Herkän ihon paras kaveri ja arvonta herkkiksille

Sain La Roche-Posayn tiimiltä ystävällisen kutsun tulla tutustumaan sarjan tuotteisiin ja filosofiaan, ja koska olin jo valmiiksi LRP:n fani, lähdin ilolla ja innolla viettämään iltaa heidän kanssaan. (Se, että ilta oli nimetty cocktail-tilaisuudeksi ei ainakaan vähentänyt kiinnostustani.)

Olen tosiaan käyttänyt LRP:n tuotteita jo pitkään ja kirjoittanutkin niistä tässä vuosien varrella mm. täällä ja täällä ja täällä. Olin siis hyvin vastaanottavainen kuulemaan lisää ilosanomaa, jota yritän nyt parhaani mukaan ja mahdollisimman totuudenmukaisesti jakaa teillekin. Olin laiska, enkä tehnyt yhtään muistiinpanoja, joten stoori tulee nyt omin sanoin kerrottuna ja painotukset ovat omiani (faktat toki tarkistettu).

La Roche-Posayn ytimessä on lähdevesi, jonka hyvää tekevät ominaisuudet otettiin ensin käyttöön vuonna 1905 (!) LRP:n vesiterapiakeskuksessa, ja joka valjastettiin sittemmin kaikkien sarjan tuotteiden tärkeimmäksi ainesosaksi. Lähdevedessä on poikkeuksellisen korkea seleenipitoisuus, mikä vuorostaan tekee niistä tehokkaita vapaiden radikaalien nitistäjiä.
(Kuten sanoin, kerron tämän nyt omalla tavallani :-D)

Vesiterapiakeskuksen hoidot perustuvat edelleen lähdeveteen sekä sisäisesti että ulkoisesti käytettynä. Apua ovat saaneet niin syöpähoidoista toipuvat potilaat kuin atopioista ja ekseemastakin kärsivät potilaat - ja kolmasosa heistä on lapsia.

Meille onnekkammille terveille ihmisille tiedoksi, että kyseisen ihmeveden on todettu mm. rauhoittavan tulehdustiloja, lievittävan kutinaa ja kiristystä sekä vähentävän UV-säteilyn haittavaikutuksia (eli käy after-sunina ja on helppo levittää koko kroppaan). Quite impressive!

Lähdevettä saa ostaa suihkutettavassa muodossa, ja jokaisen näyttöpäätteen äärellä päivittäin riutuvan olisikin hyvä hankkia pikkupullo siihen työpöydälle, jotta muistaisi edes pari kertaa päivän mittaan virkistää ja hoitaa ihoaan (voi käyttää meikin päälle) - ja suojata niiltä pahoilta vapailta radikaaleilta. Yritän muistaa jatkossa!

LRP:n tuotteissa on mahdollisimman yksinkertaiset koostumukset ja useimmissa ei ole hajusteita ollenkaan. Tajusin, että juuri näitä tuotteita ostan omalle pojallenikin siinä vaiheessa, kun hän alkaa tarvitsemaan omia ihonhoitotuotteita: nuori ja herkkä iho ei varmasti kaipaa muuta kuin mahdollisimman puhtaan ja simppelin tuotteen ilman mitään ekstramegatehokkaita vaikuttavia/ hoitavia ainesosia.

La Roche-Posayn sarjalla on allergiatunnus.

Nuoret eivät muuten ole ainoita herkkäihoisia: peräti puolet teollisuusmaiden naisista on itse sitä mieltä, että heillä on joko herkkä (allerginen) tai herkistynyt iho, joka siis reagoi helposti erilaisiin ärsykkeisiin (ruokaan, lämpötilaan, stressiin) ja tarvitsee siksi erityisen hyvää suojaa ja hellää hoitoa.

La Roche-Posayn vastaus tähän haasteeseen on Toleriane-sarja jonka kaikki tuotteet on suunniteltu vahvistamaan ihon omaa suojaa sekä lievittämään ikäviä oireita, kuten kutinaa ja punoitusta. Vaikka tunnistin itsessäni lähes kaikki muut oireet ja poikkeustilat, joista illan aikana keskusteltiin (epäpuhtaudet, couperosa, pienet ihovauriot, jne.), olen siitä onnekas, että ihoni taitaa olla herkkyydessään suurinpiirtein elefanttien tasolla - tai sitten olen vain osannut hoitaa ja suojella sitä tarpeeksi hyvin. Oli miten oli, sain tuotekassissa pari tuotetta, joita en koe itse tarvitsevani niin paljon kuin joku muu voisi niistä hyötyä. Niinpä päästään arvontaosuuteen, jossa palkintona on nämä kaksi Toleriane-tuotetta: Dermo-Cleanser -putsari sekä Toleriane Riche -hoitovoide kuivalle iholle.

