31.5.2016

Käyttöönotto

Alkuperäinen blogipostaus todistaa, että jemmasin tätä Marimekon mekkoa (tunikaa?) kaapissani melkein neljä vuotta, kunnes tähdet loksahtivat radoilleen ja tuntui oikealta pukea se päälle. Tai oikeasti Stan Smithit toivat juuri sen kaipaamani vastapainon ja modernin fiiliksen, jota olin tiedostamattani kaivannut.

Seuraavaksi voisin kokeilla mekkoa Birkenstockien kanssa - mutta en töihin, vedän juuri terveyssandaalien kohdalla oman rajani.

Ja kuten näkyy, uskaltauduin myös paljain säärin duuniin! Sinällään siinä ei ole mitään ihmeellistä, paitsi että olen luonnostaan vitivalkoinen vähän samaan tapaan kuin entisajan barokin kauneusihanne. L'Oréalin Sublime Bronze Self-tanning Serum on osoittaunut oikein oivaksi tuotteeksi: lopputulos ei ole yhtään oranssi, vaan tosi hyvän ja luonnollisen näköinen - tai ainakin omasta mielestäni :-D. Levitin seerumin ekalla kerralla ihan paljaaltaan iholle, tuloksena laikukkaat sääret (varmaan ihan omaa osaamattomuuttani...), minkä jälkeen olen sekoittanut sen aina kämmenelläni kosteusvoiteeseen ja onnistunut paljon paremmin.

Ja voi, mitä kelejä tässä onkaan ollut! Kävimme tänäänkin illalla mökillä pyörähtämässä; istuttiin vain laiturilla ja juteltiin, ihanaa! Pieni pessimisti sisälläni huutaa, että nyt ne kaikki hellepäivät kuluvat jo tässä vaiheessa ja heinäkuussa on sitten ihan kylmää, mutta yritän vaientaa sen ja nauttia tästä mahtavuudesta juuri nyt. Melkein onnistunkin.
Viikonloppuna on edessä poikani viimeinen todistustenjako ala-asteella, ja itkettää samantien, kun mietinkin ruususeremoniaa ja opettajien kunniakujaa. Miten ihmeessä se pieni vauva on nyt jo teini? Ja miten kaikki muuttuu yläasteen myötä? Olenko onnistunut kasvattamaan lapsestani itsenäisesti ajattelevan, hyvin käyttäytyvän, empaattisen, muut huomioivan ja rehellisen ihmisen? Kamalasti sitä kasvatustyötä ei enää edes ole jäljellä, vaikka hän toisinaan ihan lapsi vielä onkin - silti hän joutuu enenevässä määrin tekemään omia ratkaisujaan ja valintojaan aika vaikeidenkin asioiden äärellä.

Voi jestas, nieleskelen taas kyyneleitä, kuten aina näiden ajatusten edessä, vaikka kaikki onkin tosi hienosti. Tuntuu vain niin haikealta ajatella, että yksi merkittävä aikakausi on nyt todellakin meidän kaikkien elämässä nyt ohi.

Minä olen siis se äiti, joka vollottaa lauantaina juhlasalissa. Pyydän jo etukäteen anteeksi, mutta muistutan että itken ilosta ja ylpeydestä!

27.5.2016

Uutta pitkästä aikaa

Uskokaa tai älkää, olen ollut niin kiireinen, että jopa shoppailu on jäänyt kovin vähälle. Kelien kaunistuttua olen kuitenkin ollut kesäisempiä toppeja vailla, ja kävin oikein tositarkoituksella Stockalla niitä etsimässä - vaikka sovitin melkein kymmentä erilaista puseroa, en ostanut kuin yhden :-(

Toppi on By Malene Birgerin, ja jos ihan rehellisiä ollaan, ostin kovin kalliin t-paidan. Mutta väliäkös tuolla, sillä olen jo ehtinyt pitämään sitä useamman kerran, mitä en todellakaan voi sanoa monestakin kaapissani tilaa vievästä topista...

