Tavaraankiintyjä

Oletteko katsoneet koskaan Himohamstraajat-ohjelmaa, jossa autetaan hullun lailla tavaroita hamstraavia ihmisiä? En sentään ole esiintynyt kyseisessä ohjelmassa, mutta katsonut olen, ja olen oppinut sen, että materiaan ei saisi kiintyä tai käy huonosti. 

Arvaatte varmaan, etten ole onnistunut pitäytymään kylmän etäisessä suhteessa omistamiini esineisiin, vaan säilön ja hilloan vaikka mitä kaikkea sentimentaalisiin syihin vedoten ja itselleni perustellen. Ja auta armias sitä surua, jos joudun luopumaan jostakin vasten tahtoani tai väärällä fiiliksellä!

Tänään "jouduin" (ihan itse kyllä myin) erittäin haikein mielin antamaan Stokken Tripp Trapp -tuolimme uuteen perheeseen, ja voi miten vaikeaa se olikaan! Ihan itseänikin hävetti, että voin hetkeäkään ajatella noin jo pitkään tarpeettomana keittiössä pyörineestä huonekalusta, mutten kertakaikkiaan voi sille mitään. Meinasi oikeasti tulla itku.

Niin, että pitäkäähän hyvää huolta vanhasta tuolikullastamme te uudet omistajat, sillä siinä pieni taaperomme maistoi aikoinaan ekan kerran oliiveja, sylki suustaan kurpitsaa ja ahmi kaksin käsin spaghettia, niin että näky spaghettisotkusta piti ikuistaa valokuvaksi asti. Tuolissa on syöty, askarreltu, luettu ja iloittu, välillä myös surtu ja itketty. Olkoon se teidänkin keittiössänne, kodin sydämessä, ruokapöydän äärellä ja vieläpä pöydän päässä kunniapaikalla! Snif.

Nämä Gannin korkkarit saapuivat onneksi juuri tänään lievittämään tätä kamalaa tuskaani - ja tekivätkin sen oikein hyvin, sillä ne menevät kyllä kauneimpien kenkieni kärkiviisikkoon ihan heittämällä! Vielä kun olisi korkkarikeli, tai edes korkkaritilaisuus tulossa, mutta nyt ei ole mitään kivaa lähiviikkona tiedossa - täytyy siis ottaa erikseen sisäkengät joku päivä töihin, mitä en normaalisti jaksa tehdä koskaan. 

Kenkäiloni lisäksi olen myös kiitollinen siitä, että on taas perjantai-ilta - tiedän, että toistan itseäni kun totean, että se hyvä puoli tässä hektisessä elämässä on, että viikonloppukin tulee aina tosi nopsaan uudestaan vastaan :-) Huomenna joogaan ja kahvittelen, sunnuntaina skimbataan - hyvää settiä! Toivon teillekin kaikkea kivaa tekemistä ja onnellista mieltä!

Yours truly, 

Tavaraankiintyjä

100 päivää 100 naista

Kävin viime perjantaina Vichyn tilaisuudessa kuulemassa heidän uudesta 100 päivää, 100 naista -kampanjastaan, johon tekin voitte hakea mukaan - jatka siis lukemista!

Kaikki lähtee Vichyn kuluttajalupauksesta: Vichyn avulla jokaisella meistä on mahdollisuus löytää se oma ihanneihomme. Ihanneihon määritelmä on ihan subjektiivinen käsite, mutta tiettyjä yhtälaisyyksiäkin on: naiset kertovat yleensä toivovansa tasaista ja tasasävyistä, mahdollisimman sileää ja säteilevää ihoa. Duh.

Mutta on siinä tavoittelemisen syytäkin, sillä tuollainen ihanneiho voi tehdä ihmisestä jopa kymmenen vuotta nuoremman näköisen! Vichy ei lupaa totaalimuutosta, mutta selkeitä tuloksia kylläkin, ja siitä tämä uusi kampanja sai alkunsa.

Täällä tehdään ihanneiho-diagnoosi.

Vichy valitsee siis sata naista, joille suositellaan ihanneiho-diagnoosin avulla juuri heille sopivat tuotteet, ja tämän testaajajoukon edistystä seurataan säännöllisesti koko satapäiväisen kampanjan ajan. Diagnoosin voi tehdä täällä.

Tämä on mielestäni erittäin rohkea veto Vichyltä, koska sanomattakin on selvää, ettei muutos voi olla kaikkien osallistujien kohdalla yhtä näkyvä ja dramaattinen. Pidän myös siitä, etteivät he lupaa ihmeitä tai mahdottomuuksia, vaikka ovatkin varsin itsevarmasti liikenteessä.

Mietin pitkään, rohkenisinko lähteä mukaan (tämä blogin päätarkoitus ei ole julkisuusarvoni maksimointi...), mutta koska kerran suosittelen sitä teille, laitan itsenikin likoon! En tietenkään tiedä, tulenko valituksi, mutta ainakin ilmoittauduin halukkaaksi.

Lähtekää siis tekin mukaan, joohan? Sadan päivän sponsoroitu kosmetiikkakassi ei varmaan yhtään vähennä kenenkään osallistumisintoa :-)

Epäsynkassa

Meidän perheellä on ollut vähän arjenhallinnallisia haasteita tässä viime aikoina. Tai siis minulla, jos ollaan ihan tarkkoja... Jotenkin tuntuu siltä, että minä elän out of synch maailman kellojen kanssa, kun koko ajan menee vähän vikaan.

