Päivän asu

Mukavan viikonlopun kruunasivat kummityttömme synttärit tänään; asuni oli kieltämättä hieman arkinen, mutta 9-vuotiasta päivänsankaria se ei onneksi näyttänyt kovasti haittaavan ;-)

neule Repeat

farkut rag&bone

bootsit Billi Bi

Kelikin meni pakkasen puolelle juuri parahiksi, jotta sain nuo karvavuoriset bikerit käyttöön. Nehän ovat niin käytännölliset, miten edes harkitsin niiden palauttamista? Ja miten olenkaan pärjännyt tähän asti niitä ilman?

Meillä ei näy vielä joulua kotona ollenkaan, mutta ajattelin käydä nyt hakemassa varsin vaatimattomat joulukoristeemme varastosta ja viritellä joulutähden ikkunaan; me olemme lähes aina joulun pyhät ulkomailla, joten en ole satsannut joulurekvisiittaan oikeastaan ollenkaan - ja sen kyllä huomaa! Mutta monella esineellä on ihan oma tarinansa ja tunnearvonsa, ja sehän on tärkeintä.

Valmistelin myös rappusiin viritettävää kalenteria, jonka pääsen asentamaan vasta sitten, kun poikamme on nukkumassa, jotta se tulisi yllätyksenä. Jokaiselle päivälle on oma pieni pussukkansa, ja olen tässä syksyn mittaan hankkinut sinne kaikenlaista pientä: on mm. Abercrombien edt ja bokserit, purkkaa, sukkia, pyyhekumi ja pari tikkaria. Mies saa pari erikoisolutta (ostin ne ihan sokkona tänään, siellä en tiedä oluista mitään, kun en itse juo sitä ollenkaan...) ja koiraakin muistetataan Dentastixeillä. Aion myös sujauttaa itselleni jollekin päivälle uuden t-paidan, sillä "joulumuoria" ei kukaan muukaan muista, jollei sitä itse tee...

Miamin matka lähestyy myös kovaa vauhtia, ja nyt viimeistään pitäisi tehdä ainakin ekan stintin hotellivaraukset, jottemme joudu yöpymään autossa :-O Katselin vähän myös eri nähtävyyksien tai teemapuistojen hintoja, ja dollarit vain kahisevat korvissani, kun laskin kaikkia kustannuksia yhteen - huh huh! On Universalia, Disney Worldia, alligaattoriajelua ja Key Westiä, kaikesta shoppailusta puhumattakaan - taidan maksaa matkan jälkikuluja ensi kesälle asti... mutta kerrankos sitä!

Tänään on ohjelmassa vielä vähän töitä ja iltalenkki koiran kanssa (ja ihan myöhäisimmäksi puhteeksi se kalenterin asennus). Kivaa loppuiltaa teillekin!

Black Friday, kaikkea muuta kuin musta päivä!

Jenkeistä tuttu Black Friday, tuo kaikkien alekarkeloiden äiti, Hullut päivät potenssin sata, rantautui tänä vuonna ekaa kertaa isosti Euroopankin puolelle. Niin moni nettikauppa pommitti minua tarjouksillaan, että lopulta näin iltamyöhään sorruin tekemään ostoksia - varsin hyvin pitänyt ostolakkoni murtui, tai ainakin taipui siis tänään (en laske niitä bootseja, ne olivat synttärilahja itselleni - ja kyllä, päätin pitää ne). Kuvissa näkyy tilatut ostokset, joista molempia olin virtuaalihiplaillut jo normaalihintaisinakin ja nyt nappasin niistä viimeiset kappaleet itselleni.

Svetari on Être Cécilen ja hame Red Valentinon. 

Tämä viikko on ollut ihan poikkeuksellisen rankka: aikaisia aamuja, tosi ikäviä juttuja töissä (henkilöstöjuttuja, en voi avata enempää...), ja joka ilta työmenoja tai sitten ihan omia, mutta en ole ehtinyt käymään kotona kuin pyörähtämässä/ nukkumassa. Eilen meinasi jo tulla itku, kun muistin vasta kotipihaan kaartaessani, että sekin ilta menisikin lapsen koulun myyjäisissä, eikä suinkaan kotisohvalla löhöillen... Loppujen lopuksi myyjäiset olivat kuitenkin tosi kivat, ja väsymys meni ohi, mutta kyllä tuli unikin illalla varsin nopeasti.

Tänään oli sitten eka vapaa-ilta, ja nukahdinkin iloisesti tunnin päikkäreille heti kotiin päästyäni. Vieläkin väsyttää, mutta tästä kokonaan tokeneminen taitaa vaatia vielä parit pitkät yöunet, yhdet iloiset sukujuhlat ja useamman kävelylenkin koiran kanssa päivänvalossa. TGIF!

