30.8.2015

Hamstrausmeininkiä

Superkapoisten skinny-farkkujen hiljaista hiipumista on ennusteltu jo jonkin aikaa, mutta edelleen ne tuntuvat ihan kurantilta ja hyvältä valinnalta lähes joka tilanteeseen. Silti huomasin haikailevani vähän tilavampien ja rennompien farkkujen perään; etenkin korkkareiden kanssa väljempi malli näyttää mielestäni tosi kivalta, siitä puuttuu sellainen yliyrittämisen meininki, joka mielestäni joskus korostuu (omalla kohdallani!), jos on oikein pinkeät housut ja yhtään korkeammat korot.

Kuvassa ei nyt näy korkkareita, vaan tavalliset tennarit, mutta Lindexin farkut edustavat nyt uudempaa linjaa - ja ovat tietysti aivan älyttömän mukavat päällä, kun on kerran tilaa, missä liikkua. Tässä lookissa nyt ollaan tyylikkyydestä kaukana, mutta oli kuulkaas oikein kiva pyöriä urheilukapoissa noissa kledjuissa :-)

Urheilukaupoissa kierreltiin siksi, että pojalle pitäisi hankkia kaikki loppuvuoden kengät, ja niitähän sitten soviteltiin oikein urakalla (voitte vain kuvitella, miten mieluisaa puuhaa se oli nälkäiselle 12-vuotiaalle - tein siis aivan amatöörivirheen, enkä ottanut edes myslipatukkaa matkaevääksi, ja sehän kostautui hyvinkin nopeasti). Tai no, ensin lähdettiin vain ostamaan uusia nappiksia, mutta siinä kenkähyllyjen edessä havahduin siihen, että kesä tosiaan tekee loppuaan, ja koska pojan jalka on kasvanut viime talvesta melkein kaksi koko, on turha edes haaveilla, että yhdetkään viimevuotisista pareista saisi enää muuten kuin väkisin survomalla jalkaan.

Loppujen lopuksi kävi kuitenkin niin, että kun oikea koko oli löytynyt, tilasin neljät kengät kotisohvalta käsin Stadiumin verkkokaupan -20% alennusta hyödyntäen. Nyt on tulossa nappikset (vain Niket käyvät, Addut ovat kuulemma ihan out), sisäpelikengät (pakotin ostamaan SOCin halpikset, koska jäävät tosi vähälle käytölle), Sorelit (samanlaiset mustat jo neljättä vuotta putkeen) ja karvavuoriset varsilenkkarit (nämäkin ovat jo kolmannet peräkkäin...), joten seuraavat 6 kk pitäisi nyt olla aika hyvin hanskassa kenkien osalta. Ei paha!

Tarvitsisin itsekin talveksi uudet nilkkurit, sillä lemppari-Clarksini ovat palvelleet uskollisesti, mutta vetelevät jo viimeisiään. Uuden parin scouttaamiseen on onneksi vielä hyvin aikaa, mutta yritän pitää jo silmät auki, jotta välttyisin viime hetken paniikki- ja hutihankinnoilta, sillä kamala kiire sumentaa tunnetusti harkintakykyä aika lailla...

Pientä paniikkia on ollut ilmassa (as always!) talven lomamatkojen osalta, sillä yritämme saada tehtyä päätöksiä sekä talven kaukomatkan että hiihtolomareissun osalta, ja mitä kauemmin tässä vetkuttelee, sen vähemmän hyviä vaihtoehtoja on enää tarjolla ja sen vaikeammalta päätöksenteko tuntuu. Haluaisin talvella Thaimaahan, sillä siitä on jo kolme vuotta, kun siellä viimeksi lomailimme, mikä tuntuu tosi pitkältä ajalta. Hiihtolomalla taas ajattelimme tehdä ison irtioton ja lähteä Alppien sijasta Dolomiiteille, mutta sopivan (mielellään ski in/ ski out) hotellin ja edullisten lentojen löytäminen ei olekaan ihan helppo rasti. Perjantaina jo istuimme iltaa kanssamme matkalle lähtevän kaveriperheen kanssa vakaana aikomuksenamme saada varaukset tehtyä sen illan aikana, mutta uutterasta etsimisestä [ja cavan juonnista] huolimatta emme päässeet ihan maaliin asti; Madonna di Campiglioon asti sentään löysimme, ja nyt on pari hotelliakin shortilla, joten eiköhän tuo parin päivän sisään tule viimeisteltyä. Ottaisin kyllä mielelläni vinkkejä vastaan Madonnasta tai muistakin Dolomiittien hyvistä kohteista!

