Asu juhlava.

Olin erittäin ilahtunut saadessani kutsun itsenäisyyspäiväkokkareille - etenkin, kun kutsussa pyydettiin juhlavaa pukeutumista! Arvasin, että näihin kemuihin kannattaa vähän panostaa ja onneksi mulla oli tämä Jaegerin pitsimekko kaapissa valmiina juuri tällaista tilaisuutta odottamassa. Kaikki vieraat olivatkin noudattaneet pukukoodia suorastaan esimerkillisesti, ja tuntui kyllä itsenäisyypäivän arvoiselta illalta, kun miehillä oli joko smokit tai tummat puvut, ja naisilla tosi tyylikkäitä mekkoja tai juhlahousuja. Kauniilla tytöillä oli upeita mekkoja ja juhlakenkiä, ja komeilla pojilla kauluspaidat, pikkutakit, geelatut tukat ja mirrit kaulassa.  Ihanaa!

Lähtiessä kävin vain kuten aina, ja tuli ihan kamala kiire enkä sitten millään ehtinyt nappaamaan kuvia, mikä tietysti harmitti, sillä olen ollut muutenkin laiska postaamaan asukuvia ja mielelläänhän sitä jakaisi näitä juhlavampiakin valintoja niiden iänikuisten neule&farkut-asujen lisäksi. Niinpä sitten yhden jälkeen kotiin päästyäni (mieheni on reissussa ja lapsi oli yökylässä, joten olin ihan vapaana agenttina bilettämässä :-D) kiskoin vielä korkkarit jalkaan, sytytin kaikki mahdolliset valot ja yritin etsiä mahdollisimman hyvin valaistua kohtaa - joka siis löytyi juuri tuon oven edestä, siksi ruma tausta.

No, kaikkihan näyttää sujuneen oikein hyvin, paitsi että kun kuvaa katsoo vähän tarkemmin, näyttää mielestäni aika lailla siltä, että mulla olisi kengät väärissä jaloissa :-) Sen verran monta samppanjalasillista tuli nautittua, etten yhtään ihmettele tätä lopputulosta - onneksi siellä kylässä oli sentään mekkokin oikeinpäin päällä!

Että niin hauska ilta, ja ihan täysin tämän hentoisen päänsäryn arvoista. Aamupäivä on mennyt hissukseen töitä tehdessä ja muutamia lahjoja paketoidessa; poika tuli yökylästä vasta puolenpäivän jälkeen kotiin, joten ei tarvinnut esittää yhtään reippaampaa kuin mitä oikeasti olikaan. Nyt on jo huutava nälkä, joten elämä alkaa selvästi voittamaan. Täten toivottelen kaikille mahtavaa itsenäisyyspäivää - olkaamme ylpeitä itsenäisesti ja urheasta Suomesta! Eläköön! Eläköön! Eläköön!

Helsinki Fashion Weekend (vol II) or Feet On Fire

Eilen oli Fashion Weekendin kolmas ja viimeinen päivä, joka oli itseoikeutetusti Glorian. Lehden linjahan on tässä viime vuosina vähän vaihdellut ja hakenut linjaansa, mutta olen edelleen sitä mieltä, että Gloria on nimenomaan muodin ja muotikuvien saralla aivan kiistaton ykkönen - niinpä odotukset muotinäytöksen sisällön suhteen olivat myös erittäin kovat. Fiilis olikin heti alkuillasta korkealla; punaista mattoa pitkin pääsee aika harvoin astelemaan yhtään mihinkään, saati muotinäytökseen!

Ja miten ihanaa olikaan olla juhlissa, joissa kaikki olivat oikeasti satsanneet niin vaatteisiin kuin meikkeihin ja kampauksiinkin! Yhtään lättänäloafereita tai hellemekkoa en nähnyt, ja miehetkin olivat edukseen tummissa puvuissaan - silmäniloa kaikille, siis :-)

Tässä nyt valtava kuvapläjäys itse näytöksestä; näissä kuvissa ei valitettavasti näy mikä brändi kulloinkin on kyseessä, enkä muista ihan kaikkia ulkoa... Jos joku oli paikan päällä ja muistaa paremmin, saa käydä kommentoimassa.

