Takaisin maankamaralla

Olipas aikamoisen hurja ja hieno purjehdusreissu! Emme saaneet mitään turistiversiota, jossa lillutellaan lähes tyynellä merellä ja kuunnellaan veden liplatusta ja purjeen hiljaista huminaa, vaan ihan HC-menoa, jossa vene kallisteli kunnolla, tavarat sinkoilivat hytissä ja lapset kiinnitettiin naruilla veneeseen kiinni, jotta eivät lipsahtaisi mereen! 14 m/s. on kova tuuli vaikka maankamarallakin, meidät se siivitti parhaimillaan reilusti yli kymmenen solmun vauhtiin.

Tässä muutama kuva matkan varrelta - siinä hurjimmassa vaiheessa ei tullut mieleen kaivaa kameraa taskuun, keskityin vain katselemaan horisonttiin ja bongailemaan lapsen kanssa suurimpia aaltoja. Ei muuten kyllä pelottanut yhtään, mutta vähän huono oli tuli (onneksi se meni ohi).

Illalla Hangossa oli kaunista - tosin hetki tämän jälkeen alkoi hurja ukkonen ja salamointi.

Sisäreitillä oli huomattavasti tyynempää - nyt ehti jo kuvaamaankin.

Melkein auringonpaistetta!

Lauttasaari ja mieletön taivas

Kaunis Helsinki.
Tässä vaiheessa harmitti, ettei ollut pokkaria kummempaa kameraa.

Purjeet on jo laskettu ja melkein perillä...

Purjehdusmuotiakaan en pääse tässä esittelemään, sillä yksinkertaisesti päälläni oli kaikki vaatteet, jotka olin pakannut mukaan. Päällimmäisenä untsikka & kuoritakki-combo...

***
Huomaa, että tosi monet ovat palanneet töihin tällä viikolla, sillä eilisen saldo oli lähes sata sähköpostia - tieto, jonka olisin voinut tässä vaiheessa omaa lomaa jättää vaikka näkemättäkin... Vaan minkäs teet, kun luku (joka vieläpä kasvaa ihan koko ajan) huutaa iPhonen ruudussa punaisessa pallurassa joka kerta kun luurin ottaa käteensä.

Tällä viikolla olisi tavoite pelata vielä pari kierrosta golfia, ehkä päästä ratsastamaan, inventoida lapsen vaatekaappi (ja poistaa kaikki pienet vaatteet tilaa viemästä) ja löytää jostakin remppamies hoitamaan meidän vessaremppa, joka tuntuu ihan toivottomalta projektilta. Ilmeisesti tuollainen viikon projekti on niin pieni, ettei se kiinnosta ketään :-(

Vielä yksi myöhäisillan dilemma

Haluisin kovasti tilata tämän Jaegerin mekon - jokin siinä kiehtoo - mutten millään keksi, miten sen asustaisin. Enkä edes käytä hihattomia mekkoja, eli jotain hihallista pitäisi saada alle, ei kuitenkaan paitapuseroa. Mission impossible?!

Vieraat tuli ja meni...

...eikä yhden yhtä kuvaa ole todistusaineistoksi!

Tuli taas siivottua ja järjestelyä vähäsen kämppää kuntoon, hyvä niin. (Nyt tiedän, että ainakin puolet teistä puistelee päätään ja ihmettelee, mikä perhe se sellainen on, missä ei pidetä kotia koko ajan siistinä. Myönnän, olemme aika rentoja sen suhteen, ja siksi onkin hyvä että meillä käy siivooja pitämässä lastensuojeluviranomaiset loitolla!)

Ruoka oli yksinkertaista, mutta hyvää: karitsan paahtopaistin lisukkeena oli sekä kreikkalaista että perunasalaattia, josta jälkimmäiseen löytyy tosi hyvä ohje täältä. Jälkkärinä oli Mövenpickin mainiota limesorbettia (ja lakritsijäätelöä ja lapsille mehujäitä).

