28.9.2015

Omat rajat

Olen aina väittänyt, että mulla on tosi hyvä stressinsietokyky ja etten ihan pienestä hetkahda. Näin kyllä yleensä onkin, mutta näköjään ne munkin rajat tulevat jossakin vastaan. Viime viikolla oli jo pari sellaista päivää, että meinasin kotimatkalla nukahtaa liikennevaloihin - mutta sitten toisaalta kotiin päästyäni en osannutkaan millään rentoutua, vaan kävin aivan ylikierroksilla myöhään yöhön asti. Työasiat jäivät pyörimään mieleen, ja tuli tiuskittua miehelle, pojalle ja koiralle ihan turhista, mikä sitten tietysti harmitti entistä enemmän. Nuku siinä sitten pitkät ja täysipainoiset unet!

Ensimmäinen oivallukseni tuli, kun yrittäjäystäväni postasi keskellä päivää Faceen kuvan koirastaan metsässä. Aurinko paistoi, ja koirakin näytti niin onnelliselta; tajusin, että koko kroppani ja mieleni ja sieluni huutaa pääsyä luontoon, metsään, merelle, ihan mihin vain. Lähdin heti samana iltana koiran kanssa metsään, vaikka alkoikin jo hämärtää, ja vähän kompastelin pikkupoluilla tepastellessani. Hengittelin syvään, annoin koiran pysähdellä kaikessa rauhassa haistelemaan ja oikeasti katsoin ja ihastelin syksyn värittämää metsää. Auttoi muuten heti!

Viikonloppuna jatkoin luontoteemalla, sillä sain perheen houkuteltua merelle kaikista muista kiireistä huolimatta. Tai no, yövyimme Katajanokalla, eli ihan Helsingin keskustassa ja kävimme Krunikassa thaikkuravintolassa syömässä, mutta vesi liplatti silti hennosti käydessäni nukkumaan, ja aamulla aurinko lämmitti mukavasti nenänpäätä, kun heräsin :-)
(Pitäisikö tässä kohtaa jättää mainitsematta, että heräsin koiran oksentamiseen ja kuurasin sen seurauksena veneen kokolattimattoa kolmella eri aineella rystyset verellä?)





Satuin myös avautumaan kollegalleni asiasta (stressistä, siis) heikolla hetkelläni erään poikkeuksellisen pitkän ja rasittavan päivän jälkeen. Yritän yleensä pitää yllä hyvää tsemppiä ja fiilistä töissä, mutta nyt tein poikkeuksen - ja sain pienen purkaukseni jälkeen neuvon hakeutua Headspace-applikaation* pariin mitä pikimmiten. No, en tietenkään saanut sitä ihan heti ladattua, mutta nyt se on jo puhelimessa, ja ehdin jo ekan mindfulness-session puoleenväliin - ei siis ihan optimaalista, mutta kohti parempaa :-)
*a gym membership for the mind

Nämä alla näkyvät kuvat ovat applikaatiosta; mindfulness on terminä jotakuinkin teoriassa tuttu, mutten ole kokeillut sitä kunnolla koskaan tai kenenkään ohjauksessa. Uskon silti oman mielen ohjaamiseen ja harjoittamiseen vahvasti, mikä onkin varmaan ihan tarpeen, jotta tällaista kannattaa lähteä kokeilemaan.

Ihan kohta olen siis terveempi, parempi hoitamaan ihmissuhteitani, tehokkaampi ja hoikempi. Ei paha!

24.9.2015

Kunniakoristeltu

toppi Cos, farkut J. Crew, kengät Guess
Hyvää torstai-iltaa, hyvät ystävät! Mitä teille kuuluu?

Mulla meni just viikonlopun suunnitelmat uusiksi, sillä pojalle nousi kuume, ja olo oli selvästi kovin nuhjuinen. Näin ollen huomenna ei tarvitsekaan rynnätä töistä pää kolmantena jalkana kodin kautta kohti Riihimäkeä (vai Karkkilaa? en itsekään muista, missä piti olla...) ja illan futismatsia, vaan voinkin chillailla illan kaikessa rauhassa  - ja se tulee kyllä taas tarpeeseen! Oletan nyt tietysti, ettei pojalla ole flunssaa kummempaa, sillä olen maailman kamalin stressaaja heti, jos on mitään vuotavaa nenää vakavampia oireita...