Mutta aloitetaan alusta: olimme sunnuntaina laskettelemassa, jotta voisimme vähän testata välineitämme ja kuntoamme. Palasimme sitten tietenkin kotiin Stadiumin kautta, sillä johan ne lapsen viime vuonna ostetut monot olivatkin jääneet pieniksi; saimme onneksi napattua vikat oikean kokoiset JA löysin itselleni joogamaton sen edellisen hukkaamani tilalle (tai tiedänhän minä, että se jäi edellisen toimiston joogasalille). Olisi ollut vielä muutakin ostettavaa (esim. mun lasketteluhousut on kutistuneet talven aikana merkittävästi!), mutta koska mulla oli kiire joogaan, hoputin perheen ulos sieltä ja suorinta tietä kotiin.

Kotona vaihdoin vaatteet koko ajan kelloa vilkuillen, sillä olin vihdoinkin saanut ilmottauduttua elämäni ekalle hotjooga-tunnille- aika jänskää! Sali on onneksi tuossa aika lähellä, ja kun vielä löysin parkkipaikankin siitä edestä ja marssin tyhjään vastaanottotilaan, olin ihan fiiliksissä siitä, miten ajoissa olin kerrankin! Paitsi että tunti oli alkanut jo puoli tuntia aikaisemmin (siellä olikin tosiaan ihmeen rauhallista...).

Tänään tulin tavallista aikaisemmin kotiin ja lupasin viedä pojan tennikseen (kulkee normaalisti bussilla). Tsekkasin vielä netistä, koska tunti alkaa, mutta lähdimme silti myöhässä, koska murkku. (Palataan tähän aiheeseen vielä myöhemmin.) Joku etana-Nissan körötteli edessämme koko matkan (en kehdannut ohittaa taajama-alueella, vaikka harkitsinkin vakavasti), joten perille päästyämme lähes työnsin pojan autosta ulos ja huusin vielä ikkunasta perään "juokse" -käskyjä.

Ehdin kotiin, kun puhelin soi ja poika kertoi, että kenttä oli ihan tyhjä. No niin kai, koska olin vienyt hänet sinne tuntia liian aikaisin. Siis miten mä nyt olisin voinut muistaa, että juuri tänä vuonna tennistunti olikin kaikkia edellisvuosia myöhemmmin?! Hain pojan, ajoimme kotiin, istuimme sohvalla takit päällä vartin ja lähdimme uudestaan matkaan. Olimme taas myöhässä.

Tulin kotiin, kirjoitin pari vihaista sähköpostia, söin mandariinin ja lähdin uudestaan kohti hallia. Hain lapsen, ajoin parin kilsan päähän seuraaviin treeneihin ja tulin kotiin. Soitin vielä työpuhelun (anteeksi työkaveri!) ja nyt istun sohvalla naputtamassa tätä lähes raivoisaa postausta, vaikka kaikki tuo myöhästely ja sekoilu onkin ihan omaa syytä - ja se siinä varmaan niin harmittaakin! On niin kiire koko ajan, että jo pienetkin asiat menevät ihan mönkään. Pitäisi pysähtyä, kelata alkuun johonkin hyvään zen-tilaan ja lähteä sitten rauhallisesti liikkeelle... paitsi että huomenna pitää viedä auto heti aamuvarhain huoltoon (tuulilasi haljennut oikein isosti), muistaa järkätä koiralle kennelpaikka jostakin hiihtoloman ajaksi (apua! emme pääseetkään jonosta vakkaripaikkaan, vaikka niin lupailivat), käydä ruokakaupassa (kaapit huutavat tyhjyyttään), viedä skimbat huoltoon, käydä Lafkanissa hakemassa myymättömät vaatteet (olisi pitänyt hakea jo marraskuussa, hups!) ja tehdä Iso Prese Isoa Johtajaa varten, koska täyteen buukatun työajan puitteissa en millään ehdi.

Omakuva.
(patsas kuvattu Lopesan Baobab -hotellissa)

Ja niin, siitä murkusta: meidän 10-vuotiaasta kultamussukasta on tullut ihan monsteri, joka kriisiytyy, kun ei saa tukkaansa juuri oikealla tavalla pystyyn, tai kun minä olen kakkapylly (haluaisi sanoa pahemmin, muttei uskalla - eikä tuokaan ole siis mitenkään sallittua) tai kun oikeastaan mikä tahansa pikkuasia menee pieleen. Ja koska olen väsynyt ja epäkypsä äiti, otamme yhteen harva se päivä ja yleensä monta kertaa sen lyhyen illan aikana, minkä edes ennätämme yhdessä viettämään. Joko alan juomaan arki-iltoinakin tai sitten mun todella pitäisi nyt päästä sinne joogaan vähän onnistuneemmin!

Apua, poikani on jotenkin niin muuttunut!

