30.1.2015

Vanhaa sesonkia alesta ja tulevaa premiumia

Mulla on yksi Max Mara Weekendin hame, jota olen käyttänyt tosi paljon, ja jonka hinta-laatu-suhde on mielestäni oikein kohdallaan. Kävin syksyllä toiveikkaana Helsingin Weekend-liikkeessä etsimässä itselleni uuden malliston Orchis-mallia, mutta liikkeen valikoima oli ehkä vielä vähän varttuneemmalle leidille suunnattu, eikä sieltä löytynyt hameita juuri ollenkaan.

Myös Matches oli ehtinyt myymään nämä alessa loppuun, mutta onneksi Google johdatti minut suoraan Max Maran verkkokauppaan, ja sieltä sitten löysin vihdoin hameen itselleni.

Juuri nyt hame köllöttelee Tanskan Glostrupissa, ja maanantaina paketin pitäisi olla firman respassa - asukuvia luvassa :)

Lisäksi valmistauduin jo kuiviin jalkakäytäviin tilaamalla H&M:stä nämä Premium-malliston tossut - samaa mallia, kuin leopardikenkäni, mutta musta on aina musta, joten nämä voi yhdistellä käytännössä mihin asuun tahansa. Ballerinat taitavat jäädä tänä vuonna paljon vähemmälle käytölle...

Ja hei, taas on perjantai! Viikko oli muuten oikein hyvä, mutta tämä oli ihan kamalin päivä pitkään aikaan. En voi kamalasti avata asiaa, mutta kaikkea mahdollista kurjaa tuli vastaan pitkin päivää - ja päivän päätteeksi olin niin puhkirikki, että vika palaveri meni aika sumussa, eikä mitään tärkeää enää jäänyt mieleen. Olisin todellakin ansainnut enemmän kuin yhden lasin viiniä (tai ainakin olen kipeästi sen tarpeessa), mutta valitettavasti ihana Mudhouse loppui ihan kesken. Ehkä teen poikkeuksen ja käännyn punaviinin puoleen, vaikka migreeniriski onkin varsin suuri...

Toivottavasti sinunkin lasissasi on jotakin hyvää, oli se sitten smoothie tai shotti, ja viikonloppusi on alkanut mukavasti! Minä patistan tuon lapsen nukkumaan, jotta voimme miehen kanssa katsoa ainakin pari True Detective -jaksoa - ihan mahtava [pelottava] sarja! Heippa!

27.1.2015

Päivän farkkuasu

Jäin aamulla tekemään töitä kotiin hetkeksi, ja avot! Valoa!
(melkein tarpeeksi)

Asuni oli viime hetken ratkaisu, kun eka yritys näytti ihan kamalalta, ja piti pikapikaa löytää joku uusi alaosa tuon farkkupaidan kanssa. Ei ehkä ihan napakymppi (mulla on niin lyhyt selkä, että vierastan "paitaa housuissa"), mutta jotakin uutta kuitenkin - on kai silläkin arvonsa, että edes kokeilee :-)

paita Gap
hame COS
kengät Clarks
vyö Reiss

...ja kuten näette, on Polar Loop nykyään tiukasti ranteessa asun kuin asun kanssa! Viikonloppuna tulee eka käyttöviikko täyteen, joten voin raportoida alkufiiliksiä silloin - vai onko ihan kaikilla jo samanlaiset, puhunko vanhaa asiaa?

Tämä on taas kolmen ratsastusillan viikko, joten kiirettä pitää. Onneksi mies palasi ruotuun arjen aisapariksi  (oli siis viime viikolla työmatkalla), eikä meillä kummallakaan ole mitään iltaedustuksia, joten kyllä tämä tästä. Työpäivienkin lomasta löytyy muutamia tunnin pituisia vapaita pätkiä, eli ehdin toivottavasti tekemään oikeita töitä virka-ajan puitteissa: pahimmillaan mulla ei ole viikon aikana oikeastaan ollenkaan vapaita hetkiä, vaan päinvastoin useampia päällekkäisiä palaveribuukkauksia, joiden välillä yritän taiteilla. En tietenkään ole ainoa palaverien väliin survottu ihminen, tuohan on nykyään ihan normimeininkiä aika monellakin... mutta kyllä sitä viikon lopulla on ymmärrettävästi aika lailla kaikkensa antanut!

Mutta hei, nyt on vasta tiistai, joten muutama palaveri on vielä istumatta :-) Mennään ilolla kohti loppuviikkoa - ja työn riemua teillekin kaikille!

24.1.2015

Kahden vaiheilla



Kokeilin aamulla paria eri koruilla maustettua asua, sillä vaikka mekkovalinta oli heti alusta alkaen selvä, en ollut ihan varma noiden korujen suhteen; tilaisuus oli rakkaan kummitätini syntymäpäiväjuhla (70 v!), haastava "juhlava päivätilaisuus". 