On tietysti tosi kurjaa, että lapsi on kipeä, mutta pakko myöntää, että kovin on vaikea hyväksyä se rankka tosiasia, että joudun perumaan huomisen siivouksen - ja koska he ehtivät paikalle aikaisintaan ensi viikon puolella, joudun siis itse siivoamaan tässä välissä!! Tai sitten olen vain koko viikonlopun ilman silmälaseja kotioloissa, sillä sen verran on tuota miinusnäköä, että se antaa paljon anteeksi :-)

Olen muuten suunnitellut silmien leikkauttamista (näön, ei luomien!) jo monta kuukautta, mutten ole ehtinyt edes alustavaan konsultointiin - kiireessä kaikki omat asiat jäävät aina aivan retuperälle, vaikkei niin tietysti saisi olla. Myönnän, että jännitän myös toimenpidettä aika paljon, ja sekin on varmaan hidastanut prosessia ainakin alitajuisesti...

Päivän asukuvakin on napattu aamutohinoissa, ja jotenkin ainakin itse aistin omasta kehonkielestäni hienoisen kiireen: olin jo henkisesti autossa matkalla töihin, vaikka fyysisesti pysähdyinkin hetkeksi kameran eteen.

Mutta hei, huomaatteko miten muistin ja tajusin kerrankin asustaa itseni tuolla rintakorulla? Sitä ei näe ihan joka päivä, sillä olen hävettävän laiska ja huono käyttämään koruja - vaikka niitä onkin kertynyt aikamoinen läjä tässä vuosien varrella. Jotenkin sitä niin helposti unohtaa sen tärkeän loppusilauksen, vaikka ihailenkin kovasti niitä ihmisiä, jotka osaavat asusta koruilla ja huiveilla asuistaan vielä piirun verran persoonallisemman näköisiä.

Tuo kyseinen kunniamerkki on Tallinnasta, ostin sen alkuvuodesta pienestä designkaupasta; valkkasin korua tosi pitkään, sillä olisin halunnut ostaa koko valikoiman kertaheitolla. Ja jälkikäteen harmittelin, etten raaskinut ostaa edes vaikka kahta erilaista - miksi sitä aina pihistelee ihan väärissä paikoissa ja ihan tyhmien pikkujuttujen kanssa?!

Tarjoilen tällä kertaa iloksenne peräti kaksi asukuvaa, sillä halusin esitellä myös uuden "syyspomppani", eli Espritin mustan neuletakin, joka on siis toimittanut takin virkaa jo monta viikkoa. Tarjolla olisi ollut eri värejä (ja todella houkutteleva leopardikuvioinen versio!), mutta pysyin tylsänä järkevänä ja valitsin tutun ja kaiken kanssa passaavan mustan - ja toden totta, jakku on ollut erittäin käyttökelpoinen kirpakoina syysaamuina (muistakaa, että ajan autolla suoraan firman parkkihalliin, joten kovin säänkestävää rotsia en välttämättä tarvitse) ja välillä myös ilmastoidussa toimistossakin.

Vähän houkuttelisi se räyhäkämpi leoversiokin, ans kattoo ny!




19.9.2015

Mode från Sverige

Tuli tehtyä pari uutta hankintaa, jotka sattuvat molemmat olemaan ruotsalaista alkuperää - ainakin designin puolesta. Tiger of Swedenin mekko on se sama, jonka näin Stockan kuvastossa, ja jota oli pakko päästä sovittamaan - ihan alkuperäistä 200€ hintaansa se ei mielestäni puolusta, mutta alekuponkia hyödyntämällä siitä tuli kutakuinkin kohtuullisen hintainen (tai mitä nyt kukin on valmis collegemekosta pulittamaan....). Mekon malli on kuitenkin niin mukavan yksinkertainen, että sitä tulee varmasti käytettyä aika paljon, joten ainakin CPU-hinta laskenee sen myötä kohtuulliselle tasolle.

