Harmaakukkainen

Työpäivän jälkeen on ryhtikin näemmä jo vähän lysähtänyt :-D

Eilinen palaverini, jonka piti kestää viiteen asti (perjantaina!) päättyikin tuntia aikaisemmin* ja karkasinkin heti kotiin, koska olin jo toivotellut työkavereille hyvät viikonloputkin työpisteeltä poistuessani, enkä halunnut tietenkään hämmentää heitä ilmestymällä sinne uudestaan :-)
*arjen paras lahja on peruttu tai lyhennetty palaveri, btw

Näin ollen olin kotona ennätysaikaisin, ja päivänvaloakin oli vielä hitusen verran tarjolla.

Alasoana on MaxMaran toistamiseen (suuremman kokoisena...) tilattu hame, joka tulee seuraavan kerran kuvissa esiintyessään olemaan muutaman sentin lyhyempi, sillä ajattelin olla reipas ja lyhentää sen viikonlopun aikana. Joku voisi vaikka kysellä asian perään muutaman päivän sisään, sillä olen tunnetusti hyvä lupailemaan itselleni kaikenlaista, mutta vähän huonompi siinä toteuttamispuolessa...

BilliBin nilkkurit olivat viime talvella mielestäni ihan täydelliset, nyt mieli on muuttunut ja käytän niitä erittäin vastentahtoisesti; ensi talveksi on siis löydettävä uudet arkinilkkurit, sillä kolmatta talvea en noissa enää kulje. Jos ihan rehellisiä ollaan, haaveilen näistä Jimmy Choon popoista.

Neule taas on Marks&Spencerin kashmiria, jossa on edelleen mielestäni oiva hinta-laatu-suhde; kävelin M&S-osaston läpi pari päivää sitten, ja katselin vähän kaihoisasti kevyemmän väristä kevään tarjontaa - taidan varmaan eksyä sinne uudestaan paremmalla ajalla lähiaikoina, sillä kyllä se kevät sieltä kovaa vauhtia porskuttaa!

Vauhti on itse asiassa vähän joka puolella niin kova, että olen ensimmäistä kertaa blogin historian (kolme vuotta, hei!) vakavasti miettinyt sen kohtaloa, kun tuntuu, ettei aika millään riitä kaikkeen. Jos kuvittelin pari vuotta sitten, että työni on vaativaa, niin nyt se on kiihtynyt vielä aivan erilaisiin sfääreihin, ja vaikka kaikki tekeminen onkin pääsääntöisesti kivaa ja mielekästä, ei vuorokauteeni ole tullut yhtään lisätunteja säännöllisistä toiveistani huolimatta. Ponikaverikin vie oman osuutensa, sillä ratsastusiltoina en ehdi kuin kääntymään kotona, ja kun pääsen kotiin, vie hyvinkin suora tie suihkun ja keittiön kautta sänkyyn...

Mutta toisaalta, eihän kukaan näitä bloggaamisen aikatauluja minulle aseta, ja tämä on harrastus muiden joukossa. Ehkä kevät tuo tähänkin hommaan uutta puhtia, sillä jotenkin valoisammat päivät tuntuvat aina tuovan iltoihinkin lisää energiaa - sitä odotellessa, siis!

Nyyh nyyh

Heippa taas pitkästä aikaa! Palasimme hiihtolomalta jo perjantaina, mutta olen valitettavasti kärvistellyt siitä lähtien ensin tavallisen flunssan kourissa, minkä päälle tuli vielä bonuksena joku vatsapöpö, joka vei sitten viimeisetkin voimat. On kuulkaa tosi kyseessä siinä vaiheessa, kun meikäläinen missaa kolme ratsastuskertaa ja kaksi työpäivää (so far)!

Ekat päivät vietin sängyssä puolitajuttomana, mutta nyt olen jo vähän virkeämpi - joskin täysin voimaton - joten olen tehnyt kaikkea hyödyllistä, kuten katsonut kaikki mahdolliset nyyhkytarinat, mitä suinkin somesta ja telkkarista löydän. Osa on iloisten asioiden äärellä itkemistä, kuten esimerkiksi nämä kuvat sulhasista, jotka näkevät morsiamensa alttarilla tai tämä upea laulajanalku, joka on koko ikänsä kärsinyt änkytyksestä.

