Viitan korvike

takki Ganni │farkut J. Crew │kengät &OtherStories

Olin reilu vuosi sitten aivan kuumana viittamallisiin takkeihin, mutten löytänyt mistään ihan itselleni sopivaa - olen niin lyhyt, että jotenkin näytin useimmissa malleissa siltä, kuin pikkutyttö olisi laittanut äidin takin harteilleen leikkiessään aikuista, mikä ei nyt ole ihan se look, jota tavoittelen. Ostamatta siis jäi...

Tämä Gannin uusi takki vastaa jollakin tapaa samaan huutoon, vaikka onkin ihan reilusti takkimallinen; leveistä hihoista tulee kuitenkin vähän samanlainen fiilis, kuin mitä muiden viitoissa ihailin.

Ja koska takin hihat jäävät vajaiksi, oli ihan pakko hommata pidempivartiset hanskat, jotta look olisi eheä - vaan niitäpä ei sitten niin vain ostettukaan: en löytänyt mistään nettikaupasta malleja, eikä Stockallakaan ollut tarjolla kuin yhdenlaiset, eli nuo mitkä ostin. Niissä oli alunperin varsin näyttävät Swarowski-kristalli-koristeet (myyjä hehkutti niitä moneen kertaan, enkä kehdannut sanoa, etten kamalasti tykkää niistä), mutta pari päivää niitä fiilisteltyäni totesin, että too much bling is just way too much ja leikkasin ne irti. Yksinkertaisuus on mun juttu!

Sen verran pitää vielä kehua tuota takkimallia, että sen alle mahtuu vaikka miten paksuhihainen neule tai jakku - joissakin takeissa on niin kamalan kapoiset hihat/ kainalot, ettei niihin saa tungettua kuin maksimissaan aivan ohuen neuleen, mikä sitten tietysti rajoittaa asuvalintaa jonkin verran.

Ja hei, aurinkolasitkin ovat uudet: sain Silmäasemalta Ray Ban -lahjakortin kiitokseksi silmien laserleikkauksesta, ja kävin aika monessa liikkeessä ennen kuin löysin niukahkosta valikoimasta edes yhden mallin, joka sopi omalle nenälleni... Valkkasin tuollaisen klassisen mallin - noiden taakse on hyvä peittää väsyneet kasvot :-D

Viikonloppu on sujunut mukavan rennoissa merkeissä: perjantaina kävin ratsastamassa ja eilen lyhyellä juokslulenkillä (jee! jee!), tänään olen yrittänyt vähän laittaa kotia kuntoon ja mm. siirtänyt talvivaatteita pois pienestä eteisestämme. Jännästi sinne jäi silti ainakin pari tusinaa takkia *huoh* Konmarin kirjoittaja voisi tulla ihan henkilökohtaisesti meille pitämään siivouskoulua!

Myrskyä uhmaten

Keli oli aamulla oikein lämmin ja kiva, ja tuntui ihan oikealta lähteä vielä töihin ilman sukkia ja lahkeet käärittynä. Päivän mittaan iltapäivälehdet aloittivat sitten Valio-myrskystä raportoinnin ja varoittelun, ja ehdin jo hieman katumaan asuvalintaani... Pääsin kuitenkin ihan kuivin jaloin kotiin, ja nyt olen jo turvallisesti kotisohvalla viinilasin ja villapeiton kanssa (Vain elämää alkoi juuri) :-D

jakku Whistles

t-paita Oui

farkut Lindex

kengät Ganni

Huomenna menen äitini kanssa Vesku Loirin 70-vuotisjuhlakonserttiin; luvassa on monipuolinen esiintyjäkaarti Suomen ykkösrivin artisteja, joten vaikka Veskun musiikki ei nyt ole ihan oman makuni mukaista, tulee illasta varmaan tosi vaikuttava. Sitä on nykyään niin pilalle hemmoteltu kaikista tarjolla olevista ravintoloista, konserteista ja muista elämyksistä, ettei aina osaa edes arvostaa niitä kaikkia tai innostua kamalasti etukäteen - uskoisin, että äitini ilo (hän ei todellakaan ole mikään kulttuurin suurkuluttaja, etenkään isäni kuoltua) nostaa kuitenkin omatkin fiilikset kattoon. Mutta mitä ihmettä mä puen päälle?

Koin työpäivän jälkeen myös karvaan pettymyksen, kun sovitin päälle tätä Whistlesin kerrassan upeaa mekkoa, jonka sain tänään töihin - se oli ihana, mutta mulle liian pieni, ja harmitti ihan tosissaan (sekä omat läskit että liiallinen optimismini tilausvaiheessa)! Isompia kokoja ei ole enää saatavilla, joten se siitä.