Marja Kurki

Marja Kurki

Falke - tämä osuus sai muuten näytöksen ensimmäiset spontaanit aplodit

Teemu Muurimäki - ja mallina Suvi Koponen

Printtihousuja nähdään vielä tänäkin syksynä.

Lisää nahkahousuja!

Muistaakseni tämä oli Samujin.

Ted Bakerin nostalgisromanttista tyyliä

Tara Jarmon as worn by Kirsi Pyrhönen

Näitä värikkäitä asuja asteli sisään Stockmannin vuorolla...

Ja kaikki asut päätyivät yhteen muodostamaan sateenkaaren, joka oli ihan harkittu viesti. Tykkäsin!

L'Oréalin vuoro

Turo Tailor tekee nykyään naistenkin pukuja, tässä pari

Armani Collezioni

Tämä Armanin takki oli aivan ihana;
en tiedä, uskallanko käydä Stockalla tsekkaamassa hintaa...

Kirsi Pyrhönen Boutique Kaarina K:n rokkihenkisissä vermeissä

Nina'sin mallistoa

Max Maran kledjut ja Tillanderin ketjut

Näytöksen käsiohjelmaan ei oltu merkitty tätä viimeistä numeroa: Louis Vuittonin vaatteet jäivät kyllä vähän varjoon, kun Suvi Koponen asteli lavalle miehensä Tyler Riggsin kanssa. Kamerani jumitti tietysti juuri sen hempeän suukon kohdalla (aawww!) ja sain vain tämän paniikkikuvan. Kuuluikohan se kiroiluni tv-kameralle asti?!

Näihin aplodeihin Gloria High Fashion Show päättyi; nyt sain tilaamaani suuren maailman meininkiä ihan todella! Show esitetään siis telkkarissa (muistaakseni Nelosella) myöhemmin syksyllä, kannattaa katsoa!

Jakku Jaeger, hame Max Mara, kengät Miu Miu

Tässä vielä meitsin asu; en tietenkään lähtökiireissäni muistanut ottaa kotioloissa parempaa kuvaa, mutta  näkeehän tästäkin ainakin ääriviivat :-) Max Maran hame (osuvasti Milanosta) oli nyt ekaa kertaa päällä, ja olen varma, että siitä tulee kestosuosikki, jonka käytän "ihan loppuun" - mitä se nyt ikinä meikäläisen kertakäyttökulttuurriin suhteutettuna tarkoittakaan...

Miu Miun korkkarit taas olivat suorastaan tuskainen valinta: on oikeasti aivan älyttömän ironista, että juuri kaikkein kalleimmat kenkäni ovat niin huonot jalassa! Kahden tunnin jälkeen päkiöitä poltteli jo kamalasti ja jouduimme loppujen lopuksi lähtemään bileistä kotiin ihan vain siksi, etten enää pystynyt seisomaan paikoillani ja kävelin vain hoiperrellen. En siis ollut juonut kaksin käsin ilmaista Mötikkää, jos joku olisi epäillyt sellaista! Mieli olisi tietysti tehnyt, mutta kun olin autolla... Miten silloin taannoin eka ilta noissa kengissä meni vielä hyvin? Ehkä olin vain niin euforiassa, että se turrutti kivun.

Tapasin juhlissa tosi paljon tuttuja, sekä nykyisiä että ihmisiä vuosien takaa - välillä joutui vähän hakemaan nimeä tai asiayhteyttä, kun joku tutun näköinen tyyppi tuli esittäytymään, enkä millään osannut yhdistää, mistä me oikein tunnemme. Ei tietenkään johdu iästä vaan siitä, että olen yksinkertaisesti tavannut niin paljon ihmisiä tässä vuosien varrella!

