Hamstrausmeininkiä

Superkapoisten skinny-farkkujen hiljaista hiipumista on ennusteltu jo jonkin aikaa, mutta edelleen ne tuntuvat ihan kurantilta ja hyvältä valinnalta lähes joka tilanteeseen. Silti huomasin haikailevani vähän tilavampien ja rennompien farkkujen perään; etenkin korkkareiden kanssa väljempi malli näyttää mielestäni tosi kivalta, siitä puuttuu sellainen yliyrittämisen meininki, joka mielestäni joskus korostuu (omalla kohdallani!), jos on oikein pinkeät housut ja yhtään korkeammat korot.

Kuvassa ei nyt näy korkkareita, vaan tavalliset tennarit, mutta Lindexin farkut edustavat nyt uudempaa linjaa - ja ovat tietysti aivan älyttömän mukavat päällä, kun on kerran tilaa, missä liikkua. Tässä lookissa nyt ollaan tyylikkyydestä kaukana, mutta oli kuulkaas oikein kiva pyöriä urheilukapoissa noissa kledjuissa :-)

Urheilukaupoissa kierreltiin siksi, että pojalle pitäisi hankkia kaikki loppuvuoden kengät, ja niitähän sitten soviteltiin oikein urakalla (voitte vain kuvitella, miten mieluisaa puuhaa se oli nälkäiselle 12-vuotiaalle - tein siis aivan amatöörivirheen, enkä ottanut edes myslipatukkaa matkaevääksi, ja sehän kostautui hyvinkin nopeasti). Tai no, ensin lähdettiin vain ostamaan uusia nappiksia, mutta siinä kenkähyllyjen edessä havahduin siihen, että kesä tosiaan tekee loppuaan, ja koska pojan jalka on kasvanut viime talvesta melkein kaksi koko, on turha edes haaveilla, että yhdetkään viimevuotisista pareista saisi enää muuten kuin väkisin survomalla jalkaan.

Loppujen lopuksi kävi kuitenkin niin, että kun oikea koko oli löytynyt, tilasin neljät kengät kotisohvalta käsin Stadiumin verkkokaupan -20% alennusta hyödyntäen. Nyt on tulossa nappikset (vain Niket käyvät, Addut ovat kuulemma ihan out), sisäpelikengät (pakotin ostamaan SOCin halpikset, koska jäävät tosi vähälle käytölle), Sorelit (samanlaiset mustat jo neljättä vuotta putkeen) ja karvavuoriset varsilenkkarit (nämäkin ovat jo kolmannet peräkkäin...), joten seuraavat 6 kk pitäisi nyt olla aika hyvin hanskassa kenkien osalta. Ei paha!

Tarvitsisin itsekin talveksi uudet nilkkurit, sillä lemppari-Clarksini ovat palvelleet uskollisesti, mutta vetelevät jo viimeisiään. Uuden parin scouttaamiseen on onneksi vielä hyvin aikaa, mutta yritän pitää jo silmät auki, jotta välttyisin viime hetken paniikki- ja hutihankinnoilta, sillä kamala kiire sumentaa tunnetusti harkintakykyä aika lailla...

Pientä paniikkia on ollut ilmassa (as always!) talven lomamatkojen osalta, sillä yritämme saada tehtyä päätöksiä sekä talven kaukomatkan että hiihtolomareissun osalta, ja mitä kauemmin tässä vetkuttelee, sen vähemmän hyviä vaihtoehtoja on enää tarjolla ja sen vaikeammalta päätöksenteko tuntuu. Haluaisin talvella Thaimaahan, sillä siitä on jo kolme vuotta, kun siellä viimeksi lomailimme, mikä tuntuu tosi pitkältä ajalta. Hiihtolomalla taas ajattelimme tehdä ison irtioton ja lähteä Alppien sijasta Dolomiiteille, mutta sopivan (mielellään ski in/ ski out) hotellin ja edullisten lentojen löytäminen ei olekaan ihan helppo rasti. Perjantaina jo istuimme iltaa kanssamme matkalle lähtevän kaveriperheen kanssa vakaana aikomuksenamme saada varaukset tehtyä sen illan aikana, mutta uutterasta etsimisestä [ja cavan juonnista] huolimatta emme päässeet ihan maaliin asti; Madonna di Campiglioon asti sentään löysimme, ja nyt on pari hotelliakin shortilla, joten eiköhän tuo parin päivän sisään tule viimeisteltyä. Ottaisin kyllä mielelläni vinkkejä vastaan Madonnasta tai muistakin Dolomiittien hyvistä kohteista!

Leppoisaa pyhäpäivää teille, ja työn iloa alkavaan viikkoon!

Thakoon Downing

Olen jo jonkin aikaa katsastanut mustien olkalaukkujen tarjontaa, sillä sellainen keikku aina olallani, kun en ole töissä (siellä siis isompi veska, johon saa läppärinkin) ja nykyinen Tiger of Swedenin laukkuni alkaa jo olemaan vähän nuhraantunut muutaman vuoden aktiivipalveluksen jälkeen. Thakoonilla oli useampiakin kivoja malleja, mutta erityisesti Downing-niminen versio miellytti silmääni kovastikin. Koska keväällä oli kaikenlaista muuta tärkeämpää shoppailtavaa, en sitten kuitenkaan raaskinut heti lyödä rahoja tiskiin - onneksi en, sillä onnistuin nappaamaan sen netaporter.comin alesta paljon ihmisystävällisempään hintaan :-D

Laukku on vähän tuollainen pyöreän tätimallinen, mutta se siinä niin viehättääkin (ja olen ehkä huomaamattani tätiytymässä? Voi jestas sentään, nyt tajuan!).

Ja kuten sivuprofiilista näkee, on laukussa myös reippaasti tilaa kaikelle sille tuikitarpeelliselle tavaralle, jota kaikki tädit naiset tapaavat kantaa mukanaan. Olen oman elämäni Maija Poppanen.

Laukusta pääsen sopivasti hehkuttamaan myös uutta laukkuhyllyäni, jonka sain/otin eilen käyttööni massiivisen raivausoperaation jälkeen. Tyhjensin siis yhden eteisen kaapin hyllyn kaikenlaisesta roinasta (mm. 2010 Cannes Lions -mainosfestareiden olkalaukku, edesmenneen koiramme tuhkauurna, lukemattomia pukupusseja ja pari käytöstä poistettua diaboloa...), ja sijoitin sinne suurimman osan laukkukokoelmani aarteista. Siellä ne nyt köllöttelevät vierekkäin dustbageissään, eikä kukaan/mikään uhkaa runnoa tai survoa niitä muodottomiksi. Tein jopa ison varoituslapun, joka kieltää laittamasta hyllylle mitään muuta - miehet kun eivät tunnu ymmärtävän laukkujen arvoa ja niiden arvolle sopivaa käsittelyä...

Ja siellä samaisella hyllyllä tuo uusikin laukku lepää myös, sillä en vielä ihan osannut ja raaskinut ottaa sitä käyttöön. Ihan hullua, myönnän - ja heti huomenna korjaan tilanteen, sillä olen oikeasti sitä mieltä, että arvotavarat on tehty käyttöä, ei komeroita ja satunnaisia juhlatilaisuuksia varten!