Espanjan uutisia

Hola! Terveisiä Barcelonasta: täällä on ihmeellisen keväistä ja lämmintä Suomeen verrattuna, ja ballerinat tuntuvat jalassa juuri niin kevyiltä kuin olin ajatellutkin. Ihanaa - ja kohta  Suomessakin on jo sama meininki! (ai niin: ei mulla mitään uutisia ole, kunhan kikkailin otsikon kanssa)

Arkipäivät ovat vierähtäneet lähes täysin työn merkeissä, sillä en ole koskaan ollut yhtä kiireinen – ja valitettavasti myös stressaantunut – kuin juuri nyt.  Vatsahaavaa en ole onneksi onnistunut itselleni kehittämään,  mutta moni asia, kuten liikunta ja ystävien tapaaminen, on vähentynyt aivan olemattomiin, vaikka molempia tarvitsisin sekä fyysisen että henkisen hyvinvointini turvaamiseksi… Ja kun illalla on pari hassua tuntia hoitaa kotia ja perhettä, ei blogille vain yksinkertaisesti ole riittänyt aikaa kuin ehkä yhden hassun viikkopostauksen verran. Pahoitteluni, ja samaan hengenvetoon taas kiitos siitä, että olette edelleen messissä – vaikka  suoritus ei aina ole ihan täysi kymppi, en silti ole ainakaan ihan vielä valmis luopumaan koko harrastuksesta, joten jatkan nyt tätä verkkaista tahtiani eteenpäin ja toivon, että jossakin vaiheessa saisin vähän omaa elämääni takaisin.

Kivojakin juttuja on toki tässä ollut, kuten esimerkiksi viime perjantain Emma-gaala, jota pääsin seuraamaan aivan kirjaimellisesti aitiopaikalta suoraan lavan vierestä. Show oli telkkarin välitykselläkin vaikuttavaa katsottavaa (kyllä, katsoin sen kokonaan uusiksi ja hihkuin aina, kun kamera pyyhkäisi ohitsemme :-D), mutta esitykset olivat kyllä livenä aivan omaa luokkaansa. Näin, miten artistit jännittivät ennen kuin kategorian voittaja mainittiin (vaatii muuten aikamoista pokkaa pitää pokeri, kun tv-kamera on aivan iholla ja kaikki ympärillä tuijottavat odottavasti… pettymyksen häivääkään en havainnut kenekään kasvoilla, kun voitto ei osunutkaan kohdalle); ilotulitukset paukkuivat ja kuumottivat varsin vakuuttavasti lähietäisyydeltä ja koko lähetyksen millintarkka koordinointi ja juoksutus olivat nekin oikein vaikuttavia. En valitettavasti ehtinyt nappaamaan asukuvia, sillä laittauduin alle tunnissa (aikamoinen suoritus, vai mitä?!) ja lopulta tuli tietysti tosi kiire ehtiä ajoissa mestoille. Eipä silti, mulla oli vaan kaikkea vanhaa päällä, sillä vaikka olisi ollut kiva ostaa jotakin uutta ihan tuota tilaisuutta varten, en tällä kertaa ehtinyt edes nettishoppailemaan – onneksi kaapista löytyi edes vähän valinnavaraa (eli monta pikkumustaa) J

Tässä muutamia fiiliskuvia kännykällä ikuistettuna: 

Ylävasemmalta myötäpäivään: Anna Abreu, Paperi T, Chisu ja Sanni

Yksi  vaateuutuus on kuitenkin jäänyt esittelemättä, ja se on tässä: PBO:n silkkitoppi, jonka ostin jo ennen hiihtolomaa, mutta jota en vilukissana ole vielä päässyt korkkaamaan. Minun mielestäni valitsin luonnonläheisen printin, kun taas mies oli sitä mieltä, että sen voi tulkita myötämieliseksi suhtautumiseksi kannabista kohtaan… ehkä se ei nyt kaikille kuitenkaan tule ihan ekana mieleen?! Tai jos tulee, saan varmaan vähän eriskummallisen maineen työympyröissä!

Tänne reissuun en tuota toppia kuitenkaan pakannut, sillä silkki ei ole ollenkaan käytännöllinen matkamateriaali - enkä todellakaan uskalla silittää hotellien silitysraudoilla, kun kotonakin jännittää näyttää herkille materiaaleille edes haaleaa rautaa! Juu ei, mulla on matkassa mukana villaa, trikoota ja bukleeta - ja nekin laitoin heti henkarille suoristumaan huomista varten, vaikka olinkin näköjään onnistunut pakkaamaan ne varsin siististi tällä kertaa. Jotakin on tullut vuosien varrella näköjään opittua :-)

Nyt lähetän vielä pari sähköpostia ja vetäydyn pikkuhiljaa yöpuulle. Oikein hienoa alkavaa viikkoa kaikille teille!