Lähtökohtaisesti tuo oikeanpuoleinen koru "täytti" kaula-aukon aika kivasti, mutta se tuntui kuitenkin vähän liian pramealta. Lisäksi halusin ottaa juuri tuon pikkulaukun, ja kullanväriset asusteet olivatkin sitä myöten ainoa mahdollinen valinta.

Emmin myös ihonväristen ja paksumpien mustien sukkisten välillä, mutta jälkimmäiset tuntuivat (ja näyttivät) liian raskailta ja hieman arkisiltakin. Vasemmanpuoleinen asu oli siis lopullinen valintani - ilman kuvaan unohtunutta Polar Loop -aktiivisuusranneketta (myöhäisenä omaksujana sain sen käyttööni vasta eilen, joten siitä lisää juttua vähän myöhemmin).

Juhlat olivat todella lämminhenkiset ja tunteikkaat: olin etukäteen ajatellut sanoa pari sanaa tädilleni, mutta jo muiden puheet saivat minut liikkuttumaan kyyneliin asti, enkä voinut ajatellakaan oman puheen pitämistä. Höh, mikä itkupilli olenkaan!

Oli myös kiva vaihtaa kuulumisia oman perheeni ja muiden sukulaisten kanssa, heitä kun näkee arjen pyörityksessä aivan liian harvoin - onneksi on sentään Facebook, jonka avulla pysyy aika hyvin kärryillä siitä, mitä muiden elämään kuuluu!

Nyt chillailemme poikani kanssa hotellihuoneessa; syötiin jo pussi irtsareita sängyssä telkkaria katsellen, ja nyt on sopivasti ällö olo :-) Iltasmoothiet ehkä tasapainottavat sokeriöverit, tai sitten viimeistään aamiaispekonit tekevät tehtävänsä... Hauskaa iltaa teillekin!

19.1.2015

For real

Tässä taas elämänmakuinen ja hyvinkin aito asukuva pitkän palaveriputken (mutta yllättävän lyhyen työpäivän) jälkeen. Neuletakin nappilista repsottaa ja farkkuihin on jo ehtinyt muodostumaan polvipussit. Sille on myös syynsä, ettei kasvoja näytetä tässäkään kuvassa, sillä väsyneet silmät ja lässähtänyt kampaus eivät ole kaunista katsottavaa.

huivi Tiger
neule Sibin Linnebjerg
farkut J. Crew
nilkkurit Billi Bi

Istuin koko päivän samassa neukkarissa, kolmessa eri palaverissa, ja kun se viimeinen oli ohi neljän jälkeen, lähdinkin hissillä suoraan autolle sen sijaan, että olisin mennyt vielä tunniksi työpisteelleni nuokkumaan. Poikakin oli aivan ihmeissään, kun tulin niin aikaisin kotiin, ja minä sain siitä hyvän mielen ja toivottavasti vähän äitipisteitäkin fikkaan :-)

Puolustelen radikaalia töistäpoistumistani myös sillä, että huomisen vika palaveri alkaa vasta viideltä, eli taitaa olla parasta ottaa ratsastuskamat töihin mukaan ihan siltä varalta, etten ehdi edes kääntymään kotona siinä välissä. Jääkaapissa on jo eineslasagne lasta varten odottamassa, meidän perheen tiistaiperinne.

Mulla olisi tänään "normaalisti" ratsastustunti, kuten joka maanantai viimeisen kymmenen vuoden ajan on ollut, mutta koska otin tälle kaudelle vain puolikkaan kausikortin, en tänään menekään talllille (ensi viikolla on siis mun vuoro). Tuntuu kuulkaa todella kummalliselta olla vapaalla näin maanantai-iltana, vähän jopa hermostuttaa tällainen rutiineista poikkeaminen! Toki pääsen ratsastamaan uudella vuokraponilla huomenna ja ylihuomenna, mutta nehän ovatkin sitten tiistai- ja keskiviikkoiltoja, mikä ei ole ollenkaan sama asia.

Ai minäkö kaavoihini kangistunut? Kun oikein alkaisi miettimään, löytyisi elämästä varmaan vaikka miten paljon rutiineja, joista ei oikein osaa poiketa ilman pakottavaa syytä... Käyn esimerkiksi koiran kanssa aina arkiaamuisin ulkona heti herättyäni (ulkohousut suoraan yökkäreiden päälle); jos jostakin syystä käyn vaikka suihkussa ensin, saatan melkein unohtaa koko koiran ja ainakin  kerran olen kääntynyt työmatkalla takaisin kotiin tämän takia.