Asussakaan ei ollut mitään kuvattavaa, koska olimme koko kööri rennosti shortseissa tai trikoomekoissa (naiset lähinnä mekoissaan). Krokettiturnauksen voitti meidän perhe - on muuten tosi hauskaa hommaa!.

Huomenna lähdemme vihdoinkin purjehtimaan, jippii! Kelit ovat varmaan aika haastavat, joten pidän peukkuja sille, ettemme edelleenkään kärsisi merisairaudesta...

Kesäiltojen ihanuus

Fillaroidaan kaikki kolme kavereille, istutaan iltaa (ulkona, lämpimässä, shortseissa ja t-paidoissa), tehdään matkasuunnitelmia (jouluksi kaukomaille, hiihtämään Alpeille, ensi kesänä Toscanaan?!), juodaan hyvää cavaa, väistellään vesipyssysotaa, selvitetään pari pientä (lasten) kinastelua, sivutaan työasioita, mutta ei kuitenkaan liikaa.

Fillaroidaan kotiin kaikessa rauhassa, eikä kukaan välitä nukkumaanmenoajoista, vaikka kello on jo paljon.

Eilisilta oli syksyn ja arjen täydellinen vastakohta...

DIY pro-manikyyri

Nyt tiedän, mitä pyydän Nykin tuliaisiksi (jollen itse lähde reissuun mukaan):

Bongasin tämän artikkelin Kanadan Flare-lehdestä ja tuotekonsepti sopisi minulle täydellisesti, sillä haluaisin todellakin siistit ja lakatut geeli- tai rakennekynnet, mutten halua/voi sitoutua säännölliseen kynsien laittamiseen salongissa, kun en meinaa ehtiä kampaajallekaan parin kuukauden välein!

Toinen jenkkituote, jota himoitsen on Clarisonic-puhdistusvempele - tosin nyt kuvaa googlatessani huomasin, että tätä saa jo Suomeenkin. Käytin aikoinaan sellaista pehmeää kasvoharjaa ihonpuhdistuksess, ja se oli varsin miellyttävää - tämä olisi sama periaate, mutta varmasti tehokkaampi. Hmm... Voisiko tällä tehdä DIY-hiekkapuhalluksen?!

Sisustustyynyhelvetti

...näin kuvaili mies tilannetta, johon hän joutui painajaisessaan. Ei tietenkään voinut olla meidän kotoa!

En tiedä, mikä Hemtex-villitys nyt on iskenyt, mutta niin vain tämäkin tyyny (päällinen) tuli ostettua sieltä jo valmiiksi syksyä varten. Siis jestas, mikä ihme nyt oikein on, kun valmistaudun jo tulevaa varten tällä tavalla?! Keski-ikä, with arms widen open! Kohta vaihtelen jouluverhoja ja silitän pääsiäistabletteja pöytään...

En avannut vielä paketista (jos vaikka tulen katumapäälle),
joten tässä sohvatyynyn päällä mallailtuna.

En ole kuitenkaan ihan vielä valmis luopumaan kesästä, joten nappasin Stockan alen loppurysäyksestä Lexingtonin shortsit hyvään alehintaan. Sitten kun meillä on se vene, tarvitsen näitä tosi paljon, siis juuri Lexington-merkkisiä (eikö niin?!).

Ja löysinpä taas yhdet urheilurintsikatkin, säästän teidät nyt kuitenkin niiden kuvalta.

Päivän kohokohta oli kuitenkin pojan kanssa tehty marjastusretki: mustikoita, vadelmia ja muutama kanttarellikin. Nam! Saapa nähdä, pystynkö enää ensi vuonna houkuttelemaan lasta mukaan (ainakaan ilman suoraa ja mittavaa €-lahjontaa). Miksi lasten pitää kasvaa niin nopeasti?! Haliakaan ei enää saisi, paitsi jos tulee pippa - silloin nimenomaan puhutaan pipasta ja ollaan sylikkäin, puhaltaakin pitää. Sekin varmaan loppuu kohta. Pitäisi varmaan ottaa toinen koira...