Kävin viime viikolla myös pari kertaa koeratsastamassa mahdollista vuokrahevosta. Hevonen oli hieno ja osaava, omistaja oikein kiva ja tallikin vaikutti ilmapiiriltään mukavalta. Jokin jäi silti puuttumaan, se viimeinen innostuksen silaus, enkä siksi uskaltanut sitoutua vuokraukseen: en missään nimessä haluaisi olla se tyyppi, joka muutaman viikon jälkeen toteaakin, ettei "tämä nyt sittenkään ollut se mun juttuni", juuri kun sekä omistaja että etenkin hevonen olisivat pikkuhiljaa tottuneet uuteen kuvioon. Vähän haikein mielin (ei noin hyviä paketteja ihan koko ajan tule vastaan!) tein tänään aamulla lopullisen päätöksen - ja toivon, etten kadu sitä hetken päästä kamalasti... Mutta olen siis henkisesti ottanut ison askeleen kohti yhtä unelmistani ja toivon, että se minulle oikea ratsu jossakin vaiheessa kevättä vielä löytyisi!

Oli myös ihan palkitsevaa huomata, että jonkinlainen tatsi syntyi uuteen hevoseen parin tunnin jälkeen - tosin toisen niistä olin hyvän opettajan tunnilla, ja siitä oli valtaisa apu. Oma itseluottamus siis kasvoi: kyllä minäkin jo vähän osaan ja voisin varmasti oppia vielä enemmän, jos ratsastaisin useammin kuin kerran viikossa.

*******

Historiallisen ja valoisan tästä päivästä teki tasa-arvoisen avioliittolain läpimeno eduskunnassa. Niin moni ihminen lähipiirissäni sai jo tänään tunnustuksen ja hyväksynnän sille, että he ovat täysvaltaisia yhteiskuntamme jäseniä, että voin vain riemuita heidän kanssaan. En välttynyt liikutuksen kyyneleiltä itsekään.

Tänään kun kuuntelin poikani jutustelua kavereidensa kanssa auton takapenkillä mietin itsekseni, että joku heistä voi jo ihan parin vuoden päästä (tai nyt jo!) havahtua olevansa vähän erilainen kuin kaikki muut pojat. Toivon, että yhteiskuntamme olisi kovaa vauhtia muuttumassa siihen suuntaan, että asian tajuaminen ei syöksisi nuorta ihmistä syvään epätoivoon (hämmentävää se varmasti on joka tapauksessa), vaan että omasta perheestä ja lähipiiristä löytyisi niin paljon tukea, rakkautta ja ymmärrystä, ettei tarvitsisi liian pitkään kipuilla itsensä ja oman elämänpolkunsa kanssa.

Aidon rakkauden ja sielunkumppanuuden löytäminen on jo itsessään niin haastava rasti, että eihän siinä ihmisen sukupuolella ole enää mitään merkitystä - ja viimeistään siinä vaiheessa, kun tuohon passiiviseen ja vähän latteaan lauseeseen sijoittaakin oman lapsensa ja miettii asiaa sitä kautta (jos hän rakastuisi toiseen mieheen, voisivatko he mennä naimisiin, adoptoida, elää ilman halveksuntaa ja ihmetystä), tajuaa kuinka isosta ja merkityksellisestä asiasta todella onkaan kyse.

Suomi otti tänään aimoharppauksen kohti suvaitsevampaa ja sallivampaa aikakautta, ja olen siitä ylpeä. Tahdon!

Pidä vai palauta?

Havahduin pari päivää sitten siihen tosiasiaan, että multa puuttuu pakkaskelin kauppakengät. Sellaiset rennot kengät, jotka voin sujauttaa jalkaan, kun lähden ostoksille tai viemään lasta harrastuksiin tai hyville kavereille kyläilemään. Nilkkureita kyllä on, mutta niissä on kaikissa yhtä lukuunottamatta korot ja ne matalatkin ovat vähän jäykät ja vuorettomat.

Enter the biker boot - taas tulen pari vuotta trendejä jäljessä...

Toki sovittelin bikereita jo viime vuonnakin, mutta jotenkin en kokenut niitä ihan omiksi. Vieläkin vaivaa sellainen pieni epäilys, mutten keksi mitään parempaakaan kenkämallia juuri tähän tarpeeseen?

Nämä olivat lisäksi ehdottomasti mieleisimmät bikerit, tuli kyllä vertailtua varmaan kymmentä eri mallia, Kuvista ei näy lämmin karvavuori: siitä iso plussa, sillä halusin nimenomaan lämpimät kengät, joissa varpaat eivät ihan heti palele.

No, ehkä fiilistelen näitä kaikessa rauhassa tämän viikon ja joko käy niin, että otan nämä ihan huomaamattani käyttöön, tai sitten palautan ne ensi viikonloppuna hissunkissun Stockalle. Aika näyttäköön!