Miami Part II

Tajusin heti eilisen postauksen tehtyäni, että otsikointini oli jokseenkin pielessä: mehän vietimme vain osan ajastamme Miamissa, sillä esim. Orlando on ihan oma kaupunkinsa -olimme siis itse asiassa pienoisella Floridan kiertueella :-)

No, matkamme jatkui siis Miamin downtownista kohti Key Westiä joulunviettoon. Tähän matkaosioon liittyy eniten kaikenlaisia "olisi pitänyt" -asioita, joita varmaan väistämättä tulee joka reisulla vastaan...

Ajomatka USA:n eteläisimpään kolkkaan oli hieno; osa tiestä kulkee pitkän matkaa ihan kirjaimellisesti meren päällä, sillä pisin siltä oli lähes kymmenen kilometrin pituinen! Olisi pitänyt ottaa paremmin selvää mielenkiintoisista kohteista matkan varrelta ja syödä lounas jossakin muualla kuin Burger Kingissä (vaikka se olikin lapsen ihkaensimmäinen BK, ja sinällään ihan arvokas osa amerikkalaista ruokakulttuuria :-D). Matkamme sujui aivan käsittämättämän joutuisasti; paluumatkalla katselin säälien etelään matelevia autojonoja, ja olin todella kiitollinen siitä, että olimme onnistuneet välttämään ruuhkat.

Majoituimme ihan viehättävään pieneen Inniin (The Inn At Key West), joka oli hieman kauempana "keskustasta", sillä yllättäen kaikki hotellit olivat jouluksi aivan täyteen buukattuja - oho! No, onneksi oli auto käytössä, ja minäkin uskaltauduin rattiin suhailemaan pitkin pikkukatuja :-)

Heti ekana iltana tajusin kuitenkin, että olimme tehneet massivisen virheen, sillä Key West on täynnä mitä viehättävämpiä B&B-paikkoja; kävin aika monessakin kysymässä yösijaa (get it: kävin majatalossa pyytämässä yösijaa jouluyöksi), mutta ne olivat kaikki jo täynnä. Niistä huokui sellainen ihana pysähtyneisyys ja tunnelmallisuus, ja niin jo näin itseni front porchilla kiikkuskeinussa istumassa valkoviinilasi (tai mint julep) kädessäni.. Jos vain olisin tiennyt, olisi ehdottomasti pitänyt varata majoitus sellaisesta!

Tässä muutama esimerkki, saittien kuvat puhukoot puolestaan:
Key West Bed and Breakfast
Artist House
La Mer

Jotakin jäi siis ensi kertaan, sillä taidamme vielä joskus tehdä toisenkin reissun samoille hoodeille!

Kelit eivät olleet aivan suotuisimmasta päästä, sillä ilma oli kostea, kuuma ja painostava - kunnes taivas sitten repesi, ja vettä tuli oikein kaatamalla. Jonot esim. Hemingwayn kotitaloon olivat niin pitkät, että passasimme suosiolla nähtävyydet, ja nautimme vain satamakylän kivasta tunnelmasta kävellen ympäriinsä - niitä ihania pitsihuviloita edelleen ihastellen... Key West oli vähän kuin Suomen Hanko, mutta vain paljon kaupallisempi ja turistipainotteisempi.

Key Westin auringonlasku on ihan omaa luokkaansa; pilvinen ilta vähän himmensi sen koko loistoa, mutta ihan vaikuttava näky tämäkin oli - etenkin livenä.

Loppuloman hotellivalinnan kanssa kävi vähän köpelösti, sillä käytännössä koko South Beach myytiin yhtäkkiä loppuun, ja me päädyimme Ocean Driven Beacon-hotelliin, kiivaimman turistihumun keskelle. Hotelli ei myöskään ollut ihan halvimmasta päästä: neljän päivän yöpymiset maksoivat saman verran (jollei enemmän...) kuin edelliset kymmenen päivää :-O

Kuva lainattu booking.comin sivuilta

Saimme huoneen ylimmästä kerroksesta, ja se oli suureksi yllätyksekseni erittäin hiljainen. Mm. Croydonissa vaihdoimme kertaalleen huonetta, kun eka huone oli suoraan hissien vieressä, ja jokainen kerrokseen saapuvan hissin merkkiääni kuulosti huoneessamme soivalta ovikellolta! Mutta Beaconissa oli kuin pumpulin keskellä, eikä Ocean Driven melusta ja meuhkaamisesta kuulunut pihahdustakaan.