Trimmattavana

Voi plääh tätä mobiili-Bloggeria, kun kuvat tulevat aina ihan miten sattuu! Alimmaisena on nyt kuva, jonka pitäisi olla ennen: siinä näkyy koira ennen trimmausta ja ylemmissä hieno lopputulos.

Koiramme on siis trimmattavaa (nypittävää) rotua, ja vaikka pystyn itsekin pitämään sen väliaikoina suht. siistinä, pitää vähintään pari kertaa vuodessa käydä ammattilaisten pakeilla. Ja ei, valitettavasti trimmaustarve ei poissulje sitä, etteikö koirasta lähtisi ihan koko ajan karvaa muutenkin...villakoira taitaa olla ainoa rotu, josta ei ihan oikeasti lähde karvaa yhtään.

JÄLKEEN: parta on poissa ja kulmakarvat on nypitty :-)

JÄLKEEN: näyttäisi siltä, kun kilojakin olisi lähtenyt ainakin yksi.

Tässä dramaattinen ENNEN-kuva, huomatkaa villinä rehottava parta, tupsumaiset kulmakarvat ja niskan ryöhelö. 

Suosittelen lämpimästi Olarin Trim-It -trimaamoa! Oli ihan Hollywood Fruar -fiilis, kun jätin koiran trimattavaksi ja lähdin itse shoppailemaan (tosin kävin ruokaostoksilla ja Hemtexissä, mutta siis silti).

Hämärtyvän illan taikaa

Kyllä vain, nyt on jo selvästi iltahämärä ja sen mukaisesti takassa tuli ja villasukat jalassa täällä maalla. Täytyykin käydä pikaisesti Ikeassa täydentämässä kynttiläreserviä!

Golfmuotia

Jo ennen kuin kiinnostuin itse pelistä olin sitä mieltä, että golftyyli on kivan preppy (etenkin Glorian golfkuvat, joissa tosin usein mentiin enemmän muodin kuin lajin ehdoilla). Ja jos osaisin pelata yhtään paremmin, kikkailisin vaatteilla ja tyylillä paljon enemmän...nyt yritän lähinnä sulautua ympäröivään maastoon mahdollisimman hyvin, jotta mahdollisimman harva näkisi, kuka se tunari onkaan, joka töpsöttelee niitä 3m. duffejaan.

Näissä kuvissa on Anna Rawson, jolla on ihan oma, mahtava tyyli - sen lisäksi, että hän on myös maailmanluokan pelaaja ;-)

Golfkengät ovat myös muuttuneet tosi paljon parin vikan vuoden aikana - ehdottomasti parempaan suuntaan!

Golfkenkä näytti ennen tältä

Tässä uutta tyyliä - nämä ostaisin heti jos keksisin miksi tarvitsen vielä neljännet kengät, kun tähän mennessä pelattuja kierroksia on alla kolme...

Niken korishenkistä street-tyyliä

Footjoyn (perinteinen golfbrändi) pelkistetty malli

Logiikkani menee siis niin, että mitä parempi pelaaja on, sitä näyttävämmin/ persoonallisemmin voi pukeutua - onneksi on vaikkapa laskettelu, jossa pääsen tai ainakin pääsisin halutessani pätemään vaatteilla (vaikka aika konservatiivinen olen rinteissäkin). Ehkä ostan ensi kaudelle kultaisen kypärän tai jotakin!

Ja golfin suhteen asian voi ajatella vaikka niin, että onpahan vielä yksi lisäsyy harjoitella kovempaa ja saada tasoitusta laskettua ;-)

Paras aurinkovoide kasvoille (La Roche-Posay)

Näin Facebook-mainoksen (käy katsomassa ihan ok applikaatio) ja siitä tuli mieleen kirjoittaa tästä aiheesta.

Tämä on siis ei-maksettu mainos ihan omasta vapaasta tahdostani: kaukomatkoilla olen käyttänyt pisamaiselle kasvojen iholleni La Roche-Posayn Anthelios -aurinkovoiteen SPF50-versiota. Näköjään löytyisi myös SPF30 -variantti, joka olisi varmaan Suomessa ihan riittävä jopa minulle.