Arvonta menee näin:
- kerro kommenttiboksissa, onko La Roche-Posay sinulle tuttu sarja ja jos on, mistä tuotteista olet erityisesti pitänyt (tai mistä et!)
- kerro myös, monellako arvalla olet mukana: kaikki pääsevät mukaan yhdellä, mutta kirjautuneet lukijat (Blogger, Bloglovin, Blogilista) saavat tuplatsänssit eli kaksi arpaa
- muista sähköpostiosoitteesi, jotta tavoitan voittajan!

Arvonta suoritetaan 7.12. eli tasan viikon päästä.

Kerron muista saamistani tuotteista vähän myöhemmin, sillä täytyy ensin kokeilla niitä kaikessa rauhassa. Palaan siis aiheeseen vielä toistamiseen.

Aurinkoista viikonloppua kaikille, nauttikaa ja relatkaa!

Parahin perjantai,

kiitos, että olet olemassa! Olet aina ihana yllätys, arjen voittohetki, mutta juuri tällä viikolla olen odottanut sinun iltaasi erityisen paljon.

Kuumeeton flunssani keuhkokatarrini on vienyt minusta ihan kaikki mehut, ja tämä viikko oli aivan poikkeuksellisen rankka. Jaksoin juuri ja juuri olla töissä (enkä edes tehnyt yhtään ihan täyttä päivää, vaan livistin heti neljän jälkeen viimeistään kotiin) ja illat makasin - päikkäreiden jälkeen - sohvalla kevyessä koomassa kunnes oli aika siirtyä sänkyyn yöunille. Yöt yskin.

Yhden ainoan asukuvan sain napattua, ja sekin on pateettisen huono - tiedän sen, mutten jaksa välittää. Tällä mennään.

edelleen ihastuttava kasmirneule Boden

nahkahameen alkuperää en tähän hätään muista

karvakengät Clarks

koru SysterP

Onneksenne olen ollut niin laiska, etten jaksanut ripustaa viikon työvaatteita kaappiin, vaan jätin ne hetkeksi säilytykseen yläkerran kaiteen päälle - siitä ne on helppo pukea huomenna uudestaan päälle lavastettuihin päivän asu -kuviin :-) Tulossa on siis mm. se toinen uusi neule Bodenilta, jota varmasti odotatte jo kovasti.

Toinen vielä pakollisempi askare huomiselle on joulukalenterin täytteiden ostaminen: minulla on äidiltäni peritty 24 punaisen pussukan sarja, jonka laitan aina 30.11. esille kotimme rappusille, ja jokaiselle päivälle on siis hankittava pieniä lahjoja. Joskus niitä on vain yksi (lapselle), joskus koiraakin muistetaan, ja aina joskus mieskin saa omansa (erikoisoluita). Kymmenenvuotias poikani uskoi ainakin vielä viime vuonna tonttujen voimaan - tai ainakin halusi uskoa - ja siksi haluan pitää joulun taikaa yllä ja  hoidan koko projektin täysin salassa. Se tulee vain hankalammaksi vuosi vuodelta, sillä lapsi valvoo viikonloppuisin jo vähintään kymmeneen...

Ottaisin ilomielin vinkkejä vastaan: mitä pientä voisin keksiä pojalle? Kyniä ja kumeja, karkkia, joo, mutta mitä vielä? Joskus pussista on löytynyt uusi yökkäri, joskus sukkia, ja nekin on otettu kohtuullisella kiitollisuudella vastaan (ai etteikö lapsi muka tajuaisi, että äiti on sukkien takana, who am I kidding?!), mutta ihan pelkkiä hyötylahjoja ei voi olla, ja karkkikin alkaa käymään tylsäksi päivä toisensa jälkeen. Täytyy käydä huomenna Henkkamaukan lisäksi Tigerissa, sieltä luulisi löytyvän aika monta hyvää ja edullista pikkuhärpäkettä!

Pieni ihme on tapahtunut, sillä lapsukainen istuu parhaillaan tässä vieressäni ja lukee. Siis LUKEE! KIRJAA! Niinpä olen nyt reilu, ja laitan itsekin koneen sivuun, ollaan hetki ihan lineaarisessa maailmassa. Hienoa viikonloppua kaikille!

Harmaan hellässä huomassa

Tämä kashmirneule oli tehnyt ilmeisen pitkän matkan ympäri Eurooppaa ja ehdin jo huolestumaan hieman, kun sitä ei kuulunut - kunnes sitten tänään kaltoin kohdeltu paketti vihdoinkin tupsahti toimistolle. Onneksi sen sisältö ei aukeamisesta (!) huolimatta ollut kadonnut mihinkään: kaksi neuletta, joista tässä toinen.