Tällä kertaa muistin myös koeistua mekon: olen nimittäin epähuomiossa ostanut mekkoja ja hameita, joissa ei voi istua mukavasti tai ainakaan siveästi. Monen tunnin palaverista tulee vielä epämukavampi, jos joutuu koko ajan nykimään helmaa kuosiin siinä pelossa, että vieressä istuva saa muutoin ihastella reisiäni vähän liiankin kanssa :-D

&OtherStories -nilkkurit sain haettua eilen, ja niissä taas hinta ja laatu kohtaavat oikeinkin hyvin. Ne myytiin nahkaisina, mutta ovatkin mokkaa, mikä oli pienoinen yllätys. Täytyisi nyt ensi töikseni muistaa viedä ne suutariin, jotta saan niihin Suomen talveen sopivammat puolipohjat  - tai olen ensilumien tultua heti tuossa omalla kävelytiellä jo selälläni. Niinkin on käynyt.

Nilkkureissa on sopivan maltillinen korko arkikäyttöä varten, mutta niiden ansiosta - tai johdosta - kengissä on omaan silmääni vähän hassunlainen pitkulainen muoto. Vaan kun ei se jalka yhtään pienempäänkään kenkään mahdu! Lesti on muutoin oikein hyvän tuntuinen, joten toivotaan, että näistä olisi pitkään iloa.

Paksujen sukkisten pukeminen tuntui vähän pahalta, joten yritän sinnitellä vielä hetkisen aikaa ilman: ehdin hauduttelemaan jalkojani niissä koko piiitkän talvikauden (jonnekin ensi toukokuulle ainakin, miettikää!), joten ei ole vielä ihan kamala kiire aloittaa niiden käyttöä. Käytännössä tämä tarkoittaa kuitenkin sitä, että ohuet sukkikset on jo pakko laittaa jalkaan, jos aikoo pitää hameita, sillä paljaat sääret näyttävät varsin irvokkailta, kun ulkona myrskyää ja tuulee :-O

Viikonlopun ohjelmassa on vain ja ainoastaan yksi kalenteriin hakattu asia, nimittäin poikani futismatsi myöhemmin tänään. Maanantaista perjantaihin olikin sellaista kiitoa (pakko muuten hehkuttaa, että sain itseni pakotettua kahvakuulatunnille *taputtaa*), että tuntuu oikein kivalta vain olla ja vähän ehkä siivoilla tätä jälleen kerran kaaoksen valtaan joutunutta kämppää - arkisin pystyn katsomaan kaiken sotkun ohi, koska olen kertakaikkian liian väsynyt siivotakseni kunnolla, mutta näin lauantaiaamuisin silmäni aina aukeavat, ja alkaa maaninen järjestely ja muiden perheenjäsenten patistaminen. Katsokaa nyt, miltä täällä näyttää - ei kenenkään muun kotona ole tälläistä! Ei näin voi elää, ihan totta hei! Nyt siivotaan kaikki hetki yhdessä, jooko, niin meidän on kaikkien kivempi olla! Jooko, hei! Ihan totta nyt! Lastensuojeluviranomaiset ottaisivat lapsen meiltä pois, jos nyt sattuisivat oven taakse!

Ja näillä saatesanoilla hyvästelen teidät ja ryhdyn hommiin, koska mulla on vain tuo yksi ihana pellavapäälapsukainen, josta haluan pitää kiinni :-) Leppoisaa lauantaita teillekin!

14.9.2015

Kertaalleen kuopattu

Otsikko viittaa siihen, että ehdin jo kerran suurielkeisesti hyvästelemään kesäkelit ja -vaatteet, mutta niin vain viime viikon lopulla oli niin kaunista ja aurinkoista, että valkoiset farkut tuntuivat ihan oikealta valinnnalta.

Ja niin vain onnistuin jokaisessa ottamassani kuvassa seisomaan takki vinossa ;-D

takki Esprit
toppi Banana Republic
farkut Filippa K
kengät Sofie Schnoor

Joudun nyt naputtelemaan tämän tekstin pikapikaa valmiiksi, sillä illan ohjelmaan kuuluu vielä mm. koiran lenkitys, pojan kuskaus golftreeneihin, pikapiipahdukset Postissa, Henkkamaukassa, ruokakaupassa ja Clas Ohlsonilla. Sitten vielä oma ratsastustunti, koira uudelleen iltapisulle ja suoraan nukkumaan... ei tarvitse varmaan odotella unta kovinkaan pitkään! Työpäiväkin koostui kahdesta piiitkääästä jorystä, joita erotti pikainen lounas - ehdin sentään syömään, joten pisteet mulle siitä! Pari päivää on vielä vähän härdelliä, koska mieheni on matkoilla, mutta loppuviikolla pitäisi olla vähän rauhallisempaa ja oikein odotan jo sitä hetkeä, kun saan lösähtää sohvalle viinilasin kanssa telkkaria katsomaan; se hetki koittaa viimeistään perjantaina, kun Vain elämää alkaa!

