Nyt tässä kävi niin hassusti, että mulla on samat vaatteet kuin edellisessäkin blogipostauksessa :-D Tai siis same same, but different: mulla on sekä tuota toppia että housuja kaksin kappalein, eri väreissä. Molempien kohdalla intuitio on sanonut, että nyt on kohdalle osunut ihan helmi, johon kannattaa satsata ja olen sitten hankkinut tuplat kertaheitolla.
Kengät kyllä kruunaavat tai ainakin määrittävät vahvasti koko asun fiiliksen: verratkaapa nyt tätä tennariversiota edelliseen korkkarityyliin, ja näette mitä tarkoitan! Jaksan aina ihmetellä - ja kyllä, myös taivastella - suomalaisten naisten suorastaan sopimattomia kenkävalintoja etenkin juhlavammissa tilanteissa: asu voi muuten olla ihan vimpan päälle, mutta se viimeinen silaus on jäänyt tekemättä, kun vaatteet ja kengät ovat aivan eri paria keskenään.
En tarkoita sitä, että kaikkien pitäisi kiikkua 12-senttisten korkojen varassa (en pysty siihen itsekään), mutta kyllä kaunis juhlamekko latistuu aika tavalla, kun siihen yhdistää lättänäloaferit tai nuhruiset nilkkurit! Juhlakengän pitäisi itsessäänkin olla vähän tavallista sirompi/ näyttävämpi/ kepeämpi tai koristellumpi kuin se jokapäiväinen peruspopo - itse ainakin nautin suuresti siitä, että saan tilaisuuden pukeutua vähän fiinimmin ihan kiirestä kantapäähän, ja kengillä on siinä merkittävä rooli. Eikä tarvitse olla kaltaiseni ostomaanikko, jolla kaikki kaapit ja lapsenkin huone jo pursuaa kenkälaatikoita, sillä yhdellä kivalla (todennäköisesti mustalla) kenkäparilla pärjää tosi monta vuotta, sillä eihän muutaman tunnin kevyt juhlakäyttö ehdi kenkää paljoakaan kuluttamaan.
Ugh. Menipäs paatoksen puolelle :-)
No mutta hei, mitäs mieltä te lukijat olette: paasaanko turhaan, olenko liian nipo tässä asiassa? Vai löytyykö sieltä joku toinenkin kenkien ystävä, joka olisi samoilla linjoilla kanssani? Sana on vapaa!
