23.12.2015

Korealaisilta lainattua kauneusoppia

Aasialaisilla on paljon mielenkiintoisia kauneudenhoidon innovaatioita: mustapäälaastarit, blotting-paperit ja BB-voiteet ainakin nyt näin ulkomuistista lueteltuna. Aikoinaan Koreassa opiskellut ystäväni kertoi ihastelleensa paikallisten erittäin perusteellisia ja monivaiheisia ihonpuhdistus- ja hoitorituaaleja - ja onhan heillä valtavan kaunis ja tasainen iho!

Luin hoitovesistä ekan kerran jo jonkin aikaa sitten, mutta nyt vasta tuli hankittua sellainen täältä Thaimaasta. Brändi ja sarja, eli Vichyn Idealia ovatkin tuttua tavaraa - jos olisi ollut enemmän aikaa, olisin varmaan etsinyt jonkin paikallisen tai siis ainakin aasialaisen hoitoveden, mutta koska oli pakko toimia nopeasti (taksikuski ja kärsimätön perhe hoputtivat lasin takana), oli tämä helppo valinta.


Miten hoitovettä sitten oikein käytetään? Jotkut suosittelevat sitä seerumin sijaan kevyempänä vaihtoehtona, mutta yleisempi suositus näyttäisi olevan se, että tämä on vielä uusi vaihe heti ihonpuhdistuksen jälkeen (kts. uudestaan ekan kappaleen "perusteelliset ja monivaiheiset ihonpuhdistus- ja hoitorituaalit").

Minulla on käytössä Idealia-sarjan seerumi, ja se on paksumpi ja paljon voidemaisempi kuin tämä tuote, joka on ennemminkin kuin todella juoksevaa geeliä - tai seerumia...mutta ei kuitenkaan tuntuisi oikealta levittää sitä vanulapulla iholle, vaan kaadan pienen määrän (viisisenttisen kolikon verran) kämmenelle, ja levitän siitä sormin kasvoille.

Elän täällä nyt tietysti aivan poikkeuksellisissa ilmasto-olosuhteissa, koska ilma on kosteaa ja kuumaa - ja koska tärkein ihotuotteeni on Vichyn 50 SPF aurinkovoide :-) Sen alle hoitovesi on kuitenkin sopinut tosi hyvin, ja samoin olen turvautunut siihen iltapäiväsuihkun jälkeen ennen happy hour- ja päivälliskuvioita. Muutoin en ole meikkeihin juurikaan koskenut; ripsenpidennyksistä on ollut suuri ilo ja nekin ovat kestäneet näissä olosuhteissa yllättävän hyvin (naamaan tullut pallo vesipoolon tuoksinassa taisi tosin kiskaista pari räpsyä siltä seisomalta...).

Hyvin minimillä siis mennään, ja hoitovesikin pääsee tositestiin vasta Suomessa, jolloin nähdään, lunastaako se paikkansa vakkarituotteena, vai jääkö joidenkin muiden tuotteiden kanssa peilikaappiin pölyttymään...

Kauneusreportterinne päättää kirjoituksensa tähän, over and out.

19.12.2015

Marimekkoa maailman toiselta puolen

Olen jo täysin laitostunut hotellielämään, ja päivät ovat ovat löytäneet omat rutiininsa: pitkä aamiainen, muutama tunti altaalla ja lounas rannalla tai hotellin allasbaarissa, pienet päikkärit ja yleistä löhöilyä, kuntosali ja/tai biljardimatsi, suihkun kautta drinksuille ja dinnerille, iltapötköttelyä (esim. Netflixin katselua, nettisurffailua, lukemista) ja lopuksi vähintään kymmenen tunnin yöunet. Pieniä muutoksia voi tietysti olla, esim. tänään teimme tunnin melontaretken keskellä kuuminta keskipäivää - ja nyt käsivarret ovat niin vetelät, että salisessio jää "pelkäksi" juoksumattourheiluksi (olen siitäkin aivan tajuttoman ylpeä!). Olen myös someillut ihan kyllästymiseen asti: nyt on tullut stalkattua exien elämät Facebookissa (ei mitään suurta kateutta tai edes mielenkiintoa herättävää) sekä kaikkien työkavereiden instat ja Twitterit ihan huolella :-) Shoppailemaankin ehdin, tietty! 

Konttorilla odottaa jo Mulberryn paketti (siitä lisää tammikuussa), ja tänään innostuin tilaamaan Marimekon alesta peräti kaksi mekkoa. Oho! Marimekko on syksyn malliston myötä noussut taas shortlistalleni; uusi pääsuunnittelija Anna Teurnell on tuonut mallistoon juuri sopivasti [Cosilta tuttua] modernia ja suoraviivaista tyyliä, ja etenkin mekoissa oli monta mallia, joita olen ihastellut koko syksyn. Osa ennakkosuosikeista oli myyty heti loppuun, mutta nämä kaksi onnistuin nappaamaan alesta itselleni: vasemmalla Saffi ja oikealla Kio. Kio olisi ollut tarjolla myös hienona pinkkinä, ja se jäi vähän mietityttämään: olisiko vahva statement-vaate ollut parempi valinta kuin perusmusta?!


Toivon myös, ettei 38-koko ole sieltä naftimmasta päästä, sillä silloin Saffi kiristää rinnuksista ja Kio vatsan kohdalta...mutta liian isojakaan nuo eivät voi olla, etten näytä siltä kuin olisin piiloutunut Marimekon säkkiin [ironiaa].

Täälläkin aion shoppailla, sillä hakusessa on ainakin varvastossut ja pari rantatunikaa - joiden yhteenlaskettu arvo lienee saman verran kuin Marimekko-tilauksen postikulut... Lisäksi pitäisi äkkiä löytää jostakin Yatzy-noppapeli, jota olemme kaipailleet happyhour-drinksujen kyytipojaksi: pari mojitoa ei ollenkaan vähennä pelikuntoa, joten laji on armollinen kaikkia osallistujia kohtaan :-)

Nyt riennän salille, poika odottelee jo kärsimättömänä jalka oven välissä... Hyvää viikonloppua teille kaikille!





16.12.2015

Lämpimät terveiset

Terkkuja täältä Thaimaan auringon alta! Lensimme viime yön yli tänne, ja olemme nyt juuri aikaerosta vähän sekaisin koko porukka... Pitäisi valvoa vielä hetki, mutta kun väsyttää ni-in älyttömästi, että tämänkin yksinkertaisen tekstin kirjoittaminen tuntuu todella haastavalta!




Olen ollut täällä niin monta kertaa, että kaikki tuntuu turvallisen tutulta, enkä juuri nyt mitään muuta kaipaisikaan. Kävimme aiemmin pienellä rantakävelyllä tsekkaamassa lähiravintolat, ja valinnanvaraa näytti onneksi olevan ihan hoodeilla - siitä huolimatta söimme dinnerin hotellin omassa thairavintolassa (ja Chicken with cashew nuts oli yhtä hyvää kuin aina!).



Blogi on nyt siis entistä hiljaisempi (jos se on enää edes mahdollista), vaikka siellä koti-Suomessa joulukiireet alkavat juuri huipentumaan. Tsemppiä ja joulurauhaa kaikille, ja tulkoon valkoinen maa!

9.12.2015

Pieni joulun tuikahdus.


Meidän perheessä on vain hyvin vähän jouluperinteitä, koska vietämme lähes jokaisen joulun pyhät kaukana Suomesta (aika usein Thaimassa, kuten nytkin). Koristevarastoni on vähän köyhänlainen, ja aika moni nukkavieruista joulupalloista ja -köynnöksistä taitaa olla lapsuudenkodin peruja... Meillä on ollut oma joulukuusi kokonaiset kaksi kertaa viimeisten kahdentoista vuoden aikana (poikamme on siis sen ikäinen, siitä osaan laskea montako joulua on tullut vietettyä Suomessa: kai eka ja toka), enkä edes tiedä mihin olen jemmannut kuusenjalan ja Ikean led-koristeisen kuusenalusmaton - onneksi ei siis tarvinnut lähteä etsimään niitä nytkään!


Joulutunnelmaa meillä on silti, se tulee aika pienillä asioilla. Amaryllis sai uuden kääreen paikalliseseta kukkakaupasta, ja sunnuntaina sytytin sen kaveriksi pari adventtikynttilää. Hyvltä ystäviltä synttärilahjaksi saadut Iittalan Allas -kynttiläjalat tuntuivat sopivalta parilta modernin paperipussukan kanssa.


Olkipukki löytyi viime viikonloppuna Turun joulumarkkinoilta: äitini osti sen pojallemme joululahjaksi (ei ollut osannut ostaa 12-vuotiaalle mitään lahjaa, ja oli kovin helpottunut, kun löysimme markkinoilta jotakin mieluista), yhdessä puntaroivat ja tekivät valinnan. Ja vaikka poikamme valitsi sen itselleen, en malttanut siirtää sitä hänen huoneeseensa yläkertaan, vaan toin sen rinnalle aikoinaan anopilta joululahjaksi saadun lyhdyn paraatipaikalle takkahuoneen senkin päälle.

Näin rakkaat muistot ja läheisiltä saadut lahjat ovat esillä ja muistuttavat elämästämme löytyvistä hyvistä ja arvokkaista asioista: joulu näkyy pienesti, mutta sen henki ja sanoma ovat kuitenkin vahvasti läsnä.

Mukavaa joulun odotusta kaikkiin koteihin <3

6.12.2015

Asu juhlava.

Olin erittäin ilahtunut saadessani kutsun itsenäisyyspäiväkokkareille - etenkin, kun kutsussa pyydettiin juhlavaa pukeutumista! Arvasin, että näihin kemuihin kannattaa vähän panostaa ja onneksi mulla oli tämä Jaegerin pitsimekko kaapissa valmiina juuri tällaista tilaisuutta odottamassa. Kaikki vieraat olivatkin noudattaneet pukukoodia suorastaan esimerkillisesti, ja tuntui kyllä itsenäisyypäivän arvoiselta illalta, kun miehillä oli joko smokit tai tummat puvut, ja naisilla tosi tyylikkäitä mekkoja tai juhlahousuja. Kauniilla tytöillä oli upeita mekkoja ja juhlakenkiä, ja komeilla pojilla kauluspaidat, pikkutakit, geelatut tukat ja mirrit kaulassa.  Ihanaa!