Yritän saada neuleesta vielä joskus paremmankin kuvan, mutten nyt millään malttanut olla leuhkimatta sillä ihan samantien, sillä se on ihanaa, maailman pehmeintä kashmiria, joka näin flunssaisena ja väsyneenä [tässä sohvalla maatessani] tuntuu aivan erityisen ylelliseltä. Jos jaksan raahautua huomenna töihin (tänään olin ja tiukkaa teki), on tuossa vahva ehdokas sisäisten palaverien päivän asuksi

neule Boden

farkut Gap

nilkkurit Clarks

Meillä on taas kuumeinen lomanvalitsemisprosessi käynnissä: lähdemmekö lomalle jo ennen joulua, vasta sen jälkeen, viikoksi vai kahdeksi ja ennen kaikkea mihin - tosin vaihtoehdot ovat tässä parin viikon aikana jo kaventuneet huomattavasti, joten kohta ei ole valinnan vaikeutta laisinkaan :-) Yllättäen olen edelleen kiinnostunut Kanariansaarista: siellä on näköjään todella upeita hotelleja, jotka houkuttelevat kovasti, sillä tämä syksy on ollut niin rankka/kiireinen/haastava (valitse sopiva), etten usko meidän yltävän kovin aktiiviseen lomailuun, vaikka olisi miten hienot aikeet ja ajatukset. Valmistaudun siis dynaamiseen löhöilyyn runsaan syömisen ja juomisen lomassa :-)

Takaisin arkeen

Ihanat, lämminhenkiset ja ikimuistoiset juhlat on nyt juhlittu, ja arki alkoi flunssalla :-( Tuntuisi jotenkin pröystäilevältä laittaa tänne kuva siitä lahjavuoresta (niin monta pulloa samppanjaa!), jonka sain, mutten kuitenkaan malta olla esittelemättä suurinta osaa kaikista hienoista ja ajatuksella valituista lahjoista: ratkaisin ongelman siten, että tiputtelen tänne kuvia yksi kerrallaan. Tässä eka, hienosti tähän vuodenaikaan sopivat Iittalan Allas-kynttilänjalat; pähkinät löytyivät - kiitos lapsen keräilyvimman - omasta takaa.

Kirjoitan vielä itse juhlistakin muutaman rivin verran, jos vaikka joku muukin innostuisi pitämään Puumabileet :-) Nyt kuitenkin vetäydyn kuuman mehun kanssa takaisin vaaka-asentoon... Pysykää terveinä ja kivaa alkanutta viikkoa teille!

Juhlatauolla

Tämä viikonloppu on monenmoista juhlaa täynnä, joten nähdään vähän myöhemmin! Hienoa viikonloppua kaikille!

Esprit - ostariyllättäjä

Pohdin viime viikolla suhtautumistani erilaisiin kaupallisiin kumppanuuksiin ja totesin olevani sinut sellaisten projektien kanssa, joissa saisin kirjoittaa minulle tutuista tai ainakin sopivaksi kokemistani brändeistä. Siitä ei mennytkään kuin pari päivää, ja kaikista brändeistä juuri Esprit lähestyi minua - ei tarvinnut pitkään pohtia omaa kiinnostustani :-)

Olen tässä syksyn aikana hankkinut Espritiltä ennenkuulumattoman monta vaatetta; käytännöllisyys ja saatavuus  (Sello ja Iso-Omena...) ovat ajaneet high fashionin edelle - ja ko. vaatteita on tullut myös käytettyä yllättävänkin paljon - kun siis ottaa huomioon, etteivät ne olleet sellaisia must-have-kuolen-jollen-saa-juttuja.

Tässä yksi hankinnoistani: "Kuvioidut villasekoitehousut".Kuten näette, mallin (ihmisen,ei housun) pituudesta riippuen housut voivat olla joko vajaamittaiset ja slimmit tai sitten tuolleen rennosti kenkien päällä lököttävät chinot. Tyylinsä kullakin.

Jakku Jaeger

toppi COS

housut Esprit

kengät Zinda

Toinen hyvin jo nyt palvellut hankintani on ollut parkatakki, joka on lämpimien säiden ansiosta ollut nyt syksyllä käytössä tosi pitkään; nyt Forecan ennuste näytti "vihdoinkin" siltä, että siirryn ensi viikolla lämpimämpään Parajumpersin untsikkaan, sillä lämpötilat näyttäisivät painuvan pakkasen tietämille täällä etelässäkin.

***
Espritin nettikauppa aiheuttaa minussa pientä hämmennystä, sillä siellä on vaatetta ihan älyttömästi, mutta mielestäni jotenkin vaikeasti löydettävissä. Vähän kun jaksaa kaivaa, löytyy sieltä vaikka mitä kivaa - ja osa erittäin laadukkaissa materiaaleissakin, mitä aina jaksan arvostaa.

Tässä muutama perusneule, jotka ottaisin kaikki heti oikein mielelläni osaksi arkivaatevalikoimaani. Harmaan määrä ei varmaan yllätä ketään.

Harmaa villaneule | Luonnonvaalea kuvioneule alpakkaa (ok, vain 30%...) 

V-aukkoneule 100% kashmiria | Neuletakki

Vaikka suurin osa talvineuleista odottaa vielä tämän talvikauden korkkaamista, olisi vielä tilaa parille uudellekin. Siistien housujen (esim. mun vahapöksyt :-D) ja sopivien asusteiden kanssa neule on mielestäni nykyään ihan salonkikelpoinen - oletteko samaa mieltä, vai oletteko bleiseriuskovaisia?

