja - näiden kestävyydestä voi olla ihan varma, sillä purjekangas on varsin stydiä.

Uutta venettä ei siis nyt tullut hankittua, mutta sain varsin kelvon lohdutuspalkinnon: Hook & Moorin ihmevempaimen (=venehaan), jolla saa "etänä" pujotettua köyden lenkistä läpi. En vieläkään ihan tajua, miten se tehdään, mutta kokeilin jo kotona koiran taluttimella ja kyllä se vain toimii!
(video täällä, jos joku sattuisi kiinnostumaan)

Varren saa venytettyä 2-metriseksi, joten toivon tämän helpottavan poijuun kiinnittäytymistä huomattavasti; poijukoukkuhan on vain n. metrinen, eli kipparin pitää osua aina hyvin lähelle tai perämiehen olla hyvin ulottuvaista sorttia (mitä en todellakaan ole)...Toki keksillä voi napata poijun ensin kiinni ja sitten vasta laittaa poijukoukun, mutta siinäkin on oma säätönsä. Näin tällaisen Hook& Moor -venehaan viime kesänä ihan livetilanteessa ja ihastelin kovasti sen kätevyttä - nyt oli siis hyvin helppo tehdä ostopäätös! En kyllä ole ihan varma, oliko 125€ messuhinta oikeasti kovinkaan hyvä tarjous, mutta onpahan nyt hankittuna heti ekalle venereissulle lähtiessämme (joo joo, vasta ehkä toukokuussa, mutta eihän siihen ole kuin muutama hassu kuukausi!).

Onko muuten teidän lukijoiden joukossa muita veneilijöitä? Jos vielä sattuisit pitämään veneilyaiheista blogia, olisin erityisen kiinnostunut, sillä olen itse vielä ihan täysi noviisi - tosin garderoobini raitapaitojen lukumäärän perusteella voisi kuvitella ihan muuta ;-D

Hyvää sunnuntaita teille, minä lähden nyt joogaan!

Viikon asukuva

Tosiaan, koko viikon asukuvasaldo on tässä; olin kotona käytännössä vain hämärän aikaan, joten olen kiitollinen edes tästä yhdestä.

jakku Whistles

toppi Oui

farkut Gap

kengät BilliBi

Töitä jäi kiireisen viikon jälkeenkin vielä niin paljon, että huomenna täytyy valitettavasti ottaa itseään niskasta kiinni ja avata työkone muutamaksi tunniksi. Täytyy mm. muotoilla omat tämän vuoden tavoitteet esimiehen hyväksyttäväksi ja miettiä omien alaisten vastaavia, valmistella kevään kickoffia, vastata todella moneen sähköpostiin, tsekata pari mainoskonseptia tai puolivalmista filkkaa ja ihan akuuteimpana hommana on tehdä pari slidea maanantaiaamun preseä varten. Mulla taisi koko viikon aikana olla kolmisen tuntia työaikaa koneella (loput vietin palavereissa, ei lounashetkiä), joten en vain millään ehtinyt tekemään kaikkea vaadittavaa, kun kotonakin piti olla ennen lapsen nukkumaanmenoaikaa... On siis ollut kepoisempiakin viikkoja!

Mutta hei, ensi viikko onkin enää kolmipäiväinen, joten en tietenkään valita! Päinvastoin, olen edelleen alppimatkastamme [varmaan ärsyttävän] innoissani ja ajattelin yrittää olla fiksu ja kerätä edes osan kamoista kasaan jo viikonloppuna sen viimeisen illan hyperventiloinnin sijaan - jos sitä nyt pystyy kokonaan välttämään. Kaiken lisäksi koira pitää viedä hoitoon jo lähtöä edeltävänä iltana, joten siihenkin menee oma aikansa. Nyt kävi niin kivasti, että sain kahdet kaverit ottamaan sen (vaihtavat vuoroa keskellä viikkoa), joten koiran ei tarvitse mennä kenneliin, kuten yleensä. Kunhan nyt olisi ihmisiksi siellä kyläillessään...

Tämä perjantai toi kyllä mukanaan kaikkea oikein kivaakin: Livboxi (katso sisältö vaikka mun Instasta), Selectedin tilaus (mm. leopardiverskat, uuh!) ja Vichyn 100 päivää 100 naista -kampanjan tuotteet.  Miten sitä voikaan innostua niin kassillisesta kosmetiikkaa? Minä voin! Ajattelin ensin tyhjentää koko veskin peilikaapin osoittaakseni sitoutumistani Vichyn kampanjaan, mutta se on niin täyteen ängetty kaikenlaista putelia ja tuubia, etten saa koko satsia mahtumaan mihinkään muualle. Mitään muuta kuin Vichyä en nyt siis kuitenkaan aio käyttää seuraavan sadan päivän ajan - katsotaan, minkälaiseen muutokseen se johtaa :-)

Loppuillan ohjelmassa on enää lasi punkkua ja uusi Marie Claire iPadilta. Hyvää yötä ja hienoa viikonloppua!