Lähtiessä kävin vain kuten aina, ja tuli ihan kamala kiire enkä sitten millään ehtinyt nappaamaan kuvia, mikä tietysti harmitti, sillä olen ollut muutenkin laiska postaamaan asukuvia ja mielelläänhän sitä jakaisi näitä juhlavampiakin valintoja niiden iänikuisten neule&farkut-asujen lisäksi. Niinpä sitten yhden jälkeen kotiin päästyäni (mieheni on reissussa ja lapsi oli yökylässä, joten olin ihan vapaana agenttina bilettämässä :-D) kiskoin vielä korkkarit jalkaan, sytytin kaikki mahdolliset valot ja yritin etsiä mahdollisimman hyvin valaistua kohtaa - joka siis löytyi juuri tuon oven edestä, siksi ruma tausta.

No, kaikkihan näyttää sujuneen oikein hyvin, paitsi että kun kuvaa katsoo vähän tarkemmin, näyttää mielestäni aika lailla siltä, että mulla olisi kengät väärissä jaloissa :-) Sen verran monta samppanjalasillista tuli nautittua, etten yhtään ihmettele tätä lopputulosta - onneksi siellä kylässä oli sentään mekkokin oikeinpäin päällä!

Että niin hauska ilta, ja ihan täysin tämän hentoisen päänsäryn arvoista. Aamupäivä on mennyt hissukseen töitä tehdessä ja muutamia lahjoja paketoidessa; poika tuli yökylästä vasta puolenpäivän jälkeen kotiin, joten ei tarvinnut esittää yhtään reippaampaa kuin mitä oikeasti olikaan. Nyt on jo huutava nälkä, joten elämä alkaa selvästi voittamaan. Täten toivottelen kaikille mahtavaa itsenäisyyspäivää - olkaamme ylpeitä itsenäisesti ja urheasta Suomesta! Eläköön! Eläköön! Eläköön!

29.11.2015

Malou C'n showroom

Pääsin pitkästä aikaa oikeille ostoksille, eli liveshoppailemaan, kun silmiini sattui Malou C:n ystiskutsu, ja sain vielä työkaverin houkuteltua mukaan ex-tempore shoppailuseuraksi. Malou'n showroom on Vallilan puolella, eikä varmaan olisi tullut lähdettyä "sinne asti" (Helsingin keskustasta 10 min...) pimeänä ja sateisena iltana ilman omaa autoa - onneksi sellainen siis sattuu olemaan :-D


Perille päästyämme matka ei sitten enää tuntunutkaan minkäänlaiselta rasitteelta, niin mukava tunnelma ja emäntä meitä oli vastassa! Malou'n konsepti perustuu huolella kuratoituun tarjontaan ja jatkuvuuden periaatteeseen: kaikki esillä olevat vaatteet on valittu siten, että ne sopivat toisiinsa ja uutuudet täydentävät edellisen kauden valikoimaa, eli joka sesonki ei tarvitse hylätä kaikkea vanhaa ja hankkia kokonaan uutta. vaan voit laajentaa hyvää pohjaa vielä entisestään. Kaiken lisäksi omistaja-Mikaelalla tuntui olevan varsin hyvä silmä ja tyylitaju, ja häneltä tuli sekä hyviä ehdotuksia että sopivan rehellistä palautetta, kun sovittelimme vaatteita huolella ja hartaasti. Skumppatarjoilu oli täydellinen loppusilaus :-)


Valikoimasta löytyy mm. Selected Femme, Mos Mosh, Denim Hunter, Markberg (laukkuja), Edblad (koruja) ja Black Swan. Selected Femme on vanha tuttu, jossa on mielestäni hyvä hinta-laatu-suhde sekä sopivan hillitty tyyli; Markbergin laukut olivat uusi löytö, ja vaikken vielä langennut niihin, en ehkä ensi kerralla enää malttaisi olla ostamatta...

Facebookin ja Mikaelan juttujen perusteella tuntui siltä, että asiakkat tulevat paikan päälle enneminkin ryhminä (ystäväporukka, firman naiset, pikkujoulut...) kuin ihan yksitellen shoppailemaan - mikä onkin varmaan yrittäjän näkökulmasta se toimivampi vaihtoehto. Sijainti jo vaatii sen, että aikaa on oltava ainakin siirtymiisiin, vaikka onnistuisikin tekemään nopeitä täsmälöytöjä, kuten minä tein: pari kierrosta rekiltä toiselle, lempparit käsivarrelle ja suoraan sovittamaan (ei jonoja!), minkä jälkeen helmet erottuivat nopeasti ja pääsinkin kassan kautta sohvalle kaverin apumakutuomariksi.


Omat valintani olivat kaikki mustia, ylläri vaan taas. Mustaa t-paitaa ja pitkähihaista cupro-toppia en nyt kuvaa tänne, mutta tässä sen sijaan uusi nahkajakkuni. Tadaa! Se on mitä pehmeintä nahkaa, aivan uskomattoman ihana päällä. Hihoissa on takaosa neulosta, mikä vielä lisää käyttömukavuutta, sillä mulla on sen verran paksut käsivarret, että moni jakku ei oikein istu siitä syystä.

jakku Selected Femme
t-paita Lindex
farkut J. Crew
kengät Ganni

Puin kuvaan alle harmaata, jotta jakun etuosa erottuisi paremmin; oikeassa elämässä helpoin ja tylsin vaihtoehto on tietysti musta toppi. (Mulla on muuten krooninen pula kivoista topeista, mutta palataan siihen myöhemmin.) Samaten uskoisin, että suorat housut tai kynähame voisivat olla kiva alaosa jakun kanssa, mutta myönnän että näin sunnuntaiaamuna vähän laiskotti ja tyydyin helpoimpaan vaihtoehtoon. Lisää erilaisia asukuvia on siis pakko postata, kunhan pääsen jakun kanssa tositoimiin ensi viikolla!

Tänään juhlimme kummityttäremme syntymäpäiviä, ja sen jälkeen mun on valitettavasti mentävä vielä konttorille valmistelemaan huomista workshopia. Muuten voisin tehdä hommat kotoa käsin (paitsi että haksahdin kirjoittamaan tätä postausta...), mutta kun on pakko tulostaa oheismateriaaleja ja sitä ei voi etänä hoitaa. Nyt vähän harmittaa, etten jaksanut jäädä minään iltana hoitamaan tuota tulostusprojektia kuntoon, mutta kun työpäivät olivat jo valmiiksi aika pitkiä ja etenkin intensiivisiä, ettei ylimääräisiä paukkuja enää liiennyt noinkaan helppoon hommaan - ja kuten huomaatte, meillä ei todellakaan ole sihteereitä, joilta voisi pyytää apua tällaisiin hommiin, vaan jokainen hoitaa valmistelunsa ihan itse tittelistä tai työvuosista riippumatta. Olisko joku kiinnostunut markkinoinnin harjoittelupaikasta?!

Aurinkoista sunnuntaita teille kaikille mahdollisimman kivojen asioiden ja askareiden parissa!

26.11.2015

Kolme hyvää asiaa

Jenkeissä vietetään tänään Thanksgiving -päivää -ja ne, jotka eivät ehdi näin arki-iltana juhlimaan, kokoontuvat viimeistään viikonloppuna läheistensä kanssa viettämään kiitollisuuden juhlaa. Suomeenhan (tai edes Eurooppaan) Thanksgiving ei ole vielä rantautunut, mutta ehkä se jossakin vaiheessa seuraa Halloweenin jalanjäljissä, who knows!



Meillä on kuitenkin 12-vuotiaan poikani kanssa tapana puhua kiitollisuudesta melkein joka ilta, kun listaamme Päivän Kolme Hyvää Asiaa. Otsikon alle voi kuulua mitä tahansa isoa tai pientä, kunhan se on vain tapahtunut juuri sen päivän aikana: hyvä kouluruoka, kiva välitunti, sijaisope, uuden pelitason läpäiseminen, köllöttelyhetki koiran kanssa, perheen yhteen ruokailu ja hyvin mennyt enkunkoe ovat kaikki olleet hänen listallaan tässä lähipäivien aikana. Minä olen ollut kiitollinen tehokkaasta työpäivästä, rauhallisesta sohvahetkestä lapsen kanssa, kävelylenkistä koko perheen kanssa, tuoreista kukista, hyvästä ratsastustunnista ja onnistuneesta ruokakokeilusta. Aika arkisia asioita, mutta kaikista on tullut hyvä mieli ja ilon läikähdys sydämeen (no ehkä se työpäivä ei ulotu sydämeen asti...).

Tämä tuntuu tärkeältä rituaalilta monessakin mielessä. Toivon, että lapsi oppisi huomaamaan, että onni syntyy usein ihan pienistäkin asioista, ja että sitä löytyy muustakin kuin materiasta. Toivon hänen myös oivaltavan, että meillä on elämässämme vaikka kuinka paljon kiitollisuuden aiheita ja että voisin esimerkilläni näyttää, että niin ihanaa kuin uudet kengät tai mekko ovatkin, osaan vielä paljon enemmän arvostaa läheisyyttä ja jaettuja hetkiä tai erilaisia onnistumisia ja niistä kumpuavia hyvänolon tunteita. Ja samalla tulee itsekin pistettyä asioita hyvällä tavalla perspektiiviin...

Tänään olen kiitollinen kahvakuulatunnista (hyvä minä!), kotona odottaneesta lämpimästä ruoasta ja pipareista, jotka sain lapselta tuliaisina. Mitä hyvää sinun päivääsi kuului?

25.11.2015

The Dinner Party

Kokeneempien mallien käyttäminen on ollut pop jo muutaman vuoden ajan - muistaakseni Dove oli yksi edelläkävijöistä Real Beauty -kampanjallaan. Sittemmin mm. Céline ja The Row ovat tuoneet framille iäkkäämpiä, elämänviisaita naisia:


80-vuotias Joan Didion rokkaa Célinessä :-)


The Row'n 2014 fall lookbookin nuorin malli oli 39-vuotias!


...ja ihan ultimate rockstarana tietysti Joni Mitchell.