Ostan lisäksi ruokaa parillisina lukumäärinä: neljä maitoa, kuusi Viilistä, kaksi litran jogurttia, kaksi kurkkua ja kahdeksan mandariinia - en tietoisesti laske näitä, mutta noihin lukuihin kuitenkin aina päädyn. Yhden kappaleen ostaminen ihan on ok, mutten koskaan osta mitään kolmea, viittä tai seitsemää kappaletta.

Nukun töiden jälkeen reilun vartin torkut aina, kun mahdollista. Simahdan sohvalle ihan sekunnissa, ja herään kellon soittoon syvästä unesta. Näillä pikkupäikkäreillä jaksan illan ihan eri tavalla, herään ikään kuin uuteen päivään :-)

Pyykkihuoltoa voi tehdä vain sunnuntaisin: katson iPadilta viikon aikana tallenettuja sarjoja ja viikkaan/ silitän viikon aikana pestyt pyykit (monta koneellista!) siinä sivussa. Tämä tapa minulla on ollut varmaan opiskeluajoista lähtien, kun sunnuntain Melrose Place tuli juuri sopivaan aikaan - krapulaputkeksikin sitä sanottiin (mitä muuta tulikaan Melrosen lisäksi?).

Entäs sinä, minkälaisista rutiineista tai tavoista sinä pidät kiinni? Vai oletko rajoja rikkova boheemi, jolle säännönmukaisuus ja tutut kaavat ovat suorastaan ahdistuksen aiheuttaja? 


18.1.2015

Matkatakki

Olin ennen Miamin matkaa hoitamassa ihan viime hetken lahjaostoksia, kun ihan vahingossa löysin itseni Espritin liikkeestä. Sinne oli juuri tullut kevätuutuuksia (joulukuussa!) ja tämä takki pisti heti silmään; lähestyvä matka oli oiva tekosyy myös ostaa se, sillä täytyyhän mulla olla iltoja varten joku vähän siistimpikin takki.

En ole varma, oliko takki tarkoitettu sisätakiksi bleiserin sijaan, mutta siihen tarkoitukseen se on mielestäni liian tymäkkä.

takki Esprit toppi By Malene Birger   farkut MiH kengät Sam Edelman

No, kelithän olivat niin lämpimät koko reissun ajan, että takki oli lähinnä rekvisiittana mukana ihan paria iltaa lukuunottamatta. Uskoisin, että tälle tulee kuitenkin kevään mittaan paljon enemmän käyttöä, ja jäänkin jo innolla odottamaan niitä hetkiä (eli lämpimpiä kelejä).

Toinen takki-incident olikin sitten vähän ikävämpi, sillä meiltä varastettiin menomatkalla kassi, jossa oli minun ja poikani varsinaiset ulkotakit, ja pipoja sun muuta lämmikettä. Vakuutusyhtiön mukaan niitä ei korvata, koska "pelkkä epäilys varkaudesta ei riitä, vaan katoamisen olisi pitänyt olla seuraus jostakin äkillisestä tapahtumasta". Hah, harvoin sitä varkaat käsittääkseni käyvät oikein ilmoittamassa, että hei, mä tässä nyt pöllin sulta sun kamat, huomasithan miten äkillisesti se tapahtui? Kiitos vain, if, hienosti hoidettu!

Tämä päivä on meidän perheessä omien harrastusten ja kuskausvuorojen yhteensovittelua; lupasin lähteä kaverin "vieraaksi" Body Balanceen, ja kauhulla jo odotan, miten pökkelöin ihan uunona kaikkien notkeiden joogaa päivittäin harrastavien keskellä... Toivottavasti en ainakaan kaada ketään muuta mennessäni, jos itse horjun - ja anteeksi jo etukäteen, jos satutaan samalle tunnille!

16.1.2015

Ilo

Eka tulppaanikuva kynttilä Balmuir

Hyvä työpäivä, tuore frisyyri, siivottu koti ja pullo Mötikkää, niistä on tämä erinomainen perjantai-iltani tehty. Pus pus!

15.1.2015

Päivän asu ja arkea

Olen varmaan aikaisemminkin todennut, että se hyvä puoli näissä ruuhkavuosissa on, että viikonloppu tulee aina tosi nopeasti ja pienenä yllätyksenä - niin nytkin: miten tämä viikko voikin taas olla jo ehtoopuolella?!