Sähköä ilmassa

Valitsin tänään jotenkin poikkeuksellisen paljon sähköä generoivat vaatteet: katsokaa nyt, miten tuo neule liimautuu minuun kiinni! Takkia riisuessa kuului kamala rätinä ja hiukset jäivät hupun alta sojottamaan suoraan kohti pilviä - eikä niitä saanut laskeutumaan millään konstilla ainakaan siihen muotoon, mihin ne aamulla vaivalla väkersin. Mulla oli siis todella bad hair day tänään!

kashmirneule Boden

coated jeans Gap

nillkkurit Billi Bi

Tällaisina infernaalisen kylminä pakkasaamuina ei mikään muu vaate huuda minulle vaatekaapin uumenista yhtä kovaa kuin tuo pooloneule ja niinpä se oli päällä jo toistamiseen tällä viikolla. Toivoisin jo pikkuhiljaa hieman leudompaa säätä, jotta pystyisin edes harkitsemaan mekon pukemista ja saisin vähän monipuolisuutta päiviini. Tai siis asuihin, köh - onhan mulla tietenkin kaikkea muutakin mietittävää kuin vaatteet!

Noi Gapin Moto coated jeansit ovat nyt jo niin lempparit, että olisin tilannut varastoon toiset samanlaiset odottamaan - vaan joku muukin on tykästynyt niihin, sillä niitä ei enää ole :-( Onneksi olen nähnyt vastaavia jo tosi monen muun brändin kevätmallistoissa, joten löydän varmaan jotkut seuraajat, jos sitten myöhemmin niin oikeasti/ vielä tahdon.

Lisätietoa ja kuva täältä

Sain tänään näytteen tästä Vichyn silmä- ja ripsiseerumista, ja aloitin sen käytön innokkaasti jo tänä iltana. Täytyy muistaa ottaa heti nyt "ennen"-kuva, jotta voin sitten itsekin todentaa, onko muutosta nähtävissä vaikka pääsiäiseen mennessä (kai sen nyt siinä ajassa pitäisi näkyä?!).

Ihailen ripsienpidennyksiä aina kovasti muilla, mutta se kaikki vaiva ja varovaisuus tuntuu itselleni aivan mahdottomalta; siinä vaiheessa, kun katsoin joskus kollegan kasvojenpesua (suihkutteli käsisuihkulla lavuaarin päällä kasvoja puhtaaksi, koska silmiä ei saa yhtään hieroa) tajusin, ettei se vain ole minua varten. Niinpä toivon tämän seerumin tekevän ripsistäni vahvat, tuuheat ja runsaat! Toivossa on hyvä elää.

Nyt pitäisi painaa julkaise-nappia, mutta Blogger temppuilee taas pahanelkeisesti. Pidän peukkuja ja teen sen n-y-t-NYT!

Lindex Extended

Lindex lanseerasi tänään edgymmän Extended -mallistonsa, joka tuntuu olevan suunniteltu juuri minulle (kai). Tässä otteita lehdistötiedotteesta sekä muutama lempikuvani (jotka lainasin täältä). Tai oikeastaan tässä taitaa olla suurin osa fiiliskuvista :-)

"Mallisto on rohkea ja muotitietoinen, mutta ennen kaikkea haluamme tuoda esille kauden Must have -tuotteita”, sanoo Nina Starck, Lindexin Head of Design. Extended täydentää Lindexin muita mallistoja urbaanilla tyylillään, joka on selkeä ja trendikäs. Malliston inspiraatio on haettu Euroopan metropolien katumuodista.

“Haluamme tarjota muotituotteita, jotka antavat käyttäjälleen tyylikkään lookin. Inspiraatiota pukeutumiseen haetaan paljon katumuotikuvista, joissa esitellään todellisia asukokonaisuuksia. Juuri tätä haluamme välittää Lindex Extended -mallistolla”, Nina Starck kertoo.

Lindex Extended -mallisto on suunniteltu naisille, jotka arvostavat ylellisiä materiaaleja ja viimeisteltyjä yksityiskohtia. Mallisto näyttää ja tuntuu hyvältä ja antaa positiivista energiaa. Ensimmäinen Extended-mallisto muodostuu kymmenestä tuotteesta. Malliston väriskaala on neutraali ja se koostuu mustan, harmaan ja kermanvalkoisen eri sävyistä. Olennaisia yksityiskohtia ovat mekkojen ja puseroiden syvään uurretut selkäosat sekä näyttävät asusteet."

Saappaat eivät valitettavasti kuulu mallistoon.

Laukku mulle (jos on nahkaa)! Löytyy myös mustana

Printtipöksyt, yes please!

Molemmat takit. 

En saisi innostua Lindexin luomuksista näin paljon, mutta kun ihan oikeasti tykkkään! Toisaalta tykkään myös siitä, että noissa kuvissa on jo melkein kesä. 

Eivätkä noi mimmit ole edelleen toimistolla [jäiset] sormet näppäimistöllä laukaten, kuten minä... Ostan siis itselleni tuota samaa vapauden fiilistä, ja yritän sitten olla yhtä coolisti rennonletkeä täällä toimistolla. Niinhän se menee!

No mutta hei, mitäs te tykkäsitte? Ollaanko kaikki kohta samiksia, vai kohkaanko nyt ihan yksin?

Uutta J. Crew'lta ja päivän asu

Nämä uutuudet ilahduttivat minua eilen ja tänään oli tuo neulekin heti päällä, kuten kuvasta näkyy.

Ilahtuminen vaihtui harmiksi kello 15:06, kun mieskollega totesi (aidosti huolestuneena), että näytän väsyneeltä. Siis mies huomasi sen!!

Huomenna täytyy kokeilla, josko huulipuna toisi pirteyttä ilmeeseen...ja ehkä oli virhe vaihtaa hiusväriä vähän tummemmaksi, vierastan sitä itsekin vähän. Voisin myös kokeilla kahdeksan tunnin yöunia ja liikunnan lisäämistä, totta!