Toisaalta, mun olikin tarkoitus etsiä jotakin muuta kuin musta mekko, sillä meitä pyydettiin mieheni kanssa maailman suloisimman pienen pojan kummiksi (mikä upea kunnia!) ja haluaisin ristiäisiin jotakin muuta kuin synkkää mustaa - mutta eipä tietenkään ole mitään hyvää tarjolla juuri nyt, kun pitäisi löytää jotakin tiettyä.. Olen käynyt läpi kaikki mahdolliset verkkokaupat, Cosin ja Sokoksenkin (siinä nähdään jo epätoivoni määrä), joten Stocka ja Fredan Mycoko jäävät viimeisiksi oljenkorsiksini -  pitäkää peukkuja!

Back to black

En ole tosi pitkään aikaan valinnut päälle kokomustaa asua, ja nytkin halusin jalkaan punaiset kengät pieneksi väripilkuksi. Kunha mennään kohti talvea ennustaisin, että tämä väriyhdistelmä alkaa tuntumaan entistä kotoisammalta ja luontevammalta - synkistyn luonnon mukana :-)

toppi Banana Republic

housut Boss

kengät Ganni

Nuo Gannin kengät ovat muuten olleet siinä mielessä hyvä ostos, että niissä on oikein mukava lesti ja sopivan maltillinen korko. Harmi vain, että onnistuin parkkihallissa jumittamaan koron kahden betonilaatan väliseen silikoniuraan, ja mokkaan tuli ikäviä nirhaumia, joita en saa putsattua pois - onneksi  kukaan ei ollut todistamassa Cinderella -hetkeäni (lainasin termini Minttu Virtasen uutisesta), kun kenkä jai lattiaan ja minä jatkoin paljaalla jalalla eteenpäin....
Oman tuhonsa kengälle kuin kengälle tekee autolla ajaminen; aina joskus olen fiksu ja vaihdan ajomatkalle vaikka tennarit, mutta yleensä jännitän koko työmatkan oikeaa jalkaa ilmassa, jottei se osuisi auton lattiaan. Arvaatte varmaan, että aina välillä se pääsee unohtumaan...

Nyt taidan tallustella pari päivää matalammissa kengissä, sillä reväytin ikävästi pakarani circuitissa tänään. Siis toistan: circuitissa tänään. Olen nyt käynyt kerran viikossa treenamassa työpaikan tarjoamassa jumpassa jo useamman viikon ajan, ja ostin jopa salihanskat suojatakseni herkät kätöseni kahvakuulakänsiltä - tässä ollaan ihan tosissaan liikenteessä! Lisäksi olen jaksanut vähän hölkkäilläkin koiran kanssa, ja toivon kovasti, että tämä tsemppi jatkuisi vielä parinkin kuukauden päästä - yleensä kaamos nimittäin kahlitsee meikäläisen aika tehokkaasti sohvaan kiinni ja sen näkee sitten möhkälemäisessä keskivartalossa ikävällä tavalla.

Huomenna on taas estevalmennus, joten tämä viikko näyttää oikein hyvältä jo tässä vaiheessa - viikonloppuna kun vielä käyn kerran, pari lenkillä, tulisi jo kesänjälkeinen liikuntaennätys! Pakko kiristää tahtia myös siksi, että kierrokset nousevat näköjään töissä koko ajan, ja liikunta tuo aivan välttämätöntä tasapainoa ja auttaa jaksamaan paremmin. Olisi kiva voida vaikka hiihtolomaan mennessä olevansa paremmassa kunnossa kuin mitä kesällä olin - siihen tähtään!

Ja samantien jääkaapille iltapalalle :-D Kivaa loppuiltaa teillekin - muistakaa Ruotsin miljonääriäidit Livillä klo 22!

Faking it

Atterley Road -verkkokaupan sisäänostajilla on jotenkin mun maku: sieltä löytyy/ löytyisi aina jotakin kivaa, ja niin myös viime viikolla, kun satuin tekemään ihan nopean virtuaalipiipahduksen.

Tämä Whistlesin  "silk sweatshirt" oli alennuksessa, ja tilasin sen jo toistamiseen. Kyllä, sillä ekalla kerrallakin tykästyin siihen kovasti, mutta kokoa pienempänä rinnus kiristi sen verran, että olin fiksu ja palautin sen. Nyt taas emmin hetken noiden aavistuksen verran liian pitkien hihojen vuoksi, mutta päätin jo, että pystyn elämään niiden kanssa ja paita saa jäädä.

toppi Whistles

farkut Gap

kengät Ganni

Feikkiä kuvassa on tietysti kaikki vinosta kuvakulmasta lähtien; tänäänhän satoi räntää koko päivän, joten en suinkaan ollut missään liikenteessä tuossa asussa, kunhan halusin mallailla uusia vaatteitani (kengätkin odottavat neitsytkävelyään) ja fiilistellä kevyempiä kevätvaatteita. Ja hyvä mieli niistä tulikin!