Tänään inboxiin tömähti &Other Stories -uutiskirje, jossa arvokkaampia daameja oli juhlimassa vähän isompi lauma, ja viehätyin kuvien (koko stoori täällä) käsin kosketeltavasta tunnelmasta ja niistä huokuvasta ilosta:


Harriet Calo


Oi, ollapa itsekin joskus yhtä elegantti, elämäniloinen ja cool! Sitä kohti pyrkiessäni haen jo samaa fiilistä uudella huulipunalla, joka tarttui mukaan arkisesti Prisman kauppareissulla. Mallailin sitä kotiin päästyäni tietysti heti samantien, ja olinkin tosi chic punattuine huulineni kun tallustelin koiran kanssa iltalenkillä :-D

Mukavaa loppuviikkoa!

22.11.2015

Kun kaikki on hyvin.

Mulla on tänään syntymäpäivä, täytän 42 vuotta. Sellainen väli-ikä, jossa ei voi kieltää olevansa jo ihan reilusti nelikymppinen, mutta toisaalta vielä ei tarvitse miettiä sitä seuraavaa pyöreää kymmenlukua, joka siintää jossakin kaukaisessa horisontissa. 

Juuri nyt tuntuu siltä, että kaikki on aika lailla hienosti tasapainossa - ainakin tänään, kun sain ihanat kukat ja lahjaksi Stockan lahjakortin (joo, en itsekään osaisi ostaa itselleni lahjaa!) ja ennen kaikkea miehen ja pojan onnittelut ja halaukset <3


Illalla käymme vielä katsomassa uuden Bondin, kun sattui olemaan juuri sopivasti täysin vapaata. Ja koirakin näyttää toipuneen vatsataudistaan, ainakin äsken nautittu desi riisiä on pysynyt toistaiseksi siellä missä pitääkin ja energiatasotkin näyttävät palautuneen terrierin normaalitasolle, eli korkealle :-D Tapasin muuten aamupäivällä kolmen kuukauden ikäisen bokserinpennun, ja koirakuumeeni (olenko maininnut asiasta?) vähintään tuplaantui taas, niin ihanan touhukas, suloinen ja peruspositiivinen tyyppi kyseinen pentu oli. Yritän kovasti pehmittää perhettä ajatukseen toisesta koirasta, mutta ihan vielä en ole päässyt asiassa kovin pitkälle... ehkä siirryn suoraan omaan hevoseen!

Nyt täytyy ehostautua illan treffejä varten, heippa taas!

21.11.2015

Uutta mustaa

Iloista lauantai-iltaa! Kuten kuvasta näkyy, mulla on uusi neule. Se on mustaa kasmiria. Siinä on myös hentoiset vinottaiset kuviot vähän erilaista neulosta kuin muualla, mutta niitä kamera ei enää iltahämärissä jaksanut poimia esiin. Vähän pidempi malli tuntuu neuleissa taas kivalta vaihtelulta, vaikkei sovikaan kuin kapeiden housujen tai hameen kanssa. Ja muistin juuri, että mulla on myös By Malene Birgeriltä vähän pidempi neule odottamassa viileämpiä kelejä - nyt voisi varmaan kaivaa sen esiin, sillä täällä Espoossakin satelee jotakin rännänsekaista, joka ehkä muuttuu ihan oikeaksi lumeksi ihan pian.

Lisäksi mulla on uusi rannekoru: se tuli samassa paketissa mustan neuleen kanssa, ja lainasin jostakin fiinimmästä blogista tuon stailausidean ja puin korun neuleen hihan päälle - ajattelin tehdä niin jatkossa useamminkin, sillä suotta niitä koruja jemmaa hihojen alla piilossa, kun niitä voisi pitää tuolla tavalla koko kansan nähtävillä!

neule Diane von Furstenberg, koru Kenneth Jay Lane
Mulla on näemmä myös paljon
ikäistäni vanhemman naisen kädet!!!
Haluaisin tähän sen "kauhistunut"-emojin.
Mulla on myös vastalakatut kynnet (Sally Hansenin Miracle Gel, kestää mulla parisen päivää vaikka luvataan pari viikkoa), ja siinäpä onkin päivän suurin saavutus. No, katsoin myös Netflixistä The Americans -sarjan loppuun, eli tänään taisi mennä ainakin neljä jaksoa. Sille muuten lämpimät suositukset, jos tykkäät vakoilujännäreistä!

Syy tähän laiskotteluun on se, että koirallamme on joku vatsapöpö, ja sen lisäksi että valvoin aamuyöllä tunnin sen kanssa, olen siivoillut sen oksennuksia pitkin päivää - ja sitä hommaa voi tehdä ihan hyvin yökkärit päällä. Raukkaparka on aika apeana (ja nälkäisenä), kun mikään ruoka ei pysy sisällä, ihan sääliksi käy.

Samalla tuli todettua, että olen aivan liian vanha yöheräämisiin, sillä eka huono yö koiran kanssa oli jo torstaita vasten, ja vitsit, miten väsynyt olinkaan, valvottuani yöllä 03-04 - työpäivä oli lähes sietämättömän pitkä, ajatukset sumeat ja olo muutenkin aika kamala. Tsemppiä vaan kaikille yli nelikymppisenä lapsia saaville!

Totaalinen löhöily ja rentoilu tekivät kyllä mulle itse asiassa tosi hyvää, sillä vaikka aina väitän, etten juuri ota työasioista kierroksia, olen nyt päästänyt hienoisen stressin hiipimään elämääni. Kiire ei sinällään todellakaan ole mikään uusi tuttavuus, mutta vatsaan on pesiytynyt sellainen pieni solmu, joka kiristyy kiristymistään ja jopa häiritsee nukahtamista joskus iltaisin. Osin se johtuu kyllä ihan siitä, että työviikkoja on ennen joululomaa jäljellä enää kolme (!), ja tämä tilannehan toistuu joka vuosi aivan samanalaisena, vaikka nyt lähdemmekin reissuun poikkeuksellisen aikaisin.  Oman twistinsä loppuvuoteen on tuonut myös se, että yt-neuvottelujen jälkimainingeissa on ollut vielä aika paljon selviteltävää: kaikki eivät ole omaksuneet uusia työprosesseja vieläkään, ja niitä on sitten jumpattu ja setvitty kaikkien muiden töiden päälle, mikä on henkisestikin aika kuormittavaa.

No, kohta ollaan jo vuoden 2016 puolella ja päästään aloittamaan moni projekti ikään kuin puhtaalta pöydältä, mikä tuntuu jo ajatuksenakin tosi virkistävältä. Pikkujouluissa saan varmaan kuunnella vielä useampia avautumisia (tiedättehän ne sä oot kyllä muuten ihan hyvä tyyppi, mutta... ), mutta ne ovat jokaisen esimiehen risti aina kun on ilmaista alkoholia tarjolla :-D

Siirynkin tästä oman ilmaisen alkoholini pariin, sillä kuulen keittiöstä kuohuviinin kepeän kutsun. Heippa!

P.S. Se instassa nähty harmaa See by Chloén laukku ei ollut tarpeeksi täydellinen, joten päätin palauttaa sen ja odottaa, että se täysin täydellinen osuu kohdalle.

15.11.2015

Henkinen niskaote

Ihailen ja arvostan kaikkia juoksijoita, mutta aivan erityisesti nostan hattua niille urheille tyypeille, jotka juoksevat sadekelillä ja räntäsateessa - siinä sitä vasta luonteen lujuus mitataan! Oma juoksuharrastukseni on ollut aika nollissa jo pari vuotta; into vain pikkuhiljaa lopahti ja lenkille lähteminen alkoi tuntumaan yhä vieraammalta ja kaukaisemmalta ajatukselta... kesällä käytiin muutama kerta poikani kanssa hölköttelemässä, mutta minkäänalaista tapaa siitä ei kyllä päässyt syntymään.

Eilen kuitenkin lupasimme lähtevämme edes parin kilsan pikkutaipaleelle, ja kun se oli sanottu ääneen, oli sitten oikeastaan pakko pitää lupaus. Kelikin oli oikein suotuisa, ja yhdessä oli kiva jutella siinä jolkottelun lomassa - ihan laatuaikaa, siis :-) Ja kun sujui niin hienosti, innostuin tietysti kovasti ja uhosin jatkavani samaa rataa sunnuntainakin (eli tänään).

Ajatus tuntui aamulla vielä oikein fiksulta, mutta koska mulla oli (mukamas!) paljon muuta tekemistä ja koska olen tosi taitava lykkäämään kaiken mahdollisen viime tinkaan, olin tuossa tunti sitten siinä tilanteessa, että lenkki oli edelleen juoksematta ja päivän kaunis keli oli päässyt muuttumaan sateiseksi ja pimeäksi. Jotenkin sain kuitenkin itseni kammettua ovesta ulos, ja jaksoin painella melkein viisi kilsaa! Vauhti ei päätä huimannut (Sports Tracker on armoton totuuden kertoja), mutta kyllä nyt olen erityisen ylpeä tuosta henkisestä niskaotteestani, vaikka paranneltavaa jäi.

Kuvituskuvissa on kukkia mulle :-D

Ja nyt, lämpimän suihkun jälkeen, on tietysti aivan voittajafiilis, ja olen täynnä hiljaa mielessä kuiskattuja suunnitelmia, joissa viikkokalenteriini sisältyy ainakin pari lenkkiä, kahvakuulailua ja jopa pari ratsastustuntia. Olen kuitenkin ollut tässä samassa euforiassa niin monta kertaa aikasemminkin, että tiedän sen unohtuvan arjen kiireisiin jo parissa päivässä, joten älkää huolestuko :-D


Tämän illan taidan kuitenkin leijua tässä hyvänolontunteessa - ja ensi viikolle on itse asiassa jo kaksi ratsastustuntia (joista toinen on esteitä) sovittuna, joten siitä on hyvä lähteä rakentamaan. Jokainen kävelylenkkikin on aina parempi kuin sohvalle jämähtäminen, joten täytyy olla itselleen armollinen. Kaikkea hyvää teidänkin viikkoonne!