Sen lisäksi, että Beacon on yksi OD:n alkuperäisiä Art Deco -hotelleja, ylpeilee se sillä, että siellä on kuvattu pätkä Scarface-elokuvaa, ja siitä muistona tämä aulan viehkeä taulu (ja ihan muutama leffasta napattu kuva vielä varmuuden vuoksi).

Aamiaisella oli kiva ihastella ohi ajavia upeita autoja; Lamborghinien, Maseratien ja Ferrareiden lisäksi näimme aivan ihastuttavia, huolella entisöityjä ja pidettyjä museoautoja. Voi, jos meillä olisi lämmin autotalli, tuollainen olisi niin mahtava kesäkärry!

Tämän loppustintin ajan meillä oli vielä ekstrabonus, sillä ystäväperheemme lensi Miamiin ihan vain meitä ilahduttamaan :-) Heidän kanssaan tulikin sitten tehtyä vielä pari pakollista retkeä: kävimme Evergladesin alligaattorifarmilla ja ihastelemassa julkkisten ja muuten vain tosirikkaiden huviloita mereltä käsin.

Alligaattoreita bongattiin vartin airboat-ajelulla kaksi kappaletta (vain, pienoinen pettymys, sillä kuvittelin että niitä joutuisi ihan väistelemään), mutta kuvat niistä ovat niin suttuisia (makoilivat varjossa), etten kehtaa laittaa kuin tuon tarhatun pikkuvauvelin kuvan. Meillä on myös hienoja otoksia lapsistamme, jotka kaikki uskalsivat pitää samaista, ihan kunnioitettavan kokoista elukkaa käsissään - aika rohkeaa (itse en olisi koskenut siihen edes maksusta, vaikka sen leuka olikin niputettu kiinni)!

En valitettavasti muista, kenen lukaaleja noihin kuviin sattui, mutta aikamoinen starakeskittymä noilta kolmelta (ihmisen rakentamalta!) saarelta löytyi: ainakin Gloria Estefan, Julio Iglesias, Madonna, Usher, Shakira, Pele ja Will Smith näin ulkomuistista lueteltuna. Lomasesosongista huolimatta suurin osa huviloista näytti seisovan tyhjillään - olisin kyllä ihan mielelläni voinut toimia kotivahtina missä tahansa noista, kun olisivat vain tajunneet pyytää!

Näitä molempia eksursioita yhdisti matkanjärjestäjä Half Price Ticket Tours, jota en voi suositella kenellekään! Itse kohteissa kaikki sujui ihan hyvin, mutta sinne meno oli yhtä kaaosta ja epäjärjestystä: molempina päivinä aikataulut heittivät melkein tunnilla, mistään ei saanut tietoa muutoksista ja palvelu oli epäkohteliasta.

Siinä nyt pintapuolinen katsaus kahden viikon lomaamme, joka oli erittäin onnistunut ja ikimuistoinen monin tavoin. Shoppailin vähemmän kuin olin ajatellut, ja söin paljon enemmän :-O

Toka kotiyö sujui koko perheeltä katastrofaalisen huonosti (unohdimme kaikki ottaa melatoniinia ennen nukkumaan menoa), sillä heräsimme kuin yhteistuumin neljän maissa; minä ja poika nukahdimme uudestaan seiskan maissa, mutta miesrukka paineli töihin kolmen tunnin yöunilla. Sanoinkin juuri, etten muista nukkuneen tuollaisia pätkiä sitten poikamme vauva-ajan - ja varoitin visusti miestä yrittämästä väittää samaa, hän kun ei ihan kamalasti muistaakseni noussut imettämään öisin!

Huomenna olenkin lupautunut menemään jo seiskaksi tallille (crazy woman!), mikä näyttää sopivan tähän unirytmiin hyvin - voisin vaikka tehdä tallityöt valmiiksi jo viideltä ihan muiden iloksi ja hevosten hämmästykseksi. No, onneksi on viikonloppu ja mahdollisuus ottaa päikkärit, eiköhän tämä tästä tasoitu.

Oikein mukavaa perjantai-iltaa teille kaikille myrskystä huolimatta; aiotteko muuten katsoa The Voice of Finlandin? Täytyy kohta virittää kisakatsomo ja popcornit kuntoon - tipattomuus tuntuu juuri nyt oikein luontavalta valinnalta...