Näiden tapaamisten lisäksi olin erittäin otettu kun kollegani A (moi!) kertoi seuraavansa blogiani ja kehuikin vielä ihanin sanoin kirjoituksiani - minä kun olin ajatellut, että te lukijat olette täällä vain taiteellisten kuvieni takia :-) Samanlaisesta narsistisesta ajattelutavasta kertoi kyllä hänen kommenttinsa, kun kyselin miten hän olin alunperin osannut yhdistää työminäni ja blogini: "No mä ajattelin, että teksti oli sen verran fiksua, että pakkohan mun on jostakin tuntea noin fiksu tyyppi!". Hahaa, I like the way you think!

Tämä kuitenkin todisti myös sen, että teitä fiksuja tuttuja on siellä ruudun takana varmaan enemmänkin, joten avautukaa vain rohkeasti ja antakaa ystävällisesti yhtä ylistävää palautetta! (Kritiikkiä en kestä siis ollenkaan, sen voitte pitää kohteliaasti ihan itsellänne.)

Kohtaamisista on vielä pakko mainita se, että vihdoinkin tapasin myös Tyylialkemistin Katrin. Polkumme ovat sivunneet toisiaan jo pari kertaa aiemminkin, mutta syystä ja toisesta en ole päässyt moikkaamaan - Katrihan ei nyt tietenkään voisi minua tunnistakaan, koska asukuvani ovat aina päättömiä :-) Mutta nyt siis satuimme samalle riville lähes vierekkäin; Katrin kamera oli muuten paljon parempi kuin omani, joten käykää sieltä tsekkaamassa korkeatasoisempaa kuvamatskua!

Lopetan nyt tämän postauksen samaan teemaan, jota Facebook on tänään täynnä: syyskuu ja syksyn sateet... Heippa teille ja hyvästit kesälle!

Aletilaus Jaegerilta ja viikonlopun veneilyjä

Tilasin juuri Jaegerin alesta kaksi vaatekappaletta, joista toista tulen käyttämään varmaan aika paljonkin ja toista vain erittäin harvakseltaan:

Mallilla on myös aivan
mielettömän upeat hiukset,
mutta mun pisamaiseen kuontaloon
iso NO-NO :-( 

Tämä on se jakku, jonka jo kerran tilasin, mutta joka oli liian suuri. Nyt se tulee S-kokoisena, ja pidän sormet ristissä, että se olisi oikean kokoinen, koska se on edelleen mielestäni erittäin viehättävä! Tälle povaan siis aktiivista käyttöä viileinä kesäiltoina takin ominaisuudessa ja syksyllä toimistokäytössä hameen (upea tuo kuvan yhdistelmä, vai mitä?!) tai farkkujen kaverina.

Tämä mekko taas on ihan uusi löytö, mutta mielestäni niin äärettömän elegantti, että sille tulee varmasti käyttöä - ja malli on (nyt vallitsevasta pitsibuumista huolimatta) niin ajaton, etten varmaan vielä parin vuoden päästä tunne olevani ihan passée, jos puen sen päälleni.

Toivotaan, että koko natsaa, sillä tuon pitäisi istua kuin hansikas, ei yhtään liian tiukasti, muttei siinä kyllä saisi olla yhtään ylimääräistäkään...

Ja taas on uusi paketti, jota odottaa sen vielä matkalla olevan Cosin tilauksen lisäksi. Jaeger toimittaa DHL:n kautta, joten ei tarvitse suunnitella uutta Matkahuolto-pysähdystä ensi viikon kalenteriin :-)

**
Sitten siihen veneilyhommaan, johon olemme hakeneet viikonlopun aikana tuntumaa niin auringonpaisteessa kuin rankkasateessakin. Ihan raakileita emme merillä ole, sillä meillähän on saari, jossa vietämme joka kesä aikaa ja suhailemme saaristoa ees' taas; lisäksi mieheni on käynyt laivaston. Paljon on silti vielä opittavaa, ja etenkin siitä, miten noinkin isoa venettä käsitellään; suoraan ajaminen merkittyä väylää pitkin on se helppo osuus, mutta sitten se pitäisi osata myös taiteilla erilaisiin pieniin laituripaikkoihin etu- ja takaperin, mikä ei sitten olekaan ihan niin helppo rasti. Koska mies on ratin/ruorin takana, minä hoidan köysipuolen - ja huomasin heti tänään, että ykköshankintani ei suinkaan ole se ankkurikuvioinen t-paita (à la Malene Birger), vaan veneilyhanskat, joilla saan nailonköydestäkin kunnon otteen polttamatta kämmeniäni puhki.