Uutuudet eivät lopu siihen, sillä kuvassa näette myös uudet kenkäni; entiset Guessin korkkarini ovat jo vähän kulahtaneet, ja olen etsinyt uusia vaihdokkeja jo jonkin aikaa. Tärkeintä on musta väri, ja mukava lesti on aina plussaa - ja tässä parissa sain molemmat. Bodenin kengissä on hyvä hinta-laatu-suhde, suosittelen!

Näitä kenkiäkin on tullut pidettyä jo monta kertaa, ja näillä jaksaa tepastella pidemmänkin työpäivän varsin vaivattomasti. Tosin päivän aikana ei ihan valtaisan pitkiä matkoja tule yleensä käveltyä, koska en juurikaan liiku konttorilta mihinkään, eli siirryn vain palavereiden välillä yhdestä neukkarista toiseen - ja tämän totuuden kertoo askelmittarikin (ja vaaka...) varsin koruttomasti. Yritän siis vääntäytyä lenkille viikonlopun aikana, lupaan!

Nyt menen kuitenkin hyvin ansaituille yöunille, hyvää  yötä!





21.5.2016

Essie Gel Couture

Vakkarilukijani ehkä muistavat, että ostan aina kaikki pitkäkestoista manikyyriä lupaavat uutuuslakat, joten kun bongasin nämä Essien uudet Gel Couture -lakat Sokoksen kosmetiikkakuvastosta, tiesin heti kokeilevani näitä ensimmäisen mahdollisuuden tullen. Pitkään ei tarvinnut odottaa, ja nyt on jo lakat kynsissä; tosin olemme parhaillaan veneellä, ja rantautuminen katkaisi taas pari kynttä, joten täydellisyys on manikyyristäni kaukana :-( Kesäloman ajaksi ajattelun muuten laittaa geelikynnet, sillä veneilyä rankempaa lajia ei kynsien suhteen olekaan!


No mutta, takaisin Essieen: lakka levittyi tosi hyvin, ja suti oli vähintään ysin arvoinen, mikä on jo todella kova suoritus. Kaksi kerrosta oli suositus, ja sen se kyllä vaatikin, jotta lopputulos olisi siisti ja tasainen. Annoin kerrosten kuivua rauhassa Suomen lätkäpeliä seuratessani, ja samoin varoin kopsauttamasta kynsiä ainakin puoli tuntia läpinäkyvän päällikerroksen levittämisen jälkeen.


Lopputulos näyttää mielestäni oikein hyvältä, vai mitäs tuumaatte? Vielä kun se kestäisi edes muutaman päivän, niin olisin jo tosi tyytyväinen! Odotukset on ihan korkealla, sillä Essien geelipäällyslakka on toiminut kiitettävästi, ja tämän pitäisi nyt olla vielä paranneltu versio.

Kuvassa näkyi myös Lancomen uutuus, Juicy Shaker -huuliöljy. En osaa verrata sitä mihinkään muuhun vastaavaan, mutta se antaa tosi kevyen värin ja tuntuu huulilla miellyttävältä ja vähän hoitavalta. Ihan hyvä huulikiilon korvike, siis, muttei ehkä mikään elämääni mullistava tuote...

Nyt jatkan itseni hemmottelua: korkkaan pienen cavapullon ja nautin kauniista kesäillasta. Heippa!

19.5.2016

Pinkkiä ja raitaa

No heippa taas! Tajusin, etten voi olla liian valikoiva näiden asukuvien suhteen, joten tässä tulee taas vähän rennompaa settiä. Cosin takki viime syksyltä oli aivan nappiostos, sillä se on ollut juuri oiva näihin +10C keleihin: tarpeeksi lämmin, mutta värinsä puolesta jo keväinen ja kevyt.

Ja noi Stan Smithit, voisin pitää niitä joka päivä... (on mulla kyllä välillä korkkarit ja vähän siistimpää seppälää päällä!).

