Edustusasuja

Preferita haastoi miettimään ja esittelemään erilaisiin tilaisuuksiin sopivia edustusasuja, ja lähdin laiskanpulskeasti kaivelemaan asukuvia arkistoistani sen sijaan, että olisin erikseen koostanut ja kuvannut tätä postausta varten uusia.

Konsertti, teatteri, kesäteatteri, venetsialaiset - kaikkiin valkkaisin vähän erilaiset vaatteet. Ja tuo lista on itse asiassa "fiiniysjärjestyksessä", sillä pukeutuisin konserttiin ja teatteriin ehdottomasti parhaiten: mekko tuntuu aika itsestäänselvältä valinnalta, ainakin itselleni. Konsertteja ja teattereitakin on moneen lähtöön, mutta koska kyse oli edustustilaisuudesta, olettaisin että olisin menossa esim. Kansallisteatteriin, Musiikkitaloon tai vaikkapa balettiin -ja että väliajalla tai ennen konserttia myös syötäisiin, juotaisiin ja seurusteltaisiin muiden vieraiden kanssa. Näin ollen kunnioittaisin kutsujaa ja muita vieraita pukeutumalla asianmukaisesti, mikä on mielestäni ihan perustapoihin kuuluvaa.
(Pop-/rockkonsertit ovat sitten ihan asia erikseen, sinne voi ja pitääkin mennä farkuissa!)

Onpas mulla aina identtinen poseeraustyyli :-)

Reunimmaiset asut ovat sellaisia töistäsuoraan-asuja, joissa hieman haiskahtaa päivätyö. Toka vasemmalta on formaalein - mutta ilman asusteita kamalan tylsä, joten mekko vaatisi ehdottomasti näyttäviä koruja.

Noissa kaikissa uskaltaisin kuitenkin sinne teatteriin, mutta heitän väliin vielä yhden mustan hevosen, jos pitäisi olla vielä vähän fiinimpi (kuva tässä alla): tilasin juuri &OtherStories'lta uuden juhlamekon, ennakoiden syksyn tulevia tilaisuuksia ja se olisi mielestäni oikein sopiva myös vaikka juuri sinne teatteriin

Asusteet puuttuvat tästäkin kuvasta, ne toisivat vielä paljon ilmettä. 

No sitten se kesäteatteri, mikä onkin yllättävän haastava case, sillä käsitykseni mukaan (en ole käynyt kesäteatterissa varmaan viitentoista vuoteen...) suomalaiset pukeutuvat sinne varsin arkisesti, enkä haluaisi olla liian ylipukeutunutkaan. Saan tässä oivan tilaisuuden esitellä toisenkin &OtherStories-hankinnan, joka on materiaalinsa (paksu trikoo) puolesta sopivan casual kesäteatteriin. Kuviointi taas tuo siihen kivan kesäisen fiiliksen, mutta varmaan jakaa myös mielipiteitä?

Nuo Zindan kengät ovat aika arkiset, mutta ehkä ballerinat olisivat vielä fiksumpi vaihtoehto, koska joutuisin todennäköisesti tallustelemaan hiekkatietä ja nurmikkoja pitkin...

Tämä mekko muuten täyttää sen taannoisen tarpeeni hankkia mätsäävä toppi+hame -yhdistelmä - jota en siis koskaan löytänyt. Mutta koska tässä on vyötäröllä kuminanauha, näyttää se se vähän siltä, kuin kyseessä olisikin irto ylä- ja alaosat. Vielä kun olisi ne kesäiseen fiilikseen sopivat kelit...