Alkuviikko on ollut aikamoista kiitoa (taas, joo) sekä töissä että iltaisin: maanantaina ja keskiviikkona olin tallilla, tiistaina taas johtoryhmän kanssa illastamassa syntymäpäiväsankarin kunniaksi ravintola Sinnessä (jolle vahva suositus sekä palvelun että ruoan vuoksi!). Tänään kiiruhdin töiden jälkeen kotiin viemään poikaa parturiin ja pikkutupsluurien jälkeen olin tavallista mukavammalla koiralenkillä, sillä sain ystäväni mukaan seuraksi. Tunnin lenkki menee höpötellen paljon sutjakammin kuin yksin, vaikka tietty koirakin on hyvä kuuntelija, joka ei koskaan keskeytä tai väitä vastaan :-)

neule J.Crew
hame Red Valentino
kengät Billi Bi

Päivän asussa on nyt vähän paremmin esillä tuo uusi hame, jonka nappasin my-wardrobe.comin alesta ennen joulua. Kangas on mukavan ryhdikästä, muttei sekään valitettavasti kestä työpäivän istumisia ihan täysin rypistymättä - mulla taisi vain olla vähän epärealistiset odotukset, vai mitä?

Huomenna on jännä päivä, sillä olen koko päivän samojen tyyppien kanssa workshopissa - käyn vain lounastauolla ihan nopsaan kampaajalla siinä välissä. Luotan siihen, etteivät ne miehet mitään tajua, sillä eihän meillä kotonakaan kukaan koskaan huomaa, kun on uusi frisyyri :-)

Sitten voinkin tulla vastasiivottuun kotiin ja korkata skumppapullon, sillä taas on sellainen fiilis, että olen sen ansainnut :-) Mukavaa viikonlopun odotusta teillekin!

11.1.2015

A little bling never hurt nobody

En ole koskaan osannut koreilla pitseillä, paljeteilla (tämä on nyt työn alla...) tai rypytyksillä, mutta silti tämä metallilangoin koristeltu hame on ollut kovin mieleinen ja ihan aktiivisessa arkikäytössä - eikä tunnu yhtään vieraalta tai liian pramealta. Se on tarkoitettu minimittaiseksi, ja tietenkin onkin sitä 15 cm pidemmän ihmisen päällä, mutta minun onnekseni sain siitä toimistokelpoisen vaatteen :-)

neule M&S
hame Boden
kengät Clarks

Kaulakoru tai huivi olisi tuonut asuun vielä vähän lisää särmää, nyt se on kieltämättä vähän vaisu... Täytyy muistaa ensi kerralla!

Tämä viikko oli huisan kiireinen, ja alkava viikko näyttää aika lailla vastaavalta: jollen ole ratsastamassa, on edustusmenoja ja lapsen treenirumbakin vaatii oman osuutensa. En varmasti pystyisi tähän, jos lapsia olisi enemmän kuin yksi, tai sitten pitäisi kyllä olla parempi tukiverkosto jeesaamassa! No, jotenkin sitä on pärjätty tähänkin asti, ja koko ajan tämä arjen pyörittäminen kuitenkin muuttuu helpommaksi - ihan kohtahan toi lapsi muuttaa jo pois kotoakin...

Ja onneksi viikonloppuisin meillä on sentään kaikilla omaa aikaa, sekä omille jutuille että yhdessä tekemiselle - sillä on suuri merkitys jaksamisen kannalta. Ja kuukauden päästä lähdemme taas reissuun (Alpeille hiihtolomaksi), siellä viimeistään ehdimme vaihtamaan kaikki kuulumiset :-)

Matkaa valmistellen olen käynyt ostamassa uusia laskettelutarvikkeita (pojalle kypärä ja monot, itselleni skimbalasit)  ja laittanut vanhoja myyntiin. Taikasieni oli tarpeen, kun hinkkasin valkoisia monoja edes vähän säädyllisemmän näköisiksi, ja manikyyri oli sitä myöten säpäleinä... Note to self: ei enää valkoisia monoja - tai muitakaan urheiluvälineitä, jos ne on tarkoitus myydä eteenpäin.

Valkoisena hohtava lumi sen sijaan on mitä ihanin ja mieltä ylentävin asia, olisi mahtavaa, jos tuo lumi kestäisi hetken, mutta sääennuste lupaa taas plussan puolelle nousevia lämpötiloja, eli samalla myös tosi liukkaita kelejä. Höh! En löydä mistään viime vuonna ostamiani kenkiin laitettavia liukuesteitä (joo, olen ihan mummo!), ja ne olisivat kyllä tosi tarpeelliset, kun yrittää pysyä pystyssä täällä meidän peilikirkkailla pikkukaduilla koiraa kävelyttäessä... Eteisen kenkäkaappi on haukannut nekin uumeniinsa - tosin voisin löytää sieltä vaikka mitä, jos vain rohkeasti kävisin sen kimppuun ;-O

Nyt käyn kuitenkin ensin miehen tekemien fajitaksien kimppuun, sillä johan tässä ehti tulla nälkä kun vain miettikin moista urakkaa! Hienoa sunnuntai-iltapäivää ja alkavaa viikkoa teille kaikille!