Aamurutiinit

Forbes oli haastatellut kahtatoista omalla alallaan hyvin menestynyttä naista heidän aamurutiineistaan (lue artikkeli täällä), ja vaikken missään nimessä kuvittele että lukeutuisin heidänkaltaistensa megamenestyjien joukkoon, oli silti hauska lukea - ja huomata, että aika samanlaisia aamuja perheenäidit näköjään viettävät ympäri maailman (mutta pitääkö siis oikeasti herätä noin järkkyaikaisin?!). Tästä inspiroituneena listaan omien aamujen kulun, kas olkaa hyvä!

7:00 kello soi, torkutan hetken, katson Facebookin, Instan ja sähköpostit

7:15 nousen, puen yökkärin päälle ulkoiluvaatteet ja lähden koiran kanssa kävelemään - puolessa välissä lenkkiä alan yleensä olemaan jo melkein hereillä

7:30 käyn avaamassa pojan huoneen oven ja sytytän käytävään valot, menen itse suihkuun

7:40 suihkun jälkeen käyn uudestaan tönimässä lasta ylös sängystä, ensin lempeästi ja noin viiden sekunnin päästä olen jo päässyt uhkailumoodiin "jollet nyt heti nouse, myöhästyt, etkä varmaan saa käyttää tietokonetta illalla sekuntiakaan!"

7:45 meikkaan ja huutelen ohjeita lapselle (ET voi laittaa lyhyitä sukkia, PAKKO laittaa pitkät kalsarit, HETI hammaspesulle!); oma lyhyt hiusmallini on onneksi "pese ja vahaa" -mallia, ja
meikkauskin sujuu melkein silmät kiinni, joten tämä vaihe sujuu oikeasti kymmenessä minuutissa

7:55 puen illalla valmiiksi valitsemani vaatteet (ainakin silloin tällöin) ja väistelen samoissa puuhissa samojen vaatekappien edessä tuskastelevaa miestä, joka haluaa yleensä mielipiteeni omaan päivän asuunsa (get it?), vaikka rehellisyyden nimissä on sanottava - ihan vain näin meidän kesken - että kaikki ne v-aukkoiset neuleet näyttävät minun silmiini kutakuinkin samalta...

8:00 aamiainen lapsen kanssa ja iltapäivän tapahtumien/harrastusten/rutiinien kertaus: koira pitää ruokkia, muista syödä hyvä välipala, tänään on pakkasta, joten muista hanskat, tee läksyt ennen kuin lähdet kavereille (tätä ihmettä ei ole vielä tapahtunut), illalla pitää sitten lukea kokeisiin, pue lämpimästi fudistreeneihin, isi hakee treeneistä, nyt sun pitää kyllä lähteä, että ehdit!

8:10 lapsi pakkaa repun ja lähtee kouluun (se on siis ihan naapurissa), minä keitän kahvit työmatkaa varten ja nappaan mahdolliset blogikuvat - tämä viimeinen vaihe on jäänyt viime viikkoina aika vähäiselle...

8:20 yleistä sekoilua, avainten ja lompakon etsimistä, sopivan huivin sovittelua, viimeiset diskuteeraukset miehen kanssa

8:25 työmatka omalla autolla; luen liikennevaloissa taas mailit ja soitan yleensä ainakin pari puhelua

Tämä kesäinen kuva liittyy aiheeseen sikäli, että ruokapöytämme on
kaiken aamutoiminnan Command Center:
 tässä syödään ja käydään tärkeät keskustelut

Sellaisia aamuja meikäläisellä: ei joogaa, meditaatiota tai aamulenkkejä, ja kaiken pitää silti sujua kuin rasvattu - pienikin yllättävä käänne tai askare (äiti, meillä piti tänään olla terveelliset eväät metsäretkeä varten) pistävät heti aikataulun sekaisin ja myöhästyn varmasti. Kympin aamuna poika vie koiran aamulla ulos, ja jos itse menen kasiksi, värvään miehen koiravuoroon, jottei tarvitse sentään herätä kuudelta - se on nimittäin meidän perheessä ihan pahimpia mahdollisia rangaistuksia!

Koulun vieressä asuminen helpottaa aamuja aivan uskomattoman paljon, joten pariin vuoteen emme vielä muuta tästä mihinkään (jollei nyt ihan unelma sattuisi löytymään!)... Työmatkani, puoli tuntia hyvillä keleillä, ei myöskään ole sieltä pahimmasta päästä, joten ihan hyvin tässä on asiat!

Olisi kiva kuulla, minkälaisia aamukuvioita sinulla on - oletko kenties vielä aamu-unisempi kuin minä, vai oletko aamunvirkku lenkkeilijä, joka hoitaa päivän liikuntasuorituksen pois päiväjärjestyksestä heti ensimmäiseksi?! Kerro kommenteissa, tai tee postaus blogiisi, lupaan tulla mielenkiinnolla tsekkaamaan!