Ja vaikka merimerkit ovat jo tuttu juttu, ei varmaan olisi pahitteeksi käydä jonkinlaista saaristo- tai rannikkolaivurikurssia (mitä eroa niillä muuten on?!), jottei jäisi mitään isoja aukkoja oppeihin. Taidan joutua talvella koulun penkille!

Hauskaa hommaa se veneily kuitenkin on, ja törmäsimme jopa tuttuihin heti ekassa pysähdyspaikassa, mikä oli mukava sattuma. Poikakin tuntuu olevan - toistaiseksi - varsin innostunut, ja auttoi hienosti rantautumisessa ja lähdöissä. Veneessä on onneksi makuupaikka kaverillekin, joten hän voi kutsua lyhyemmille reissuille kaveriseuraa mukaan. Toivotaan, että innostus kestää mahdollisimman pitkään - ja täytyy yrittää keksiä kaikkea pientä kivaa erityisesti satamiin (hyviä vinkkejä otetaan vastaan!); nyt on jo ainakin sovittu, että tennismailat pakataan mukaan, jotta isä ja poika pääsevät treenaamaan kesälläkin.

Tämä kovin aktiivinen viikonloppu huipentui tunti sitten päättyneeseen Lana del Reyn konserttiin. Lana oli kyllä ihana ja eteerisen kaunis, mutta musiikki ei jättänyt lähtemätöntä vaikutusta (myönnän kyllä, etten tiennyt etukäteen kuin muutaman kappaleen, joten se vaikutti varmasti asiaan).  Eturivin teiniyleisö lopettaisi välittömästi blogini seuraamisen tai harkitsisi autoni kivittämistä, jos näkisi tuon edellisen lauseen, sillä tosifanien hysteria oli jotakin aivan uskomatona - en ole varmaan koskaan kuullut vastavaa kirkumista (ja ei, en ollut Justin Bieberin konsertissa, joten en pysty vertaamaan) joka kerta kun Lana astui askeleen kohti katsomoa tai vilkutti faneilleen. Ja ymmärrän hyvin, miksi sekä H&M että Mulberry ovat halunneet tehdä yhteistyötä Lanan kanssa, sillä hän oli kaupallisesti varsin täydellisen oloinen paketti. Ja ihan herttaisen oloinen ;-)

Nyt täytyy nopsaan laittautua unten maille, sillä tiedän jo nyt, että aamulla V Ä S Y T T Ä Ä... Hyvää yötä ja mukavaa uutta viikkoa teille!

Virallisen päivän asu

Ei varmaankaan ole jäänyt epäselväksi, että olen alalla ja firmassa, jossa voi pukeutua lähes juuri niin vapaasti kuin haluaa; narutopit ja varvastossut jäävät omien henkilökohtaisten tyylirajojeni ulkopuolelle,   enkä muistaakseni ole käynyt shortseissakaan töissä (ehkä saatoin lomalla käydä hyväksymässä laskuja konttorilla jopa niissä).

Mekko Jaeger
kengät Rizzo

Aina joskus on toisaalta sitten niitä päiviä, jolloin pitää ja haluaakin pukeutua arvokkaammin; joko ulkomaisia tai muuten arvokkaita vieraita kunnioittaakseen, tai esiintyessään suuremman ja vieraamman yleisön edesssä tai kun tietää tapaavansa konsernin ylempää johtoa. Appearance is everything :-)

Tässä nyt yksi asu sieltä virallisemmasta päästä - hyvä mekko toimii aina! Eikä sitä aina tietenkään edes tarvitse mitään erityistä syytä pukeutua mekkoon tai vaikka bleiseriin, joskus vain on enemmän tälläytymisolo ja silloin on kiva, että kaapista löytyy siihenkin sopivia vaatteita.