6.1.2015

Paremman puutteessa

Mitäs tykkäätte mun uudesta Red Valentinon hameesta? Joo, on se musta ja polvimittainen. Asukuva on joulukuun vikoilta työpäiviltä ja vaikka se onkin jokseenkin suhmuinen, tykkäsin kuitenkin asucombosta sen verran, että halusin siksi asun blogiin - voin esitellä hameen ihan uutena jonkun toisen kerran paremmassa valaistuksessa :-)

huivi Tiger of Sweden
college Maison Scotch
hame Red Valentino
nilkkurit Clarks

Tultiin juuri anopin luota joulua viettämästä; olemme olleet niin usein joulun pois Suomesta, että meille on jo muodostunut tavaksi kokoontua meidän, miehen veljen perheen ja anopin miesystävän kanssa loppiaisena syömään hyvin ja vaihtamaan lahjoja. Joulukinkkua emme syöneet (se jäi tänä vuonna itse asiassa kokonaan väliin!), mutta kuten aina oli ruoka hyvää ja sitä oli paljon, ja nyt on masu pullollaan.... uh!

Nukuin viime yönä vihdoinkin kunnolla, ja vetäisinkin samantien kunnon unet kellon ympäri! Siitä huolimatta, että heräsin yhdeltätoista, olen taas aivan tööt, ja ajattelinkin kömpiä aika pian jo iltaunille - univelkaa on viikon jetlagpyöriskelyissä näköjään kerääntynyt sen verran, ettei niistä ihan heti pääsekään eroon...

Jospa tästä alkaisikin uusi rytmi? Syksyn aikana lipsuin nimittäin aika pahaksi yökyöpeliksi, ja yöunet vain lyhenivät lyhenemistään - ja kun aamun aikataulut eivät kuitenkaan juurikaan jousta, on ainoa tapa saada riittävästi unta tietysti se, että menee ajoissa nukkumaan. Olin välillä töiden jälkeen niin väsynyt, että pistin aina liikennevaloissa silmät kiinni ja laskin viiteentoista, jotta jaksaisin ajaa taas seuraavan pätkän... Olisi ihana tuntea olonsa virkeäksi ja energiseksi, vaikka tietenkin kaamoksellakin on iso osansa ainakin minun kohdallani koetun väsymyksen suhteen. Yritän siis pitää kiinni vähän sännöllisemmistä elämäntavoista, sen lupaan!

Ratsastuksen jälkeen ei kyllä ole koskaan ollut minkäänlaisia vaikeuksia mennä rivakasti nukkumaan, ja nythän yli tuplaan ratsastuksertojen määrän, mikä on varmasti vain hyvä asia! Vähän jännittää, miten saan arkirutiinini (ja itse asiassa koko perheen rutiinit) muokattua siten, että saan tallikäynnit sovitettua kaikkeen muuhun menoon, mutta tuleepahan ainakin kokeiltua, eikä tarvitse sitten jossitella ja haikailla enää. Ylimääräisestä liikunnastakaan ei varmasti ole mitään haittaa ;-)

Nyt sinne nukkumaan, hyvää yötä!

4.1.2015

Same, same, but different

Kuten kirjoitin, shoppailin Miamissa odotettua vähemmän; osittain siksi, että oli niin paljon muutakin tekemistä kuin pyöriä kaupoissa ja osittain siksi, etten enää löytänyt mitään sellaista mistä olisin innostunut tarpeeksi. Siitä huolimatta onnistuin lähinnä ostamaan lisää sitä kaikkea, mitä mulla jo on... Kovin kokeelliseksi pukeutujaksi tai shoppailijaksi en kyllä voi itseäni tituleerata - mutta ehkä se merkitseekin sitä, että olen löytänyt ennalta-arvattavan oman tyylini?


Ensimmäinen harmaa neule on J.Crew'n Tippi. Mulla on jo samanlainen hennon lilan värisenä, nyt valitsin turvavärini.

Ann Taylorin housut eivät taida erottua kuvassa kovin hyvin tai ainakaan näyttää kummoisilta, mutta olen aika varma siitä, että tulen pitämään niitä paljon, sillä ne ovat sopivan siistit ja slimmit pöksyt, jotka on helppo vetää jalkaan sellaisena aamuna, kun haluaa päällensä jotakin astetta farkkuja fiksumpaa, mutta kuitenkin mukavaa.




No sitten todellinen yllätys: paljetteja juuri silloin, kun kaikki muut ovat jo jättäneet ne vuodelle 2014! Ann Taylorin merinovillainen neule hyppäsi hyllyltä luokseni, ja se oli sitten siinä. En pysty itsekään selittämään asiaa.


