I'll have two of everything

Nyt tässä kävi niin hassusti, että mulla on samat vaatteet kuin edellisessäkin blogipostauksessa :-D Tai siis same same, but different: mulla on sekä tuota toppia että housuja kaksin kappalein, eri väreissä. Molempien kohdalla intuitio on sanonut, että nyt on kohdalle osunut ihan helmi, johon kannattaa satsata ja olen sitten hankkinut tuplat kertaheitolla.

Kengät kyllä kruunaavat tai ainakin määrittävät vahvasti koko asun fiiliksen: verratkaapa nyt tätä tennariversiota edelliseen korkkarityyliin, ja näette mitä tarkoitan! Jaksan aina ihmetellä - ja kyllä, myös taivastella - suomalaisten naisten suorastaan sopimattomia kenkävalintoja etenkin juhlavammissa tilanteissa: asu voi muuten olla ihan vimpan päälle, mutta se viimeinen silaus on jäänyt tekemättä, kun vaatteet ja kengät ovat aivan eri paria keskenään.

En tarkoita sitä, että kaikkien pitäisi kiikkua 12-senttisten korkojen varassa (en pysty siihen itsekään), mutta kyllä kaunis juhlamekko latistuu aika tavalla, kun siihen yhdistää lättänäloaferit tai nuhruiset nilkkurit! Juhlakengän pitäisi itsessäänkin olla vähän tavallista sirompi/ näyttävämpi/ kepeämpi tai koristellumpi kuin se jokapäiväinen peruspopo - itse ainakin nautin suuresti siitä, että saan tilaisuuden pukeutua vähän fiinimmin ihan kiirestä kantapäähän, ja kengillä on siinä merkittävä rooli. Eikä tarvitse olla kaltaiseni ostomaanikko, jolla kaikki kaapit ja lapsenkin huone jo pursuaa kenkälaatikoita, sillä yhdellä kivalla (todennäköisesti mustalla) kenkäparilla pärjää tosi monta vuotta, sillä eihän muutaman tunnin kevyt juhlakäyttö ehdi kenkää paljoakaan kuluttamaan.

Ugh. Menipäs paatoksen puolelle :-)

No mutta hei, mitäs mieltä te lukijat olette: paasaanko turhaan, olenko liian nipo tässä asiassa? Vai löytyykö sieltä joku toinenkin kenkien ystävä, joka olisi samoilla linjoilla kanssani? Sana on vapaa!

Stan Smith

Hoplaa, iltaa! Pitäisikö tässä vähän hävetä, kun kuukauden bloggaustauon jälkeen ei ole tarjolla kuin hyvin kasuaali asu? Päivän agendan mukaan olen pukeutunut viime viikot joko mekkoon ja korkkareihin (kokoussetti) tai farkkuihin ja rentoon yläosaan (workshop-setti), mutta ainoa kuva on kuitenkin tästä viikonlopun asuntonäyttöasusta. Ihan harmitti, kun uusien Stan Smithien päälle piti vetää ne siniset muovitossut :-D

Kyllä, toistossa on selvästi voimaa, sillä nähtyäni näitä Addun tennareita ihan joka paikassa jo viime kesästä lähtien, en enää pystynyt olemaan ilman omia Stan Smithejä, ja ostin ne lähes vauhdissa kävellessäni Kämpin Nilson-liikkeen läpi. Vielä olen onnistunut pitämään ne ihanan valkoisina, mutta se ei taida olla pysyvä olotila...

huivi By Malene Birger

neuletakki Sibin Linnebjerg

farkut J. Crew

tennarit Stan Smith by Adidas

Tammikuusta asti jatkunut työprojekti, joka vie nykyään reilusti yli puolet työajastani (ja vielä enemmän henkistä kapasiteettiani...), jatkuu edelleen intensiivisenä, mutta alan pikkuhiljaa näkemään valoa tunnelin päässä. Vaikka työtahti on ollut todella rankka, olen myös oppinut paljon uutta ja onnistunut ravistelemaan vanhoja toiminta- ja ajattelumalleja (omianikin!) kiitettävästi, ja siihen olen jo tässä vaiheessa tosi tyytyväinen! On nimittäin hämmästyttävää, miten hanakasti sitä pitää kiinni tutuista rutiineista ja tavoista tehdä töitä, vaikka periaatteessa olisikin omasta mielestään muutosmyönteinen ja joustava tyyppi. Ja niinhän aivomme on ohjelmoitu: jos jokin toimii ja tuo hyviä tuloksia, ei kannata turhaan käyttää voimavaroja uusien mallien etsimiseen - ennen kuin on aivan pakko.

Nyt on pakko mennä nukkumaan - ja toivoa, että alitajuntani löytäisi unen aikana ratkaisun pariinkin vielä askarruttavaan kysymykseen... Hyvää yötä!