No niin, paluu arkeen koitti hurjasti juhlitun viikonlopun jälkeen. Kiitos vielä onnitteluista kaikille, ne lämmittivät kovasti. Poika sai ison kasan kivoja leluja ja kirjoja (ja kovasti toivomansa Tigerin lahjakortin), ja minä iloitsen meille tuoduista kukkasista (ja siivotusta kodista) - elämän pieniä ylellisyyksiä!
Se kiusaamisasia keskusteltiin muuten viime viikolla halki; yllätyksekseni poika oli itsekin ihan valmis avautumaan aiheesta (olin ennakoinut hyvin tahmaista ja vähäsanaista keskustelua). Hän oli ehtinyt keskustelemaan asiasta kavereidenkin kanssa, ja myönsi kotiin tullessaan, että kyllä he olivat vähän kiusanneet ja olivat sitten keskenään sopineet pyytävänsä yhdessätuumin kiusatulta kaverilta anteeksi. Näin sitten tapahtuikin, ja olivat vielä anteeksipyynnön kunniaksi tarjonneet kaverille suklaatakin. Jotenkin liikutti tuo sovinnon ele :-) Juttelimme vielä siitä, mikä voi tuntua kiusaamiselta ja että ainakin pitää aina lopettaa kaikki leikkimielinenkin lallattelu tai viisastelu, jos huomaa, että joku joukossa vaivaantuu tai harmistuu. Ei ehkä jäänyt viimeiseksi kerraksi, kun aihetta sivutaan, mutta toivottavasti nyt alkanut uusi vuosikymmenen toisi myös vastuullisempaa ja empaattisempaa käytöstä mukanaan.
Ja sitten vielä ostospuolelle: tällaiset tohvelitossut tuli ostettua viime viikolla my-wardrobe.comista. Kelit eivät oikein ole suosineet mokkanahkaa, joten nämä odottavat vielä neitsytkulkuaan, mutta ehtiihän sitä vaikka ensi keväällä - tai sitten olen joku päivä niin viitseliäs, että otan ihan erikseen sisäkengät töihin mukaan. Itse asiassa sehän tapahtuu mitä todennäköisemmin siinä vaiheessa, kun aamulla on sen verran pakkasta, että Uggit tuntuvat aivan vastustamattomilta työmatkakengiltä - oma auto kun saattaa olla vähän vilpoinen, kun otan sen tuosta aamulla lähtiessäni ;-)
Ja sitten on vielä toisetkin kengät, nyt jo Instagramiin kuvatut, jotka esittelen täällä heti kun saan niistä asukuvan (eli sellaisena päivänä, ettei sada...). Ihanat nekin!
Kaunis kukkakimppu ja myöhästyneet onnittelut äidille ja pojalle. :)
VastaaPoistaKiitos, kiitos!
PoistaOlen tainnut sanoa tämän monta kertaa ennenkin, mutta sanon sen uudelleen ja uudelleen, aina kun näen kuvan Paavo Tynellin valaisimestasi: Se on hieno!
VastaaPoistaTärkein on kuitenkin tainnut jäädä sanomatta: Oikein oikein paljon onnea teille molemmille, näin jälkikäteen!
Valaisin on yksi aarteistani, joten mahtavaa että joku muukin arvostaa sitä :-) Ja kiitos onnitteluista, hyvin vielä ehti!
Poista