Hienoa viikonloppua kaikille; perjantai-iltaakin on vielä puoli tuntia jäljellä (ja sitten olenkin taas vuoden vanhempi)!

#SLUSH14

Olin tänään ekaa kertaa elämässäni Slushissa - onko tapahtuma tuttu? Se alkoi jo vuosia sitten muutaman sadan hengen startup-tapaamisina, mutta kasvoi lähinnä nuoren Miki Kuusen kunnianhimon ja draivin buustaamana nopeasti vakavasti otettavaksi eventiksi, joka yhdistää startup-yrittäjät ja kasvusijoittajat. Nykyään tapahtuma on jo sitä luokkaa, että se järjestetään Messukeskuksessa ja sen avajaissanat lausui pääministerimme Alexander Stubb (alakuvassa hän oli toistamiseen lavalla virolaisen kollegansa Taavi Roivasin kanssa). 

Startup-skene ei ole ihan omaa ydinosaamistani, mutta istuin lahjakkaasti koko päivän kuuntelemassa "Leadership-puheenvuoroja". Oli kuulkaa Paanasta (Supercell) ja Ollilaa (ex-Nokia, Shell), ja Nokiakin teki historiaa lanseeramalla uuden N1-tablettinsa ihan siinä minun silmieni edessä!

Kuuntelin myös ihan erityisellä mielenkiinnolla Bloglovin'in Joy Marcusin puheenvuoroa, vaikka se varsin pintapuolinen olikin: aikaa oli niin vähän, ettei siinä ehtinyt oikein syvälliseksi heittäytymään. Jostakin syystä olin mieltänyt Bloglovin'in olevan ruotsalainen yritys, mutta kyllä se osottautui jenkkifirmaksi - vaikkei tällä asialla tietenkään ole sinällään yhtään mitään merkitystä...

Joy puhui siitä, miten blogit ovat tuoneet ihmisille lukuisia eri inspiraation lähteitä sen sijaan, että se yksi ja ainoa oikea tyyli saneltaisiin meille vaikka Voguen toimesta (vaikka onhan sillä Voguella edelleen varsin suuri painoarvo...). Hän bloggaa myös itse, ja minua huvitti, kun hän vakuutteli varsin miespainotteiselle yleisölle, miten kovaa duunia postausten kirjoittaminen on :-) 

Tapahtuman varsinainen missio, eli startup-yrittäjien ja sijoittajien kohtaaminen tapahtui mm. pitcheillä, eli omien ideoiden lyhyillä esittelyillä raadin edessä - kuin Leijonan luola -tv-ohjelma livenä. Kävin kuuntelemassa niitäkin muutaman, mutta valitettavasti Cleantechin (siivous/kierrätysteknologia, opin tänään monta uutta termiä) uudet innovaatiot eivät tuoneet suoraa hyötyä omaan työarkeeni, joten palasin leadership-teeman pariin aika nopsaan.

Messukeskuksessa olisi tällä hetkellä "himmeät bileet", mutta olen ihan mielelläni kotisohvalla tätä naputtelemasta, enkä enää siellä. Päätin myös jättää huomiset loskailut (tajusitteko, slush = loska?!) väliin ja mennä sittenkin oikeisiin töihin - ei passaa liikaa inspiroitua, ettei vallan lähde mopo käsistä! 

Enkä leimautunut niin, että olisin ostanut t-paidan - minun päälläni se olisi ollut lähinnä ironinen valinta ;-)

P.s. Ostolakkoilu on ollut yllättävän vaikeaa; my-wardrobe.comissa on melkein kaikki -40%...

Päivän asu ja kätevä emäntä

Kelien viilenemisessä on myös hyviä puolia, kuten se, että voi kaivaa kaapin perukoilta näitä lämpimämpiä neuleita esille - ja voi, miten olen tätäkin neuletta jo ehtinyt kaipaamaan! Kaikesta silkkipaperista ja erittäin huolellisesta viikkaamisesta huolimatta tähänkin oli päässyt muutama ryppypaholainen muodostumaan, mutta onneksi ne oikenevat muutamalla sumutepullon suihkauksella ja napakalla ravistusliikkeellä.

kasmirneule Boden

farkut/ moto jeans Gap

kengät Pretty Ballerinas

Täällä etelässä ei ole vielä lumesta tietoakaan, ja koska ajan autolla suoran kotipihasta firman parkkihalliin ja siitä hissillä omaan kerrokseen (enkä ehdi juuri koskaan mihinkään talon ulkopuolella syömään...), voin jatkaa pikkukenkäkautta vielä - vaikka vähän hassulta se tuntuu, kun osa porukasta painelee jo ihan kunnon nahkasaappaissa ja mulla on ns. sisäkengät jalassa. 