Leppoisaa pyhäpäivää teille, ja työn iloa alkavaan viikkoon!

28.8.2015

Harmaudessa

Sen lisäksi, että mun oli ihan mustpakkosaada ne edellisen postauksen korkkarit, oli Bodenin paketissa muutakin uutta. Perinteinen Breton-tunika oli kittana ja lyhyt, joten se lähti vaihtoon, mutta sen sijaan tämä harmaa villatakki (villa-alpakka!) oli jo kesähelteilläkin houkuttelevan näköinen valinta. Päällä se on ihanan pehmeä, suorastaan lohtuvaate loskaisiin marraskuun työpäiviin. En nyt siis millään muotoa toivo olevani siellä marraskuussa, mutta hyvähän se on kuitenkin jo varautua kaamokseen, vai mitä?

Olen hyvinkin onnellinen siitä, että juuri tämä työviikko on vihdoinkin ohi! Niin moni muukin suomalainen on jo joutunut yt-pyörityksen keskelle, mutta kun se huono arpa osuu oman työnantajan kohdalle, konkretisoituu asia aivan uudella tavalla. Alkushokin jälkeen on jengi kuitenkin onnistunut hienosti kokoamaan itsensä, ja työt ovat jatkuneet entiseen malliin - musta huumori on vain lisääntynyt, sillä se tuntuu olevan aika toimiva selviämismekanismi kaiken epätietoisuuden keskellä. Toki kuusi viikkoa on niin pitkä aika, että ehdimme varmasti käymään läpi tunneskaalaa hyvinkin rajusti päästä toiseen; päätösten tullessa olemme jo lokakuussa, mikä tuntuu jotenkin aivan epätodelliselta ajatukselta.

Yritän pitää isoimmat murheet pois blogin puolelta, mutta käytännössä yt:t tuovat itselleni lisätöitä tuleville viikolle, joten älkää ihmetelkö, jos katoan kuvioista. Tai sitten alan kirjoittelemaan ihan maaniseen tahtiin selvitäkseni stressistä, kuka tietää!

Vähintään yhtä pysäyttävää oli eilen näkemäni Mechelininkadun Hiljainen mielenosoitus, jonka ohi ajoin [hiljaa!]. Enkelinsiipiä pidelleet suloiset lapsukaiset ja viereisen kadunkulman valkoinen kynttilämeri kolahtivat tosi kovaa, ja nieleskelin loppumatkan. Kotona halasin taas vastaan pyristelevää esiteiniä tavallistakin pidempään.

Harmaista fiiliksistä huolimatta oikein aurinkoista viikonloppua kaikille; en minäkään ole tässä murheisiin hukuttautumassa, vaikka teksti tällä kertaa aika mollivoittoinen olikin!

26.8.2015

Copycat

Hola, hola ja hyvää alkuiltaa!