Huomenna on töissä tosi casual päivä, joten mut löytää aika samanlaisissa releissä jostakin neukkarin perältä, josa vain osaa etsiä :-)

Viikko on taas hurahtanut aivan tajutonta vauhtia; ratsastustunteja oli kaksi, ja välipäivinä yritin jaksaa koiran kanssa edes muutaman kilsan lenkin, vaikka pitikin ottaa pikkutorkut ennen kuin jaksoin kammeta itseni sohvalta ylös. No, lopputuloshan on tärkein - ja onneksi on tuo koira, joka pakottaa ulos vaikka vähän väsyttääkin! Tosin siitä lähtee juuri nyt niin paljon karvaa, että järki lähtee; olen aina vihannut imuroimista yli kaiken, mutta nyt pitäisi jaksaa hooveroida vähintään parin päivän välein tai joutuu raivaamaan itselleen kulkuväylän nilkkoihin asti ulottuvassa karvameressä... Voi, kunpa muistaisin tämän seuraavan kerran, kun harkitsen koiranpennun ottamista ja miettisin edes rotua tosi tarkkaan...

Viikonloppuna on luvassa veneilyä ja löhöilyä, toivottavasti kauniin sään helliessä. Olisi kiva myös nähdä kavereita, mutta taitaa olla vaikea saada kaikkea mahtumaan pariin päivään. Hauskaa viikonloppua teillekin sinne ruutujen toiselle puolelle!

15.5.2016

Kevätkuulumiset

Toimittajat kyselevät aina julkkishaastateltaviltaan kevätkuulumisia (tai kesä/syksy/joulu...), ja se on kovasti huvittavaa oikeastaan kaikkien osapuolten mielestä, sillä mitä nyt edes kunnolla osaa vastata sellaiseen kysymykseen?

No, minä olen loistanut poissaolollani jo aika pitkään (ja ihana Tiina oli jopa kaivannut, pus!) ja yritän nyt summata, mitä kaikkea on tullut touhuttua. Ensinnäkin, töissä on ollut tosi, tosi kiire: aloitin tammikuun lopulla todella intensiivisen projektin, joka venytti työpäiväni kamalan pitkiksi ja vei muutenkin kaikki mehut. Olin iltaisin niin kaikkeni antanut, että tuntui siltä, ettei olisi tänne blogiin mitään annettavaa, koska edes "mitä kuuluu" -lauseet oman perheen kesken tuntuivat jäävän jotenkin puolitiehen. Tuo projekti on nyt saatettu loppuun, mutta sepäs toikin tullessaan lisävastuuta työrintamalla - mikä on tietysti tosi hieno homma, muttei ehkä lupaa hyvää blogin tulevaisuuden kannalta :-(

Ja siinä se oikeastaan sitten onkin: aika ja energia loppuivat molemmat kesken. Tuntui myös siltä, että kuljen samoissa vaatteissa (=farkuissa) päivä toisensa jälkeen, joten ei ollut mitään kivoja asukuviakaan tarjolla - ja mitään lifestyle-bloggaajaa musta ei saa hyvällä tahdollakaan, sen verran sotkuisesti olemme koko kevään eläneet!

En ole varma, miten tästä eteenpäin: toisaalta tykkään kovasti kirjoittamisesta ja siitä vuorovaikutuksesta, mitä täällä blogissa saan teidän lukijoiden kanssa kokea: jokainen kommentti lämmittää aina, sillä tiedän itsekin, ettei niitä [mukamas] jaksa ihan joka blogiin kirjoitella, vaikka tietysti pitäisi! Sitten toisaalta on aivan selvää, että moni lukija tippuu seuraajista pois, jos postaustahti on mitä on... Väkisin tätä harrastusta ei kannata jatkaa, mutta luopuminenkin tuntuu vaikealta ajatukselta; tämän saman asian kanssa painii varmaan lähes jokainen bloggaaja jossakin vaiheessa, joten mitenkään uniikki dilemma tämä ei ole.