Sitten siihen kätevä emäntä -osastoon; vähän arveluttaa laittaa tämä vinkki tänne, sillä pelkään että paljastan, kuinka epäkätevä itse asiassa olenkaan: tämä on varmaan suurimalle osalle jo ihan old news vuosien takaa. Mutta koska itse kuulin tästä ekan kerran vasta hetki sitten JA tämä tuli ihan uutena tietona kaverillekin, uskallan luottaa siihen, että vielä löytyy muutama myöhäisherännäinen meidän lisäksemme. 

Ostin lapselle uuden talvitakin (Cube Co:n parka), joka on tosi kivan näköinen, mutta jonka ainoa heijastin oli tuo piskuinen CC-logo helmassa - turvallisuushakuisen äidin kauhu, siis. Onneksi siskoni oli juuri vinkannut liimataustaisesta heijastinkankaasta, jota löytyi ihan tuosta meidän lähikaupasta, ja jota sitten lisäsin takin helmaan ja hihansuihin. Kuten kuvasta näkyy, on heijastinkangas sen verran hankala leikata, että ihan millintarkan symmetrisiä en noista paloista saanut, mutta ei sitä käytössä huomaa. 

Tarra tuntui tarttuvan napakasti takkiin kiinni, mutta oikeastihan sen kestävyyden pystyy arvioimaan vasta vähän pidemmän käytön jälkeen. Tuo joka paikassa rymyävä 11-vuotias on varmasti kovin mahdollinen testikohde, ja olen kyllä henkisesti varatunut uusimaan heijastimia tässä kauden mittaan.

Innostuin tuosta niin kovin, että liimailiin pariin omaankin ulkoilutakkiin heijastimia sinne tänne (kuka nykyään edes suunnittelee ulkoiluvaatteita ilman heijastimia?!). Varsinkin autoillessa huomaa, miten suuri merkitys heijastimilla on: olen sydän syrjällään tehnyt pari lukkojarrutusta, kun pimeästä on hypännyt auton eteen suojatielle aivan yhtä pimeä hahmo. Joskus on tehnyt mieli huutaa perään, että heijastin voisi olla fiksu valinta, mutta olen toistaiseksi malttanut mieleni (etten saa hullun huutelijan mainetta täällä omilla hoodeilla). 

Sellaista tällä kertaa; aurinko paistaa juuri nyt niin hienosti, että on ihan pakko lähteä lenkille imemään D-vitamiinia koko tulevan viikon tarpeiksi. Aurinkoa teillekin ja kivaa sunnuntaita!

Ostolakko

Päiväni oli taas palaverintäyteinen ilman lounastaukoakaan (tosin varastin vartin ja kävin hotkaisemassa keiton - tulen tosi vihaiseksi ilman ruokaa :-D). Asun piti siis olla marathonistumista kestävä ja plussaa tuli vielä neuletakin taskuista, joihin mahtuivat niin huulipuna, kännykkä kuin luottokorttikin.

neuletakki Sibin Linnebjerg

farkut rag&bone

kengät Clarks

Sitten siihen ostolakkoon, joka varmasti tuntuu teistä aivan yhtä shokeeravalta kuin minustakin?! Onneksi kyseessä on vain reilun kuukauden shoppailutauko ja ihan vapaaehtoinkinkin hiatus: lähdemme jouluksi Miamiin, ja tuntuisi ihan hullulta ostaa mitään uutta ennen kuin pääsen kaiken kaupallisen hapatuksen alttarille kahdeksi viikoksi. Luulisin, että siellä on ihan hyvä ale-sesonkikin juuri silloin, joten täytyy nyt vähän saada rahaa fikkaan. Jos olisi fiksu, tsemppaisin vielä yhden kirppisviikon tähän väliin, jotta saan kaiken uuden mahtumaan kaappeihin palattuamme - kyllä, aion lähteä lähes tyhjän matkalaukun kanssa matkaan!

Ja toki sitä ehtii parissa viikossa tehdä paljon muutakin kuin notkua shopping malleilla, ja olemme itse asiassa koko perhe innoissaan kaikista niistä mahdollisuuksista, joita Miami Beach, Fort Lauderdale ja Orlando matkailijalle tarjoavat. Ihan tarkkaa matkaohjelmaa meillä ei kuitenkaan vielä ole, joten ottaisin oikein mielelläni vinkkejä vastaan, jos joku olisi sattunut reissaamaan siellä aiemmin?

Nyt jaksaa taas kestää tätä pimeyttäkin vähän paremmin, kun on jotakin, mitä odottaa - ja ehkä aloittamani D-vitamiinin ja raudan hevoskuurikin auttavat kohta, sillä olen kyllä ollut poikkeuksellisen väsynyt jo reilun viikon ajan. En taida olla ihan ainoa? Töissä ainakin moni on valitellut samaa olotilaa...