13.11.2015

Heikko saalis

Kyllä vain, tässä koko viikon saldo:  yksi asukuva! Eipä silti, ei niissä muissa asuissa paljon ikuistettavaa ollutkaan, tämä oli kaikessa yksinkertaisuudessaan ehdotonta parhaimmistoa.

neuletakki Boden
toppi Lindex
farkut J. Crew
kengät &OtherStories

Viihdyn kyllä ehdottomasti juuri tällaisessa combossa: farkut, mukavat kengät (joilla pystyy vähän kävelemäänkin) ja riittävän siisti toppi ja neuletakki. Ei tarvitse hävetä, vaikka sattuisi samaan hissiin konsernijohtajan kanssa, ja jaksaa helposti istua pitkän päivän neukkarista toiseen siirtyen.

Ja niissä neukkareissa on toden totta tullut istuttua tällä viikolla, huh huh! Olin tänään töiden ja koko viikon jälkeen niin loppu, että painelin suoraan nukkumaan  - ja vetelinkin suorilta jaloilta yli tunnin päikkärit sen aikomani vartin sijaan... veikkaan, että yöunia ei noista pikkutirsoista huolimatta tarvitse odotella yhtään, sillä nukkuminen on viime aikoina jäänyt vähän paitsioon :-(

Viime viikonloppuna juhlittiin poikani synttäreitä, ja rakkaimmat vieraat jaksoivat istua iltaa puoleenyöhön asti (pikkuväki kyllä simahti ja heidät kannettiin illan päätteeksi autoon silmät sikkuralla - ei aihetta lastensuojeluilmoitukseen!). Tarjoilujen jalokivenä oli perinteinen mutakakku vadelmakastikkeella - ja koska olin ostanut niitä varuiksi useampia, sain nautiskella keskiviikkoon asti päivittäisiä suklaaherkkuja. Ihanaa, mutta niin väärin, koska samalla mua ahdistaa oikeasti tämä hidas, mutta vakaa keskivartalolihavuuden jatkuva kasvu! Ja kohta siis kärvistelen sitten bikineissä kaksi viikkoa, mutta ihan on oma vika :-( Eilenkin menin iltakemuihin kahvakuulatunnin sijaan, ja tätä kirjoittaessani siemailen jo illan toista valkkaria - ja noista pienistä valinnoista se läski kertyy...

No, yritän huomenna olla reipas ja käydä lenkillä (ja kieltäytyä irtsareista, vaikka onkin koko perheen karkkipäivä), eihän tässä auta vaipua epätoivoon tai menee lopullinenkin motivaatio ja yrittämisen halu.

Nyt lupasin katsoa miehen kanssa leffan. Tai siis pakotan hänet katsomaan valitsemani romanttisen komedian :-D Öitä!

6.11.2015

Juhliin

Tämä kortti on lapsemme serkkua varten,
meillä on tosi monella synttärit marraskuussa
(nyt ei ole tarjolla parempaa kuin pikainen kännykkäräpsy)


Huominen on poikamme päivä, sillä juhlimme hänen 12-vuotissynttäreitään suvun ja läheisten kanssa - aina yhtä tärkeä hetki! Varsinainen juhlapäivä oli jo muutama päivä sitten; silloin kyynelehdin tapani mukaan heti aamulla, kun kertasin lapselle jokavuotista tarinaani siitä, miten monta vuotta sitten aamulla aikaisin lähdimme hänen isänsä kanssa kohti Naistenklinikkaa ennen päivänvaloa (suunniteltu sektio, olimme leikkausjonossa ekoina), ja miten kamalasti meitä jännitti, ja miten siitä tuli loppujen lopuksi elämäni hienoin ja upein päivä. *pyyhkii kyyneleitä taas*

Huomisen simppeli menu on mietitty, kämppä siivottu (kerrankin osui siivouspäivä sopivasti juhlien aatoksi, thank god!), ja koristeet ja kukatkin jo laitettu esille, mutta huomenna pitää vielä käydä kaupassa ja LAITTAA KAIKKI NE SAFKAT! Kaiken lisäksi, jos vanhat merkit pitävät yhtään paikkansa, paukkaa äitini tänne jo vähintään paria tuntia aikaisemmin "auttamaan" - tarkoitus on toki hyvä, mutta siinä härdellissä olisi kyllä parasta olla ihan vain perheen kesken, kun muutenkin meinaamme kaatua toistemme jalkoihin säntäillessämme kuin päättömät kanat viime hetken pikkuaskareita suorittaen... 

No mutta, vaikka ennen juhlia kaikki onkin yhtä kaaosta, olen siinä hyvä että stressini loppuu siinä vaiheessa, kun ekat vieraat astuvat ovesta sisään (ja kuuluu eka poks!). Sitä odotellessa lähden nyt kauneusunille keräämään voimia suuria tunteita ja mahdollista pitkää iltaa varten. Hyvää  yötä!

1.11.2015

Se aika vuodesta (ja uudet kengät)

Elokuvissa ja sisustulehdissä syksy on aina ihanaa yhdessäolon ja -puuhastelun aikaa: lapset ja koirat telmivät kilvan lehtikasoisssa, eikä ketään ärsytä se, että vaivalla haravoidut lehdet leviävät uudestaan pitkin pihaa. Nauru raikaa, posket punottavat ulkoilmasta, mutta aurinko lämmittää kuitenkin haravohin nojailevaa tai kevyesti touhuavaa talkooväkeä - samoin kuin itse tehty kurpitsakeitto ja eksoottisilla mausteilla elävöitetty glögintapainen lämmin juoma, jota tarjoillaan rustiikkisita termoskannuista (jotka ovat jostakin käsittämättömästä syystä kuitenkin kestäneet ajan hammasta säilyen edelleen ihailtavan kiiltävinä ja käyttökelpoisina). Pihatöitä tehdään hyvässä yhteishengessä, ja hups! vain, niin kaikki onkin jo tehty ja väki voi siirtyä sisätiloihin nauttimaan syksyn ensimmäisestä takkatulesta upottavilla lampaanvillataljoilla loikoillen. 

Meidän perheessä homma ei mene ihan noin... Ensinnäkin syksy onnistuu aina yllättämään meidät, ja kaikki viikonloput tuntuvat olevan enemmän tai vähemmän täynnä ohjelmaa (ja vaikka blogissa väittäisin vielä keskiviikkona, ettei mulla ole mitään erityistä, tulee sitä kaikennäköistä kuskausta ja kauppaa ja säätöä ihan joka kerta kuitenkin), eikä pihahommiin voi mitenkään lähteä meikit naamassa tai paremmissa vaatteissa ihan noin vain hetkeksi piipahtamaan. 

Sitten alkaa haravoiden etsintä, ja jotenkin/ johonkin onnistumme hukkaamaan niitä kesän aikana - kuka niitä pöllii? Samoin puutarhahanskoja löytyy vain parittomina ja aivan erikokoisina, vaikka olisin voinut vaikka vannoa, että ostin niitä keväällä kokonaisen nipullisen Plantagenista... Mies saa harmikseen yhden pinkin ja yhden vihreän hanskan, minä varaan itselleni ne parhaat mustat, joissa on kuminen kämmen (tämä yksi onnenpari on jaksanut kanssamme jo usemman vuoden!). Sitten mies ehtiikin jo kyllästymään koko projektiin ja päättää lähteä rangelle ("ei tässä nyt vielä mikään kiire ole"), mistä minä tulistun ja alan haravoimaan vimmatussa suuttumuksen tilassa - minkä seurauksena saan tietenkin käteni rakoille alta aikayksikön huippuhanskoista huolimatta. 

Kesken haravoinnin muistan pyykit, ja lähden laittamaan niitä kuivumaan. Pyykkien jälkeen ryhdyn laittamaan ruokaa, keitän kahvit, käväisen Facebookissa ja blogeissa, autan vähän poikaa läksyjen kanssa, ja päätän ottaa tirsat, kun niin kovin väsyttää (ja koska parasta viikonlopuissa on nukkuminen). Herättyäni muistan kesken jääneen haravoinnin, mutta siinä vaiheessa onkin jo ihan pimeää...

Tässä tilantessa siis nyt ollaan: etupiha on täynnä lehtikasoja, jotka pitäisi saada kompostiin ja takapiha on täysin koskematon. Tämä on oikeastaan se ainoa kerta vuodesta, kun tulee mieleen, että voisihan sitä asua kerrostalossakin! Lumityötkään eivät yleensä korpea yhtä paljon kuin haravointi, me ei vaan osata tätä hommaa. 

********

Haravointiharmin vastapainoksi sain iloa päivääni näistä uusista nilkkureista, jotka tilasin Pretty Ballerinas - nettikaupasta. Kengät ovat jalassa aivan uskomattoman mukavat, sillä niissä on sama pehmeä pohja kuin tutuissa ballerinoissa - mikä tekee niistä samalla tosi epäkäytännölliset ja suorastaan mahdottomat talvikäyttöön. Täytyy siis pitää nyt ahkerasti ennen lumentuloa, jotta saan CPU*-hinnan mahdollisimman alas :-D Aloitan heti huomenna!
(*Cost per usage)


31.10.2015

Keinottelua

Olin ajatellut hankkivani syksyksi sekä culottes-tyyppiset pöksyt että nahkahousut (ylläri, kun niitä nahkahameitakin on vain neljä!). Ensiksimainittuja on tullut soviteltua aina, kun [henkarilla] kivannäköisiä on sattunut vastaan, mutta alan jo luopumaan tästä haaveesta, sillä 160 cm varteni päällä ne ovat kaikki näyttäneet sellaisilta hullunhauskoilta klovnihousuilta - aika kaukana siis siitä viiltävän terävästä business chic -tyylistä, jota tavoittelin...

Nahkahousujen metsästyskään ei ole ollut helppoa. Farkku- ja leggingsmallisia housuja olisi saatavilla jonkin verran, mutta halusin mielummiin omiin housuihini vähän väljyyttä ja pehmeyttä, sillä yritän välttää sellaista "nelikymppinen bööna haluaa olla rokkimimmi" -vaikutelmaa. Meillä on toki töissä kovin rento pukeutumiskoodi, mutta kyllähän sitä tässä iässä pitää jo vähän miettiä, minkälaisen vaikutelman sitä itsestään antaa ja missä kohtaa mennään heittämällä rentouden rajan yli sinne liian yrittämisen puolelle.