Siihen asti ehkä näkemiin, ja mukavaa viikkoa kaikille. Pus!

11.9.2015

Perjantain pikaiset (kuulumiset)

Aloitetaanko asun ruotimisella? Tai oikeastaan kehumisella, sillä näissä vaatteissa viihdyin mainiosti, ja takki (vai jakku?!) toi kuitenkin sopivan ripauksen särmää päivän virallisempiin palavereihin.

jakku By Malene Birger
toppi H&M 
farkut J. Crew
kengät Just Ballerinas

Hektinen työviikko loppui juuri sopivasti, ja tuntuu ihanalta aloittaa varsin täyteen ohjelmoidun viikonlopun vietto hyvillä mielin. Koira trimattiin eilen, ja koti on siivottu tänään, joten voin ihan rauhassa pakata kassin ja lähteä pojan kanssa ajelemaan kohti Turkua äitini luokse. Huomenna olisi tarkoitus ehtiä merelle ja sukuun syntynyttä ihanaa uutta vauvaa katsomaan; sunnuntain ohjelmassa on lapsen futismatsi ja kaverin lapsen synttärikemut - kaikkea ihanaa, siis!

Nyt kurvaan Stockan kautta kotiin: ryhdyin edellispostauksen jälkeen reipaasti tuumasta toimeen ja kävin sovittamassa sen Tigerin harmaan mekon, jota ihastelin. Harmikseni olin vain unohtanut Brooklyn-kampanjan ale-kupongin kotiin, ja koska -20% on 200€:sta sen verran tuntuva summa, jätin mekon varaukseen tälle päivälle.

Toivottelen siis oikein kivaa viikonloppua kaikille - syökää, juokaa ja ulkoilkaa hyvin :-)

8.9.2015

Ruuturevittelyä

Toppi J. Crew/ pöksyt Gap/ kengät French Connection
Tunnustan, että arvoin aamulla hetkisen peilin edessä tämän asun suhteen: se, mikä näyttää Glorian muotikuvissa niin hauskalta (eli kuosien villi mismatching) olikin sitten livenä vähän arveluttavan tuntuista. Rohkaisin kuitenkin mieleni ja lohduttauduin sillä, ettei kukaan ainakaan päin naamaa kehtaa pilkata :-D Onneksi hyvin tyylitietoinen työkaveri tajusi kehua asuani heti aamulla, ja siitä ilahtuneena olinkin sitten loppupäivän itseluottamusta täynnä. Huomenna taidan kuitenkin palata tuttuun ja turvalliseen mustaan... ja kaikki muut ovat näemmä jo kaivaneet sukkahousut kaapista käyttöön, joten kaipa minunkin on aloitettava vähintään kahdeksan kuukauden sukkismaraton. *huoh*

Sain muuten käsiini Stockan tuoreen Premium-lehden, ja täytyy sanoa, että olin positiivisesti yllättynyt ja inspiroitunut sen sisällöstä! Malene Birger ja Reiss jäivät mieleen uusina tulokkaina, ja lisäksi bongasin oikein käyttökelpoisen näköisen Tigerin harmaan mekon, jota on pakko käydä ainakin sovittamassa! Vielä kun löytäisi jostakin shoppailuaikaa - miten voikin olla koko ajan niin paljon tekemistä ja menoa, ettei ehdi kauppoihin viettämään laatuikaa?! No, sen verran täytyy löytyä, että ehdin hakemaan eräälle aivan erityisen ihanalle 12-vuotiaalle synttärilahjan viikonlopun kemuihin (vielä kun keksisin, mitä hankkia, kun tähän hätään ei enää ehdi tilaamaan Abercrombielta mitään...)!

Ja nyt onkin taas aika vetäytyä yöpuulle, sillä huomenna on hevi työpäivä edessä, eikä uni olisi pahitteeksi muutenkaan. Hyvää yötä, siis!