Ja vaikka simahdin töiden (ja pikaisen Stocka-pysähdyksen) jälkeen sohvalle, olen taas ihan valmista kauraa. Tämä päivä olkoon tässä, hyvää yötä!

Vinkki karkeakarvaisten koirien omistajille

Kuva on viime joulukuulta,
kuten miehen valitsemista joulutyynyistä huomaa...

Meidän parsonrussellinterrierimme on karvapeitteeltään laatua "broken". Käytännössä se tarkoittaa sitä, että meitä huijattiin pahemman kerran: koira pitää nyppiä säännöllisesti (ei mitään halpaa lystiä, koska on käsityötä!), mutta siitä lähtee silti karvaa ihan koko ajan. Koiran vanhemmista ainakin toinen oli muistaakseni oikeasti karkeakarvainen, eli sen karva lähti vain nypittäessä eikä pitkin huushollin lattioita... Siinä pennun ostohetkellä tämä ei tuntunut maailman isoimmalta asialta - eipä tietenkään, kun sellainen suloinen pieni nappisilmä oli jo hurmannut meidät omakseen heti ensinäkemältä :-)

Satuin tuskastelemaan tuota karvanlähtöriesaa ääneen toisen samanrotuisen koiranomistajan kuullen, ja hän vinkkasi niin oivasta "harjasta", että halusin ehdottomasti jakaa vinkin myös eteenpäin. Kyseessä on hevostenhoitoon tarkoitettu harjauskivi, joka toimii vallan mainiosti myös pienemmille nelijalkaisille.

Ostin omani  maanantaina, ja olen aivan myyty. Eihän se nyt kaikkia irtokarvoja saa katoamaan, mutta ero on kyllä ihan silminnähtävä: etenkin koiran säkä on sellainen kohta, johon karvoja kasaantuu paksummaksi paakuksi, ja sen sain ohenemaan harjakivellä tosi hienosti. Koirakin tuntuu olevan tyytyväinen, sillä mielestäni se on hieronut selkäänsä [mattoihin] paljon aikaisempaa vähemmän.

Edelleenkin koira täytyy viedä nypittäväksi, sillä esim. kulmat, parta ja sääret ovat sellaisia kohtia, joita ei voi hinkata minkäänlaisella harjalla, enkä osaa itse nyppiä niitä tarpeeksi hyvin. Mutta se on ihan ok - jos saisin meidän lattialle päätyvistä valkoisista, karkeista ja kaikkiin vaatteisiin imetytyvistä karvoista edes 20% vähennettyä, olisin enemmän kuin tyytyväinen.

Tällaista niksi-Pirkkaa tällä kertaa, toivottavasti vinkistä oli jollekin apua! Me lähdemme nyt isänpäiväsusheille (ilman koiraa), nam!

Päivän asu ja kasa lahjoja

Vielä viimeinen asukuva näin lauantain kunniaksi. M&S:n neule tuli selvästi tarpeeseen, kuten peräti kaksi käyttökertaa (!) saman viikon aikana jo todistaa.

neule Marks & Spencer

hame Lindex

nilkkurit Clarks

Tämä viikonloppu on ylellisen ohjelmaton - hassua, miten omasta ajasta onkin tullut sitä suurinta luksusta, kun tuntuu siltä, että kaikkea muuta (vähän kärjistän) on tarjolla rajattomasti paitsi juuri sitä. Sitten voi tietysti miettiä, onko siinä mitään järkeä, että tekee hulluna töitä voidakseen maksaa järkkykalliin lomamatkan viiden tähden hotellissa (kun vähempi ei mukamas enää millään kelpaa), minkä jälkeen painaa taas duunia vain sitä seuraavaa reissua odottaen?!

No, onneksi elämä ei onneksi ole sentään ihan noin yksioikoisen putkitettua, onhan arjessakin paljon hienoja hetkiä - ja ne ovat usein jopa muistettavampia ja sykähdyttävämpiä kuin ne juhlapäivät ja kaukomatkat!

Siitä saankin hyvä aasinsillaan siihen, että vietin aamupäivällä harvinaislaatuista laatuaikaa poikani kanssa kaupungilla; lähdimme sekä ostamaan miehelle lahjoja (huomenna on isänpäivän lisäksi hänen syntymäpäivänsä) että uutta pipoa pojan kaverille (koira siis söi hänen uuden piponsa viime viikolla, aarrgghhh!) ja vielä synttärilahjoja parille muullekin lapsen frendille.

Ensin ajoimme Laruun, missä oli Henri Lloydin ystävämyynti. Saldona miehelle sukkapaketti (poika itse valitsi) sekä chambray-paita, joka sopii kivasti siihen ohueen neuleeseen, minkä anoppi osti minun vinkistäni - hyvin koordinoitu lahjakokonaisuus ;-)
(Käsittääkseni mies ei käy lukemassa blogiani, joten toivotaan ettei hän tee sitä juuri tänään ekaa kertaa!)