Hyppään suoraan vaateasioihin, sillä olen aivan täpinöissäni uusista kengistäni! Ihastuin viime vuonna Aquazzuran Belgravia -malliin ja hitusen jopa harkitsin sellaisten tilaamista, mutta nehän loppuivat ihan koko maailmasta about nanosekunnissä. Sen jälkeen kaikki muutkin merkit ovat tuoneet omia nyörikenkiään myyntiin pitkin vuotta, ja olen koko ajan ajatellut tilaavani sellaiset, kunhan nyt ehdin. Tämä viikko oli töissä erityisen stressaava ja kurja, ja kun pitkän päivän päätteeksi satuin avaamaan Bodenin uutiskirjeen, jossa näin nämä kuvan korkkarit (eivät mitenkään ihan suora Aquazzura-kopio, mutta näkee kyllä, mistä inspiraatiota on haettu), ei tarvinnut taas empiä hetkeäkään. Ja hei, -10% alessakin vielä!

Varsin korkeathan nuo korot ovat, ihan siinä oman luontevan kävelytaitoni äärirajoilla, mutta lähinnä aionkin seisoskella kengissä drinkki kädessäni tai istuskella elegantisti (drinkki kädessäni) :-D

Mekko on kesän alennusmyynneistä tilattu Bruuns Bazaarin malli - joka ulottuu ilman vyötä puolipohkeeseen, mikä on tikkusäärisiä ja gasellinomaisia huippumalleja lukuunottamatta kaikille naisille hyvinkin epäimarteleva pituus. Vyön avulla mekosta tulee kuitenkin aivan eri henkinen ja näköinen. Matsku on himmeästi hohtavaa, se ei tuosta kuvasta oikein välity, eivätkä liioin erotu olkapään kultaiset vetoketjut.

Nyt on siis taas uusi [musta] juhla-asu hankittu, ja vielä pitäisi olla lisää ihania kemuja kalenterissa, jotta pääsisin patsastelemaan uutuuksissani... Toivon saavani ensi viikon Gloria Fashion Show'hun lipun: ne ovat aivan kiven alla, ja vaikka jo kerran mulle sellainen luvattiin, alan tässä himppasen verran huolestumaan, kun virallista kutsua ei ole kuulunut. Näytös oli viime vuonna tosi hieno, joten toivon kovasti, että edes viime hetken peruutuspaikka koituisi onnekseni. Onko joku muu menossa?

Tänä viikonloppuna olisi vielä tarkoitus ottaa kesän rippeistä kaikki ilo irti veneilemällä. Tässä on ollut vielä aivan mahtavia, aurinkoisia iltoja, ja olemme käyneet syömässä/juomassa mm. Hernesaaren rannassa, Skifferissä, Långvikissä ja Haukilahden paviljongissa - vielä olisi käymättä mm. Pentala ja Lonna, joten toivotaan, että suotuisia säitä olisi tarjolla pitkälle syyskuuhuun!

24.8.2015

Anna äänesi The Blog Awards Finland -skabassa!

Nyt on kuulkaa mahdollisuus vaikuttaa ja palkita juuri se oma lempiblogi, sillä A-lehdet ovat shortanneet Suomen parhaat blogit peräti yhdestätoista eri kategoriasta, joista parhaat pääsevät pokkaamaan pystit lokakuun palkintogaalassa.

Koska satun tuntemaan kyseisen hauskan perheen, kerron näin julkisesti, että Sisustus-kategoriassa ääneni saa elämänmakuinen, huumorilla höystetty ja aina tyylikäs Moderni puutalo. Go Mervi ja Petri!

Tämänkertainen kannatusviesti päättyy tähän, palataan muihin asioihin pikapuoliin. Oikein hienoa ja aurinkosta viikkoa kaikille!