6.9.2015

Juhlaisa viikonloppu

mekko Whistles
kengät Boden
Tämä on ollut hauska ja vauhdikas viikonloppu: perjantaina olin Gloria Fashion Show'ssa, eilen rippijuhlissa ja tupareissa, ja tänään olen taas palannut takaisin maan pinnalle siivoamalla, pyykkäämällä ja järjestelemällä kämppää kuntoon. Päivän piristys oli vierailu ystäväni luona (vein hänelle muutaman juhlamekon ja -jakun lainaksi; olemme kerrankin samankokoisia, kun hänellä on suloisen muhkea raskausvatsa :-D)

Olin niin arvovaltaisessa seurassa perjantaina, että sain kunnian istua aivan eturivissä - FROW :-) Näin siis kaikki vaatteet oikein yksityiskohtaisesti, mutta kuvien ottaminen (iPhonella) oli aivan mahdotonta. Kuvasin kyllä innokkaasti, mutta käytännössä kaikki kuvat epäonnistuivat, koska kohteet liikkuivat niin rivakasti. Täytyy siis odottaa seuraavaa Glorian numeroa, jotta voi palata taas näytösasujen pariin, mutta sen voin jo sanoa, että show'n avannut Max Mara jäi erityisesti mieleen - olisin voinut ottaa kaikki vaatteet omaan kaappini samantien!

Omasta asustani ei ole kuvaa, mutta se oli yksi yhteen tämän jo testatun kokonaisuuden kanssa. Rippijuhliin valitsin samat edelleen samat nyörikengät, mutta eri mekon - tosin mennessä satoi niin älyttömästi, että kumisaappaat olisivat olleet matkaa varten ainoa oikea valinta, sillä ballerinani kastuivat aivan läpimäriksi ja taitavat nyt olla entiset. Juuri nyt se ei harmita aivan kamalasti, sillä olen jokseenkin kyllästynyt ballerinoihin, enkä ole laittanut niitä jalkaan oikeastaan muuten kuin autoilukengiksi (aitojen Todsien puutteessa).

Nyt mulla on ohjelmassa vielä koiratreffit, kun tuttujen piskuinen westiepentu tulee meidän pihalle leikkimään koiramme kanssa. Omakin pentukuume nostaa taas päätään, kun saa seurata söpön karvapallon pyörimistä ja touhuilua!

******
pari tuntia myöhemmin: sadan kuvan jälkeen yksi semihyvä otos...


3.9.2015

Se siitä kesästä sitten

Paljaat sääreni taisivat tehdä viimeisen näyttäytymisensä tämän vuoden puolella (ainakin kotimaassa), ja olo olikin jo vähän hölmö, kun kipsuttelin kaupan parkkipaikalla kaatosatessa varpaat vilkkuen...

Ajattelin vielä kokeilla noita lempparikenkiä paksujen sukkisten kanssa, sillä niissä on niin maltillinen varvasaukko, että se voisi jopa toimia. Tai sitten laitan ne ansaitulle talvitauolle ja siirryn suosiolla umpinaisiin kenkiin - ja ehkä ostan jotkut kivat uudet popot syksyä piristämään :-)

toppi Banana Republic
nahkahame By Malene Birger
kengät Sofie Schnoor

Malenen nahkahame laskeutuu nyt mielestäni aika kivasti, kun on saanut roikkua ja suoristua muutaman viikon (vähän kuin hyvä liha :-D), eikä enää tunnu siltä, että sitä pitäisi lyhentää - ihan hyvä, etten heti hosunut asian kanssa. Ennustan hameella aktiivista uraa tulevan syksyna aikana, ja joulutauon jälkeen taas kiireistä kevättä.

Ja ajatella, että on taas torstai ja huomenna siis viikonloppu! Sain viime tingassa kutsun Glorian muotinäytökseen, joten huomisilta menee muodin merkeissä - onneksi siellä ei myydä suoraan mitään, sillä kaiken sen tyyliglorian ja muutaman skumpan innoittamana voisin olla hyvin herkässä ostomoodissa ja valmiina uudistamaan koko garderoobini sisällön kertaheitolla (siinäpä vasta olisikin morkkis seuraavana aamuna...)!