Kaverilahjatkin löytyivät Stockalta: molemmat tytöt olivat toivoneet erilaisia suihkugeelejä, ja niitä sitten nuuhkuteltiin pitkään ja hartaasti ennen kuin saimme valittua sopivat - aika tarkkaa hommaa, muuten! Lisäksi tilasin viikko sitten vielä yhden Victoria's Secretin vartalotuoksun täältä, oli ihan kohtuuhintainen valikoima ja nopea toimitus, suosittelen!

Oli niin kaunis aamu, että olin ihan täysillä lähdössä lenkille, mutta niin vain se päivänvalon hetki meni jo, ja hämärä on kohta yllämme. Eihän se tietysti juoksemista mitenkään estä, mutta vähän meni fiilikset. No, tähän aikaan vuodesta täytyisi varmaan olla vain kiitollinen siitä, ettei joudu räntäsateen tai myrskytuulen uhriksi, kaikki on niin suhteellista...

Kiiretöntä ja hienoa viikonloppua teille kaikille, toivottavasti te saitte osanne päivänvalosta - ja hyvää isänpäivää jo etukäteen sitä juhlistaviin perheisiin!

Päivän asu

Nyt on hyvä tunnustaa, että sekä edellinen että tämä asukuva tuli otettua jo sunnuntaina - mutta hei, katsokaa mikä valo! Ja lisäbonuksena se, että olin jo fundeerannut hyviä asuja etukäteen viikon varrelle, ja näin ollen pukeutuminen sujui aamuisin huomattavasti tavallista nopeammin - ehkä tässä onkin ratkaisu useampaankin arjen ongelmaani :-)

Pieniä arkisia haasteita tässä onkin tullut eteen useampikin tämän viikon aikana:
- kukaan ei muistanut järkätä poikamme kaverisynttäreitä ja niinpä ne ovat vasta kuukauden päästä; Megazone on näköjään suosittu myös pikkujouluja viettävien keskuudessa
- koiramme söi lapsen kaverin pipon mäsäksi, ja nyt pitäisi ehtiä tehtaanmyymälään ostamaan samanlainen tilalle - olisi pitänyt tajuta tarjota riihikuvaa sen tilalle, mutta lupaus mikä lupaus
- kylppärissä on joku megalomaaninen viemäriohjelma ja koko tila haisee niin pahalle, ettei sitä voi käyttää ollenkaan; kukaan ei ehdi soittamaan virka-ajan puitteissa huoltoyhtiötä paikalle - saati sitten olemaan itse kotona vastaanottamassa heitä (eivät suostu koskemaan korvausvaateiden pelossa poreammeeseen, joka pitäisi siirtää ensin tieltä pois, jotta viemäriin päästään käsiksi)
- kukaan ei ole löytänyt/ päässyt yhteisymmäryykseen perheen joulumatkasta, joten kohta jää oikeasti se mustapekka käteen ja istumme täällä kaamoksen keskellä ja valelemme kinkkua läpi pitkän jouluyön (oma kauhuskenarioni, tiedän että mussa on joku vialla)
- menin kampaajalle päivää liian aikaisin; sen lisäksi, että se sekoitti kahden päivän aikataulut aika iloisesti, en saanutkaan illan edustustilaisuuteen tuoretta väriä ja skarppia leikkausta, vaan joudun taiteilemaan omin käsin jonkun onnettoman väkerryksen ja näytän ihan juntilta

Varmaan olisi pari muutakin kohtaa vielä, mutta onneksi olen jo ehtinyt unohtamaan ne tässä tohinassa :-)

Brassailin muuten töissä juuri omilla pikkunikseilläni, joilla olen sujuvoittanut sukkahuollon osuutta perheemme pyykkirumbassa merkittävästi - voin kirjoitella niistä joku toinen kerta, nyt joudun jättämään teidät suuren odotuksen ja jännityksen valtaan!

Ken maalaa piruja seinille, löytänee ne myös edestään

neule Marks & Spencer │hame Part Two │kengät Billi Bi │laukku Rebecca Minkoff

Kirjoitin esiintymistä koskevassa postauksessani siitä, että prese pitäisi aina osata niin hyvin, että sen pystyisi vetämään läpi vaikka tekniikka pettäisi kokonaan. Tänään ei käynyt ihan niin huonosti, mutta kyllä vähän kylmäsi, kun tajusin, etten saakaan auditoriossa Powerpointin Presenter View -moodia toimimaan, vaikka olin harjoitellut nimenomaan sen avulla aikaisemmin päivällä! Presenter View tarkoittaa sitä, että isolla esitysruudulla näkyy esitysmateriaali, mutta omalla läppärin ruudulla sen lisäksi seuraavatkin slidet ja ne elintärkeät muistiinpanot. On muuten ihan kätsä, koska sen avulla ei tarvitse koko ajan vilkuilla olkansa yli muistellessaan, mitä kullakin slidella on ja siirtymät tuppaavat olemaan sujuvia, kun näkee aina sen seuraavankin sliden jo valmiiksi ja osaa pitää tauon oikeassa paikassa:

No mutta anyways, siinä sitten yritin vimmatusti soittaa IT-tukeen viisi minuuttia ennen H-hetkeä, eikä sieltä tietenkään siinä ajassa mitään apua saanut. Tunnustin yleisölle heti alkuun, että joutuisin vetämään presen ilman valmisteltuja muistiinpanoja (yritin kerätä säälipisteitä, mutta todennäköisesesti vaikutin vain ammattitaidottomalta ja huonosti valmistautuneelta...) ja ehdotin, että he voisivat vielä heittää joukkoon irtosanoja, jotka minun pitäisi improvisaation hengessä sisällyttää puheeseeni Vino Show'n henkeen :-) Onneksi yleisö oli ihan kilttiä ja läsnäolevan oloista, ja kaikki meni ihan hyvin. Unohdin matkan varrella muutaman olennaisenkin asian, mutta kuulijathan eivät niitä osanneet kaivata, joten "virhe" oli vain omassa päässäni.

Oli silti poikkeuksellisen kiva fiilis, kun joku kehui kahvijonossa (en tunnusta juoneeni viiniä!) esitystä mielenkiintoiseksi ja hyväksi, huh! Ja ensi kerralla teen ihan varuiksi puhujakortit, ottakaa tekin opiksi taas minun virheistäni!

Asuvalinta ei onneksi ollut minkään sortin moka, vaan mielestäni oikein kiva ja mukava, ja toivottavasti sopivan tyylikäskin. Neule on juuri tuohon käyttötarkoitukseen (l. sopivan lyhyt hameen kanssa) hankittu, ja nahkahame taas niin vanha ja pieni, etten saa enää vetskaria kunnolla ihan ylös asti kiinni - mutta sepäs pitääkin vatsanseudun sopivan napakkana, eikä tule syötyä liikaa ;-)

Eipä siihen ylensyömiseen olisi täällä kotona mahdollisuuttakaan, kun kaapit huutavat taas tyhjyyttään. Lapsi sai viimeisen eineskeiton, jotta jaksoi lähteä futistreeneihin ja minä paistoin itselleni kananmunan leivän päälle iltapalaksi; onneksi karkkikorista löytyi avaamaton merkkaripussi: niiden avulla jaksan nukkua yön yli ja toivon hartaasti, että joku kävisi huomenna kaupassa. Hyvää yötä!

Hauskaa haipakkaa

Tämä viikon tahti on vain kiihtynyt loppua kohden: on ollut seminaaria, varsin reipashenkinen työdinner, alamme palkinto-/palkitsemistilaisuus, kavereiden Halloween-juhlat ja tänään vielä lapsen sukulaissynttärit. Synttäreiden valmistelu on onneksi hyvällä tolalla, sillä olen jo keittänyt 1,5 kg perunoita, joten nyt on kahvinjuonnin lomassa hyvä hetki pitää ensimmäinen tauko ja kirjoittaa nopea blogipostaus :-)

Asukuva on eiliseltä; palkintogaalat ovat yleensä ilta-aikaan, jolloin on helppo pukeutua pikkumustaan. Iltapäivän tilaisuus oli kuitenkin kinkkisempi juttu, koska porukka tuli suoraan töistä - kuten minäkin. Olin kuitenkin jo saanut etukäteen vihiä siitä, että pääsisin lavalle noutamaan pystiä, joten farkut ja svetari eivät tuntuneet ihan oikealta valinnalta. Onneksi kaapista löytyi tämä viime vuoden Marc Jacobsin mekko (peräti kaksi kertaa käytetty), joka oli juuri sopiva yhdistelmä tyyliä ja mukavuutta.

Tämän päivän asua en ole vielä ehtinyt pohtimaan, sillä tässä on ihan pari pikkuaskaretta hoidettavana vielä ennen kuin vieraat saapuvat - ja äitini voi pimputtaa ovikelloa jo hetkenä minä hyvänsä, sillä vaikka ohjeistin (taas...)  häntä tulemaan ihan samaan aikaan muiden kanssa, ei hän ole vielä kertaakaan malttanut odottaa niin pitkään, vaan saapuu yleensä ennen puoltapäivää omien leipomustensa kanssa. Siinä sitten hoituu koiran ulkoilutus, perheen lounas ja viime hetken siivouksetkin äidin tehokkaalla avustuksella, joten en todellakaan valita :-)

Aurinko paistaa tänään todella kauniisti ainakin täällä etelässä ja toivottavasti ihan koko Suomessa; viettäkää tekin hieno lauantai siellä tykönänne!