Lindexin Extended -mallistossa on aivan mielettömän ihanasta, pehmeästä ja ohuesta nahasta valmistettu vajaamittainen malli, joka näyttäisi upealta kenen tahansa minua päätä pidemmän yllä. Minun päälläni klovniefekti oli taattu :-( Matsku oli tosiaan niin ihanaa, että yritin kovasti miettiä, josko olisin onnistunut itse jotenkin tuunamaan ne sopivimmiksi. Luovuin aika nopeasti ajatuksesta, sillä lopputulos olisi minun kädentaidoillani todennäköisesti näyttänyt siltä, kuin olisin yrittänyt tehdä vanhasta käsilaukusta shortsit. Sekin olisi kaukana siitä business chic -maailmasta...

Marimekolla on myös tarjolla oikein kiva malli, mutta ensinnäkin työkaverillani on jo sellaiset, ja toisekseen 500€ hinta oli aika tyyris sellaisesta vaatteesta, jota en kuitenkaan usko käyttäväni ihan koko loppuelämääni.

Selasin läpi mm. asos.comin, yoox.comin ja shopbop.comin hengästyttävät valikoimat, mutta ei tärpännyt. Ehdin jo unohtamaankin koko ajatuksen, kunnes nämä kuvassa näkyvät keinonahkaiset housut ilmestyivät Banana Republicin valikoimiin. En ole koskaan omistanut mitään keinonahkaista ja olen suorastaan vieroksunut muovisen oloista materiaalia, mutta nämä housut ovat kyllä erehdyttävän aidontuntuiset ja mukavan pehmeät. Nähtäväksi jää, miten hiostavat ne ovat, mutta kun hinta oli kohdallaan (alle satkun), ei riski ole kovin suuri ja uskoisin, että saan näistä irti sen, mitä haluankin ja voin sitten ilman suurempaa kriisiä luopuakin housuista kun sen aika koittaa. Sitä en tosin osaa arvioida, kumman ekologinen ja eettinen jalanjälki on painavampi, oikean vai keinonahan?! Tuntuu vähän siltä, että molempi pahempi... Mitä mieltä te olette, ja minkälaisia käyttökokemuksia teillä on keinonahasta?

Saattaa olla, että lyhennän lahkeita vielä yhden käänteen verran (ihan reteästi kaksipuoleisella superteipillä), jotta saisin vähän enemmän nilkkaa vilkkumaan. Teippi on siitä kätevä tuunausapu, että sen saa myös purettua aika helposti, jos ei olekaan tyytyväinen lopputulokseen :-)

Taidan tästä siirtyä ulkohommiin hetkeksi, kun kerran aurinko paistaa. Naapurit ovat näköjään kaikki haravoineet pihansa puhtaiksi, ja meillä on homma vielä aloittamatta... kamalat paineethan tässä on, kun ei voi olla naapureita huonompi - tyypillistä espoolaishenkeä :-D

Hienoa lauantaita teillekin, pus!

30.10.2015

Pooloillen

Etsin Stockalta mustaa villapooloa, mutta sopivaa ei tullut kohdalle. Sen sijaan tämä Globalin kasmirneule oli mahdoton ohittaa: 100€ hinta oli mielestäni oikein kohtuullinen ihanan ohuesta ja pehmeästä neuleesta, joka on suorastaan ilo pukea päälle. Keskiviikkona oli jo aamulla niin kylmä, että oli pakko käydä vaihtamassa ajattelemani silkkitoppi tähän lämpimämpään asuun, mutta sitten ensi viikon keli näyttääkin taas vähän lämpimämmältä - pukeudu nyt siinä sitten asianmukaisesti?!

Taistelin tuskissani tuon valokuvan kanssa (kamalan varjoisa, mutta lisävalotus olisi tehnyt neuleesta lähes valkoisen), kun taas juuri nyt ulkona olisi mitä ihanin auringonpaiste ja minä tietysti kökötän sisätiloissa odottamassa seuraavan palaverin alkamista ...oi, ollapa vapaabloggaajatar, niin saisin ihanat ulkokuvat syyskuun väriloistossa ja ihanassa valossa!

No, sellaista tuskin on odotettavissa ihan lähiakoina - tai jos työni loppuisivat, kökkisin vain kotona verkkareissa (enkä voisi shoppaillakaan), joten eihän mulla olisi mitään kuvattavakaan... ihan hyvä sittenkin näin, kun tarkemmin puntaroi asiaa :-)

****
(jatkan kirjoittamista illalla kotona)
Suunnistin tänään töiden jälkeen Punanaamioon ostamaan huomisiin Halloween-bileisiin koko perheelle peruukkeja. Pikkuputiikki oli niin tupaten täynnä, että ulkopuolelta katsottuna näytti siltä, kuin siellä olisi ollut megabileet! Onneksi joku ihana tyyppi - jolle olen iltani velkaa - vinkkasi ovella, että yläkerrassa oli myös käteiskassa, ja suoriuduin alle puolessa tunnissa koko keikasta. Miten kaikki olivatkin jättäneet Halloween-rekvisiittansa hankkimisen noin viime tinkaan?! Meitsi on sitten huomenna mustatukkainen femme fatale (satsaan myös punaisiin huuliin), mieheni sai ihanan 80-luvun liehuletin takatukkineen ja poika valtaisan afron - olemme siis varsin näyttävä kööri :-D Mitään muuta erityistä ei olekaan ohjelmassa, mutta jos keli on hyvä, olisi kiva päästä tekemään koiran kanssa oikein pitkä kävely päivänvalon aikaan.

Tämä ilta on kuitenkin Vain elämää -ohjelman ja Papet-cavan, poks!

27.10.2015

Tutusti sävytetty

Heipparallaa! Näin ne illat pimenevät, ja kun ekat joulumainoksetkin on jo tullut bongattua, aloin huvikseni laskemaan montako työpäivää on vielä jäljellä - ja sain lukumääräksi 34!! Me lähdemme jo joulukuun puolessavälissä Thaimaahan, joten karkaan hieman etuajassa, muttei ilman tuota lomaakaan olisi montaa päivää enempää :-) Kohta ollaan siis uuden vuoden puolella, mikä on jotenkin aika hurjaa!

Asukuva on valitettavasti hieman epäskarppi, mutta tätä se nyt on vielä pitkän, pitkän aikaa...Mutta näkeehän tuostakin, että olen siirtynyt talven tuttuihin sävyihin, mustaan ja harmaaseen. By Malene Birgerin huivi on melkein kasvanut kaulaan kiinni, kun taas jokseenkin ylihinnoiteltu Tigerin collegemekko oli vasta ekaa kertaa päällä, vaikka olin siitä ostohetkellä niin innoissani. No, annetaan sille vielä hetki aikaa ansaita paikkansa!

Töissä on yritetty etsiä uusia tekemisen tapoja ja kuljettu tunteiden vuoristoradassa - ei ihan helppoa esimiehellekään... Kohti parempaa ollaan kuitenkin menossa, ja uskon vakaasti, että tehdyt muutokset (tekemisen tapoihin, siis) olivat ihan oikeita, vaikka tietysti vie aikaa opetella kaikki uudet kuviot - eikä kaikkea ole vielä edes ehditty miettimään loppuun asti. Siinä on ehkä ollut myös koko prosessin suurin yllätys: jotenkin sitä oli ajatellut, että kunhan ne kamalat irtisanomiset on hoidettu, on kaikki ohi, mutta siitähän se kaikki vasta oikeastaan alkoikin, ja nyt vasta tiedostan sen, miten pitkä matka on edessä ennen kuin kaikki palaset loksahtavat lopullisesti paikalleen... Olen siis sen 34 päivän päästä enemmän kuin loman tarpeessa, varmaan enemmän kuin koskaan ennen!

Nyt olen lähinnä yöunen tarpeessa, joten lähden uhmaamaan täysikuuta ja yritän nukkua edes reilut seitsemän tuntia. Se ei todellakaan ole riittävästi, mutta jotenkin vain kukun aina aivan liian myöhään kaikkea turhanpäiväistä touhuten tai somessa roikkuen, vaikka tiedän, että mikään ei olisi tärkeämpää kuin nukkuminen - tämä lienee aika yleinen haaste?!

Jutellaan siitä lisää huomenna, nyt hyvää yötä :-)

23.10.2015

Jotakin mulle

Kukaan ei varmaan ylläty kun kerron, että yritin lievittää viikon stressiä shoppailemalla?! Huomasin keskustapalaverin jälkeen, että olin parkkerannut autoni aivan Mycokon viereen, ja sen ovi oli niin kutsuvasti auki, että pakkohan siellä oli piipahtaa :-) Sovittelin useampaakin paitaa, mutta muut olivat joko liian isoja tai pieniä - onneksi löytyi tämä yksi, joka istui hyvin ja tuntui kivalta päällä.


Toppi on Day Birger Mikkelsenin ja pesunkestävää silkkiä, mitä arvostan kovasti - pesulakäynnit kun tuntuvat kovin vaivalloiselta askareelta... Peukut myös mulle siitä, että ostin jotakin muuta kuin mustaa tai harmaata!

Tätä kuvaa ottaessani huomasin, että kaula-aukon pieni kultainen nappi oli pahasti naarmuuntunut, mikä harmitti niin paljon että soitin vielä liikkeeseen. He kyllä ystävällisesti lupasivat ottaa sen takaisin ja korjauttaa ompelijalla, mutta varoittelivat myös sen kestävän jonkin aikaa. Nopein ratkaisu olisi kuulemma käydä ostamassa sopivan väristä lankaa (toin itse esille sen, ettei multa löydy sopivaa sävyä onnettomasta ompelulaatikostani) ja vaihtaa varanappi paikalle. Maksoin jo paidasta yli 200€, enkä haluaisi enää satsata edes viittä euroa petrolinväriseen ompelulankaan - onko se nyt niin väärin ajateltu?!