19.8.2015

Vihapuhetta

Olin järkyttynyt, kun kuulin että Alexander Stubbin kodin ikkunoita oli rikottu yöllä. Jotenkin tuntuu niin käsittämättömältä, että joku ei saisi Suomessa olla rauhassa oman kotinsa turvassa, yksityishenkilönä, vaikka onkin ministerismies ja muka jonkun mielestä aivan kamala ihminen (itse fanitan). Vielä kamalampaa oli lukea Ilta-Sanomien uutisen alle ilmestyneitä kommentteja, joissa suorastaan idolisoitiin vandaaleja, ja pidettiin heidän tekojaan täysin oikeudenmukaisina! Mihin tämä maailma on menossa?! Tai no, muualla maailmassa tuollaistahan jo tapahtuu, ja kaikki julkisuuden henkilöt joutuvat liikkumaan henkivartijasaattueessa 24/7, mutta olin jotenkin ajatellut, että meidän ihanan suiomalaisen lintukotomme rauha on ikuisesti rikkumaton.

Toinen mieltäni järkyttänyt incident sattui kotimatkalla, kun megamachobandidosmoottoripyöräilijä ohitti minut ensin oikealta; kurvasi jostakin välistä suoraan oikean etupyöräni viereen, sillä olin itse vasemmalla kaistalla ohittamassa hitaampaa autoa. Hän ei tainnut huomata minua, sillä kun hän jarrutti (minulla oli vakkarinopeudensäädin päällä, joten en ainakaan kiihdyttänyt!), olimme hetken aikaa aivan rinta rinnan ja todella lähekkäin. Kun tyyppi huomasi suhteellisen vaarallisen tilanteen, hän väisti fiksusti eteeni, ja alkoi sen jälkeen näyttämään minulle todella aggressiivisesti keskaria, kääntyi oikein useampaan kertaan minua kohti. Sen jälkeen hän vielä mutkitteli edessäni ja hidasteli yllättäen, jotta joutuisin itsekin jarruttamaan. Siis ihan totta: pieni nainen pienessä autossa, ja tyyppi kehtaa alkaa v-ttuilemaan -mihin tämä maailma on menossa?! Jos jääkapissa olisi ollut valkkaripullo, olisin avannut sen kiireen vilkkaa, mutta valitettavasti joudun nyt pysyttelemään selvinpäin, vaikka drinkki olisi pitkän työpäivän ja tuon viimeisen niitin jälkeen ollut ihan tarpeen.

Että sellaista.

Jos nyt vaikka siiryttäisiin vähän kevyempiin aiheisiin, kuten tähän päivän asuuni. Whistlesin toppi oli ekaa kertaa päällä, vaikka se odotti vuoroaan vaatekaapissa monta viikkoa, sillä tilasin sen jo heinäkuussa jonakin sateisena kesäpäivänä, kun kökin mökillä ja toivoin syksylle parempia kelejä. Nuo farkut (J.Crew) eivät ehkä olleet ihan nappivalinta, mutten ehtinyt aamulla enää vaihtamaan vaatteita, joten noilla oli mentävä, vaikka peilikuva kehottikin harkitsemaan vielä kertaalleen :-D

Sofie Schnoorin kengät sen sijaan ovat jo ihan lempparikenkäni, sillä sen lisäksi että tykkään niiden naisellisesta mallista, on niillä yllättävänkin hyvä kävellä - tänäänkin seisoin yleisön edessä pitkiä pätkiä (mm. pari tunnin presentointivuoroa), eikä tuntunut päkiöissä minkäänlaista poltetta. Voisin siis hyvinkin ostaa saman merkin kenkiä lisääkin, jos sattuisi kävelemään joku hyvä malli netissä vastaan. Hmm....

Stressaavat pari viikkoa alkavat selvästi vaatimaan veronsa, kun viinin lisäksi tekee mieli shoppailla - en sitten tiedä, kumpi on vaarallisempaa, mutta jälkimmäinen on ainakin kalliimpaa :-D Oikeissakin kaupoissa olisi kiva kierrellä hypistelemässä uutuuksia, mutta aika on niin kortilla, ettei siihen ole ihan lähitulevaisuudessa mahdollisuutta. Tyydyn siis virtuaaliosteluun, ja lähdenkin tästä kauppakierrokselle. Heippa!