Korttipajalla kuhisee

Kävin vasta tovi sitten ekaa kertaa Granitissa, vaikka se on ollut ajatuksissa jo ties miten kauan - jotenkin siitä Aleksilta on mukamas niin pitkä matka, ja yleensä matka suuntautuu lähinnä Cosin suuntaan muutenkin :-) 

Liike oli täynnä kaikenlaista ihanaa, mutta hintataso yllätti: ne kaksi esinettä jotka erityisesti kiinnittivät huomioni (piskuinen tarjotin, joka olisi ollut kiva veneeseen sekä tuoksukynttilä) maksoivat molemmat 34,90€. Melko kallista!

Sen sijaan nämä ostokset oli helpompi perustella, sillä olen jaksanut edelleen sinnikkäästi tehdä omin kätösin kaikki perheemme tarvitsevat synttäri- ja muut onnittelukortit, ja näiden leimasinkirjainten avulla saan niihin taas jotakin uutta. Arvoin pitkään pienempien ja isompien kokojen välillä, mutta onneksi valitsin nämä suuremmat, sillä ne ovat helpompia käsitellä ja tuottavat tietysti näyttävämpää tekstiäkin.

Eka harjoituskappale (jonka kyllä otan jo käyttöön) on tässä:

Anopin synttärikortti

Teksti on tarkoituksella perhosen päällä, mutta olisi tietysti voinut asemoitua vähän ylemmäksikin. Tai ehkä pitäisi vielä lisätä siihen päälle PALJON -sana? En taida uskaltaa lähteä sörkkimään enää...

En ole ollenkaan käsityöihmisiä, joten olen oikein yllättynyt siitä, miten hartaasti jaksan väkertää noiden korttien parissa nyt, kun olen kerrankin löytänyt jotakin omaa. Lastenkorteissa suosikkihahmoni on ollut elefantti (sillä on sympaattisen pullea silhouetti) ja perhonen on myös pitänyt pintansa.

Myrsky pauhaa täällä etelässäkin aikamoisella voimalla juuri nyt, joten voin vain kuvitella minkälaista on ollut luoteis-Suomessa. Tsemppiä sinne! Täytyykin soittaa kohta omalle äidille ja varmistaa, että siellä on kaikki hyvin; joskus huolestuttaa, kun hän asuu ihan yksin omakotitalossa, vaikka ympärillä onkin ihanan huolehtivia (ja nuorempia) naapureita siltä varalta, että jotakin sattuisi. Mitä vanhemmaksi itse tulee (ja kyllä, tässä taas painin oman ikäkriisini kanssa), sitä enemmän sitä alkaa myös huolehtimaan omasta äidistään ja tajuamaan, miten todella vanha hän oikein onkaan - jo 65! Jos isäni olisi vielä elossa, ei huoli varmasti olisi yhtä suuri, koska voisin ajatella, että he huolehtivat toisistaan, mutta nyt kyllä käy jo äitiä vähän sääliksi - tai en tiedä, onko sääli nyt ihan oikea sana, mutta siis mietityttää, että miten hän pärjääkään muutaman vuoden kuluttua, ja miten me sisarukset, jotka kaikki asumme ihan eri tahoillamme, voimmekaan sitten joskus jakaa hoivavastuun... Muistelen myös sitä, miten vastentahtoisesti itse teini-ikäisenä kävin tervehtimässä omaa mummuani ensin ihan heillä kotona ja sitten myöhemmin vanhainkodissa, kun mummu ei oikein enää tajunnut maailman kulusta paljoakaan. Voi kamala!

Huh huh, menipäs vakavaksi, mutten varmaan ole ainoa joka ainakin joskus pohtii näitä samoja asioita? Ihastellen olen lukenut niitä juttuja, joissa nuorempi sukupolvi on rakentanut sellaisen talon, joissa on vaikkapa erillinen isovanhempia siipi, jonne vanhempi sukupolvi voi muuttaa, jolloin kaikilla on oma rauhansa, mutta silti molemminpuolinen tuki ja turva lähietäisyydellä. No, onhan meilläkin vierashuone, mutta tosin yläkerrassa, minne kovin vanhat polvet eivät varmaan jaksaisi enää kiivetä... onneksi on - toivottavasti - vielä monta vuotta aikaa ratkaista nämä asiat! Nyt tartun kuitenkin heti puhelimeen ja juttelen äidin kanssa oikein kunnon juorupuhelun, tehkääpäs te kaikki vielä tänään samoin, joohan?

Periaatteita, onko niitä?

Sain Preferitalta haasteen, jossa minua pyydettiin kertomaan bloggausperiaatteistani. Ihan ensin jouduin kysymään itseltäni, onko minulla ylipäätänsä mitään periaatteita (tai edes moraalia... ) ja pienen itsetutkiskelun jälkeen löysiin sentään pari löyhää prinsiippiä, joissa yritän pitäytyä.

