Liehulahje

Olen ollut myöhässä monen trendin suhteen (mm. farkkushortsit, pistokaskorkkarit, printtihousut ihan vain muutamia mainitakseni), mutta vajaamittaiset culottes-housut ovat kiinnostaneet jo pidempään - en vain ole löytänyt sopivia millään. Suurin hankaluus on se, että olen niin lyhyt, minkä takia housut eivät oikein ole olleet mittasuhteiltaan sopivia. Mutta sitten tärppäsi: olin reilu kuukausi sitten Stockan muoti-illassa, ja siellä mallilla oli päällään Marimekon kreppikankaiset culottesit, ja päätin että jossakin vaiheessa haluan edes sovittaa niitä itselleni.

No, monta viikkoa tässä meni, ja olin tietysti ihan varma, ettei näitä enää ole, mutta niin vain kävi tuuri ja löysin eilen Tapiolasta oman kokoni - ja tadaa! ne istuivat!

Seuraava haaste olikin sitten kuvan ottaminen, sillä nämä housut eivät todellakaan pääse oikeuksiinsa, jos vain seistä pönöttää - pitää varmaan töissäkin olla jatkuvassa pienessä liikkeessä, jotta olisin mahdollisimman edustava :-)

Toppi J. Crew

housut Marimekko

kengät Banana Republic

Culottesit ovat sopivan erilaiset kuin mitkään muut pöksyt, ja oikeastaan yhtä paljon hame kuin housutkin. Kaiken lisäksi kuulin, että kovin tyylitietoinen ystäväni oli juuri ostanut nämä samaiset housut muutama päivä sitten  - näiden on siis pakko olla nyt kuuminta hottia! Täytyy vielä vähän mallailla erilaisia yläosia, jotta löydän sopivia - en yhtään tiedä, käykö bleiseri tai muu pidempi yläosa, vai onko tuollainen lyhyempi collari tai toppi se ainoa oikea.

Jalassa on myös uudet kengät, joiden kohdalla kävi vanhanaikaisesti: ne ovat niin kauniit, että huijasin itseni uskomaan, että saan ne venymään sopiviksi, vaikka ovat hieman liian naftit. Niinpä pidän niitä urheilusukkien kanssa kotona ja toivon parasta...tyhmää, niin tyhmää! Jos siis törmätään joskus, ja hoipertelen hieman, tsekkaa ensin, sattuisiko jalassani olemaan juuri nämä samaiset korkkarit, ennen kuin mietit muita selityksiä hankalalle kävelylleni.

Olin tänäänkin shoppailemassa, onnellisen sattuman avustamana: satuttiin eilen illalla myöhään juttelemaan hyvän ystäväni kanssa ja tajuttiin, että mehän itse asiassa ehtisimme tapaamaan ihan livenäkin pitkästä aikaa; niinpä suuntasimme aamupäivällä Helsinkiin ja kuljeskelimme putiikista toiseen kunnes oli iimein pakko päättää viiden tunnin pyörähdys Brondaan. Voi että, miten hyvää tekikään vaihtaa kuulumisia vaatteita hypistellen (ja välillä sovitellen) kaikessa rauhassa, ihan parasta terapiaa! Enkä tietenkään palannut ihan tyhjin käsin, vaan löysin mm. etsimäni housut, joita en uskaltanut tilata netistä - niistä lisää myöhemmin.

Lauantai-ilta huipentuu taas kotisohvalla roséviiniä lipitellen, toivottavasti sinullakin on jotakin mukavaa ohjelmaa!

Käyttöönotto

Alkuperäinen blogipostaus todistaa, että jemmasin tätä Marimekon mekkoa (tunikaa?) kaapissani melkein neljä vuotta, kunnes tähdet loksahtivat radoilleen ja tuntui oikealta pukea se päälle. Tai oikeasti Stan Smithit toivat juuri sen kaipaamani vastapainon ja modernin fiiliksen, jota olin tiedostamattani kaivannut.

Seuraavaksi voisin kokeilla mekkoa Birkenstockien kanssa - mutta en töihin, vedän juuri terveyssandaalien kohdalla oman rajani.

Ja kuten näkyy, uskaltauduin myös paljain säärin duuniin! Sinällään siinä ei ole mitään ihmeellistä, paitsi että olen luonnostaan vitivalkoinen vähän samaan tapaan kuin entisajan barokin kauneusihanne. L'Oréalin Sublime Bronze Self-tanning Serum on osoittaunut oikein oivaksi tuotteeksi: lopputulos ei ole yhtään oranssi, vaan tosi hyvän ja luonnollisen näköinen - tai ainakin omasta mielestäni :-D. Levitin seerumin ekalla kerralla ihan paljaaltaan iholle, tuloksena laikukkaat sääret (varmaan ihan omaa osaamattomuuttani...), minkä jälkeen olen sekoittanut sen aina kämmenelläni kosteusvoiteeseen ja onnistunut paljon paremmin.

Ja voi, mitä kelejä tässä onkaan ollut! Kävimme tänäänkin illalla mökillä pyörähtämässä; istuttiin vain laiturilla ja juteltiin, ihanaa! Pieni pessimisti sisälläni huutaa, että nyt ne kaikki hellepäivät kuluvat jo tässä vaiheessa ja heinäkuussa on sitten ihan kylmää, mutta yritän vaientaa sen ja nauttia tästä mahtavuudesta juuri nyt. Melkein onnistunkin.