Juuri nyt on tällinki aika kaukana, sillä iltapäivän ohjelmaan kuuluu koiran ulkoilutuksen lisäksi pyykki- ja silityshommia - mun inhokkeja. Koiraosiotakin yritän juuri ulkoistaa lapselle, mutta jostakin syystä kiristykseni ja uhkailuni maanitteluni ei nyt tunnu tehoavan. Missä on auktoriteettini, kyselee laiskanpulskea äiti sohvan uumenista?!

Päivän juoksulenkki on sentään hoidettu, sillä rankkasateen pelossa säntäsin lenkille jo ennen aamiaista. Tuli taas todistettua, että tyhjällä vatsalla juokseminen ei ole mun juttuni, niin raskaalta askeltaminen tuntui - toki kotiin päästyä oli sitten jo ihan voittajafiilis, sillä moinen suoritus on jo aikalailla oman tahdonvoimani äärirajoilla. Ja nyt muistan uhonneeni suunnitelleeni ääneen aamuisia juokselenkkejä koiran kanssa heti kun kelit paranevat, "kun pitää se joka tapauksessa aamulla pissittää". Hahaha, ikään kuin niillä kahdella asialla olisi mitään tekemistä toistensa kanssa; raahustan aamulla koiran kanssa vielä puoliunessa hyvän matkaa, kunnes alan pikkuhiljaa heräilemään ja tajuamaan, missä olen ja mihin menossa. Viimeistään aina silloin pitää skarpata, kun tulee joku tuttu vastaan :-) Totuus on siis aika kaukana siitä haavekuvasta, jossa energinen koiranomistaja poukkoaa sängystä suoraan juoksukenkiinsä ja lähtee kevyesti hymyillen sprinttaamaan yhtä iloisen koiransa kanssa reippaalle kolmen vartin pikkupyrähdykselle...

Ehkä näin sunnuntain kunniaksi voisin kuitenkin ottaa ensin pikkupäikkärit ja ryhtyä sitten vasta hommiin - nythän on Ison Kirjan mukaan lepopäivä! Joo, hyvä idea :-)

Pettymysten tiellä

Onneksi ei nyt kuitenkaan ole kysymys mistään sen vakavammasta kuin tästä Jaegerin ihanasta jakusta, joka on liian suuri ja jonka joudun siis harmikseni palauttamaan :-( 

Voi hitsin hitsit, pitäisi varmaan iloita, kun M-koko on kerrankin liian suuri, mutta ei pysty. Jakku on nimittäin tosi kivaa matskua (tuo tweed-osa on jotenkin jännästi laminoitu, mitä ei kuvassa näe) ja oikein laadukkaan oloinen. En kuitenkaan jaksa alkaa säätämään Jaegerin jähmeän asiakaspalvelun kanssa uutta alennusta vongatakseni, vaan jään "rauhassa" odottelemaan seuraava kampanjaa - heillä kun noita -25% lähtöjä on aika usein.

Kaikki hehkuttavat pääsiäistä, mutta minulta se on mennyt jotenkin vähän ohi - ja tuli tänään aika lailla puskista! Meiltä ei siis löydy pääsiäiskoristeita tai -somistuksia, ei sitten ensimmäistäkään. Tämä taitaa olla hektisen työn syytä, sillä musta tuntuu aika usein samalta: niin juhannus kuin joulukin pääsevät aina yllättämään ihan varkain, vaikka kaikilla muilla on ollut aikaa tehdä vaikka mitä valmisteluja jo hyvissä ajoin.... Sitten yritämme viime tingassa räpeltää kasaan jotakin asiaankuuluvaa, jotta lapsiraasumme saisi edes jonkinlaisia kivoja lapsuusmuistoja.

No, onneksi kävin sentään eilen ruokakaupassa, joten nälkään emme kuole :-) Joskus on nimittäin käynyt niinkin, että olemme aloitelleet pitkiä pyhiä käytännössä ilman ruokaa... Lähdemme myös pariksi päiväksi sukuloimaan, joten on meillä vähän ohjelmaakin tiedossa.

