Kaikki meni hyvin siihen asti, kunnes lupasin "käydä pyörähtämässä" hoitamassa erään asian johdon kerroksessa. Noissa vaatteissa. No, ajattelin ettei siellä kuitenkaan ole kukaan paikalla, sillä jos minä pidän itseäni kiireisenä ei konsernijohto voi käydä edes vessassa ilman, että joku assari on merkinnyt asian kalenteriin ja ottaa vielä tyypin puhelimen hoteisiinsa siksi aikaa. Ei siis hätää!
How wrong can you be: kaikki isot hefet olivat paikalla, ja heillä jokaisella tuntui olevan aikaa vaihtaa kanssani pari sanaa. Noissa vaatteissa. Piinallisia minuutteja. Täytyy vain toivoa, että loisteliaat työtulokseni puhuvat puolestaan, sillä antamani yleisvaikutelma oli kyllä vähintäänkin epäammattimainen ja rönttyinen. Yritin pelastaa tilanteen katsomalla oikein syvälle silmiin (jotta kenenkään katse ei vahingossakaan harhautuisi vaatteisiini), puristamalla kättä oikein kivuliaan kovaa ja puhumalla vähän tavallista äänekkäämmin. Auttoi varmaan tosi paljon.
Taidankin tästä lähteä ostamaan itselleni ison kasan uusia, särmiä työvaatteita; häpeä korventaa sisintäni. Siihen auttanee vain cava.
