Harmaakukkainen

Työpäivän jälkeen on ryhtikin näemmä jo vähän lysähtänyt :-D

Eilinen palaverini, jonka piti kestää viiteen asti (perjantaina!) päättyikin tuntia aikaisemmin* ja karkasinkin heti kotiin, koska olin jo toivotellut työkavereille hyvät viikonloputkin työpisteeltä poistuessani, enkä halunnut tietenkään hämmentää heitä ilmestymällä sinne uudestaan :-)
*arjen paras lahja on peruttu tai lyhennetty palaveri, btw

Näin ollen olin kotona ennätysaikaisin, ja päivänvaloakin oli vielä hitusen verran tarjolla.

Alasoana on MaxMaran toistamiseen (suuremman kokoisena...) tilattu hame, joka tulee seuraavan kerran kuvissa esiintyessään olemaan muutaman sentin lyhyempi, sillä ajattelin olla reipas ja lyhentää sen viikonlopun aikana. Joku voisi vaikka kysellä asian perään muutaman päivän sisään, sillä olen tunnetusti hyvä lupailemaan itselleni kaikenlaista, mutta vähän huonompi siinä toteuttamispuolessa...

BilliBin nilkkurit olivat viime talvella mielestäni ihan täydelliset, nyt mieli on muuttunut ja käytän niitä erittäin vastentahtoisesti; ensi talveksi on siis löydettävä uudet arkinilkkurit, sillä kolmatta talvea en noissa enää kulje. Jos ihan rehellisiä ollaan, haaveilen näistä Jimmy Choon popoista.

Neule taas on Marks&Spencerin kashmiria, jossa on edelleen mielestäni oiva hinta-laatu-suhde; kävelin M&S-osaston läpi pari päivää sitten, ja katselin vähän kaihoisasti kevyemmän väristä kevään tarjontaa - taidan varmaan eksyä sinne uudestaan paremmalla ajalla lähiaikoina, sillä kyllä se kevät sieltä kovaa vauhtia porskuttaa!

Vauhti on itse asiassa vähän joka puolella niin kova, että olen ensimmäistä kertaa blogin historian (kolme vuotta, hei!) vakavasti miettinyt sen kohtaloa, kun tuntuu, ettei aika millään riitä kaikkeen. Jos kuvittelin pari vuotta sitten, että työni on vaativaa, niin nyt se on kiihtynyt vielä aivan erilaisiin sfääreihin, ja vaikka kaikki tekeminen onkin pääsääntöisesti kivaa ja mielekästä, ei vuorokauteeni ole tullut yhtään lisätunteja säännöllisistä toiveistani huolimatta. Ponikaverikin vie oman osuutensa, sillä ratsastusiltoina en ehdi kuin kääntymään kotona, ja kun pääsen kotiin, vie hyvinkin suora tie suihkun ja keittiön kautta sänkyyn...

Mutta toisaalta, eihän kukaan näitä bloggaamisen aikatauluja minulle aseta, ja tämä on harrastus muiden joukossa. Ehkä kevät tuo tähänkin hommaan uutta puhtia, sillä jotenkin valoisammat päivät tuntuvat aina tuovan iltoihinkin lisää energiaa - sitä odotellessa, siis!