Ei aikaa rönsyille tai röyhelöille

Olen huomannut, että silloin kun on tosi tiukka aikataulu tai tahti duunissa, sisäinen ääneni suorastaan vaatii pukeutumaan farkkuihin ja tennareihin; farkuissa voi istua rennommin, nostaa jalat tuolille, löhöillä ja ikään kuin taipua mihin tahansa tilanteeseen. Hameessa pitää päinvastoin miettiä, miten istuu, kiskoa aina asentoa vaihtaessa helmaa säädyllisesti kohti polvia ja muutenkin pitää jalat maassa. Ja korkkareilla voi toki harppoa (siitä tule vähän tiukkisfiilis), mutta niillä ei silti pääse samaan puolijuoksuun kuin tarvittaessa tennareissa.

Sain näihinkin kuviin hyvän Vino Show -efektin

Näillä spekseillä tuntui siis erittäin luontavalta pukeutua perjantain näin "vähän rennommin" töihin - ja asu toimi juuri niin kuin pitikin! Olo oli rento, tehokas ja kaiken lisäksi jaksoin seistä ne hetket, jotka vietin pöytäni ääressä: meillä on siis sähköpöydät, jotta tulisi aina joskus seisoskeltua, mutta korkkareissa ei sellainen tule koskaan mieleenkään. Tämä oli siis myös omaa terveyttä ja hyvinvointia edistävä pukeutumisyyli!

jakku Whistles

paita. J.Crew

farkut rag&bone

Koko viikko on ollut sellaista matalaliitoa, että tuntuu nyt suorastaan hämmentävältä istua edelleen yökkäri päällä omalla kotisohvalla hiirenhiljaisessa talossa. (Hiljaisuus tulee siitä, että poika lähti juuri kaverin synttärijuhliin, joten telkkari ei ole vielä päällä, eikä poppi pauhaa.) En ole sopinut tälle päivälle mitään ohjelmaa, joten katsotaan, mitä lauantai tuo tullessaan :-) Viime sunnuntain Scandal odottaa boksilla, ja uusin Vogue iPadilla, joten niiden parissa vietän ainakin muutaman tunnin ja useamman kahvikupposen verran omaa aikaa. Lisäksi kroppa on nyt vihdoinkin sen verran palautunut keskiviikon erittäin tiukasta circuitista, että voisin vaikka harkita juoksulenkkiä - sää näyttää olevan mitä mainioin, joten pitää ottaa siitä nyt viimeinen ilo irti ennen ensi viikon pakkasia! Aloitin nyt kuitenkin hissukseen lakkaamalla kynnet ja kirjoittamalla tämän postauksen, ei parane repiä liikaa näin aamutuimaan, kun keho vielä heräilee kymmenen tunnin yöunien jälkeen.

Ihanaa, leppoisaa/vauhdikasta [valitse sopivin] lauantaita teillekin!

Kengät äidille ja pojalle

Joo, lupasin että siirryn jo syksyisempiin aiheisiin, mutta kun olin jo tilannut nämä kengät Spartoolta sitä ennen - sallikaa siis vielä sandaalipostaus!

Converset olivat alennuksessa ja tulevat tarpeeseen edellisten jäädessä pieniksi (miten lapsen jalat voivatkin kasvaa lähes kohisten?!), sandaalit löysivät lähes itsestään tiensä ostoskoriin (alessa nekin). Ja sandaalejahan tarvitsen kaukomatkallamme, joka on edelleen buukkaamatta...

Huominen (!) koulun aloitus tuntuu ihan mukavalta ajatukselta: saa vihdoinkin arjen rullaamaan normaalisti - nyt kun on ollut kaiken maailman säätöä leirien ja eri lapsenvahtien kanssa. Lapsi on asiasta aika päinvastaista mieltä, ekojen vuosien innostus on kummasti päässyt laimentumaan :-)

Kenkäaiheessa pysytellen (Converset)

Ostin ekat Converseni jo viisitoista vuotta sitten, ja niistä tuli välittömästi yksi kenkävalikoimani peruspalikoista. Ne kuuluvat kaupunkielämään ja arkeen; niissä käyn ruokakaupassa, jaksan pyöriä shoppailemassa ja lapsen harrastusmenoissa. Ne ovat rennon työpäivän kenkävalinta - onneksi olen sellaisessa työssä, että toimarikin voi tulla tossuissa toimistolle :-)

39 & 42

Matalat ovat itselleni ja jalkaani parhaiten sopivat, nuo yllä näkyvät valkoiset ovat ainoat korkeavartiseni, enkä usko että enää hankin niitä lisää. Tummanisiniset matalat sen sijaan pitäisi hankkia ihan asap!

33 & 39 & 42

Pojallenikin olen ostanut Converseja pienestä pitäen jokaista kokoa, ja siisteinä (ei siis kuvassa näkyvät) nämä käyvät mielestäni jopa juhlavammankin asun kanssa - kunhan ei nyt olla häihin menossa! Meiltä löytyy nyt siis kymmenisen paria pikku-Converseja ja hieno ajatukseni oli, että olisin halunnut ne kaikki esille lapsen huoneeseen, mutta sitä en ole koskaan toteuttanut. Ehkä kuitenkin pääsen joskus antamaan seuraavalle sukupolvelle hyvin pidetyn ja paljon rakastetun tossukokoelman: siinä sitten mitataan miniän fiksuus, kun ojennan ne hänelle!

Nyt valitettavasti pojan oma maku (tai siis kaveripiirien kollektiivinen maku) on päättänyt, että Converset eivät ole cool (voisiko sillä olla mitään osuutta asiaan, että omat vanhemmatkin käyttävät niitä?!) ja että skedekengät ovat niin paljon mageemmat... No, lapsesta viis, ostan hänelle ne seuraavatkin joka tapauksessa ja sillä sipuli - mitäs sitä nyt hyvää perinnettä rikkomaan!