En normaalisti katsele kissavideoita, mutta luonnosta, lapsista ja eläimistä löytyi kyllä liikutuksen aiheita tähän päivään: tässä BBCn videolla pikkuinen linnunpoikanen tekee ekan benjihyppynsä ilman turvaköyttä, ja kuka muka pystyisi katsomaan tämän koiravideon ilman liikutuksen kyyneleitä?! "You poked my heart" kertoo, mistä Man Flu on peräisin, mutta liikkiksellä tavalla :-)

Sitten oli huutonaurua ja kyynelten sekoitusta: life size -pääsiäispupuja, ikiklassikko Awkward Family Photos ja Feissarimokat.

Ja viimeisenä tämä tarina, joka oli samalla kertaa niin koskettava ja toisaalta myös toivoa antava. Nykyään ei käsittääkseni tarvitse enää kantaa mukanaan erillistä elintenluovutustestamenttia, mutta pidän sellaista lompakossani varmuuden vuoksi, sillä toivon sydämeni pohjasta, että voisin auttaa edes jotakin toista ihmistä jatkamaan elämäänsä pidempään, jos omani jostakin syystä päättyisi ennen aikojaan.

Toki on tullut jo vähän tehtyä töitäkin, onpahan sitten vähemmän sumaa purettavana, jos huomenna vaikka pääsisin jo konttorille asti. Lomareportaasin laitan vasta myöhemmin, vaikka pahaa pelkään, että kuvia taisi tulla tällä kertaa napsittua poikkeuksellisen vähän...

Mukavaa viikkoa teille, voikaahan terveesti!

Hyvää ystävänpäivää!

Terveisiä Alpeilta, vietämme hiihtolomaa jo neljättä kertaa hyvien ystäviemme kanssa - aivan parhaassa seurassa, siis :-)

Näin hienon drinksun sain ystävänpäivän kunniaksi, ja juon sitä parhaillaan takkatulen äärellä ennen dinnerille lähtöä.

Blogi ei siis tällä viikolla päivittyne, nautin perheeni ja läheisteni seurasta, ja yritän laskea edes osan Trois Vallees -alueen 550 rinnekilometristä: ekan päivän saldo oli vajaat 30 km, joten tekemistä riittää... 

Mukavaa viikonloppua teille kaikille, toivottavasti teilläkin on mukavaa ohjelmaa ja hyvää seuraa!

Uutta olkkariin

Tässä harvinaislaatuinen kuva harvinaislaatuisen siististä olohuoneestamme.

Kaikki perheen yhteinen aika vietetään käytännössä joko tässä tilassa tai ruokapöydän äärellä, ja tässä nykyisessä kalusteratkaisussa on yksi suuri puute: vain yksi aikuinen mahtuu kunnolla pötköttelemään sohvalla, ja me väännämme miehen kanssa harva se ilta kättä siitä, kumman sohvavuoro onkaan.

On tullut perinteisen kulmasohvan aika. Kuvan sohva siirtyy takkahuoneeseen (kuvasta vasemmalle), nojatuolin kohtaloa ei ole vielä päätetty. Musta jalkalamppu väistää nurkasta muualle (se on ihan lemppareitani, joten sille kyllä löytyy joku sopiva paikka), ja tadaa! uudelle sohvalle on paikka valmiina.

Ostoprosessini on toistaiseksi vasta aika alkuvaiheessa sikäli, etten ole ehtinyt vielä livenä kauppoihin. Sen sijaan olen yrittänyt kartoittaa tilannetta ja tarjontaa nettisivujen kautta, mutta vaikeahan näistä on sanoa ilman perusteellista koeistumista ja -makaamista.

Ylävasemmalta myötäpäivään: Isku/ Isku/ Isku/ Ikea

Molemmat sohvat Kuusilinnasta

Ja vielä Iskun Inkoo

Ihan pelkkä divaaniosa ei ratkaise löhöilyongelmaamme, vaan pitäisi olla ihan ehta kulmasohva. Olohuoneemme ei ole suuren suuri, enkä haluaisi kalustaa sitä ihan tukkoon, joten joku siro malli olisi toiveissa - en vain tiedä, löydänkö mistään sopivaa siron ja supermukavan yhdistelmää, onko sellaista olemassakaan?