Ja lisää ylläreitä: sen sijaan, että olisin ostanut tämänkin ihanan pehmeän ja kevyen kasmirneuleen harmaana, en voinut vastustaa tätä sinisen sävyä (joka on kuulemma "ihan mun väri"). Ostospaikkana edelleen Ann Taylor...

Huomasitte tietysti heti, että nyt on kuvassa eri housut ja olette oikeassa: jalassa on J.Crew'n farkut, jotka olisivat tuollaisina nilkkapituisina vaatineet paljaat nilkat vilkkumaan juuri sopivasti kengän ja lahkeen välistä. Jäävät odottamaan kesäisempiä säitä. Ja ostin toisetkin samaa Toothpick-mallia, tummansinisinä.

Ja ehdoton lempparini, uudet Niken Internationalist -tossut! Pure love! Ei, sillä ei ole mitään merkitystä, että mulla on jo ihan samat kengät harmaa-pinkkinä versiona, sillä tulen pitämään molempia suurella rakkaudella siihen asti, että kantapääni tulevat pohjasta läpi. Näillä voisi kävellä vaikka maailman ympäri, ja aika monta kilsaa tulikin viimeisten päivien aikana talsittua ilman rakon rakkoa.


Oho, vielä yksi harmaa neule! Banana Republicin alen loppurysäyksestä hetken mielijohteesta sovittamatta (soo, soo!) napattu neule ei paljon kirpaissut, ja oli onneksi ihan sopivan kokoinen.

Housut ostin Lindexiltä viime hetken matkallelähtöpaniikissani, ja ne olivatkin aivan mahtavat reissupöksyt: lennolla ne eivät puristaneet, ja ravintolassa sai syödä ihan miten paljon halusi vyötärön joustaessa (ei kun, tämä ei tainnutkaan olla hyvä asia?!). Niiden materiaali on ihan perustrikoota arvokkaamman oloista ja korkkarit olisivat varmasti sopineet housujen pariksi yhtä hyvin kuin nuo lenkkarit tai paljon käyttämäni nahkasandaalit. Voisinkin muuten käydä tsekkaamassa, josko noita olisi myös jonkin toisen värisinä, sillä hinta-laatusuhde on kyllä erittäin kohdallaan (vaikka muuten olenkin matkakrapulan pakottamana ostolakossa).


Ai niin, meinasin jo unohtaa tämän lyhythihaisen svetarin, jonka ostin varmaan ekana iltana Banana Republicilta. Näette sen blogin puolella seuraavan kerran joskus toukokuun huitteilla - jos siinä vaiheessa enää löydän sitä kätköistäni ;-)

Sitten vielä pari kosmetiikkahankintaa: ihanan tehokas kemiallinen kuorintageeli Reniltä ja poikani omin kätösin valitsema joululahja, Hollisterin tuoksu <3 Parin kynsilakan lisäksi ostin Revlonin kirkkaapunaisen huulipunan, joka on jälleen kerran ihan väärän sävyinen - jospa oppisin jo vihdoinkin sen, ettei huulipunaa voi ostaa ilman testeriä?!

Olin alunperin pakkaillessani varautunut myös vähän viileämpiin keleihin, joten esim. t-paidat eivät riittäneet ihan matkan loppuun asti; olisin siis helteiden jatkuessa ostanut mielelläni vähän kesäisempiäkin vaatteita, mutta niitä ei oikeastaan ollut tarjolla - paitsi tietysti rantakioskien "I Love Miami" -paidat, ja ihan niin epätoivoinen en sentään ollut...

Huomenna menen töihin, ja yritän olla pukeutumatta päästä varpaisiin uusiin vaatteisiin, kun se on jotenkin niin obvious. Ujutan uutuuksia arkipukeutumiseeni pikkuhiljaa (ihan kuin joku nyt kiinnittäisi noin paljon huomiota mun vaatteisiin, tiedän!) omaksi ilokseni :-D

Ja sitten vielä heppauutisia: löysin nyt sittenkin itselleni vuokraponin, jolla ratsastan jatkossa kaksi kertaa viikossa! Tämä tuntuu mulle isolta jutulta, sillä olen pohdiskellut asiaa niin pitkään, että tuntuu uskomattomalta, että nyt se sitten toteutuu. Kaikki oli tässä paketissä kohdallaan: poni on kiva ratsastaa, erittäin tasainen ja fiksu, talli on vartin ajomatkan päässä, ja siellä on sekä mahdollisuus pieniin maastolenkkeihin että hyvään opetukseen - tätä mahdollisuutta ei vain voinut jättää ottamatta vastaan!

Ihan ilmaista hupia ei tuo vuokraaminenkaan ole, joten taidan ottaa "omalta" talliltani vain puolikkaan kausikortin, eli käyn siellä tunnilla vain joka toinen viikko. Tuo kolmen kerran viikkotahti tuntuu nykyisen työni puitteissa aika lailla maksimilta, koska jokainen keikka vie kuitenkin kolmisen tuntia ja pitäisi ehtiä tietysti olemaan kotonakin aina joskus. Mutta jänskää joka tapauksessa: ensi perjantaina on eka kerta, kun menen ratsastamaan ihan itsenäisesti!