Kaiken lisäksi kotimme on niin kaoottisessa järjestyksessä, että näyttää siltä, kuin täällä asuisi elämänhallinnassa reputtaneita ja moniongelmaisia ihmisiä (pelkän väärän hiusvärin sijaan, vaikka kyllä sekin pistää pakan sekaisin). Tai oli ainakin, olen - alkushokista selvittyäni - siivonnut/ järjestellyt täällä lähes koko illan ja nyt alkaa edes alakerta näyttämään vähän säädyllisemmältä. Täytyy sitten vain estää lastensuojeluviranomaisilta pääsy yläkertaan...

Myydään J. Crew Matchstick Jean

Väri "Classic Rinse Wash" eli ihan tumma sininen.

Koko 29" (vastaa hyvin eurooppalaista vastaavaa kokoa) ja Short, eli lahkeen pituus 31".

Matsku on ilahduttavan jämäkkää farkkua, eikä mitään ohutta lötköä. Lisätietoja täällä.

Hinta 50€ sis. postikulut.

En jaksaisi alkaa palauttamaan, joten ostakaa pois hienot jamekset, vain kerran sovitetut (mulle liian pitkät ja aavistuksen verran löysät, mikä on sinänsä ihan iloinen uutinen :-D).

Muut ostokset menivät ihan nappiin, ja niistä lisää toivottavasti huomenissa, jos kuvaussuunnitelmani toteutuu toivotulla tavalla. Nyt hyvää yötä!

Juhlahumua ja muisteloita

Viralliset kevätkauden blogikukat ja Alessin tarjotin

Joko ihastelin näitä uusia (synttärilahja tämäkin) Iittalan Nappula-kynttilänjalkoja täällä blogissa? En millään muista, enkä jaksa kahlata vanhoja postauksia läpi, mutta kyllähän nämä ovat toisenkin valokuvan arvoiset joka tapauksessa! Voisin hankkia jossakin vaiheessa vielä pari lisääkin, ja ehkä joku niistä voisi olla vaikka musta, niin tulisi hauskan näköinen setti - jos näette näitä alessa jossakin, tulkaa ihmeessä vinkkaamaan!

Vinkkauksista puheenollen: Sellon Prismassa oli Iittalan suloisia Meno-huopakasseja alennuksessa ja esim. kaikkein suurin maksoi n. 63€ (ovh 79€). Olisin ostanut itsellenikin, jos olisin heti keksinyt, mihin sen laitan, mutta yrityksistäni huolimatta ei järkevää sijoituskohtaa tai -käyttöä löytynyt, ja vaikka ääni päässäni huusi kovasti vastaan ("osta nyt heti se! ihana! osta!"), passasin.

Kuten aikaisemmin uumoilin, tuli loppuviikostani todella kiireinen, sillä normityöpäivien lisäksi olin edustamassa sekä torstai- että perjantai-iltoina ja eilen vielä illastamassa opiskelukaverini kanssa. Niin mukavaa kuin kaikki juhlinta onkin, vie se myös voimia, vaikka olisikin ihan autolla liikenteessä - mitä en kyllä perjantaina todellakaan ollut... Samppanjastakin saa mojovan päänsäryn, kun sitä tarpeeksi litkii!

Torstain asusta ei ole kuvaa, koska olin aamusta iltaan menossa (vielä en ole päässyt lähellekään sitä pistettä, että kuljettaisin kameraa aina mukanani...), mutta tässä perjantain ensemble. Kävin meikattavana - aina yhtä ylellistä! - mutta oli silti pakko rajata kasvot kuvasta pois, koska varjoja oli enemmän kuin mitään nähtävää. Harmi!

Jälleen kerran ihastelin ennen kaikkea meikin pohjustusta; valoa ja hohtoa oli juuri oikeissa kohdissa ja posket ja nenä sen aavistuksen verran kapoisemmat kuin normaalisti. Voi, kun osaisin itsekin! Toisaalta, onhan se ihanaa, että voi juhliin valmistautuessa käydä ammatilaisten käsittelyssä laittautumassa, sillä siitä tulee aina niin ylevä fiilis. Kampauksen tein tällä kertaa itse, jälleen samalla kiharakekomallilla.

mekko Jaeger

kengät Miu Miu

laukku Michael Kors

Ostin tuon pitsimekon jo kauan, kauan sitten, ja vähän jännitti, mahtuuko se enää päälle... Onneksi siinä mahtui hengittämäänkin, sillä ilta oli tosiaan pitkä :-)

Juhlakimara huipentui eilen, kun tapasin vanhan opiskelukaverini ekaa kertaa lähes kymmeneen vuoteen. Poikani kysyi etukäteen, että mitä jos teillä ei olekaan mitään puhumista, mitäs te sitten teette -ja oli pakko myöntää, että se riski on olemassa, sillä vaikka olemmekin Facebookin kautta tietoisia toistemme tapahtumista, ei se ole tietenkään ollenkaan sama, kuin istua ihan IRL naamat vastakkain.

Onneksi huoli oli täysin aiheeton, sillä kolme tuntia meni ihan hujauksessa! Juttua riitti ja olisi riittänyt vielä enemmänkin, jollei väsymyksen ja valtaisan aterian yhdistelmä olisi alkanut vaatimaan veroansa...