Vastatrimmattu karvaturri - huomatkaa taidokkaasti pyöristetty hännänpää :-)

Haluaisin myös vaihtaa nykyisen beigeen taittavan värimaailman enemmän harmaan suntaan; musta ja tummanharmaa ovat valkoisen koiramme takia aivan mahdottomia ajatuksia, mutta joku vaaleanharmaa eläväpintainen kangas menisi jo ihan hyvin. Sohvapöytä saa myös lähteä vaihtoon, mutta sen suhteen ei voi tehdä mitään päätöksiä ennen kuin tiedän, minkälainen sohva meille tulee.

Elämme siis hyvin jännittäviä aikoja tänä keväänä - pysykää mukana, niin saatte jakaa kaikki jännittävät sohvanhankintahetket kanssani :-)

Perjantaipäivän asu

Perusvarma asu ei taida sykähdyttää ketään sydänjuurian myöten, mutta kun ei nyt ollut parempaakaan tarjolla, niin tällä mennään!

neule J. Crew

hame Red Valentino

huivi Tiger of Sweden

kengät Clarks

...ja taas huomaan, ettei tuo Polar Loopin aktiiviranneke mikään kaunein koru todellakaan ole!

Kärvistelin koko eilisen päivän migreenin kourissa; pääsin apteekkiin vasta kolmelta, ja ihan hävetti, kun kädet täristen otin [kolmio]lääkkeen heti kassalla - voin vain kuvitella, miltä se sivusta katsoen näytti... Iltakin meni aika sumussa: lääkkeet ovat sen verran vahvoja, että edes pienet torkut eivät ihan kokonaan vie sumuista oloa pois.

Tänään olikin sitten ihana herätä skarppina ja freesinä uuteen aamuun, ja vaikka päivä olikin taas aikamoista härdelliä, selvisin siitä kunnialla ja teimme mielestäni ihan hyviä päätöksiäkin. Kotiin lähdön (ennen viittä!) kruunasi upean värinen taivas, ja olin ihan superhyvillä fiiliksillä; osa varmaan johtui tosiaan auringosta, mutta mietin myös sitä, kuinka innostavaa ja motivoivaa työkin voi olla, kun on löytänyt sen oman juttunsa, ja kokee olevansa ihan parhaassa jengissä tekemässä hommia - koen olevani erityisen onnekas, koska olen osin hyvän tuurin ja osin oikeiden valintojen kautta päätynyt näin hyvään jamaan!

Illan kruunasi tallikeikka, ja vaikkei ratsastus ilman opea mennyt ihan 100% putkeen, oli siinä kuitenkin hetkensä ja oli kiva puuhastella pikkuponin kanssa :-) Viikonlopun ohjelmaan kuuluu ainakin Vene-messut, ja toivottavasti ehdimme myös edes piipahtamaan laskettelurinteessä, sillä tasan viikon päästä lähdemme jo Alpeille hiihtoloman viettoon!

Mahtavaa viikonloppua sinullekin!

Plääh

Kuvan ja postauksen teksti liittyvät toisiinsa olennaisesti.

Taannoisen postauksen uutuustilaukset eivät menneet ihan putkeen: toisen kokovalinnan suhteen olin liian optimistinen, toisen taas liian tiukka, ja molemmat paketit lähtevät palautukseen. Voitte vain arvata, kummin päin meni pieleen...

Laiha lohtuni on se, että PayPal korvaa nykyään palautuskustannukset, jos maksaa alkuperäisen tilauksen heidän kauttaan - olen varmaan heidän uusi lempiasiakkaansa, koska olen hyödyntänyt tarjousta jo muutaman kerran. Saapa nähdä, kauanko heidän kampanjansa on voimassa (ainakin minun kohdallani) :-D.

Ja työviikko alkoi taas niin vauhdikkaasti, että kävin näin heti maanantaina Alkossa hakemassa valkkaripullon (mainostan taas mainiota Mudhousea!), jonka tiedän korkkaavani viimeistään torstaina, jos vanhat merkit paikkansa pitävät. Tulevien talli-iltojen lisäksi odotan myös innolla viikonlopun Vene-messuja, joten ei tässä ihan kurjuudessa kärvistellä - kunhan nyt ensin selviäisin kimuranteista duunipäivistäni.