Back in business - Miami part I

Heippa kaikille, täällä ollaan taas turvallisesti kotona! Oli kiva tulla kotiin ja bonuksena loma jatkuu vielä, eli kenekään ei tarvinnut pakottautua anivarhain töihin kamalassa univajeessa. Olin alunperin ajatellut mennä huomenna konttorille, mutta sain lennolla (tai no, varmaan sitä ennen jo...) kamalan flunssan, ja yritän nyt selviytyä sen kourista työkuntoiseksi maanantaihin mennessä. Kivempi tätä on silti kotona potea kuin reissun päällä, joten hyvä näin.

Lomamme sujui erittäin hienosti; kahdessa viikossa ehti näkemään ja kokemaan tosi paljon, ja yövyimmekin peräti viidessä eri hotellissa - ylivoimainen hotellienkkamme kautta aikojen! En aio tylsistyttää teitä käymällä jokaista etappia erikseen läpi, mutta laitan nyt kuitenkin kuvia sieltä täältä ja liitän niihin muutaman kommentin mukaan. Tervetuloa Miamiin!

Asuimme ekat päivät Miami Beachilla, mutta hieman etäämmällä Ocean Driven/ South Beachin hulinasta, mikä oli ihan toimiva ratkaisu - etenkin, kun hotellillamme oli sähköauto, joka toimi shuttlena aina pyydettäessä. Croydon oli oikein suloinen pienehkö boutiquehotelli, jota voin lämpimästi suositella!

 Tähän kuvaan kiteytyy varsin hyvin Miamin henki: palmuja ja rentoa kitschiä :-)

En ole vakavasti otettava auringonpalvoja, mutta tässä oli silti oikein mukava köllötellä lukemassa.

Muutaman päivän löhöilyn jälkeen vuokrasimme auton ja ajelimme Orlandoon. Ekana iltana käväisimme matkan ekassa ja vikassa outletissa, mutta palasimme sieltä tyhjin käsin: kaupat olivat täynnä edellisten sesonkien vaatteita, eikä mikään houkutellut erityisemmin. Ruokakin Food Courtissa oli kuin lieksalaisen vanhainkodin perusmättöä, joten reissua ei voi luonnehtia erityisen onnistuneeksi....

Universal Studios oli sen sijaan hieno elämys koko perheelle, vaikka 580$ sisäänpääsy ja ns. express lane (eli päästiin jonojen ohi) -lipuista kirpaisikin jonkin verran :-O Kaikki oli brändätty hauskasti jopa parkkihallia myöten: oli paljon helpompi muistaa pysäköineensa E.T.-kerrokseen, kuin vaikkapa P4:een.

Simpsonien kotikylä Springfield oli veikeä; miehen oli "pakko" juoda Duffy -olut Homerin kunniaksi, mutta Lard Ladin donitsit sentään passasimme - ja muutenkin jo tässä vaiheessa lomaa olo alkoi olemaan kaiken pikaruoan jälkeen niin pöhöttynyt, että näin unta ruisleivästä ja lohikeitosta...

Toka päivä oli alunperin varattu Disney Worldille, mutta koska pojalle nousi yöllä kuume, jätimme hänet oman onnensa nojaan lepäilemään (telkkari ja iPad varmistivat sen, ettei hän tuskin edes huomasi meidän olevan poissa...), ja lähdimme miehen kanssa Millenia Mallille shoppailemaan, kuten hyvät vanhemmat tapaavat tehdä. Tein mielestäni aivan erinomaisia löytöjä, joita esittelen lisää myöhemmin - neljästä ostamastani neuleesta kolme oli harmaita, mikä ei ainakaan itselleni ollut edes yllätys. Olisin myös mielelläni ostanut vähän kesäisempiä vaatteita, mutta niitä oli tosi huonosti saatavilla, koska nyt on tietysti talvisesonki myös Floridassa.

Lapsi oli onnensa kukkuloilla Abercrombien -40% alesta, joten hänkin sai nyt uusia vaatteita - ja "kerrankin mieleisiä" (suora lainaus)!

Orlandon hotellista (joka oli oikeasti perheiden kansoittama Inn) oli mukava siirtyä modernimpaan YVE-hotelliin Miamin downtowniin.

Miamista matkamme jatkui Key Westiin, mutta taidan kuitenkin jatkaa tarinaa huomisen puolella - eihän kukaan jaksa tätä pidempää postausta lukea!

Loppuun vielä kiitoksen sanat: erittäin hyvää ja onnellista uutta vuotta teille kaikille lukijoilleni, mahtavaa että olette mukana!