Haaste on lähtenyt Johannalta Löytö-blogista, tässä hänen alkuperäinen kysymyksenasettelunsa:

”Haluan aloittaa haasteen, jossa kerromme omia periaatteitamme bloggareina. Mikä on sinulle tärkeää? Mitkä asiat saavat sinut harmistumaan blogimaailmassa? Miten suhtaudut kuvien oikeuksiin? Miten hoidat yhteistyöpostaukset? Kerro asioista vapaamuotoisesti ja omalla tyylilläsi. Itse haluan tällä tavoin kertoa omat periaatteeni ja ajatukseni julkisesti, jotta lukijani saavat rehellisesti tietää mitä mieltä olen asioista.” 

Olen aikaisemminkin kertonut, että aloitin blogin pitämisen osin ammatillista syistä: halusin oppia seuraamaan lukujen kautta kävijämääriä ja -tilastoja - ja paljon olen oppinutkin. En myöskään ollut edes juurikaan lukenut muita blogeja ennen omani aloittamista (mistä ihmeestä sekin ajatus muuten lähti?!), joten lähdin aika lailla soitellen sotaan ilman kunnollista perehtymistä blogistaniaan ja sen [kirjoittamattomiin] sääntöihin. Ihan ite opettelin!

Kirjoittelen itselleni läheisistä ja minua kiinnostavista asioista, eli vaatteista, harrastuksista, arkielämästä sekä aina joskus matkustelusta. En tee tätä - todellakaan! - työkseni, joten minulla ei ole minkäänlaista julkaisuaikatalua tai sisältökalenteria, vaan bloggaan aina kun ehdin ja jaksan ja on jotakin sanottavaa; joskus joka päivä, nyt ihan viime aikoina muista kiireistä ja yleisestä kaamosväsymyksestä johtuen ehkä pari, kolme kertaa viikossa.

Lukijamäärä ei ole mikään itseisarvo, mutta tottakai on mahtavaa, että kirjautuneita faneja on jo melkein sata - yhtä suurella innolla kyllä tein tätä hommaa silloinkin, kun teitä oli vain yhdeksän :-) Sitäkin enemmän pidän arvossa blogissa käytävää keskustelua ja lukijoiden jättämiä kommentteja, sillä tietäähän sen itsekin, miten suuri kynnys on välillä kommentoida "vieraan" ihmisen tekstejä - eikä kaikkeen vain aika millään riitä, vaikka olisikin kaikille jotakin sanottavaa. Kiitos siis teille kaikille, jotka jaksatte käydä lukemassa ja jopa kommentoittekin aina silloin tällöin ihan vaikka vain parin sanan tai hymiön verran!

Käytän lähinnä omia kuviani, joihin toki pyrin panostamaan oman osaamiseni rajoissa, mutta samalla tiedostaen reunaehtoni: en ole kovin taitava kuvaaja, olen usein kotona vasta hämärän laskeuduttua, joudun aina kuvamaan itse itseäni (joskus tosi harvoin saan pojan innostumaan asiasta) eikä kalustokaan ei ole ihan ammattilaistasoa. Käsittelen kuvia maltillisesti, lähinnä saadakseni vaatteiden yksityiskohdat esille. Lainakuvat pyrin hakemaan valmistajan/ palveluntarjoajan nettisivuilta, eli käytän pääsääntöisesti siihen tarkoitukseen otettuja promokuvia sillä oletuksella, ettei kuvien omistaja voi pahastua siitä, että haluan kehua hänen tuotteitaan; kerron silti kuvien alkuperän aina kun suinkin muistan tehdä niin.

En toistaiseksi ole toteuttanut juurikaan minkäänlaisia kaupallisia yhteistyöpostauksia, mutta nyt lukijamäärieni kasvaessa on erilaisia kutsuja ja ehdotuksia alkanut satelemaan enemmän. Osa on helppo torjua, mutta jotkut kieltämättä kiinnostaisivat, koska kyseessä on jo muutenkin tutut tai houkuttelevat brändit - en siis koskaan myisi sieluani ja promoaisi valheellisesti mitään sellaista, mihin en itse usko (sama periaate pätee työelämässäkin!). Markkinoinnin parissa työskentelevänä suhtaudun itse hyvinkin avoimesti ja innostuneesti erilaisiin promoihin, mutten oikein tiedä, miten te lukijat asian näkisitte? Kerronhan jo nytkin kokeilemistani uusista kosmetiikkatuotteista täällä aika usein - haittaisiko se, että olisin saanut testattavan tuotteen blogiyhteistyön kautta enkä omalla rahalla ostaen? Raha sinänsä ei olisi edes näissä yhteistyöcaseissa motivaattorina, koska ne pikkuroposet, joita mainosnäytöistä (tai tarjoitusta yhteistyökuvioista) saan eivät riittäisi edes uuden muistikortin ostamiseen, saati sitten vaikka kameran tai läppärin uusimiseen...