Toivottelen teillekin yhtä antoisaa arkea!

Viikko Looppailua

Erilaiset aktiivisuusrannekkeet olivat viime vuoden nouseva teknologiahitti, ja Suomessakin niitä myytiin erityisesti joulun alla aivan ennätysmäärä - tiedän tämän siitä, että Stockalta kerrottiin niin, kun yritin vaihtaa lahjaksi saamani sähkönsinisen Polar Loopin mustaan. Aktiivisuurannekkeen idea on se, että sitä pidetään kädessä 24/7, ja se sininen olisi ollut kuin huutomerkki ranteessani, kun musta taas ei oikeastaan edes erotu arkivaatteistani ollenkaan.

Useimmat aktiivirannakkeista toimivat kuta kuinkin samalla tavalla: ne mittaavat arkiliikuntaa ja unta, mutta eivät korvaa sykemittaria. Lukuarvot perustuvat syöttämiisi perustietoihin (sukupuoli, paino, pituus, ikä sekä työn laatu) ja kolmiulotteisen kiihtyvyysmittarin mittaamaan liikkeen määrään.

Alla näkyy päiväraportti, joka kuvaa hyvin minun tapaani liikkua: töissä istun persiilläni aivan liian pitkiä aikoja (=peräti kolme passiivisuusleimaa, mutta minkäs minä niille loputtomille palavereille mahdan!), ja iltaisin sitten yritän kiriä liikuntatavoitteita kasaan...

Huikea askelten määrä, melkein 18 000, selittyy sillä, että olin ratsastamassa kyseisenä iltana: en siis teknisesti itse ottanut kaikkia mitattua askeleita, mutta tein kuitenkin kovasti töitä hevosen selässä :-D Ja koska mulla oli myös varsinainen sykemittari tallikeikan ajan käytössä, tiedän että ratsastus kulutti n. 400 kCal, 135 keskisykkeellä, eli oli ihan tehokasta liikuntaa myös perinteisemmällä tavalla mitattuna.

Raportista näkyy myös unen määrä ja laatu, ja sitä olen seurannut joka aamu lähes maanisesti. Yli 80% rauhallista unta on kuulemma tavoiteltava taso, ja ilokseni olen päässyt joka yö ihan reippaasti sen yli. Vaihteluväli on ollut 84-89% - tämä ei tule mitenkään yllätyksenä, sillä olen aina ollut kovin kiitollinen hyvistä unenlahjoistani. Ja kyllähän sen hyvin tai surkasti nukutun yön tuntee nahoissaan heti aamulla ilman mitään mittariakin, mutta pidemmän päälle tästä voi ehkä saada jonkinlaista osviittaa siihen, miten hyvin keskimäärin nukkuu - tai mikä vaikuttaa huonoihin uniin: kenties onkin pakko alkaa uskomaan täysikuun vaikutukseen?!

Niin, tavallista sykemittaria tämä ei siis missään nimessä korvaa, ja tuntuukin vähän hassulta, kun on ranteet täynnä härpäkkeitä varsinaisen liikuntasuorituksen aikana. Mutta jo viikon jälkeen kiinnitän paljon enemmän huomiota nimenomaan arkiliikunnan määrää, ja olen jo monta kertaa valinnut rappuset hissin sijaan - tämä tuntuu tosi tärkeältä muutokselta! Samanlaisiin pieniin muutoksiin pääsee tietenkin ilman mittariakin, kun vain alkaa huomioimaan ne tilanteet, joissa voi päättää valita sen helpomman tai vähän enemmän effortia vaativan tavan siirtyä paikasta toiseen, mutta jos tämä pikkulaite nyt boostaa oikeita valintoja päivittäin, voi sen sanoa olevan hintansa arvoinen.

Monella teistäkin on varmaan oma Loop (tai Jawbone/ Fitbit) - mitä mieltä te olette niistä, onko niistä ollut apua, vai ovatko jääneet jo kaappiin pölyttymään?

P.S. iPhonen uusi Terveys-applikaatio mittaa automaattisesti askelten määrää, oletko huomannut? Tulee 8.0-käyttiksen mukaan automaattisesti, ja minulla oli myös aktivoitunut ihan itsestään :-)