Tarkoitus oli myös käydä etsimässä uusia korkkareita, sillä olen jo käyttänyt Guessin popot aika kiitettävästi loppuun tässä vuoden aikana. Yleisen kulumisen lisäksi olen näemmä jäänyt koroista jumiin aika moneen tuulikaapin ritilään, niin pahasti olen saanut ne karrelle. Alkoi kuitenkin sataa juuri silloin, kun olisi pitänyt marssia läpi kaupungin, ja niinpä mukavuudenhaluni vei voiton ja lähdinkin ajelemaan kotia kohti - ehtii ne kengät ostamaan vaikka ensi viikolla...

Sukkahousuja sentään kerkesin ostamaan, sillä niiden tarve oli tosi akuutti: pääsin vasta alkuun ja rahaa upposi silti 60€. What?! Jotenkin mystisesti suurin osa paksuista sukkiksistani oli päässyt kesän aikana nuhraantumaan ja nyppyntymään, joten joudun tekemään vielä useampiakin ostosreissuja ihan lähiaikoina.

Olen niin kiitollinen, että tämä viikko on vihdoinkin voiton puolella ja kaikki ikävät velvollisuudet on hoidettu (kai) suht. kunnialla. Huomenna on luvassa iloinen perhejuhla, ja sunnuntaina Helsinki International Horse Show, eli pelkästään ihania asioita. Samaa toivon teillekin, kaikkea hyvää!

22.10.2015

Kiitos, ihan hyvin menee.

Maanantaina opettelin irtisanomaan. Ihan totta, olin irtisanomiskoulutuksessa valmistautumassa viikon kurjiin koitoksiin. Koulutus oli siis ihan hyvä ja erittäin tarpeen, koska jos joskus haluaa suoriutua kunnialla ja työkaveria kunnioittaen, oli se tällä viikolla. Illalla jännitti niin paljon, ettei uni meinannut tulla - ja ihanankamala koiramme päätti valita juuri sen yön älämölölleen ja turhalle vinkumiselleen (no ok, ekalla kerralla yhdeltä yöllä sillä oli kieltämättä kova pissahätä, mutta ne kaksi seuraavaa herätystä kolmelta ja viideltä olivat kyllä aivan turhia).

Tiistai oli kertakaikkiaan kamala; ensin olin itse irtisanomassa, ja sen jälkeen olin muuten vain sen kaiken kaaoksen, surun ja itkun keskellä loppupäivän. Viiden aikaan huomasin puristaneeni hartioita korvia kohti niin kovasti, että päätä alkoi särkemään. Muutamalle ihmiselle sain sentään kertoa mukavistakin muutoksista, mutta ne jäivät kuitenkin sen varjoon, että niin monen työt päättyivät ja he lähtivät samantien työvelvoitteestaan vapautettuina talosta ulos. Hyviä tyyppejä, joiden kanssa on naurettu monet naurut ja tehty hienoja duunijuttuja, ja joita en ehkä näe enää koskaan. Päivän päätteeksi sain kuulla vielä erään musertavan uutisen tuttuni sairastumisesta; se tuntui ihan viimeiseltä niitiltä, jonka alla olin murtua aivan täysin.

Mustan päivän ilta jatkui samaan malliin: siskoni soitti ja kertoi, että muistisairas äitini oli päättänyt lähteä viikonloppuna hevibändin konserttiin ihan yksin. Oli pukenut nätin mekon päälle ja kävellyt konserttipaikalle ja viettänyt sitten koko illan puoleenyöhön asti täysin tuntemattomien tyyppien kanssa heviä kuunnellen. Kyllä ne niin taitavasti soittivat, ne pojat, ja harjoittelivatkin niin kivasti sitä ennen niiden pillien (jotakin soittimia) kanssa. Melkein itkin, mutta kun nauratti niin kovasti. Sitten itkettikin. Ja päälle kamala huoli: miten kauan äiti vielä pystyy asumaan yksin, koska koittaa se päivä, kun hänet on löydetty jostakin harhailemasta tai hella on unohtunut päälle? Mitä sitten tehdään?

Illalla tulin nälkäisenä ja pää särkien kotiin, jossa nälkäinen lapsi ja  tyhjä jääkaappi huusivat molemmat yhtä lujaa. (Olisiko se mies voinut kerrankin tulla ajoissa kotiin?!) Päästin koiran pihalle pissalle, ja lähdettiin pojan kanssa pizzalle. Ainakin 2000 kaloria.

******

Muistan, kun luin kymmenisen vuotta sitten kolumnin, jossa joku nelikymppinen nainen kirjoitti ruuhkavuosien keskellä elämisestä. Siinä omaa vauvaani imettäessä koko käsite tuntui täysin vieraalta ja etäiseltä, mutta nyt tuntuu siltä, että se olisi voinut olla minun kirjoittamaani tekstiä. Johonkin se kolahti kuitenkin jo silloinkin, kun kerran muistan sen - tai ainakin sisällön - niin elävästi. Ja tässä sitä nyt sitten ollaan, oikein megaruuhkan syövereissä. Oikein kaulaansa myöten kiireeseen ja kaaokseen uppoutuneena. Lapsi ei sentään vielä käytä huumeita, eikä miehelläni tietääkseni ole toista naista, mutta ehkä nekin ovat vain ajan kysymys.

Mutta kiitos kysymästä, ihan hyvin menee.

16.10.2015

Perky in pink

Voi että, miten olenkaan astunut ihan uusille väriurille tämän uuden takkini myötä: vaaleanpunaista! Minulla!

Ehkä ei sieltä ihan kirkkaimmasta päästä, ja kieltämättä kaukaa katsottuna takin voi jopa tulkita harmaaksi, kuten eräs puolisokea työkaverini oli tehnyt, mutta omaan silmääni se on jotakin aivan uutta ja piristävää, ja sehän on tärkeintä :-)

Pari postausta sitten juuri totesin, että Suomen syksy vaatii kyllä useamman paksuisia ja mallisia takkeja, ja tämä pomppa tuli hyväksi lisäksi sellaisiin +5 C -aamuihin, joita on eletty nyt jo muutaman viikon ajan. "Oikea" talvitakki on vielä vähän liian lämmin ja tuntuu vähän hoopolta ylipukeutumiselta, mutta poplarissa tulee kylmä, joten välikausitakki on selkeästi yhtä tärkeä äidille kuin mitä se on lapsellekin! (Tosin oma poikani kulki viimeiseen asti Abercrombien army-takissaan, ja siirtyi paksumpaan rotsiin vasta kun piilotin sen lempitakin...) Kovemmilla pakkasilla takki voi ehkä siirtyä sisäkäyttöön - mutta siinä tapauksessa sen hihoja pitäisi kyllä lyhentää, kun ne ovat nytkin pitkähkönpuoleiset...

takki cos
huivi Part Two
farkut rag&bone
nilkkurit &OtherStories

Tuolla aikaisemmin kyseltiin, miten elämä ripsien kanssa on sujunut, ja ihan hyvinhän se! Edelleen vähän stressaa, kun niitä tippuu ainakin pari päivässä (omien ripsien uusiutumisen myötä - eipä ole aikaisemmin tullutkaan laskeskeltua, miten monta niitä päivässä lähtee....), ja rivistö siis harvenee pikkuhiljaa niin, että viikon päästä pitänee mennä jo ekaan huoltoon. Kolmen viikon huoltoväli tulee aika kalliiksi! Olen pari kertaa herännyt yöllä siihen, että melkein hieron silmiäni (miksi?!), mutta olen tainnut joka kerta havahtua ajoissa aikeeseen, eikä suurta vahinkoa ole päässyt tapahtumaan. Se olisikin sitten nopeasti räpsyjen turmio!

Aamuisin säästää silmämeikin (rajaukset, luomiväri ja ripsari) verran aikaa, eli ei ihan kamalasti. Sen sijaan silloin, kun on muuten meikittä - eli minun tapauksessani oikeastaan aina vapaa-ajalla - on paljon huolitellumman näköinen, mikä tuntuu ihan kivalta. Omaan silmääni ripset tuntuivat etenkin alkuun vähän liiankin näyttäviltä, mutta spontaaneja kehuja on sadellut sen verran paljon (ja rehellisiltä ihmisiltä, jotka tuskin turhaan sanoivat), että selkeästi ne huomataan ja ovat ihan edukseen :-)

Nyt todella houkuttelisi käydä laittamassa geelikynnetkin, sillä niistä uskoisin olevan vielä paljon enemmän iloa kuin näistä ripsistä: normimanikyyrini ei alus- ja päällyslakoista huolimatta kestä koskaan siistinä paria päivää pidempään, ja kaiken lisäksi olen niin tohelo, että onnistun katkaisemaan [lyhyetkin!] kynteni aina vaikka autonoveen tai omaan käsilaukkuun (!!). Olen siis maanisessa lakkauskierteessä, sillä haluan ehdottomasti pitää kynnet siistinä ja huoliteltuina, ja suorastaan ahdistun, jos niissä ei ole hyvää väriä. Olen kokeillut kaikki mahdolliset geelilakkausta jäljittelevät markettituotteet (mm. Lumene Gel Effect, L'Oréal Infallible ja Sally Hansen Miracle Gel), mutta niidenkään kesto ei ole kuin maksimissaan sen muutaman päivän - olisin siis otollinen geelilakkausasiakas! Kaiken A ja O on se, että työpaikkani yhteydessä on kauneushoitola, joka tarjoaa sekä ripsi- että kynsipalvelut - ja parhaassa tapauksessa voisin hoitaa molemmat samalla käynnillä, mitä täytyykin kysyä heti ensi viikolla.

Nyt nautin kuitenkin hyvin ansaittua perjantaicavaani villasukat jalassa ja kroppa ihanan väsyneenä palkitsevan ratsastustunnin jäljiltä. Ihan parasta!

13.10.2015

Aamuhämärissä

Hyvää iltaa, hyvät ystävät! Pahoittelen onnettoman hidasta postaustahtiani - ja kiitän kovasti siitä, että olette uskollisesti pysyneet matkassa mukana kaikesta huolimatta! Kiitos ja pus!