Itse olen sitä mieltä, että rehellisyys ja avoimuus ovat avain onneen: yhteistyöstä pitää kertoa selkeästi, ja tuotearvion pitää olla tarpeeksi analyyttinen ja kriittisesti toteutettu. Noin toteutettuna jaksan lukea muiden blogeista yhteistyöpostauksia; huonosti jäsenneltyjä ja hutaisten toteutettuja yltiöpositiviisia hehkutusvuodatuksia karsastan. Mutta odotetaan vielä pari vuotta viikkoa, niin nämä tekstit palavat varmaan tulessa aika helposti...

Tuon enempää tai syvällisemmin en ole tätä harrastustani ruotinut; elän hetkessä ja blogikin saa kehittyä siinä sivussa juuri siihen suuntaan, mikä tuntuu oikealta ja kuhunkin hetkeen sopivalta. Jos ostan hevosen, luette varmaan jatkossa siitä enemmän juttuja (ja puolet jengistä varmaan katoisi), ja jos taas hurahtaisin ruoanlaittoon (ei tule koskaan tapahtumaan), painottuisi sisältö varmaan enemmän siihen suuntaan. Mutta toistaiseksi uskon jatkavani näillä linjoilla, ja toivon että te kaikki ihanat pysytte matkassa mukaan! Pus!

P.S. En haasta tällä kertaa ketään nimeltä mukaan, mutta lupaan tulla lukemaan ja kommentoimaan teidän kirjoituksianne, jos haluatte tarttua aiheeseen. Tulettehan siis tänne kertomaan, jos haaste tuntuu omalta!

Working hard

Neule Filippa K | hame Selected Femme

Tänään oli aika kiva työpäivä: iltapäivällä livistimme officelta vähän tavallista aikaisemmin ensin Helsinki Day Spahan, missä minulle tehtiin Absolute Body Sculpting -hoito, joka myytiin minulle yhdellä lauseella: "selluliittia ja rasvakudosta pehmentävä wrap-käsittely, joka tehostaa myös kuona-aineiden poistumista". Höpön höpön kaiken maailman aromaterapiahivelyille, minä haluan tuloksia!

Hoito oli oikein miellyttävä ja jopa aika tehokkaan tuntuinen, niin kuumaa kihelmöintiä tunsin maatessani rintojen alta polviin asti elmukelmuun (!) käärittynä. Ihmeaineen vaikuttaessa ehdin myös ottamaan ihan pienet kauneusunet ja sain pienimuotoiset jalka- ja hartiahieronnatkin. Hyvä setti!

Hoitojen jälkeen löhöilimme työkavereiden kanssa loungetilassa kuoharia juoden, ja olisin hyvin voinut jäädä siihen köllöttölemään vaikka koko illaksi. Vaan hupimme ei loppunutkaan vielä siihen: kävelimme nurkan taakse Boulevard Socialiin syömään, ja voi pojat, miten tosiaan söimmekään!

Tomi Björck, BS:n (ja Farangin ja Gaijinin ja parin muunkin huippuraflan...) omistaja sattui paikan päälle, ja hän kertoili kuulumisiaan: uuden ravintolan suunnittelua, pitkää [kesä]lomailua perheen kanssa ja siinä sivussa pari pienempääkin projektia, joista hän saa itse kertoa - en uskalla paljastaa mitään, kun en ole ihan varma, koska on uutisten aika. 

(Kyllä, pidän tätä blogiani valtamediana, jota kautta valtakunnan uutiset usein tuodaan julki.)

Kuva lainattu BS:n verkkosivulta

Mutta sitten siihen ruokaan! Söin Social Tasting Menun, johon Tomi vielä ystävällisesti lähetti parit keittiön terveiset päälle - tai siis väitän, että söin, mutta tosiasiassa jouduin jättämään jälkkärit kokonaan väliin, sillä olin siinä vaiheessa niin täynnä, etten voinut kuvitellakaan syöväni enää ainoatakaan suupalaa, saati sitten tällaista settiä:

BOULEVARD SOCIAL SOFT ICE CREAM
itsetehtyä softista

 TOSCA PIE & HONEY
manteli fragipane, hunaja-mantelijäätelöä,
praline, vaniljakastiketta

Harmitti, mutta oli ihan pakko passata. Onneksi hameessa oli kuminauhavyötärö :-D

Kaikki ruokalajit olivat oikein hyviä ja osa suorastaan erinomaisia; edellinen visiittini Boulevard Socialiin ei valitettavasti ollut yhtä onnistunut, joten olin hieman skeptinen ennen ensimmäistä suupalaani. Sen jälkeen en sitten muistanutkaan ennakkoasenteitani ennen kuin joskus menun puolessavälissä, jolloin kerroin muullekin pöytäseurueelle, miten lammaspullat olivat edellisellä kerralla hieman viileähköjä, enkä tajunnut tilata tarpeeksi montaa annosta ja jäi vähän nälkä. En saanut suurta sympatiaa puolelleni, lähinnä kummastuneita katseita; vaikeahan siinä on sanoa muuta kuin "hmmhh", kun suu on koko ajan täynnä herkullista ruokaa.