12.8.2015

Raidat rokkaa

toppi Gap │ housut J.Crew
kengät Sofie Schnoor
Kylläpäs tuntuu kivalta, kun voi käyttää vajaamittaisia housuja, mekkoja ja hameita - kaikkia niitä kesähepeneitä, joita toivoin jo toukokuussa päälle! Nyt tulee vain paineita siitä, että ehtisi pitämään niistä mahdollisimman monta ennen kuin syystuulet taas kohta puhaltavat...

Työt ovat taas alkaneet rullaamaan entiseen tahtiin, ja sama haipakka on jo päällä kuin ennen lomiakin. Silti mieli ja sielu tuntuvat levänneiltä, ja olo [henkisesti] kevyeltä; toivottavasti tämä jatkuu mahdollisimman pitkään, vaikka edessä onkin kaikennäköistä projektia ja haastetta. Syksy sinällään on mielestäni ihan kivaa aikaa, ja sainkin siitä pientä esimakua viime viikonloppuna veneillessä, kun söimme miehen kanssa illallistamme kynttilänvalossa - kaiken lisäksi kerrankin ihan kahdestaan :-)

Ja huomenna vien neljä tupaten täyteen pakattua ikeakassia vaatteita kirppikselle, ja toivon että viimeinenkin vaate löytäisi itselleen uuden omistajan. Tarjolla on hyvälaatuisia ja -kuntoisia vaatteita, joten kandee poiketa Espoon Akselissa (pöytänro 101), jos sattuu liikkumaan lähistöllä!


9.8.2015

Kaukana KonMarista

Pitkin kevättä useampaan otteeseen pinnalle pulpahtanut materia-angstini ei varmastikaan ole jäänyt monelta huomaamatta. Tavaraa on kertynyt kaappien pohjalle aivan älyttömästi, ja koska olen ollut liian laiska laittamaan sitä kiertoon, olen nyt hukkumassa sen alle. Vielä ei ole tarvinnut raivata sellaisia kävelyteitä, joita Hoarders -ohjelmassa näkee, mutta "vierashuoneemme" muuttui jo reilu vuosi sitten ihan huomaamatta (!) varastoksi, mikä on vähän hankala juttu, kun pitäisi kuitenkin pystyä majoittamaan satunnaisia yövieraitakin aina silloin tällöin. 


Yllä näkyy tämän viikon rehkinnän tulos: olen kasannut ja hinnoitellut kirpparikamaa ensi viikon Akseli-varaustani varten (kuvassa näkyy vain pieni osa) - ja nyt alkoi jo pelottamaan, etten millään saa kaikkea edes mahtumaan yhteen pöytään! Sen lisäksi, että myyn omia vaatteitani, löysin pojan kaappien perältä myös aivan valtavasti todella hyväkuntoisia releitä, joten ensi viikolla on mahdollisuus tehdä loistavia löytöjä *vink vink*. Takaisin en aio tuoda yhden yhtä myymättä jäänyttä vaatetta, vaan ne lähtevät sitten UFFille. Lisäksi vein jo suoraan roskiin monta kassillista huonompikuntoisia vaatteita - miksi ihmeessä olenkaan säilönyt niitä monta vuotta, kun ne eivät varmaankaan ole itsestään kohentuneet siellä kaapin uumenissa?!

Kovasti kohuttuun KonMariin on tässä huushollissa vielä matkaa, mutta hiljaa hyvä tulee. Jos kehtaisin lähitulevaisuudessa pitää vierashuoneen ovea taas auki, olisin jo kovin tyytyväinen siivoussaavutuksiini :-D Vielä pitäisi keksiä, mitä teen isältäni perittyyn rahakokoelmalla, jota en kertakaikkian jaksa/viitsi/osaa järjestellä: löytyisikö lukijoista yhtään numismaatikkoa, joka olisi kiinnostunut projektista? Isäni siis keräili ulkomaanmatkoillaan eri maiden seteleitä, enkä ole googlestakaan löytänyt ainakaan ihan helposti minkäänlaista tietoa siitä, miten vanhoja rahoja arvostetaan - tai missä niitä myydään.... Saa vinkata, jos on parempaa (=yhtään) tietoa aiheesta!