Tänään vietän kuitenkin iltani paljon maanläheisemmissä merkeissä, sillä kiiruhdan kohta ratsastamaan. Tänä syksynä olen osannut aivan erityisesti riemuita siitä, että olen löytänyt harrastuksen, jonne on aina iloa lähteä vaikka rankkasateella, jossa koen sekä haasteita että onnistumisen iloa, ja jossa tunnen viime aikoina myös kehittyneeni vähän paremmalle tasolle kuin ennen. Ratsastaminen ei ole koskaan pelkkä mekaaninen suoritus (vaikka hyvää liikuntaa onkin), ja siksi tuntuu hienolta, kun onnistuu yhteistyössä hevosen kanssa tekemään tunnin tehtävät, olivat ne sitten yksinkertaisia koulukuvioita tai vähän pelottavan kokoisia esteitä - kaikessa on omat haasteensa. Samanlaista intohimoa ja iloa tuovaa ajanvietettä soisin ihan jokaiselle, sillä arki tuntuu paljon tasapainoisemmalta, kun on jotakin omaa ja kivaa. Jollekin voi tulla samat fiilikset vaikka lintujen bongauksesta, toiselle extremeurheilusta, mutta tärkeintä olisi, että pystyy hetkeksi pistämään kaiken muun syrjään, ja antautumaan lajin vietäväksi.

Olipas paatoksellista, mutta tunnistiko kukaan tuota tunnetta, jota yritin kuvailla? Mihin sinä uppoudut, mistä saat parhaat onnistumisen fiilikset?

1.9.2015

Tavallista arkea taas

toppi ja farkut Lindex
kengät French Connection
Olen edelleen (kahden päivän jälkeen :-D) kovin tykästynyt näihin rennompiin farkkuihin, ja lähentelin jo omaa henkilökohtaista ennätystäni, kun pidin niitä kolme päivää peräkkäin. Huomenna täytyy keksiä jo jotakin muuta, mutta huono keli taitaa vähän rajoittaa valinnanvaraa, sillä mekko ja paljaat sääret ei vain tunnu oikealta asulta sadepäivään...

Tällä viikolla on alkanut olemaan jo aika syksyinen fiiis, ja tänään olin pitkästä aikaa koko illan kotona; kävin koiran kanssa kunnon kävelyllä ja katselin telkkaria, sellaista ihan tavallista olemista, mikä tuntui mukavan leppoisalta. Tosin myönnän, että koska mies on matkoilla ja poika sai syödäkseen eiliseltä jäänyttä pastaa, oli oma päivälliseni nachoja ja salsaa sekä lasi viiniä :-)

Tavallisuudesta poikkeavaa tässä päivässä oli se, että sain monen kuukauden odottamisen jälkeen uuden autoni! 1-sarjan Bemari on kuin minulle tehty: sopivan kokoinen ja riittävän tehokas, kiva ajaa ja ulkonäkökin on tosi jees. Valkoiseen väriin vielä vähän totuttelen (ja toivon, ettei sitä tarvitse olla jatkuvasti pesemässä): mies oli niin painokkaasti valkoisen kannalla, ja kun meidän toinen automme on jo musta, en oikein osannut valita muutakaan väriä - tai halunnut maksaa kamalasti ekstraa tummanharmaasta metalliväristä. Hah, tässä se taas nähdään, että väri on naiselle se kriittinen asia, vaikka olisi mitä muita kilkkeitä auto täynnä!

Nyt lähden taas patistamaan tuo lasta nukkumaan - miten joku osaakin vitkutella ja vetkutella jokapäiväisissä rutiineissa noin taitavasti?! Enää ei mene läpi mikään "nyt otetaan kisa, miten nopeasti puet yökkärit" -vedätys, ehei... Ja aamulla sitten kukaan meidän perheestä ei saa itseään ajoissa ylös, ja kaikki säntäilevät pää kolmantena jalkana koiran vielä säestäessä kaaosta parhaansa mukaan. Onko teillä rauhallisempi meininki? Onneksi viikonloppuisin meillä ei sitten taas ole aikaisia aamuherätyksiä tai kiire mihinkään, ja silloin osaamme ottaa todella rennosti :-)

Hyvää yötä, nähdään taas pian!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...