Myrskyä uhmaten

Keli oli aamulla oikein lämmin ja kiva, ja tuntui ihan oikealta lähteä vielä töihin ilman sukkia ja lahkeet käärittynä. Päivän mittaan iltapäivälehdet aloittivat sitten Valio-myrskystä raportoinnin ja varoittelun, ja ehdin jo hieman katumaan asuvalintaani... Pääsin kuitenkin ihan kuivin jaloin kotiin, ja nyt olen jo turvallisesti kotisohvalla viinilasin ja villapeiton kanssa (Vain elämää alkoi juuri) :-D

jakku Whistles

t-paita Oui

farkut Lindex

kengät Ganni

Huomenna menen äitini kanssa Vesku Loirin 70-vuotisjuhlakonserttiin; luvassa on monipuolinen esiintyjäkaarti Suomen ykkösrivin artisteja, joten vaikka Veskun musiikki ei nyt ole ihan oman makuni mukaista, tulee illasta varmaan tosi vaikuttava. Sitä on nykyään niin pilalle hemmoteltu kaikista tarjolla olevista ravintoloista, konserteista ja muista elämyksistä, ettei aina osaa edes arvostaa niitä kaikkia tai innostua kamalasti etukäteen - uskoisin, että äitini ilo (hän ei todellakaan ole mikään kulttuurin suurkuluttaja, etenkään isäni kuoltua) nostaa kuitenkin omatkin fiilikset kattoon. Mutta mitä ihmettä mä puen päälle?

Koin työpäivän jälkeen myös karvaan pettymyksen, kun sovitin päälle tätä Whistlesin kerrassan upeaa mekkoa, jonka sain tänään töihin - se oli ihana, mutta mulle liian pieni, ja harmitti ihan tosissaan (sekä omat läskit että liiallinen optimismini tilausvaiheessa)! Isompia kokoja ei ole enää saatavilla, joten se siitä.

Toisaalta, mun olikin tarkoitus etsiä jotakin muuta kuin musta mekko, sillä meitä pyydettiin mieheni kanssa maailman suloisimman pienen pojan kummiksi (mikä upea kunnia!) ja haluaisin ristiäisiin jotakin muuta kuin synkkää mustaa - mutta eipä tietenkään ole mitään hyvää tarjolla juuri nyt, kun pitäisi löytää jotakin tiettyä.. Olen käynyt läpi kaikki mahdolliset verkkokaupat, Cosin ja Sokoksenkin (siinä nähdään jo epätoivoni määrä), joten Stocka ja Fredan Mycoko jäävät viimeisiksi oljenkorsiksini -  pitäkää peukkuja!