Viikonlopun ohjelmassa on ollut laskettelua, hotjoogaa, Putouksen finaali (ihan kotisohvalta käsin, siis) ja eilinen ex-tempore minideitti mieheni kanssa, kun poikamme lähti katsomaan Talviklassikkoa kavereiden kanssa ja me saimme yllättäen kahdenkeskistä aikaa monta tuntia. Kävimme testaamassa Fredan uuden sushibuffetin, Fukun, ja sitä voi kyllä suositella lämpimästi (ainakin jos on todella nälkäinen, kuten itse olin eilen): reilun 20€ hintaan saa syödä niin, että maha raikaa ja tarjolla on niin sushia (riittävän montaa sorttia), lämpimiä pääruokia, jälkiruokia kuin hedelmiäkin. Meillä ei ollut pöytävarausta, mutta pääsimme ihan parin minuutin odottelun jälkeen pöytään; lähtiessämme, joskus seiskan jälkeen, oli eteiseen muodostunut muutaman hengen jono, mutta asiakkaiden kiertonopeus vaikutti olevan aika korkea, joten tuskin joutuu odottelemaan kovin pitkään - sushi kun täyttää vatsan yllättävän nopeasti ;-)

Sen verran paljon on ollut ohjelmaa, etten meinaa enää millään saada itseäni koiran kanssa lenkille...tässä viivytellessä ehti tulemaan pimeäkin. Käynpä siirtämässä neljännen koneellisen pyykkiä kuivausrumpuun ja yritän siltä samalta seisomalta huijata itseni ovesta ulos - ysiltä tulee Scandal, ja siihen mennessä haluan olla taas tiiviisti telkkarin äärellä (jäi niin tosi jännään kohtaan viimeksi, ihana sarja)!. Hop hop!

Tavaraankiintyjä

Oletteko katsoneet koskaan Himohamstraajat-ohjelmaa, jossa autetaan hullun lailla tavaroita hamstraavia ihmisiä? En sentään ole esiintynyt kyseisessä ohjelmassa, mutta katsonut olen, ja olen oppinut sen, että materiaan ei saisi kiintyä tai käy huonosti. 

Arvaatte varmaan, etten ole onnistunut pitäytymään kylmän etäisessä suhteessa omistamiini esineisiin, vaan säilön ja hilloan vaikka mitä kaikkea sentimentaalisiin syihin vedoten ja itselleni perustellen. Ja auta armias sitä surua, jos joudun luopumaan jostakin vasten tahtoani tai väärällä fiiliksellä!

Tänään "jouduin" (ihan itse kyllä myin) erittäin haikein mielin antamaan Stokken Tripp Trapp -tuolimme uuteen perheeseen, ja voi miten vaikeaa se olikaan! Ihan itseänikin hävetti, että voin hetkeäkään ajatella noin jo pitkään tarpeettomana keittiössä pyörineestä huonekalusta, mutten kertakaikkiaan voi sille mitään. Meinasi oikeasti tulla itku.

Niin, että pitäkäähän hyvää huolta vanhasta tuolikullastamme te uudet omistajat, sillä siinä pieni taaperomme maistoi aikoinaan ekan kerran oliiveja, sylki suustaan kurpitsaa ja ahmi kaksin käsin spaghettia, niin että näky spaghettisotkusta piti ikuistaa valokuvaksi asti. Tuolissa on syöty, askarreltu, luettu ja iloittu, välillä myös surtu ja itketty. Olkoon se teidänkin keittiössänne, kodin sydämessä, ruokapöydän äärellä ja vieläpä pöydän päässä kunniapaikalla! Snif.

Nämä Gannin korkkarit saapuivat onneksi juuri tänään lievittämään tätä kamalaa tuskaani - ja tekivätkin sen oikein hyvin, sillä ne menevät kyllä kauneimpien kenkieni kärkiviisikkoon ihan heittämällä! Vielä kun olisi korkkarikeli, tai edes korkkaritilaisuus tulossa, mutta nyt ei ole mitään kivaa lähiviikkona tiedossa - täytyy siis ottaa erikseen sisäkengät joku päivä töihin, mitä en normaalisti jaksa tehdä koskaan. 

Kenkäiloni lisäksi olen myös kiitollinen siitä, että on taas perjantai-ilta - tiedän, että toistan itseäni kun totean, että se hyvä puoli tässä hektisessä elämässä on, että viikonloppukin tulee aina tosi nopsaan uudestaan vastaan :-) Huomenna joogaan ja kahvittelen, sunnuntaina skimbataan - hyvää settiä! Toivon teillekin kaikkea kivaa tekemistä ja onnellista mieltä!

Yours truly, 

Tavaraankiintyjä