Venetsialaiset ovat myös hieman kinkkinen haaste, sillä nehän pidetään näin elokuun viimeisenä viikonloppuna, jolloin iltaisin on jo viileä, mutta silti mukana on vahvasti kesäistä tunnelmaa - tai ainakin kaipausta sitä kohtaan. Monasti istutaan ulkona pitkään, ja vaikka juodun alkoholin määrä onkin suhteessa siihen, miten pitkään ulkona jaksaa hengailla ja miten kylmyyden kokee, palelen kyllä itse varsin helposti, vaikka olisi kuinka monta lasillista skumppaa alla :-D

Jos olisi varmaa, että edes osa illan ohjelmasta olisi ulkosalla, lähtisin farkkulinjalle ja satsaisin sitten yläosaan tuomaan juhlavuutta, ja lisäisin ehdottomasti jonkun lämpimän huivin ja todennäköisesti myös kevytuntsikan. Teoriassa näin, käytännössä tässä kohtaa tuli tenkkapoo, sillä en vain löytänyt sopivan tyylikästä JA lämmintä yhdistelmää. En siis voi osallistua edustusvenetsialaisiin, se tuli nyt kerralla selväksi.

Tänä viikonloppuna en kyllä edusta muutenkaan kuin lähinnä kotioloissa, sillä viikonlopun veneilyreissu peruttiin pojan sairastumisen vuoksi. Vähän kyllä harmittaa, koska sade näyttää pitävän juuri parin päivän tauon, ja olisi todella poltellut päästä vielä yöreissulle merelle :-( Olen nyt sitten aikani kuluksi mm. putsaillut keittiön kaappeja, sillä eihän tässä sovi toimettomana olla!

Leppoisaa lauantaita teille; taidankin tarttua pyykkeihin seuraavaksi, jotta voin sitten illalla siemailla skumppaani  hyvällä omallatunnolla.

Normcore - I can do this!

Normcore tuntuu nyt olevan tyylisuuntausten kuumin peruna, koska se on niin [näennäisen] helppo toteuttaa: pukeudu kuin Pomarkussa pukeutuva äitisi pukeutuisi lähtiessään torstai-iltana Alepaan ruokaostoksille. Tai Lapuan lauantaitorille. Ei liikaa yritystä, ei näkyviä brändejä, tyköistuvia tai erityisen huomiotaherättäviä vaatteita, vaan päinvastoin simppeliä, sleekiä, huomaamatonta ja hillittyä. Steve Jobs oli normcoren ruumiillistuma, ja kuka tahansa suomalainen politikko Pori Jazzeilla lienee myös aika lähellä ideaalia - ei kuitenkaan millään hyvällä tavalla...

Kuvat löydetty googlaamalla "normcore style", poimin ne tyylikkäimmät tähän ja jätin Jobsin ja Jerry Seinfeldin omaan arvoonsa

Paitsi että, jos et sittenkään halua näyttää äidiltäsi/isoäidiltäsi, pitää asuihin kuitenkin löytää se joku ironinen pieni twisti: ne juuri oikeanmerkkiset kengät (stansmithit, Addun sliderit tai Birkenstockit), nerokkaasti leikattu hame tai hyvin istuvat, vaikkain snadisti lököttävät housut. Sen lisäksi vaatteet pitää osata pukea ja kantaa juuri oikein, jotta muut hengenheimolaisesi tajuaisivat, että vaikka näytät siltä, että ettet todellakaan ole suonut vaatteillesi hetkenkään ajatusta, oletkin itse asiassa juuri niin ironisen kantaaottavasti stailattu, että suorastaan tihkut sitä ja oletkin siten aivan tyylitrendien aallonharjalla.

Say what?

Hetken ajan kuvittelin olevani itse normcoren mallioppilas, koska yrityksistäni huolimatta en osaa hullutella asusteilla tai edes väreillä, vaan olen yleensä varsin suoraviivaisesti stailattu. Mutta noita kuvia katsellessani huomaan jääneni kuitenkin tämän(kin) tyylin suhteen puolitiehen, sillä ei tullut mielenkään pukea sukkia Birkenstockieni kanssa ja olen muutenkin sen verran huomionhakuinen, että olisi ja onkin kiva, että joku aina joskus noteeraa sen, miten olen pukeutunut, minkä koen arvostukseksi vaivannäköäni kohtaan. En halua jäädä seinäruusuksi, mikäs se sellainen muotitrendi oikein onkaan?!