Sitä ennen on vuoden eka työviikko edessä; onneksi loppiainen tekee siitä siedettävän lyhyen, ettei kroppa joudu ihan shokkiin heti alkuun - mulla kun on edelleen ihan tarpeeksi tekemistä tän p-leen jetlaginkin kanssa... Tsemppiä itse kullekin töiden alkuun, kyllä se kohta helpottaa :-)

2.1.2015

Miami Part II

Tajusin heti eilisen postauksen tehtyäni, että otsikointini oli jokseenkin pielessä: mehän vietimme vain osan ajastamme Miamissa, sillä esim. Orlando on ihan oma kaupunkinsa -olimme siis itse asiassa pienoisella Floridan kiertueella :-)

No, matkamme jatkui siis Miamin downtownista kohti Key Westiä joulunviettoon. Tähän matkaosioon liittyy eniten kaikenlaisia "olisi pitänyt" -asioita, joita varmaan väistämättä tulee joka reisulla vastaan...

Ajomatka USA:n eteläisimpään kolkkaan oli hieno; osa tiestä kulkee pitkän matkaa ihan kirjaimellisesti meren päällä, sillä pisin siltä oli lähes kymmenen kilometrin pituinen! Olisi pitänyt ottaa paremmin selvää mielenkiintoisista kohteista matkan varrelta ja syödä lounas jossakin muualla kuin Burger Kingissä (vaikka se olikin lapsen ihkaensimmäinen BK, ja sinällään ihan arvokas osa amerikkalaista ruokakulttuuria :-D). Matkamme sujui aivan käsittämättämän joutuisasti; paluumatkalla katselin säälien etelään matelevia autojonoja, ja olin todella kiitollinen siitä, että olimme onnistuneet välttämään ruuhkat.


Majoituimme ihan viehättävään pieneen Inniin (The Inn At Key West), joka oli hieman kauempana "keskustasta", sillä yllättäen kaikki hotellit olivat jouluksi aivan täyteen buukattuja - oho! No, onneksi oli auto käytössä, ja minäkin uskaltauduin rattiin suhailemaan pitkin pikkukatuja :-)

Heti ekana iltana tajusin kuitenkin, että olimme tehneet massivisen virheen, sillä Key West on täynnä mitä viehättävämpiä B&B-paikkoja; kävin aika monessakin kysymässä yösijaa (get it: kävin majatalossa pyytämässä yösijaa jouluyöksi), mutta ne olivat kaikki jo täynnä. Niistä huokui sellainen ihana pysähtyneisyys ja tunnelmallisuus, ja niin jo näin itseni front porchilla kiikkuskeinussa istumassa valkoviinilasi (tai mint julep) kädessäni.. Jos vain olisin tiennyt, olisi ehdottomasti pitänyt varata majoitus sellaisesta!

Tässä muutama esimerkki, saittien kuvat puhukoot puolestaan:
Key West Bed and Breakfast
Artist House
La Mer

Jotakin jäi siis ensi kertaan, sillä taidamme vielä joskus tehdä toisenkin reissun samoille hoodeille!

Kelit eivät olleet aivan suotuisimmasta päästä, sillä ilma oli kostea, kuuma ja painostava - kunnes taivas sitten repesi, ja vettä tuli oikein kaatamalla. Jonot esim. Hemingwayn kotitaloon olivat niin pitkät, että passasimme suosiolla nähtävyydet, ja nautimme vain satamakylän kivasta tunnelmasta kävellen ympäriinsä - niitä ihania pitsihuviloita edelleen ihastellen... Key West oli vähän kuin Suomen Hanko, mutta vain paljon kaupallisempi ja turistipainotteisempi.







Key Westin auringonlasku on ihan omaa luokkaansa; pilvinen ilta vähän himmensi sen koko loistoa, mutta ihan vaikuttava näky tämäkin oli - etenkin livenä.

Loppuloman hotellivalinnan kanssa kävi vähän köpelösti, sillä käytännössä koko South Beach myytiin yhtäkkiä loppuun, ja me päädyimme Ocean Driven Beacon-hotelliin, kiivaimman turistihumun keskelle. Hotelli ei myöskään ollut ihan halvimmasta päästä: neljän päivän yöpymiset maksoivat saman verran (jollei enemmän...) kuin edelliset kymmenen päivää :-O

Kuva lainattu booking.comin sivuilta

Saimme huoneen ylimmästä kerroksesta, ja se oli suureksi yllätyksekseni erittäin hiljainen. Mm. Croydonissa vaihdoimme kertaalleen huonetta, kun eka huone oli suoraan hissien vieressä, ja jokainen kerrokseen saapuvan hissin merkkiääni kuulosti huoneessamme soivalta ovikellolta! Mutta Beaconissa oli kuin pumpulin keskellä, eikä Ocean Driven melusta ja meuhkaamisesta kuulunut pihahdustakaan.