Olin itse ehdottanut ravintolaksi Tokyo55:sta, sillä se on mielestäni yksi Helsingin parhaimmista sushiravintoloista. Valitettavasti kaikki ei tällä kertaa sujunut ihan kympin arvoisesti: minua seisotettiin seitsemän minuuttia (kyllä, kellotin, olen nipo) kylmässä ja vetoisassa eteisessä ennen kuin minut ohjattiin pöytään, tarjoilu oli kaikin puolin hidasta ja vaikka olisimme ottaaneet vielä yhdet viinilasilliset,  ei niiden tilausta muistanut kukaan tulla hakemaan, vaikka olimme jo maininneet asiasta. Sushit oli kasattu kiireessä ja makit olivat niin löysiä, että ne hajosivat matkalla lautaselta soijakuppiin. Muuten ruoka oli, kuten aina, oikein maittavaa, joten saimme vatsamme onnellisen täyteen - ja sosiaalinen puolihan olikin illan tärkein anti!

Meitä oli koko opiskeluajan kolmen nuoren naisen erottamaton kolmikko, jolla oli silloin vielä varmaan aika samansuuntaiset haaveet, mutta elämä on kyllä vienyt meidät aivan erilaisille poluille. Yksi asuu ulkomailla uusseelantilaisen miehensä kanssa, eilinen frendi on päätynyt yrittäjäksi (ja menestynyt sillä tiellä erinomaisen hienosti) ja minä taas olen ison korporaation leivissä. Se yrittäjäksi päätynyt oli aikoinaan meistä eniten kansainväliselle uralla hinkuva ja minä taas visioin oman tulevaisuuttani mainostoimistossa - no, kokeilinhan minä sitä pari vuotta, mutta totesin sitten, ettei se kuitenkaan ollut ihan mun juttuni: on paljon helpomaa ostaa mainostoimiston palveluita kuin olla johtamassa luovien päivittäistä työntekoa. Ja kahdella meistä on lapsi, vaikkei ketään meistä olisi silloin voinut tituleerata millään muotoa erityisen äidillisiksi tai lapsirakkaiksi :-)

Ja lapsista puheenollen, täytyy lähteä ulkoittamaan sitä karvaisinta perheenjäsentämme ihan kohta; pakkaskelit eivät selvästi ole hänenkään mieleensä, mutta koska nyt on vain -10C, ajattelin tehdä edes vähän pidemmän lenkin ja vielä näin valoisaan aikaan. Toivottelen teille mitä hienointa sunnuntaita ja myös iloa ja energiaa alkavaan viikkoon!

Alevinkki: J. Crew

Kaikista ale-tuotteista vielä -40% lisäale ja toimituskulut Suomeen 15€. Saatoin tilata muutaman jutun ihan puolivahingossa - kandee käydä tutustumassa!

J. Crew'n mitoitus on kyllä ihan arpapeliä, joten en raaskinut tilata mitään kovin kallista (ja laitan sitten tänne blogiin myyntiin, jos nuo tilaukset menivät ihan pieleen)...

Hulinaviikon asu

Viime viikolla ei ollut mitään mahkuja kuvata päivän asuja, mutta onneksi oli muutenkin sen verran kiire, että "välivarastoin" suurimman osan käyttämistäni vaatteista yläkerran kaiteen päälle - siitä oli helppo rekonstruktoida asut teidän nähtäväksenne tänään valoisaan puolihämärään aikaan samalla, kun viikkailin niitä takaisin kaappiin.

Neule Zara

Hame Selected Femme

nilkkurit Clarks

Olen pikkuhiljaa ja hyvin varovaisesti lämmitellyt uudestaan joogaharrastusta, joka jäi kaikkien muiden harrastusten ja menojen jalkoihin monta vuotta sitten. Nyt on viime aikoina ollut sellainen olo, että kroppa kaipaisi kipeästi lempeitä venytyksiä vastapainoksi intensiivisemmille ratsastus- ja juoksuharrastuksilleni*; pääkoppa taas voisi hyötyä meditaatiohetkistä ja siitä itselleen armollisena olemisen mentaliteetista, joka on modernissa joogassa keskeistä.
*myönnän, etten juuri nyt saisi edes sanoa harrastavani juoksua, niin vähille se on jäänyt...

Olin aamulla puolentoista tunnin joogassa, ja vitsit, miten hyvää teki! Ja järkyttävää, miten jumissa olen! Etenkin takareidet pistivät niin tiukasti vastaan, että ihan hävetti: muu jengi taipui venytyksissä notkeasti jalkojensa väliin, mutta mulle piti tuoda palikkapino otsan alle, kun jäin niin kauas lattiasta :-O Hotjooga on vielä kokeilematta ja sitäkin aion lähteä kokeilemaan niin pian kuin suinkin mahdollista - ehkä viimeistään lämpö saisi lihakset venymään paremmin (pitäisi varmaan venytellä saunassa!).

Ja vielä tiedoksi kaikille teille, jotka olette googlanneet "pyllyhousut"-sanaa ja päätyneet tänne blogiin: joudun tuottamaan pettymyksen, sillä kyseessä on ihan tavallisen näköiset, kaiken peittävät ja säädylliset housut, ei mitään sen kummallisempaa. Joudutte etsimään erikoisuutenne muualta. Pitää olla jatkossa tarkempi sen suhteen, mitä sanoja käyttää ja missä yhteydessä...