Tuote on nimensä mukaisesti Fluide, eli tosi kevyt ja lähes juokseva. Sitä voi käyttää meikin alla ja puteli on niin pieni, että sen saa vaikka käsimatkatavaroihin kätsästi mukaan. Suosittelen!

Pääkalloteemaa ja kylpyläelämää

Lapsi on (onneksi) kasvanut jo Muumi-vaiheesta ohi - Väski-vaihe onkin ihan kiva! Kyseessä on siis niinikään Naantalissa sijaitseva merirosvohenkinen seikkailupuisto vähän isommille lapsille. Saareen mennään veneellä, matka kestää vartin verran ja on jo itsessään (kauniina päivänä) varsin mukava taival.

Saaressa on erilaisia rasteja, osa helpompia (etsi pääkallot merirosvolaivan kannelta) ja osa vaativampia (kalliokiipeilyä); ihan kaikkia ei 8-vuotias saanut omin avuin suoritettua. Aikaa siellä vierähtää helposti useampi tunti, etenkin jos väkeä on paljon ja rasteille joutuu jonottamaan.

Lammaskuva on vähän kiireessä tärähtänyt: en voinut uskoa silmiäni, kun ne pokkana tepastelivat kahvilaan sisälle. Kaupunkilaislapsen mielestä juuri lampaat ja etenkin karitsat olivat loppujen lopuksi koko Väskin vaikuttavin juttu jousiammunnan lisäksi!

Naantali on mahtava kesäkaupunki! Jos joskus toteutamme venehaaveemme, voisin hyvin kuvitella itseni Naantalin vierasvenesatamaan päivää paistattelemaan ja drinksuttelemaan ihan vuosittain :-) Koirakin tykkäsi, kun sai putsata jäätelökupin puhtaaksi.

Kylpylän arvolle sopiva kaara: hieno, vanha Rolls Royce.

Yövymme siis kylpylässä ja ehdimme päivän päätteeksi vielä ulkoaltaaseen lilluttelemaan.

Naantalin kuuluisa aurinko laskemassa.


(Edit: olimme Naantalissa jo viikonloppuna, ennen Poria, mutta tämä postaus jämähti iPadille enkä saanut sitä liveksi kuin vasta nyt. Ihan vain siltä varalta, että joku tosi tarkka lukija ihmettelisi, miten olemme jo ehtineet laskevan auringon äärelle...)

Norah Jones @Pori Jazz

Sain VIP-liput jazzeille ja mikä tuuri, että ne olivat juuri sunnuntaille, jolloin lempparini Norah Jones esiintyi! No, lemppari on ehkä turhan vahva sana, koska en esim. ollut vielä ehtinyt hankkimaan hänen uusinta levyään, mutta aikaisempaa tuotantoa olen kyllä kuunnellut jonkin verran ja todella pidän hänen äänestään.

Säätkin suosivat, sillä aurinko paistoi todella kauniisti (kerrankin). Ja se VIP oli super, sillä siihen kuului ilmaisen ruoan ja juoman lisäksi omat vesiklosetit :-)

Kohta on syksy ;-)

Toivottavasti kuvassa riittää resoluutio, postaan mobiili-Bloggerin kautta...

Hyviä syitä kutsua vieraita:

1) Ystäviä on aina ihana tavata. Piste.
2) Koti tulee siivottua ja siitäkin tulee hyvä mieli.

Tässä siis muutama kuva meiltä, kun kerrankin oli siistiä :-)

Linssiludekoira ei suostunut väistymään.
Kyllä, meillä katsotaan British Openia aamusta iltaan. Huoh.

Takkahuoneessa.

Tyynykokoelmaan tuli vielä pari tyynyä lisää sen Sisustuksen Koodin ekan tyynylöydän jälkeen.
Meillä ei koskaan ole ollut näin värikästä!

Uusi taulu alkaa jo tuntumaan omalta, en usko että vaihdamme sitä mihinkään.