Positiivisin yllätys oli ehdottomasti ankanmaksapaté, joka tarjoiltiin foccacian ja timjami-kirsikkahillon kanssa. En ole pitänyt itseäni suurensa paté-ihmisenä, mutta nyt kyllä muutin mieleni!

Toivottavasti ette pahastu näistä lainakuvista. Ravintolan hieno interiööri pääsee niin paljon paremmin oikeuksiinsa ilman häiritseviä asiakkaita, eikä mulla olisi edes ollut kuin kännykkä kuvausvälineenä - valon puutteesta puhumattakaan. Sen verran vielä namedroppaan, että Tomi kertoi olleensa itse vahvasti tämänkin ravintolan sisustamisessa mukana; kattolamput on haettu Nykistä, ja ylemmässä kuvassa näkyvä surffilauta on Tomin oma. Aika cool!

Huomenna aherran taas ihan arkisten asioiden parissa, mutta pari milliä hoikempana ja erittäin virkistäytyneenä! 

Hiljaa hyvä tulee

Neule Repeat | farkut Gap
 kengät Billi Bi | koru Snö

...sanonta pätee aika moneen asiaan, myös tyyliseikkoihin: siinä missä moni edelläkävijä on jo varmaan ihan kyllästynyt vahapöksyihinsä, minä vasta hankin ensimmäiseni.
Muutama viikko sitten kävi niin, että tajusin hyvin voimakkaasti tarvitsevani tälläiset coated jeansit. Voisi sanoa, että tunne tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta, niin yhtäkkiä ja vahvasti se lävitseni virtasi. Muistin nähneeni yhdet Gapin sivuilla (duh, kun siellä joka päivä käy pyörimässä, ottaa silmään yksi jos toinenkin vaate), mutta halusin nyt kerrankin yrittää etsiä ne jostakin muualta.

Tilaisuus siihen tarjoutuikin yllättävän nopeasti, sillä jouduin viettämään Sellossa pari tuntia lapsen riekkuessa hohtokeilaussynttäreillä; sovitin hikipäissäni varmaan parikymmentä paria erilaisia vahapintaisia housuja ainakin Lindexillä, Espritillä, River Co:ssa ja Aleksi 13:ssa. Osa oli liian kiiltäviä, osa liian ohkaisia höytylöitä, osa istui huonosti ja osaa taas en saanut polvia pidemmälle vedettyä jalkaan. Ei siis tullut kauppoja.

Tulin kotiin, avasin koneen, ja tilasin Gapiltä nämä kuvassa näkyvät byysat, jotka toimitettiin toimistolle kolmantena päivänä (olipas raamatullinen ilmaisu). Ne istuvat hyvin, ovat sopivan himmeäpintaiset, tarpeeksi paksut ja muutenkin ihanat. Kuin minulle tehdyt.

Ei ollut vaikea miettiä, olisivatko nämä ne oikeat housut palaveriin Cheekin kanssa. Siis kyllä, juuri sen Cheekin, tai siis mä kutsun sitä tietty Jareksi. En ottanut fanikuvaa tai pyytänyt nimmaria (playing it cool!), mutta kiva tapaaminen oli (ja kotelomekko olisi tuntunut tosi väärältä) :-) Jarella oli Vuittonin huppari ja farkut, joiden merkkiä en kehdannut tsekata - olisi näyttänyt epäilyttävästi siltä, että halusin muuten vain tiirailla hänen takamustaan, joten jäin nyt ilman tuota mielenkiintoista tietoa.

Sellaista mulla duunissa, mitäs teille kuuluu?

Nyt ne uudet popot!

Nämä ovat ne Instagramiin ostopäivänä kuvatut, ja vieläkin ekaa käyttökertaa odottavat* uudet nilkkurini. Aika reteet, vai mitä? En olisi itsekään uskonut, että päädyn hankkimaan nämä kengät, vaikka ne olivat niin pysäyttävät, että a) huomasin ne kauppakeskuksen käytävältä asti, eli kaukaa ja b) oli ihan pakko mennä heti hypistelemään niitä, vaikka ne eivät ole ollenkaan "mun tyyliset" (liikaa bling blingiä ja vielä tota karvaakin samassa!). Se oli kuulkaa kohtalo ja kismet!

*ensin satoi, ja nyt loukkasin vähän jalkaani -> en voi pariin päivään varmaan kulkea koroissa

Kaiken huipuksi nämä ovat jalassa übermukavat, mikä on aivan erinomainen plussa! Hyvä Clarks!

Sen verran nappasin työajasta, että ehdin ottamaan
nämä kuvat nykyään niin harvinaisessa päivänvalossa.