Sen lisäksi, että Beacon on yksi OD:n alkuperäisiä Art Deco -hotelleja, ylpeilee se sillä, että siellä on kuvattu pätkä Scarface-elokuvaa, ja siitä muistona tämä aulan viehkeä taulu (ja ihan muutama leffasta napattu kuva vielä varmuuden vuoksi).


Aamiaisella oli kiva ihastella ohi ajavia upeita autoja; Lamborghinien, Maseratien ja Ferrareiden lisäksi näimme aivan ihastuttavia, huolella entisöityjä ja pidettyjä museoautoja. Voi, jos meillä olisi lämmin autotalli, tuollainen olisi niin mahtava kesäkärry!

Tämän loppustintin ajan meillä oli vielä ekstrabonus, sillä ystäväperheemme lensi Miamiin ihan vain meitä ilahduttamaan :-) Heidän kanssaan tulikin sitten tehtyä vielä pari pakollista retkeä: kävimme Evergladesin alligaattorifarmilla ja ihastelemassa julkkisten ja muuten vain tosirikkaiden huviloita mereltä käsin.



Alligaattoreita bongattiin vartin airboat-ajelulla kaksi kappaletta (vain, pienoinen pettymys, sillä kuvittelin että niitä joutuisi ihan väistelemään), mutta kuvat niistä ovat niin suttuisia (makoilivat varjossa), etten kehtaa laittaa kuin tuon tarhatun pikkuvauvelin kuvan. Meillä on myös hienoja otoksia lapsistamme, jotka kaikki uskalsivat pitää samaista, ihan kunnioitettavan kokoista elukkaa käsissään - aika rohkeaa (itse en olisi koskenut siihen edes maksusta, vaikka sen leuka olikin niputettu kiinni)!

























En valitettavasti muista, kenen lukaaleja noihin kuviin sattui, mutta aikamoinen starakeskittymä noilta kolmelta (ihmisen rakentamalta!) saarelta löytyi: ainakin Gloria Estefan, Julio Iglesias, Madonna, Usher, Shakira, Pele ja Will Smith näin ulkomuistista lueteltuna. Lomasesosongista huolimatta suurin osa huviloista näytti seisovan tyhjillään - olisin kyllä ihan mielelläni voinut toimia kotivahtina missä tahansa noista, kun olisivat vain tajunneet pyytää!

Näitä molempia eksursioita yhdisti matkanjärjestäjä Half Price Ticket Tours, jota en voi suositella kenellekään! Itse kohteissa kaikki sujui ihan hyvin, mutta sinne meno oli yhtä kaaosta ja epäjärjestystä: molempina päivinä aikataulut heittivät melkein tunnilla, mistään ei saanut tietoa muutoksista ja palvelu oli epäkohteliasta.

Siinä nyt pintapuolinen katsaus kahden viikon lomaamme, joka oli erittäin onnistunut ja ikimuistoinen monin tavoin. Shoppailin vähemmän kuin olin ajatellut, ja söin paljon enemmän :-O

Toka kotiyö sujui koko perheeltä katastrofaalisen huonosti (unohdimme kaikki ottaa melatoniinia ennen nukkumaan menoa), sillä heräsimme kuin yhteistuumin neljän maissa; minä ja poika nukahdimme uudestaan seiskan maissa, mutta miesrukka paineli töihin kolmen tunnin yöunilla. Sanoinkin juuri, etten muista nukkuneen tuollaisia pätkiä sitten poikamme vauva-ajan - ja varoitin visusti miestä yrittämästä väittää samaa, hän kun ei ihan kamalasti muistaakseni noussut imettämään öisin!

Huomenna olenkin lupautunut menemään jo seiskaksi tallille (crazy woman!), mikä näyttää sopivan tähän unirytmiin hyvin - voisin vaikka tehdä tallityöt valmiiksi jo viideltä ihan muiden iloksi ja hevosten hämmästykseksi. No, onneksi on viikonloppu ja mahdollisuus ottaa päikkärit, eiköhän tämä tästä tasoitu.

Oikein mukavaa perjantai-iltaa teille kaikille myrskystä huolimatta; aiotteko muuten katsoa The Voice of Finlandin? Täytyy kohta virittää kisakatsomo ja popcornit kuntoon - tipattomuus tuntuu juuri nyt oikein luontavalta valinnalta...
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...