Aamulla oli jo vähän hintsusti luonnonvaloa, minkä huomaa asukuvasta - tästä se nyt alkaa, se suomalaisen bloggaajan hämäräkausi. Päivän asu palveli kuitenkin oikein hyvin pitkän ja päänsäryntäyteisen työpäivän; paljon sitä ehti taas reilussa kahdeksassa tunnissa työstämään: oli yhteiskuntavastuuviestinnän (onko toi edes sana?!) suunnittelua, johtamisjärjestelmän kehittämistä, brändipohdintaa ja myynnin tilannekatsausta. Ei mikään ihme, että vanne vähän kiristää ohimoilla - ja siksi pitäisi nyt pikimmiten päästä koiran kanssa raittiiseen ilmaan luonnon omaan mindfulness-hoitoon.

college Cos
hame By Malene Birger
kengät Pretty Ballerinas

Hain tänään töiden jälkeen myös Cosin painavan paketin, ja vaikka ihan kaikki valintani eivät oikein istuneet päälle, oli joukossa onneksi myös monta kaappiin kelpuutettavaa vaatetta, joten uutuuksia on luvassa! Tilasin myös uusia hellevaatteita, sillä suuntaamme taas jouluksi Thaimaahan, ja kaikki kesäkolttuni olivat jo aivan tylsiä ja kulahtaneita, you know :-D

Pilalle hemmoteltu lapsemme ei oikein innostunut Thaimaasta, ja yritän nyt päättää pitäisikö häntä sääliä vai syyllistää. Toisaalta kyllä ymmärrän, että kaksi viikkoa voi tuntua pitkältä ajalta, kun sen viettää vanhempiensa seurassa: hän on niin ujo, ettei ole oikein koskaan ystävystynyt muiden lasten kanssa matkoillamme, etenkin kun hotelleissamme ei juurikaan ole ollut muita suomalaisia. Mutta siis oikeasti, miten kamala rangaistus on viiden tähden hotelli, hyvät ruoat ja meikäläisen loistavat jutut? On golfia, snorklausta ja pingistä, ja tennistä ja vaikka joogaa, jos sitä haluaa kokeilla! Täytyy vain muistaa ottaa mukaan tarpeeksi kirjoja - meille molemmille - ja vaikka joku hyvä matkakokoinen lautapeli, jota voimme yhdessä opetella pelaamaan (Happy Hour on perinteisesti myös Game Hour meidän perheessä). Vielä kun saisi jostakin rasvaimun ruiskurusketuksen lisäksi...

Koira vinkuu jo ovella, joten nyt on ihan pakko mennä. Nähdään taas pian!

7.10.2015

Räpsyripset

Moi taas! Mulla on aina hyvät aikeet kirjoittaa kuulumisia melkein joka päivä, mutta johonkin ne illat aina kuluvat ihan hujauksessa - ja nyt, kun päivät lyhenevät, tuntuu jo näin puoli seiskan iltahämärissä siltä, että pitäisi ihan pikapuolin olla menossa nukkumaan :-O

Tänään ehdin töiden jälkeen sentään ikuistamaan päivän asun filmille (no ok, muistikortille); mitään uutta tässä ei ole, mutta kaikkea mistä tykkään tosi paljon kuitenkin!

jakku Marks & Spencer
huivi By Malene Birger
neule Part Two
farkut Cos
kengät Cole Haan

Ostin tuon M&S:n jakun sisäkäyttöön viime talvena, mutta se todisti käyttökelpoisuutensa ulkotakkina vappuna Lontoossa (onneksi olin pakannut sen mukaan, koska siellä oli kylmä!) ja nyt pikkupakkasilla se tuntui oivalta noin päällikerroksenakin. Hyvä, että tuli hankittua!

Erilaisia ja -tyylisiä takkeja saisi kyllä olla tuolla eteisessä roikkumassa vielä enemmänkin, kun nämä kotimaan kelit ovat mitä ovat: aika harvassa ovat ne viikot, jolloin ei tarvitse mitään takkia päällensä - ainakaan jos on sellainen vilukissa, kun minä!

Olin muuten tosi ylpeä itsestäni, kun kaivoin pojalle viime kevään alennusmyynneistä ostetun toppiksen myöhään sunnuntai-iltana tulevan viikon sääennustetta katsottuani (ja siitä järkytyttyäni). Kerrankin olin ajoissa ja hyvin valmistautunut, eikä lapsen tarvinnut palella tai kärvistellä hihoistaan liian pienessä rotsissa!

No mutta hei, vielä otsikon asiaan: kävin hyvin lyhyen harkinnan jälkeen laittamassa ripsenpidennykset pari päivää sitten. Oho!

En oikein ymmärrä omaa logiikkaani - tai siis sen puutetta, sillä olen aina sanonut, etten voi laittaa geelikynsiä siksi, etten ehdi huoltamaan niitä muutaman viikon välein, vaikka ne  muuten olisivatkin niin superkätevät. Sen sijaan lakkaan sitten kotona (joo, joskus töissäkin, pakko myöntääj) kynnet kolmen, neljän päivän välein...

Ja nyt sitten haksahdin noihin ripsiin, joita pitää huoltaa ihan samalla tavalla. Toistaiseksi ne ovat tietysti ihan kuosissaan, mutta stressaan kyllä jokaista bongaamaani irronnutta ripseä (tähän mennessä olen laskenut neljä) ja pelkään, että mulla on viikon päästä enää sellainen harva, toisiinsa nojaavien ripsien säälittävä ristikkoaita jäljellä. Lisäksi pelkään, että hankaan joku yö silmiäni nukkuessani niin, että aamulla on suu täynnä minkinkarvaa (pidennysten materiaali, siis). Olen myös - tosissani - harkinnut uimalasien käyttöä suihkussa, jotta ripset eivät kastuisi ja liima hapertuisi; saunaa en edes harkitse!

Tavoitteena oli mahdollisimman luonnollinen look (ehkä hieman ristriidassa ripsienpidennysten perusideologian kanssa!), mutta olin silti vähän häkeltynyt kun näin lopputuloksen ekaa kerta peilistä. En tajunnut ottaa ENNEN-kuvaa, jotta pääsisitte vertailemaan eroa, mutta eiväthän nuo tuossa kuvassa nyt niin kamalan/liian/shokeeravan vahvoilta näytä?! Ja onhan tässä oma silmäkin jo pikkuhiljaa tottunut uuteen ilmeeseen, ja kehujakin on tullut :-) Lopullisen arvosanan voi kuitenkin antaa vasta muutaman viikon päästä, kun tosiaan nähdään miten pitkään nämä pysyvät siisteinä ja riittävän tuuheina. Toistaiseksi kuitenkin ihan lupaava alku!

2.10.2015

Myrskyä uhmaten

Keli oli aamulla oikein lämmin ja kiva, ja tuntui ihan oikealta lähteä vielä töihin ilman sukkia ja lahkeet käärittynä. Päivän mittaan iltapäivälehdet aloittivat sitten Valio-myrskystä raportoinnin ja varoittelun, ja ehdin jo hieman katumaan asuvalintaani... Pääsin kuitenkin ihan kuivin jaloin kotiin, ja nyt olen jo turvallisesti kotisohvalla viinilasin ja villapeiton kanssa (Vain elämää alkoi juuri) :-D

jakku Whistles
t-paita Oui
farkut Lindex
kengät Ganni

Huomenna menen äitini kanssa Vesku Loirin 70-vuotisjuhlakonserttiin; luvassa on monipuolinen esiintyjäkaarti Suomen ykkösrivin artisteja, joten vaikka Veskun musiikki ei nyt ole ihan oman makuni mukaista, tulee illasta varmaan tosi vaikuttava. Sitä on nykyään niin pilalle hemmoteltu kaikista tarjolla olevista ravintoloista, konserteista ja muista elämyksistä, ettei aina osaa edes arvostaa niitä kaikkia tai innostua kamalasti etukäteen - uskoisin, että äitini ilo (hän ei todellakaan ole mikään kulttuurin suurkuluttaja, etenkään isäni kuoltua) nostaa kuitenkin omatkin fiilikset kattoon. Mutta mitä ihmettä mä puen päälle?

Koin työpäivän jälkeen myös karvaan pettymyksen, kun sovitin päälle tätä Whistlesin kerrassan upeaa mekkoa, jonka sain tänään töihin - se oli ihana, mutta mulle liian pieni, ja harmitti ihan tosissaan (sekä omat läskit että liiallinen optimismini tilausvaiheessa)! Isompia kokoja ei ole enää saatavilla, joten se siitä.

Toisaalta, mun olikin tarkoitus etsiä jotakin muuta kuin musta mekko, sillä meitä pyydettiin mieheni kanssa maailman suloisimman pienen pojan kummiksi (mikä upea kunnia!) ja haluaisin ristiäisiin jotakin muuta kuin synkkää mustaa - mutta eipä tietenkään ole mitään hyvää tarjolla juuri nyt, kun pitäisi löytää jotakin tiettyä.. Olen käynyt läpi kaikki mahdolliset verkkokaupat, Cosin ja Sokoksenkin (siinä nähdään jo epätoivoni määrä), joten Stocka ja Fredan Mycoko jäävät viimeisiksi oljenkorsiksini -  pitäkää peukkuja!

28.9.2015

Omat rajat

Olen aina väittänyt, että mulla on tosi hyvä stressinsietokyky ja etten ihan pienestä hetkahda. Näin kyllä yleensä onkin, mutta näköjään ne munkin rajat tulevat jossakin vastaan. Viime viikolla oli jo pari sellaista päivää, että meinasin kotimatkalla nukahtaa liikennevaloihin - mutta sitten toisaalta kotiin päästyäni en osannutkaan millään rentoutua, vaan kävin aivan ylikierroksilla myöhään yöhön asti. Työasiat jäivät pyörimään mieleen, ja tuli tiuskittua miehelle, pojalle ja koiralle ihan turhista, mikä sitten tietysti harmitti entistä enemmän. Nuku siinä sitten pitkät ja täysipainoiset unet!

Ensimmäinen oivallukseni tuli, kun yrittäjäystäväni postasi keskellä päivää Faceen kuvan koirastaan metsässä. Aurinko paistoi, ja koirakin näytti niin onnelliselta; tajusin, että koko kroppani ja mieleni ja sieluni huutaa pääsyä luontoon, metsään, merelle, ihan mihin vain. Lähdin heti samana iltana koiran kanssa metsään, vaikka alkoikin jo hämärtää, ja vähän kompastelin pikkupoluilla tepastellessani. Hengittelin syvään, annoin koiran pysähdellä kaikessa rauhassa haistelemaan ja oikeasti katsoin ja ihastelin syksyn värittämää metsää. Auttoi muuten heti!