Viikonloppuna on edessä poikani viimeinen todistustenjako ala-asteella, ja itkettää samantien, kun mietinkin ruususeremoniaa ja opettajien kunniakujaa. Miten ihmeessä se pieni vauva on nyt jo teini? Ja miten kaikki muuttuu yläasteen myötä? Olenko onnistunut kasvattamaan lapsestani itsenäisesti ajattelevan, hyvin käyttäytyvän, empaattisen, muut huomioivan ja rehellisen ihmisen? Kamalasti sitä kasvatustyötä ei enää edes ole jäljellä, vaikka hän toisinaan ihan lapsi vielä onkin - silti hän joutuu enenevässä määrin tekemään omia ratkaisujaan ja valintojaan aika vaikeidenkin asioiden äärellä.

Voi jestas, nieleskelen taas kyyneleitä, kuten aina näiden ajatusten edessä, vaikka kaikki onkin tosi hienosti. Tuntuu vain niin haikealta ajatella, että yksi merkittävä aikakausi on nyt todellakin meidän kaikkien elämässä nyt ohi.

Minä olen siis se äiti, joka vollottaa lauantaina juhlasalissa. Pyydän jo etukäteen anteeksi, mutta muistutan että itken ilosta ja ylpeydestä!

Black is the new black

Voi damn, miten harmittaa, etten parhaista yrityksistäni huolimatta onnistunut saamaan parempaa kuvaa tästä Marimekon uudesta mekosta - kokomustaa on mahdottoman vaikea kuvata! Kio-niminen malli oli tosi positiviinen yllätys: materiaali on mukavaa ja hieman joustavaa (villa-viskoosi) ja mekko on linjakas, muttei [mahan kohdalta] kuitenkaan liian tiukka - siinä voi siis istua mukavasti, eikä se menne ryppyyn ainakaan kovin helposti. Täydellinen työvaate!

Kokomusta look on kieltämättä hieman synkkä (tuleeko vähän hautajaisfiilis?), mutten oikein tiedä, miten lähtisin tuomaan väriä lisää - sävytetyt sukkahousut kun eivät vain ole mun juttuni, vaikka niitä kerran kokeilinkin.. Ehkä joku huivi voisi toimia, mutta se taas peittäisi tuon kauniin kaula-aukon; harsin muuten tuota halkiota muutaman sentin pienemmäksi, jotta mekko olisi toimistokelpoinen, ja samaten lyhensin hihoja hitusen, vaikka Marimekon mallikuvissa hihat olivat itse asiassa yllättävänkin pitkät.

Loppiaispäivämme on sujunut hyvinkin leppoisissa merkeissä: olen yrittänyt saada kotia vähän siistimpään kuntoon ja katsellut siinä sivussa mm. Greyn anatomian (pakko tunnustaa, etten ole vieläkään saanut Thaimaan matkalaukkua täysin tyhjennettyä - miksi pakkaaminen on aina niin paljon nopeampaa hommaa kuin sen purkaminen?!), lueskellut blogeja, laittanut ruokaa, pelannut Scrabblea ja Supercellin uutta Clash Royale -mobiilipeliä, vaikka olen siinä auttamattoman surkea: 12-vuotias poikani on tietysti jo päässyt Suomen top-listoille ja perustanut oman klaanin, kun minä vielä yritän hahmottaa perushyökkäysstrategioita. Periksikään en pysty antamaan, sillä peli on armottoman koukuttava!

-20C on sen verran kova keli, ettei koirakaan pystynyt tekemään kuin ihan pienen lenkin ja senkin se yritti kävellä kolmella jalalla linkuttaen, kun tassut olivat raasulla niin jäässä. Olisi varmaan pitänyt hankkia sellaiset pienet tossut hyvisssä ajoin (nyt ovat ainakin tuosta lähieläinkaupasta loppu), mutta oli niin vaikea uskoa, että nämä paukkupakkaset vielä oikeasti koittaisivat! Täytyy yrittää muistaa katsoa vähän myöhemmin, josko niitä olisi tullut lisää - olen sitten viimeistään ensi vuonna hyvin varustautunut...

Miten te muut koiranomistajat olette pukeneet/varustaneet koiranne näillä keleillä? Onko takkia, haalaria, tossuja ja mitä mieltä koiranne niistä ovat?

Marimekon tunika - lentokenttäshoppailua parhaimmillaan!

Katsokaa, minkä ihanuuden löysin ja ostin:

En anna tulevan takatalven masentaa, vaan uskon kevääseen ja pastelleihin!

Ja nyt kun kävin Marimekon sivuilla fiilistelemässä lisää, huomasin että sieltähän voisi ostaa vielä puolen tusinan verran lisää mekkoja - ärsyttävä flash-sivusto ei anna kopioida kuvia nyt tähän hätään, mutta käykää ihastelemassa täältä.

Kesä on kohta täällä, jeeeeee!!!

(Ja pliis älkää kukaan tulko huomauttamaan, että Marimekko on ihan tanttamerkki ja olen vain keski-ikäinen täti, kun tuollaisista diggailen. Haluan uskoa, että tuen kotimaista klassikobrändiä ja olen päivän trendeistä riippumaton ja indie-henkinen, jne.).

****

Sitten vielä note-to-self: älä lähde enää matkaan ilman luottokorttia (omaa ja firman, molemmat unohtuivat), sillä aikamoiseen pulaan joutuu, kun pitäisi määränpäässä maksaa taksi ja tajuaa, että kortit jäivät eilisen pikkulaukun sisätaskuun...