She works hard for the money

Ei uskoisi, että tämä oli lyhyt viikko, sillä olen aivan puhki. Lopussa. Kaputt. 

Joskus tulee mieleen, että voisi sitä helpomminkin ansaita leipänsä. Sitten tulen nopeasti (yleensä päikkäreiden jälkeen - sanotaanko niitä päikkäreiksi, jos nukkuu alkuillasta?!) järkiini, ja tajuan, etten vaihtaisi päivääkään pois enkä osia kenenkään kanssa. Täytyisi vain muistaa levätä kaiken kaaoksen keskellä ja olla itselleen armollinen vaikka kotitöiden suhteen - note to self: ei saa masentua Glorian Kotia lukiessaan, vaikkei tämä huusholli olekaan yhtä tiptop kuin ne kodit!

Nyt armahdan itseni totaalisesti ja relaan illan kolmen tärkeän S:n kera: samppanja, sushi ja sohva (neljäs voisi olla S niin kuin villaSukat). Peace ja poks!

Lux Helsinki

Sain kunnian osallistua Helsingin kaupunginjohtajan Jussi Pajusen kutsusta opastetulle Lux Helsinki -kävelykierrokselle, ja kyllä kannatti lähteä, vaikka olinkin puolipäiväisen joryn jälkeen niin puhki, että olisi siinä vaiheessa tehnyt paljon enemmän mieli ajaa vain suorinta tietä kotiin - en vain kehdannut jättää menemättä, koska olin kerran ilmoittautunut.

Tässä muutamia kuvia kierrokselta; ihan koko rundia emme ehtineet tekemään, mutta näissäkin oli ihailtavaa yllin kyllin!

Tämä Agatha Ruiz de la Pradan "Corazón" oli lempparini kaikista teoksista. Näistä kuvista saa jonkinlaisen käsityksen sen vaikuttavuudesta - aivan huikea!

Seuraavaksi leikkimielisiin fiiliksiin Uudelle ylioppilastalolle:

CT Light Concept: "Flipper". 

Kansalaistorilla (Sanomatalon ja Musiikkitalon välissä) olisi ollut tulishow, mutta sitä emme valitettavasti ehtineet jäädä katsomaan. Harmi, sillä sitä hehkutettiin jo Facebookissa!

Tämä teos oli sijoitettu Kansallismuseon sisäpihalle. Jari Haanperän "Fyr"-majakka oli rakennettu yli kahdestasadasta myrskylyhdystä.

Philipp Artus: "Snailtrail"

Tässä teoksessa seurattiin ensin hitaasti, mutta kiihtyvällä vauhdilla ympäri sylinteriä kiertävän etanan (näkyy kuvassa valoblööbinä) kiertokulkua. Teos kuvasti elämän alkua ja kehittymistä nykyajan kiihkeäksi elämänmenoksi (näin vapaasti opastamme lainaten :-D).

Matkamme jatkui Hesperian puistoon, joka oli koristeltu 150 lyhdyllä. Puiston koristelu on jo monivuotinen Lux-perinne; uudet, tänä vuonna tuodut teokset olivat maan tasalla ja aikaisempien vuosien lyhdyt oli ripustettu puihin. Puisto oli upean näköinen - nämä kuvat eivät millään muotoa tee todellisuudelle oikeutta!

Ja vielä Hakasalmen huvilalle, jossa Mika Haarasen "Unen äänet" valloitti useammankin seinäpinnan (tässä niistä vain kaksi).

Puolentoista tunnin jälkeen oli ihana päästä samaiseen Hakasalmen huvilaan sisälle lämmittelemään käsiä ja sisuksia kuumalla glögintapaisella. En ollut koskaan käynytkään siellä; esillä oli tosi mielenkiintoinen 1950-luvun Helsinkiä käsittelevä valokuvanäyttely, jonka voisi vaikka käydä katsomassa uudestaankin ajan kanssa. Suosittelen muillekin, jos olette hoodeilla!

What a sight for sore eyes - or just a really hungry person :-)

Lux Helsinki päättyi tänään, joten tässä vaiheessa ei enää kannata kehottaa sitä katsomaan - mutta ensi vuonna ehdottomasti! Ja minä voisin houkutella koko perheen mukaan, sillä olen varma, että noin hienoja teoksia jaksaa katsella nuorempikin polvi. Huomasin muuten juuri, että täältä Lux Helsingin saitilta löytyy ammattilaisen ottamia valokuvia aimo liuta (+ ihan kaikki teokset), joten olisin voinut suosiolla jättää kameran kotiin... No, ite tein :-)

Sellainen ilta minulla tänään, mitäs te olette puuhailleet?

Pelon tutinaa

Huominen, ensimmäinen arkiaamu yli kolmeen viikkoon, pelottaa jo valmiiksi. Kävin itse harjoittelemassa toimistoelämää viime viikolla parin päivän verran, mutten todellakaan suoriutunut sinne  normaaliaikaan (kello taisi olla lähempänä kymmentä kuin yhdeksää siinä vaiheessa, kun sain läppärin auki...); lapsi hoiti koiran aamulenkityksen ja jäi kaikessa rauhassa kotiin pelaamaan hengailemaan. Huomenna joudumme kaikki heräämään "aikaisin" (no hei, verrattuna meidän viimeaikaisiin 10:30-aamuihin tuntuu 7:30 aika hemmetin varhaiselta!), ja kuulen jo nyt mielessäni sen valtaisan marinan, joka alkaa purkautumaan meidän hemmotellun kymmenvuotiaamme suusta  heti ensimäisestä hereillä vietetystä sekunnista lähtien. Kuuntelen sitä aikani, kunnes mulla menee hermot ja alan ragettamaan, ja siinä onkin jo sitten kaoottisen aamun ainekset ihan valmiina, thank you very many.