Tässä [lavastetussa] kuvassa näette kengät in action. Eivät ne sitten jalassa, ja kun on muutakin vaatetta päällä, näytäkään niin/ liian päräyttäviltä, vai mitä? Enkä mä siis nakuna näitä ole sovitellut missään vaiheessa, mutta tarkoitan, että kun muut vaatteet tasapainottavat kokonaisuutta :-)

Farkut ja neulekin ovat uudet/ käyttämättömät: neule on Zarasta, mitä pehmeintä angoramohairhässäkkää ja farkut Gapista, samaa vanhaa ja hyväksi havaittua mallia, jota mulla on eri väreissä nyt jo viisi (!) paria. Gap on niin huomaavaisesti tehnyt farkut meille pätkillekin: tuo ankle-pituus (31") on mulle ihan passeli!

Tulin tänään vähän normaalia aikaisemmin kotiin, sillä mun auto, jota hieman tömäytin päin parkkihallin pilaria (joo, mulla on ollut aika vauhdikasta menoa viime aikoina...) käytiin hakemassa huoltoon. Mutta voi hyvänen aika, miten paljon sainkaan töitä tehtyä, kun olin ihan vain omassa seurassani villasukat jalassa ja oman keittiönpöydän ääressä! Pitäisi useamminkin nipistää pari konttorituntia kotitunneiksi, ihan jo inspiraationkin vuoksi. Muut hakevat inspiksensä Nykistä tai vähintään jostakin uudesta kahvilasta, minä kotoa :-)

Seuraavaksi insipiroidun ottamalla torkut, jotta jaksaisin hoitaa kaikki illan askareet kunnialla. Ja ihan vain, koska voin. Mukavan leppoisaa iltaa teillekin!

Maanantai, marraskuu

No niin, paluu arkeen koitti hurjasti juhlitun viikonlopun jälkeen. Kiitos vielä onnitteluista kaikille, ne lämmittivät kovasti. Poika sai ison kasan kivoja leluja ja kirjoja (ja kovasti toivomansa Tigerin lahjakortin), ja minä iloitsen meille tuoduista kukkasista (ja siivotusta kodista) - elämän pieniä ylellisyyksiä!

Se kiusaamisasia keskusteltiin muuten viime viikolla halki; yllätyksekseni poika oli itsekin ihan valmis avautumaan aiheesta (olin ennakoinut hyvin tahmaista ja vähäsanaista keskustelua). Hän oli ehtinyt keskustelemaan asiasta kavereidenkin kanssa, ja myönsi kotiin tullessaan, että kyllä he olivat vähän kiusanneet ja olivat sitten keskenään sopineet pyytävänsä yhdessätuumin kiusatulta kaverilta anteeksi. Näin sitten tapahtuikin, ja olivat vielä anteeksipyynnön kunniaksi tarjonneet kaverille suklaatakin. Jotenkin liikutti tuo sovinnon ele :-) Juttelimme vielä siitä, mikä voi tuntua kiusaamiselta ja että ainakin pitää aina lopettaa kaikki leikkimielinenkin lallattelu tai viisastelu, jos huomaa, että joku joukossa vaivaantuu tai harmistuu. Ei ehkä jäänyt viimeiseksi kerraksi, kun aihetta sivutaan, mutta toivottavasti nyt alkanut uusi vuosikymmenen toisi myös vastuullisempaa ja empaattisempaa käytöstä mukanaan.

Ja sitten vielä ostospuolelle: tällaiset tohvelitossut tuli ostettua viime viikolla my-wardrobe.comista. Kelit eivät oikein ole suosineet mokkanahkaa, joten nämä odottavat vielä neitsytkulkuaan, mutta ehtiihän sitä vaikka ensi keväällä - tai sitten olen joku päivä niin viitseliäs, että otan ihan erikseen sisäkengät töihin mukaan. Itse asiassa sehän tapahtuu mitä todennäköisemmin siinä vaiheessa, kun aamulla on sen verran pakkasta, että Uggit tuntuvat aivan vastustamattomilta työmatkakengiltä - oma auto kun saattaa olla vähän vilpoinen, kun otan sen tuosta aamulla lähtiessäni ;-)

Ja sitten on vielä toisetkin kengät, nyt jo Instagramiin kuvatut, jotka esittelen täällä heti kun saan niistä asukuvan (eli sellaisena päivänä, ettei sada...). Ihanat nekin!

Kiitollisuus

Tätä tasan kymmenen vuotta sitten syntynyttä pikkupampulaa on juhlittu koko viikonloppu. Tunnen onnea, ylpeyttä ja haikeutta, mutta ennen kaikkea kiitollisuutta: ajatella, että juuri minulle on suotu maailman komein, suloisin ja ihanin lapsi! Ja että olemme olleet Me, meidän pieni perhe jo kymmenen vuotta!

Juhlat olivat mahtavat; nyt vetäydyn vetistelemään vielä vähän lisää.