No mutta, mitään päätöstä suuntaan tai toiseen ei juuri nyt ole, joten kerronpas nyt aikani kuluksi mitä muuta on tullut tehtyä: aloitin hissukseen juoksemisen taas pitkän tauon jälkeen. Lenkkejä on tullut tehtyä vasta muutama, mutta hyvältä tuntuu ja maltoin kerrankin aloittaa tarpeeksi maltillisesti, joten ainakaan vielä en ole joutunut kärsimään penikkataudista, mikä on varsin viheliäinen vaiva. Juoksemiseen löytyi oman sisäisen motivaation lisäksi myös ulkoinen kirittäjä, sillä veneilykaverini (eli perhe, jonka kanssa vietämme kesällä useamman viikon merillä) äiti aloitti juoksukoulun, ja hänet tuntien lenkkeilyseuraa on tarjolla kesällä melkein joka päivä! Sen verran kilpailuhenkeä (who am I kidding, olen aivan älyttömän kilpailuhenkinen!) musta löytyy, etten voi vain jäädä veneelle makoilemaan, kun kaveri reippailee!

Ja meillä on myös uusi vene! Oli selvää, että vaihdamme entisen 28-jalkaisen isompaan kokoluokkaan, jotta pojan kaverit pääsevät myös reissuille mukaan (ja kaikki saavat omaa rauhaa), mutta uusi paatti onkin melkein 50-jalkainen, joten meillä on ollut vähän opettelemista niin paljon suuremman veneen hallinnassa ja etenkin rantautumisissa, jotka ovat aina vähän jännittäviä ihan minkä kokoisella purkilla tahansa. Ihan hyvin on mennyt - ja kuten joku jo lohdutti, ei tuon kokoisella veneellä rantautuessa millään mulla ole mitään väliä kuin kipparin taidoilla, koska miehistö (eli minä) ei voi mitenkään käsivoimin korjata kipparin mahdollisia arviointivirheitä: jalkaa tai kättä ei siis voi enää lykätä väliin*, jos venee uhkaa töytäistä laituria, vaan ainoa keino on fendarin tyrkkääminen sopivaan kohtaan  - ja niitä mennäänkin ostamaan vielä pari lisää ihan varmuuden vuoksi :-)
*niin ei saisi tehdä koskaan minkään kokoisella veneellä, tiedän!

Eka yöreissu tehtiin nyt viikonloppuna, ja oli aivan uskomattoman siisti fiilis! Sisätilat ovat niin paljon suuremmat kuin aikaisemmassa veneessä, että kaikki on vielä jotenkin vähän epätodellista. Sää ei ollut puolellamme (tosin keli oli huomattavasti parempi kuin se taukoamaton rankkasade, mitä oli luvattu), mutta laitoimme veneessä ruokaa ja katselimme mukavasti telkkaria kuin kotona konsanaan. Todella makoisten  unien jälkeen käväisimme vielä kotimatkalla juuri avatussa Vallisaaressa ihastelemassa maisemia - ja saimme siinäkin taas yhden harjoitusrantautumisen suoritettua.

Ja siinäpä tärkeimmät kuulumiset, sillä muutoin kaikki sujuu vanhoilla raiteilla; vähän jo jännittää pojan kevätjuhla, sillä kuudesluokkalaisten hyvästelyseremoniat ovat aina olleet tosi liikuttavat, vaikken ole edes tuntenut ketään lapsista. Nyt hävettää jo etukäteen, sillä tiedän että itken juhlan alusta loppuun äänekkäästi ja vuolaasti, sitä ei voi mitenkään estää - itse asiassa alkaa itkettämään jo nyt tätä kirjoittaessakin, joten olen täysin tuhoon tuomittu. Ja poikani joutuu ikuisen pilkan kohteeksi.

Tässäpä tämä tällä kertaa, kiva että jaksoit lukea loppuun asti! Oikein kivaa alkavaa viikkoa, ja toivottavasti törmätään täällä taas pian :-)
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...