Uusi tallituttavuus

Olen oikein tyypillinen tätisenioriratsastaja: ratsastin lapsuudessa muutaman vuoden ennen kuin teini-iässä tuli muita kiinnostuksen kohteita ja harrastus jäi. Sitten kolmekymppisenä yhtäkkiä havahduin siihen, että ratsastushan voisi olla taas ihan kivaa liikuntaa, nyt kun siihen olisi jopa varaakin (kausikortti maksaa yli 700€, joten ihan ilmaista lystiä se ei ainakaan pääkaupunkiseudulla todellakaan ole!). Niinpä sitten palasin ratsastuskoulun oppilaaksi, ja pikkuhiljaa vuosien kuluessa olen saanut lisää varmuutta ja osaamista - ja nyt uskaltaudun jo esim. lomamatkoilla käymään ratsastamassa joko ihan opetustunnilla tai vaikka maastovaelluksella. Tähän mennessä olen ratsastanut mm. Mallorcalla, Portugalissa, Skotlannissa, Thaimaassa ja Islannissa.

Oma ratsastuskouluni on suljettu elokuulle asti, ja kovasti poltteli päästä kesälläkin hevosen selkään; aika pitkän googlaussession sain käydä läpi, ennen kuin löysin pari tallia, jotka tarjoavat kesäkursseja tai -tunteja. Päädyin soittamaan Etelä-Vantaan ratsastuskouluun ja varaamaan kahdelle illalle tunnin.

6-vuotias Pimu-poni 
(ihan näin kylmä ei ole Vantaallakaan, kuva ratsastuskoulun sivuilta lainattu)

Ratsastin oikein sympaattisella ja yritteliäällä, joskin vielä vähän raakileella Pimu-ponilla, ja oli oikein mukava tunti! Meitä oli kuusi ratsastajaa, ihan aloittelijoista kokeneempiin, mutta jokaisella tunnilla oppii tai oivaltaa yleensä aina jotakin uutta, joten tasoerotkaan eivät haittaa, kunhan pääsee keskittymään omaan suoritukseensa, eikä joudu väistelemään muita.

Ratsastus on tosiaan kivaa ja hyvää liikuntaa: sen lisäksi, että perustunti kuluttaa n. 500 kCal (käytän aina sykemittaria), siinä joutuu keskittymään niin kovasti, että ihan kaikki muu unohtuu ja oli päivä siihen mennessä ollut miten huono tahansa, tunnin jälkeen huomaa unohtaneensa kaikki murheet :-)

Omaa hevosta en kuitenkaan koskaan hankkine, sillä niin hienoa kuin se olisikin, se myös sitoo niin käsittämättömän paljon, ettei se tunnu sitten kuitenkaan niin ison uhrauksen arvoiselta asialta. Ehkä tilanne olisi eri, jos perheessä olisi useampia ratsastajia, mutta toistaiseksi isompi tai pienempi mies eivät ole asiasta innostuneet - hummailen siis yksin...

Löytyykö teistä lukijoista muita ratsastajia? Olisi kiva kuulla!

Alelöytöjä Sellosta

Tätä lähdin hakemaan: -50% alessa,
joten kannattaa lähteä kauempaakin!
Olemme kuulemma (ehkä) ensi viikolla
lähdössä purjehtimaan, ja merillä tämä tulee
todella tarpeeseen. Hmm.. pitäisiköhän munkin
poiketa Pelle P:llä tai Henri Lloydilla?!

Siis miten niin Nike ei ole cool brändi?
Kuule nyt on, sun kaverit ei ehkä vaan tajua sitä!

Anteeksi karsea kuva - pitää
varmaan silittää paita ennen golfkierrosta, vai mitä?

Harrastuksiin tuikitärkeitä

Peakin tunika ranta-asuksi tulevaa
Thaimaan matkaa varten (matkaa
emme ole vielä varanneet, mutta
onhan se hyvä varautua ajoissa!)

PoPin bokseriestetiikkaa :-) Lindex tarjoaa salamoita ja
pääkalloja (jotka olisivat varmaan enemmän pojan mieleen),
mutta PoPiin voi luottaa niin yökkäreissä kuin kalsareissakin!