Olen yrittänyt laittaa ja miettiä kaiken valmiiksi (omat vaatteet, lapsen vaatteet, oma käsilaukku ja läppäri, pojan koulureppu, pipo ja hanskat), mutta joku juttu on aivan 100% varmasti aamulla hukassa (todennäköisesti miehen kello/lompakko/auton avaimet) ja sitä etsitään sitten kamalassa kiiressa ympäri huushollia hosuen. Ko. tavara löytyy todennäköisesti ihan omalta paikaltaan, mutta joku on vain peittänyt sen pipolla tai huivilla aivan viime tingassa.

Huh, kunpa Arki ottaisi ohjat käsiinsä mahdollisimman nopeasti, ja voisin palata ihan peruskiireistä valittamiseen!

Eksyin muuten tänään Tapiolan Stadiumiin, ja reilun vartin intensiivisen ja hyvin järjestelmällisen shoppailun jälkeen poistuin sieltä muutaman välttämättömän alehankinnan kanssa:

Kevytuntsikka 35€ (lasten mallistosta itselleni) | softshell-huppari 10€ (pojalle) | urheilupaitoja 10€
HH villakerrasto 79€ | urheilukerrasto mulle | laskettelusukat pojalle | urheilukerrasto pojalle 20€| collegehousut 15€

Palautin Stockalle 200€ neuleen ja sain melkein nuo kaikki sillä samalla rahalla, ajatella! Nyt kun vielä saisi itsensä harrastamaan liikuntaa vähän enemmän kuin yhden ratsastustunnin viikossa, olisi kaikki hyvin; olen antanut itseni lipsahtaa laiskuuden lempeään syleilyyn jo moneksi viikoksi, ja nyt sen on loputtava! Joo joo, olinhan mä tosi kipeä, mutta siitä on jo tosi kauan aikaa, ei kelpaa tekosyyksi enää (edes itselle). No, olin sentään viime viikolla joogassa ja tänään kävin juoksemassa ihan tuskaisen varovaisen lenkin, joten suunta on ainakin oikea, mutta määrää pitäisi lisätä dramaattisesti.

Juoksin vain reilut parikymmentä minuuttia, mikä on säälittävän vähän, mutta paljon parempi kuin ei mitään - lähtemisen kynnys on aina yhtä korkealla, oli lenkki sitten minkä pituinen tahansa, joten pitäisi vain saada pakotettua itsensä ovesta ulos huijaamalla omaa mieltä ajatuksella pienestä vartin pyrähdyksestä, joka sitten matkan varrella muuttuukin paljon pidemmäksi taipaleeksi.

Kyllä, noin epätoivoisen laiskanpulskea olen, että yritän keksiä parasta mahdollista tapaa itseni huijaamiseksi...

Tämän päivän urheilut on nyt kuitenkin hoidettu kunnialla, joten ehkäpä huijaan itselleni seuraavaksi sunnuntaifiiliksen siirtymällä sunnuntairutiinini, pyykkihuollon pariin. Minäkö sitä Arkea juuri kaipailin?!

Päivän/ eilisillan asu

En löytänyt mistään (!?) illaksi ajattelemaani mekkoa, joten jouduin hätävarana pukemaan sitten tämän Filippa K:n version, jonka olen ostanut jo kauan sittten, mutta joka on jäänyt niin vähälle käytölle, että oli ihan kivakin laittaa se päälle.

Mekko Filippa K

kengät Sam Edelman

koru French Connection

Kampauksesta ei ole kuvaa, mutta yllättävän hyvin onnistuin replikoimaan kampaanjan taannoin tekemän kampauksen: kiharsin hiukset muotoiluraudalla, minkä jälkeen kumosin sekaan hiuspuuteria varsin vapaalla kädellä, ja sitten vain rutistelin ja nostin hiukset reippaasti vähän toispuoleiseksi keoksi. Lopuksi suihkuttelin vielä lakkaa niin paljon, että keko oli vielä aamullakin aivan koskemattoman näköinen. Vaikea selittää paremmin, mutta noin se nyt kuitenkin meni.

Ilta oli tosi kiva, kuten osasin odottaakin, ja kiitos lörppösuisen mieheni, on tällä blogillakin taas uusia lukijoita ainakin yksi (terkkuja vain sinne naapuriin!). Oli kuulemma roistomaista olla kertomatta tästä blogista aiemmin, mutta pitäydyn edelleen matalan profiilin linjalla julkisuuden suhteen ;-)

Tiesittekö muuten, että kaupat ovat huomenna auki? Olin aivan yllättynyt tästä tiedosta, mutta niin se vain on; Tapiolan Ainoa on todistetusti auki, ja käynkin hakemassa Yoga Nordicin 10-kortin, kun sen kerran saa satkulla (muita tarjouksia täällä, ei maksettu mainos). Popup-studiossa - hauska idea! - olisi myös tarjolla ilmaisia 30 min. minitunteja, mutten taida rohjeta mennä joogaamaan ilman kaveria - tyypillistä suomalaista ujoutta, vai mitä? Poikkean samalla reissulla ainakin Sandin liikkeessä, siinä toivossa, että siellä olisi eräs jakku juuri minun koossani ja mielellään vähintään -60% alennuksessa...