Keski-ikäisiin ilonaiheisiini kuuluvat myös perjantaina toimitetut uudet keittiönkoneet: astianpesukone, jääkaappi ja pakastin on nyt kaikki päivitetty tälle vuosikymmenelle (jota on sentään viisi vuotta jäljellä), ja siitä innostuneena aion heti huomenna pakastaa vielä pari laatikollista mansikoita talven smoothieita ajatellen. Vanha pakastin ei jaksanut sulatuksen jälkeen sinnitellä kuin muutaman viikon, ja oli sen jälkeen aina ihan umpijäässä, joten pakasteille ei jäänyt juurikaan tilaa. Pesukone ei enää jaksanut pestä astioita ihan puhtaaksi, ja jääkapista oli hajonnut pari hyllyä, joten oli todellakin korkea aika satsata uuteen settiin!

Nyt viimeistelen kirppariprojektin tältä päivältä ja alan sitten mallailemaan hellepäivään sopivaa toimistoasua huomiselle. Mahtavaa, että kesä jatkuu vielä, vai mitä?!

******
EDIT: kävin juuri Akselissa, ja voi herranisä, miten pieni se myyntipöytä&rekki onkaan! Mulla mahtuu ehkä puolet kamoista kerralla myyntiin, joten toivotaan että kauppa käy ja voin viedä ison täydennyksen heti parin päivän päästä....

4.8.2015

Lindex A/W2015

Kurkkasin juuri Lindexin syysmalliston lookbookin, ja olin tosi positiivisesti yllättynyt näkemästäni! Ohessa muutamia poimintoja, eli ne eniten omaa silmääni miellyttäneet asut (koko setti tuolla linkin takana).
Toi hame.

Toi hame!

Tämäkin hame - juuri noiden taskujen takia!
Kaikki, ihan kaikki!

3.8.2015

Hyvän emännän kotitakki

mekko Cos
kengät Sofie Schnoor
Olen selvästi mieltynyt tällaisiin 60-luvun henkisiin kotitakkeihin, tai siis mekkohan tämä on! Cosin "uutuus" tuli kaappiini jo varmaan toukokuussa, mutta kun kelit nyt ovat sitä mitä ovat, oli vasta viime viikolla sopivan lämmin keli sen päälle pukemiselle.

Pelkäsin 100% puuvillan rypistyvän aivan kamalasti, mutta yllättävän siistinähän tuo pysyi - kuva on siis otettu vasta työpäivän jälkeen, eikä rypyssä ole kuin toinen hiha ;-)

Viime viikko oli töissä vielä sellaista harjoittelua, ja tänään sitten tosiaan alkoi täysi tohina, kuten uumoilinkin. Parin tunnin jälkeen oli kesän kuulumiset vaihdettu, ja lounaalla oltiin jo kuin ei lomalla oltaisi koskaan oltukaan - silleen hyvällä tavalla, siis. Mutta vasta sitten, kun koulut alkavat, on meidän perhe taas täysillä arkimoodissa; nyt pääsen itsekin helpomalla, sillä koiran aamulenkityksestä vastaa vielä poikani, ja aamut ovat muutenkin leppoisampia, kun ei tarvitse kuin saada itsensä ajoissa ovesta ulos.

Se ei kyllä yhtään auta asiaa, että istun tässä olkkarin lattialla ratsastushousut jalassa matkalla suihkuun... nyt pitää antaa tämän virren olla lyhyestä kaunis ja satsata yöuniin, jotta jaksan huomisen tiukan duunipäivän. Heippa ja hyvää yötä!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...