Viikonloppuna jatkoin luontoteemalla, sillä sain perheen houkuteltua merelle kaikista muista kiireistä huolimatta. Tai no, yövyimme Katajanokalla, eli ihan Helsingin keskustassa ja kävimme Krunikassa thaikkuravintolassa syömässä, mutta vesi liplatti silti hennosti käydessäni nukkumaan, ja aamulla aurinko lämmitti mukavasti nenänpäätä, kun heräsin :-)
(Pitäisikö tässä kohtaa jättää mainitsematta, että heräsin koiran oksentamiseen ja kuurasin sen seurauksena veneen kokolattimattoa kolmella eri aineella rystyset verellä?)





Satuin myös avautumaan kollegalleni asiasta (stressistä, siis) heikolla hetkelläni erään poikkeuksellisen pitkän ja rasittavan päivän jälkeen. Yritän yleensä pitää yllä hyvää tsemppiä ja fiilistä töissä, mutta nyt tein poikkeuksen - ja sain pienen purkaukseni jälkeen neuvon hakeutua Headspace-applikaation* pariin mitä pikimmiten. No, en tietenkään saanut sitä ihan heti ladattua, mutta nyt se on jo puhelimessa, ja ehdin jo ekan mindfulness-session puoleenväliin - ei siis ihan optimaalista, mutta kohti parempaa :-)
*a gym membership for the mind

Nämä alla näkyvät kuvat ovat applikaatiosta; mindfulness on terminä jotakuinkin teoriassa tuttu, mutten ole kokeillut sitä kunnolla koskaan tai kenenkään ohjauksessa. Uskon silti oman mielen ohjaamiseen ja harjoittamiseen vahvasti, mikä onkin varmaan ihan tarpeen, jotta tällaista kannattaa lähteä kokeilemaan.

Ihan kohta olen siis terveempi, parempi hoitamaan ihmissuhteitani, tehokkaampi ja hoikempi. Ei paha!

24.9.2015

Kunniakoristeltu

toppi Cos, farkut J. Crew, kengät Guess
Hyvää torstai-iltaa, hyvät ystävät! Mitä teille kuuluu?

Mulla meni just viikonlopun suunnitelmat uusiksi, sillä pojalle nousi kuume, ja olo oli selvästi kovin nuhjuinen. Näin ollen huomenna ei tarvitsekaan rynnätä töistä pää kolmantena jalkana kodin kautta kohti Riihimäkeä (vai Karkkilaa? en itsekään muista, missä piti olla...) ja illan futismatsia, vaan voinkin chillailla illan kaikessa rauhassa  - ja se tulee kyllä taas tarpeeseen! Oletan nyt tietysti, ettei pojalla ole flunssaa kummempaa, sillä olen maailman kamalin stressaaja heti, jos on mitään vuotavaa nenää vakavampia oireita...

On tietysti tosi kurjaa, että lapsi on kipeä, mutta pakko myöntää, että kovin on vaikea hyväksyä se rankka tosiasia, että joudun perumaan huomisen siivouksen - ja koska he ehtivät paikalle aikaisintaan ensi viikon puolella, joudun siis itse siivoamaan tässä välissä!! Tai sitten olen vain koko viikonlopun ilman silmälaseja kotioloissa, sillä sen verran on tuota miinusnäköä, että se antaa paljon anteeksi :-)

Olen muuten suunnitellut silmien leikkauttamista (näön, ei luomien!) jo monta kuukautta, mutten ole ehtinyt edes alustavaan konsultointiin - kiireessä kaikki omat asiat jäävät aina aivan retuperälle, vaikkei niin tietysti saisi olla. Myönnän, että jännitän myös toimenpidettä aika paljon, ja sekin on varmaan hidastanut prosessia ainakin alitajuisesti...

Päivän asukuvakin on napattu aamutohinoissa, ja jotenkin ainakin itse aistin omasta kehonkielestäni hienoisen kiireen: olin jo henkisesti autossa matkalla töihin, vaikka fyysisesti pysähdyinkin hetkeksi kameran eteen.

Mutta hei, huomaatteko miten muistin ja tajusin kerrankin asustaa itseni tuolla rintakorulla? Sitä ei näe ihan joka päivä, sillä olen hävettävän laiska ja huono käyttämään koruja - vaikka niitä onkin kertynyt aikamoinen läjä tässä vuosien varrella. Jotenkin sitä niin helposti unohtaa sen tärkeän loppusilauksen, vaikka ihailenkin kovasti niitä ihmisiä, jotka osaavat asusta koruilla ja huiveilla asuistaan vielä piirun verran persoonallisemman näköisiä.

Tuo kyseinen kunniamerkki on Tallinnasta, ostin sen alkuvuodesta pienestä designkaupasta; valkkasin korua tosi pitkään, sillä olisin halunnut ostaa koko valikoiman kertaheitolla. Ja jälkikäteen harmittelin, etten raaskinut ostaa edes vaikka kahta erilaista - miksi sitä aina pihistelee ihan väärissä paikoissa ja ihan tyhmien pikkujuttujen kanssa?!

Tarjoilen tällä kertaa iloksenne peräti kaksi asukuvaa, sillä halusin esitellä myös uuden "syyspomppani", eli Espritin mustan neuletakin, joka on siis toimittanut takin virkaa jo monta viikkoa. Tarjolla olisi ollut eri värejä (ja todella houkutteleva leopardikuvioinen versio!), mutta pysyin tylsänä järkevänä ja valitsin tutun ja kaiken kanssa passaavan mustan - ja toden totta, jakku on ollut erittäin käyttökelpoinen kirpakoina syysaamuina (muistakaa, että ajan autolla suoraan firman parkkihalliin, joten kovin säänkestävää rotsia en välttämättä tarvitse) ja välillä myös ilmastoidussa toimistossakin.

Vähän houkuttelisi se räyhäkämpi leoversiokin, ans kattoo ny!




19.9.2015

Mode från Sverige

Tuli tehtyä pari uutta hankintaa, jotka sattuvat molemmat olemaan ruotsalaista alkuperää - ainakin designin puolesta. Tiger of Swedenin mekko on se sama, jonka näin Stockan kuvastossa, ja jota oli pakko päästä sovittamaan - ihan alkuperäistä 200€ hintaansa se ei mielestäni puolusta, mutta alekuponkia hyödyntämällä siitä tuli kutakuinkin kohtuullisen hintainen (tai mitä nyt kukin on valmis collegemekosta pulittamaan....). Mekon malli on kuitenkin niin mukavan yksinkertainen, että sitä tulee varmasti käytettyä aika paljon, joten ainakin CPU-hinta laskenee sen myötä kohtuulliselle tasolle.

Tällä kertaa muistin myös koeistua mekon: olen nimittäin epähuomiossa ostanut mekkoja ja hameita, joissa ei voi istua mukavasti tai ainakaan siveästi. Monen tunnin palaverista tulee vielä epämukavampi, jos joutuu koko ajan nykimään helmaa kuosiin siinä pelossa, että vieressä istuva saa muutoin ihastella reisiäni vähän liiankin kanssa :-D

&OtherStories -nilkkurit sain haettua eilen, ja niissä taas hinta ja laatu kohtaavat oikeinkin hyvin. Ne myytiin nahkaisina, mutta ovatkin mokkaa, mikä oli pienoinen yllätys. Täytyisi nyt ensi töikseni muistaa viedä ne suutariin, jotta saan niihin Suomen talveen sopivammat puolipohjat  - tai olen ensilumien tultua heti tuossa omalla kävelytiellä jo selälläni. Niinkin on käynyt.

Nilkkureissa on sopivan maltillinen korko arkikäyttöä varten, mutta niiden ansiosta - tai johdosta - kengissä on omaan silmääni vähän hassunlainen pitkulainen muoto. Vaan kun ei se jalka yhtään pienempäänkään kenkään mahdu! Lesti on muutoin oikein hyvän tuntuinen, joten toivotaan, että näistä olisi pitkään iloa.

Paksujen sukkisten pukeminen tuntui vähän pahalta, joten yritän sinnitellä vielä hetkisen aikaa ilman: ehdin hauduttelemaan jalkojani niissä koko piiitkän talvikauden (jonnekin ensi toukokuulle ainakin, miettikää!), joten ei ole vielä ihan kamala kiire aloittaa niiden käyttöä. Käytännössä tämä tarkoittaa kuitenkin sitä, että ohuet sukkikset on jo pakko laittaa jalkaan, jos aikoo pitää hameita, sillä paljaat sääret näyttävät varsin irvokkailta, kun ulkona myrskyää ja tuulee :-O

Viikonlopun ohjelmassa on vain ja ainoastaan yksi kalenteriin hakattu asia, nimittäin poikani futismatsi myöhemmin tänään. Maanantaista perjantaihin olikin sellaista kiitoa (pakko muuten hehkuttaa, että sain itseni pakotettua kahvakuulatunnille *taputtaa*), että tuntuu oikein kivalta vain olla ja vähän ehkä siivoilla tätä jälleen kerran kaaoksen valtaan joutunutta kämppää - arkisin pystyn katsomaan kaiken sotkun ohi, koska olen kertakaikkian liian väsynyt siivotakseni kunnolla, mutta näin lauantaiaamuisin silmäni aina aukeavat, ja alkaa maaninen järjestely ja muiden perheenjäsenten patistaminen. Katsokaa nyt, miltä täällä näyttää - ei kenenkään muun kotona ole tälläistä! Ei näin voi elää, ihan totta hei! Nyt siivotaan kaikki hetki yhdessä, jooko, niin meidän on kaikkien kivempi olla! Jooko, hei! Ihan totta nyt! Lastensuojeluviranomaiset ottaisivat lapsen meiltä pois, jos nyt sattuisivat oven taakse!

Ja näillä saatesanoilla hyvästelen teidät ja ryhdyn hommiin, koska mulla on vain tuo yksi ihana pellavapäälapsukainen, josta haluan pitää kiinni :-) Leppoisaa lauantaita teillekin!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...