Meitsi hengailee täällä virtuaalimaailmassa kuitenkin vielä pari päivää, joten onpahan aikaa käydä lukemassa teidän blogejanne, pelata Scrabblea, päivittää maanisesti Facebookia ja pelata Pocket Frogsia. (Yritän olla shoppailematta)

Aurinkoista pääsisäistä ja rentouttavaa minilomaa teille kaikille!

Vielä yksi myöhäisillan dilemma

Haluisin kovasti tilata tämän Jaegerin mekon - jokin siinä kiehtoo - mutten millään keksi, miten sen asustaisin. Enkä edes käytä hihattomia mekkoja, eli jotain hihallista pitäisi saada alle, ei kuitenkaan paitapuseroa. Mission impossible?!

Pari viime hetken alevinkkiä vielä:

Asos tarjoaa osasta takkeja ja muita talvikamppeita -50%. Aleen voi rekisteröityä Facebookissa, ja se alkaa tänään klo 19 Suomen aikaa - faneille. Muut pulliaiset pääsevät aleen käsiksi huomenna.

Jaegerilla on ilmainen kansainvälinen toimitus juuri nyt, samoin siellä on mid-season Sale käynnissä. Itse en löytänyt oikein mitään mielenkiintoista, harmi! Lähtöhinnat ovat niin roisit, että pitää olla jotakin todella spessua, jotta raaskisi tilata sieltä...

Montaako mustaa mekkoa ihmisellä voi olla?

Näköjään aika monta!

Tein huvikseni pienen inventaarin, ja olin itsekin hieman järkyttynyt lopputuloksesta, vaikka toki tiesin että niitä löytyy kaapin pohjalta muutama. Tällaisen kavalkaadin sain esille:

...ja tästä puuttuu vielä ainakin yksi tosilemppari, DVF:n villakankainen hieman a-linjainen klassikko. No, se ansaitsee vaikka oman postauksen joskus myöhemmin, kunhan olen kaivanut sen naftaliinista talvea varten esille.

Mutta joo, aika monta LBDtä (Little Black Dress) on tullut hankittua, eikä ihme: shoppaillessa silmään ja käteen tarttuu aina ensimmäiseksi jotakin mustaa ja jollen tietoisesti muistuttaisi itseäni siitä, että muitakin värejä on olemassa, ei mulla mitään muuta olisikaan!

Yllä: Pablo | Max & Co. | Jaeger

Yllä: Designers Remix | Malene Birger | InWear | Jaeger

Yllä: Gerard Darel | DKNY | DKNY (tähän kuuluu vyö) | joku ranskalainen (tähänkin kuuluu vyö, jolloin yläosa näyttää itse asiassa erilliseltä topilta ja hameosa taas on aika kapea - jos tarpeeksi nostaa, on myös aika mini :-) )

Näettähän näissä selvät erot? Oma mies ei näe, eikä voi käsittää, miksi aina kannan kaupasta kotiin samanlaisia kolttuja - toisaalta veikkaan myös, ettei hän edes tajua, että niitä on näin monta erilaista ja hyvä niin! Eihän tässä muuten mitään ongelmaa olisi, mutta kun kaappitila alkaa uhkaavasti rajoittamaan mekkoharrastustani - tässä kun olivat tosiaan vasta täysmustat mekot ja mm. eri harmaan sävyjä löytyy toinen mokoma...

Mekon ylistyslaulua voisin runoilla tähän vaikka miten pitkään, mielestäni se on nimittäin työasuna aivan verraton (etenkin mustana): se sopii ihan joka tilanteeseen, siinä on mukava olla (kunhan helma ei ole niin mini, että tarvitsee pelätä vilauttelevansa liikaa), se on nopea pukea aamulla ilman loputonta "mikä tän yläosan kanssa nyt oikein sopisi" -tuskailua ja se on on helppo asustaa korulla tai huivilla aina eri näköiseksi ja päivän menoihin sopivaksi. Olisin pulassa ilman mekkojani!

P.S. Pahoittelen taas kuvien huono laatua, mustaa on näköjään maailman vaikein kuvata, vaikka onkin päivänvaloa ja periaatteessa ihan hyvä kamera...