Kvalin keskellä

Oletko osallistunut koskaan tutkimusfirman ryhmähaastatteluun tai tiedätkö, mitä sellaisissa tapahtuu (kiinnostaako edes)? Minä tilaan niitä aina aika ajoin, kun haluamme saada lisätietoa vaikkapa brändimme nykytilasta (siis mitä mieltä kuluttajat ovat brändistä tai tuotteesta) tai esimerkiksi siitä, miten kuluttajat suhtautuisivat ihan uuteen tuotekategoriaan tai palveluun. Sen sijaan, että lähettäisimme kyselyn, kutsumme joukon kuluttajia juttelemaan aiheesta ja sen ympäriltä siinä toivossa, että keskustelevampi tutkimusote paljastaisi meille enemmän ja "todempaa" tietoa, kuin suoraan kysyminen - kuluttaja kun ei yleensä (väitteistään huolimatta) olekaan niin kovin rationaalinen olento, vaan väittää yhtä ja tekee sitten toista. Tai sanoo ensi yhtä ja todistaakin sitten seuraavassa puheenvuorossaan ihan päinvastaista - ota nyt niistä sitten selvää!

Kvalit (kvalitatiivinen tutkimus) järjestää yleensä tutkimusfirma asiakkaan antaman briiifin perusteella. Asiakkaan tehtävänä on kuvailla mahdollisimman tarkkaan minkälaista ongelmaa ollaan ratkaisemassa tai mihin kysymyksiin halutaan vastauksia, ja tutkimusfirma sitten taas laatii tutkimussuunnitelman ja ryhmäkeskustelun kysymykset, teemat ja kulun valmiiksi. Mistään randomista "istutaan alas ja jutellaan vähän" -jutusta ei siis todellakaan ole kyse!

En voi/ halua tietenkään paljastaa mitään liikesalaisuuksia (enkä ole edes kertonut, missä olen töissä ;-D), mutta sen voin kertoa, että mietimme erään brändimme uudistamista ja halusimme kysyä kuluttajilta, mitä mieltä he siitä ovat. Itse tuotteesta, siis. Sen lisäksi halusimme päivittää tietomme siitä, miten tuotetta nykyään kulutetaan ja miten kuluttajat ajattelevat sen pärjäävän ja kehittyvän tulevaisuudessa - myös tärkeimpiin kilpailijohin peilaten.

Kuten kuvasta näkyy, pääsimme seuraamaan kuluttajien keskustelua yksisuuntaisen peilin läpi. Heille kyllä kerrottiin, että "viereisessä huoneessa on lisää ihmisiä tekemässä muistiinpanoja", mutta tämä asia unohtui selvästi samantien keskustelun alettua. Vaikka kaikki vastaukset eivät todellakaan miellyttäneet, oli silti aivan älyttömän mielenkiintoista kuunnella keskustelua ja "tavallisten ihmisten" mielipiteitä brändistämme; sitä eristäytyy niin helposti omaan pieneen kuplaansa ja kuvittelee kaikkien ajattelevan ihan samalla tavalla asioista kuin mitä itse tekee (ja jännää, ettei se meidän juttumme olekaan jokaisen elämän keskiössä ja aina mielessä...), joten on erittäin virkistävää ja herättelevää kuulla täysin eriäviä ja erilaisia mielipiteitä aina aika ajoin!

Pari tuntia lasin takana pimeässä huoneessa vierähti ihan hujauksessa (hyvät tarjoilut edesauttoivat viihtymistä huomattavasti), ja jollei tänään olisi muuta edustusmenoa, olisin kernaasti mennyt kuuntelemaan vielä toistakin ryhmää! Virallinen tutkimusraportti toki toimitetaan muutaman viikon päästä, mutta mikään ei kyllä korvaa sitä, että on itse läsnä aistimassa tunnelmaa ja seuraamassa ihmisten kehonkieltä ja muita sanattomia viestejä.

Työ on siis vienyt kaiken aikani aamusta iltaan, ja vielä pitäisi jaksaa tämä ilta (kohta on taas viikonloppu, jee!). Eilisen kvalin jälkeen kävin vielä ostamassa uudet lasketteluhousut (luikahdin Intersportiin juuri ennen sulkemista, enkä suostunut poistumaan ennen kuin olin löytänyt housut - ja hienot sainkin!), ruokakaupassa ja koiran kanssa lenkillä. Siihen päälle yksi  Good Wife ja ilta olikin siinä: ei tarvinnut juurikaan odotella unta. Eikä tarvitse tänäänkään.

Matkavalmisteluja

Uudet arskat. Check.

Uusi kypärä. Check.

Sukset huollettu. Check.

Koiralle hoitopaikka. Check. 

Uusi tosi lyhyt tukka. Check.

Uutta lasketteluasua vielä kaipailisin, tai vähintään -housuja, sillä noi mun muutaman vuoden takaiset olivat kutistuneet kesäsäilössä! Aika huonolaatuiset! 