Nyt on taas masu täynnä hyvää ruokaa (karitsaa tällä kertaa) ja uskaltauduin ottamaan sen kanssa lasillisen punkkuakin, kun kerran mies avasi hyvän merlot'n. Perheen miehet seuraavat silmä kovana ja mielestäni aivan liian kovaäänisesti kommentoiden pikkuleijonien matsia, joten minä voin tässä kaikessa rauhassa lukea illan blogikirjoituksia ja muitakin somekuulumisia. Heippa teille!

Da bomb!

Kolmas kerta sanoi taas toden; tämän Whistlesin bomberin varaan oli laskettu paljon, ja onneksi ei tarvinnut pettyä (en ehkä olisikaan kestänyt niin suurta takaiskua). Huh, mission accomplished ja voin siirtyä sujuvasti odottamaan seuraavaa pakkosaadajustnyt-kohdetta - ei varmaan tarvitse kovin kauan venailla :-)

Ja jos jollakin on vielä pyytämiäni rehellisiä (ja omani kanssa eriäviä) mielipiteitä olemassa, niitä ei tarvitse enää kertoa, sillä tämä pysyy!

Sitten vielä Leon & Harperin uusi svetari, jonka juju on tuo rinnuksen reikäleikkaus. Tuo jää käyttöön vapaa-ajan vaatteeksi; esim. veneillessä on kiva, että on jotakin muuta kuin ne iänikuiset hupparit, joissa tunnuin hengailevan lähes koko viime kesän.

Leon & Harperin labelit ovat nokkelanpokkelan hauskoja, kuva löytyy Instagramista täältä.

Mainitsin eilen myös uuden Whistlesin neuleen, mutta valokuvat kertoivat enemmän kuin peili, ja tulinkin siihen lopputulokseen, että ainoa oikea ratkaisu on palauttaa se (jollen vielä ehtinyt repimään siitä lappuja irti, tajusin juuri...). Unohtakaa siis se!

Kohta pitää etsiä joku vähän juhlavampi setti päälle, sillä lähdemme tosiaan viettämään joulua sukulaisten kanssa. Tiedän pääseväni notkuvan herkkupöydän äärelle, eikä juomissakaan yleensä ole säästelty... ihan hyvä, että kävin jo aamulla ratsastamassa, vaikka herkuttelun määrä tulee illalla olemaan sitä tasoa, että olisi pitänyt viettää koko alkuviikko hevosen selässä kompensoidakseni sitä edes vähäisissä määrin. Mutta siis ihanaa päästä valmiiseen pöytään, ja anoppi on kaiken lisäksi aivan erinomainen kokki, joten olen vain kiitollinen ja innoissani sekä ruoasta että hyvästä seurasta! Meitä on kymmenen yli kymmenenvuotiasta ja yksi supersöde kohta 3-vuotias, jonka kanssa on aina ilo touhuta ja leikkiä.

Mitään suurta ohjelmaa ei tälle viikonlopulle olekaan; huomenna pitää käydä palauttamassa ne kaksi muuta bomberia (they bombed - joko riittää bomb-väännökset?!). Yritän olla ostamatta mitään muuta - täytyy kulkea laput silmillä ja puolijuoksua jolkotellen välttääkseni [Ison Ompun, hah!] valtaisat kiusaukset.

Nyt tukkaa laittamaan: yritän saada aikaiseksi vähän samanlaisen kampauksen, kuin mitä kampaaja teki mulle Puumabileisiin, sillä mulla on viikon päästä isot juhlat, joissa pitäisi olla hyvinkin juhlavana, enkä ole muistanut varata kampaajaa...

Huti ja helmi

Nuo Filippa K:n kengät olivat/ovat todella upeat, mutta niissä on aivan mahdoton kävellä. Korot ovat 10,5 -senttiset, eli eivät aivan sky high, mutta jotenkin koron sijoitus aavistuksen keskemmälle kantapäätä pakottaa painopisteen edemmäksi ja polvet koukkuun. Yritin ja yritin, mutta nämä vain eivät ole mulle tarkoitetut. Damn!

Iloisempi yllätys oli tuo Whistlesin bomberjakku, jonka varaan oli ladattu aika paljon odotuksia :-D Se on ihan helmi, istuu hyvin ja tykkään materiaalin hennosta kuvioinnista. Noistä kännykkäräpsyistä se ei parhaimmalla mahdollisella tavalla näy, mutta eiköhän tuota näy asukuvissa vielä toistekin...

Whistlesin paketissa oli myös tummansininen neule, sekin oikein passeli. Yritän olla huomenna kameran äärellä valoisaan aikaan kuvatakseni noita ja paria muutakin uutta vaatetta, vaikka päivä onkin aika kiireinen, sillä pääsen aamulla ratsastamaan ja illalla vietämme miehen puolen suvun kanssa joulua. Mistä tuleekin mieleen, että täytyy tässä Voice of Finlandin lomassa paketoida ne Lumenen meikit. Hienoa iltaa teille - aika mahtavaa, että on taas pitkä viikonloppu!