Valikoimaa on vain tosi nihkeästi, mikä kyllä johtuu etupäässä itsestäni, sillä mulle ei kelpaa juuri mikään ja Peakin hinnat taas saa mut kiristelemään hampaita... Olisin kiitollinen kaikista vinkeistä: haussa tyylikäs ja sporttinen brändi, jolla olisi sopivan armelias mitoitus :-)

Muuten ollaankin aika lailla valmiita ensi viikon (lähdemme siis torstaina) alppimatkaan, jota odotamme suurella innolla ja nyt jo ihan fiiliksissä! Laskimme kaksi edellistä hiihtolomaa Chamonix'ssa, mutta suuntaamme nyt ihan tuntemattomaan kylään nimeltä Tignes. Tiedämme siitä vain sen, että siellä pitäisi olla ihmisen hyvä olla ja lasketella. Hotellista pääsee suoraan rinteeseen ja toisesta ovesta suoraan kylään, ja kylässä on jopa jonkinmoinen kylpylä siltä varalta, että joku ilta olisi ylimääräistä polskutteluenergiaa (epäilen suuresti). 

Miten sitä voikin olla taas näin kovasti loman tarpeessa?! Ja onneksi olimme niin kaukaa viisaita, että varasimme matkan tänäkin vuonna, vaikka silloin syksyllä olikin aikamoinen härdelli ja kirpaisi vähän kukkarossakin. Nyt ei harmita enää yhtään :-)

Entäs te, mitäs te teette hiihtolomalla, jos sellaistä pääsette/ joudutte viettämään?

Kalvavat Stockan Sorelit ja korjausniksi

Ostin syksyn Hulluilta päiviltä Sorelit, kun kerran halvalla sai (ja koska olin harkinnut niiden hankintaa jo hetken; sekä miehellä että lapsella on ollut pari talvea omansa, ja ovat selvästi erittäin kelvot kengät). Kävin ennen tilausta kyllä tsekkaamassa, että kyseinen malli ei ollut mikään ekstrahalpiskampanjakenkä, vaan ihan normaalivalikoimissa, mutta olisi kannattanut myös lukea arvosteluja samassa yhteydessä...

Sorel Winter Carnival

Onnelisen tietämättömänä laitoin kengät jalkaan heti ensimmäisten pikkupakkasten tultua, ja lähdin pitkälle lenkille koiran kanssa. Voi sitä tuskaa, kun huomasin joskus kilsan päästä, että perkele, miten nämä uudet, mukamas niin ihanat Sorelit hiertävät! Hoipertelin kotiin, mutta koska oli vaikea myöntää, että uudet kengät olisivat niin onnettoman huonot, syytin ensisisijaisesti huonoa sukkavalintaa (villasukat) ja päätin ottaa uuden yrityksen kunnon sukkien kanssa mahdollisimman pian.

No nyt te jo arvaatte, että huonosti kävi toisellakin lenkillä; sama tuska alkoi taas lyhyen kävelyn jälkeen, ja jouduin palaamaan mahdollisimman nopeasti [murjottuna ja pettyneenä] kotiin. Tämän jälkeen tajusin sitten vihdoinkin googlata kenkien saamia arvosteluja ja siellähän se totuus seisoi: todella moni nimittäin valitti samasta asiasta: kengät kalvavat akillesjänteen kohdalta todella kipeästi, rikkovat ihon vereslihalle ja tekevät käytön mahdottomaksi.

Tämä näyttää olevan vain tuon kyseisen mallin haaste, sillä muiden mallien arvosteluista en löytänyt mainintoja mistään vastaavasta. Ongelma johtuu väärin muotoillusta kantakupista; se on tosi kova, korkea ja liian paljon sisäänpäin kupera. Yritin ensin taivutella sitä (no luck) ja ajattelin jopa rikkoa sen kokonaan (smart!), mutten onneksi onnistunut kovasta yrityksestäni huolimatta. Sitten löysin jonkun fiksumman neuvon: sullo pumpulia ulko- ja sisäkenkien väliin juuri oikeaan kohtaan, ja ongelma on ratkaistu. Toimii! Mikä helpotus!

Vaahtomuovi olisi varmasti kestävämpi ratkaisu, mutta ei nyt heti ollut sopivan ohutta vaahtomuovia käsillä, ja pumpuli on pitänyt hyvin jo pari viikkoa. Ollaan taas kavereita Soreleiden kanssa, eikä harmita ollenkaan.

Loppuun seminolo tunnustus: olen niin kyllästynyt liukastelemaan jäisillä keleillä ja toisaalta niin vaikuttunut  Icebug-juoksukenkieni tuomasta huimasta askelluksen vakaudesta, että ostin kenkiin laitettavat mummonastat. Harkitsin ensin Icebugin varrellisia versioita, mutten meillä on eteinen jo niin täynnä kaikkia muita kenkiä (ei vain minun, voisi tuo mieskin nyt vähän hillitä kenkämaniaansa!), että tämä tuntui paremmalta ratkaisulta. En ole vielä päässyt kokeilemaan mummokävelyä, mutta jos ensi viikolla menee hetkeksi plussan puolelle ja sitten taas pakkaselle, en epäröi hetkeäkään, vaan viiletän nastoissani pitkin liukkaita ja jäisiä jalkakäytäviä!

Tsemppiä ja valoa alkavaan viikkoon!