Juu ei, jatkan valitsemallani tiellä, ja yritän vain olla lipsumatta liiaksi torikansa-lookin puolelle... En pysty sittenkään.

kuva löydetty googlaamalla "torikansa";
huomatkaa väljät, suoralinjaiset vaatteet ja asianmukaiset kengät

Part Twon kilpailuvinkki

Pari päivää sitten asukuvassa nähty harmaa svetari sai teiltä kehuja, ja huomasin, että sen voi nyt voittaa omakseen Part Twon Facebookissa, joten ajattelin linkata mahdollisuuden teille. Itse en koskaan voita arvonnoissa yhtään mitään, mutta toivottavasti jotakuta teitä potkii onni!

Ei muuta tällä kertaa, vetäydyn takaisin sänkyyn potemaan migreeniä :-(

Fall Mood Board

Caelia haastoi koostamaan syksyn fiiliksistä mood boardin, ja tässä se nyt on: syksyyni kuuluu kynttilöitä, huiveja, tyynyjä ja saaleja, kapeat farkut, nahkahameita, musta villakangastakki ja parka - harmaan sävyissä kaikki, paitsi tuo viininpunainen väriläiskä (hame). Siinäpä varmaan ne kaikkein välttämättömimmät, pärjäänpäs minä vähällä :-D

Tuo oli muuten ainoa löytämäni street style -kuva, jossa nahkahame oli yhdistetty paksuihin sukkiksiin, kaikissa muissa mimmit patsastelivat paljain säärin. Grr! Lisää Nordic Street Style Pics taken in November -kuvia, kiitos!

Kuvien lähteet: 1/ 2/ 3/ 4/ 5/ 6

Vastaan haasteeseen!

Rouva Kepponen heitti minua haasteella jo kuukausia jonkin aikaa sitten, ja ehdin ihan rehellisesti unohtamaan koko jutun hetkeksi. Onneksi joku hatara muistijälki tästä oli jäänyt, ja sain vielä haastepostauksen kaivettua esiin. Tällaisia kysymyksia haasteesta löytyi:

1. Lempiväri sisustuksessa
Tätä jouduin vähän pohtimaan.... vastaan valkoinen, vaikka sen on a) tylsä ja blogeissa loppuun kulutettu valinta ja b) meidän kotimme ei todellakaan ole täysvalkoinen. Silti se on meillä varsin dominoiva väri, jota esiintyy isoina pintoina (seinät), kiintokalusteissa (vessa ja keittiö) sekä huonekaluissa (mm. Jacobsenin Seiska-tuolit). Valkoinen toimii hyvänä, rauhoittavana taustana kaikille mahdollisille väreille, ja jos nyt vaikka rakentaisin talon tai muuten vain pistäisin koko sisustuksen uusiksi, päätyisin varmasti valkoiseen uudestaankin!

2. Designesine/ -huonekalu, jota ei koskaan tule meille
Never say never: se, mikä oli mielestäni hienoa ja tyylikästä parikymppisenä on nyt mielestäni totaalisen out, joten kyllä tässä ehtii vielä mieli muuttumaan moneen kertaan. Juuri nyt sanoisin, että tämä Gerrit Rietveldin tuoli on todella kaukana omasta tyylistäni niin värien kuin muotokielensäkin puolesta; sille ei löytyisi paikkaa nykykodistamme.

3. Hurmaavimmat henkilöhahmot tv:ssä
Greyn anatomian Christina Yang uskaltaa valita oman polkunsa; Scandalin Olivia Pope on gladiaattori, joka fiksaa kaiken ja Good Wifen Alicia Florrick tasapainottelee ihailtavan suvereenisti äidin, juristin ja itsellisen naisen roolejaan. Haluisin itselleni ripauksen heistä kaikista, joten valitsen heidät hurmaavimmiksi, vaikkeivät välttämättä ole sitä sanan varsinaisessa merkityksessä.
(Ja vitsit, miten odotankaan syksyn sarjojen alkamista!)

4. Suosikkini leivonnassa
En osaa leipoa kuin täytekakkuja, joten jos itse pitää tehdä, on perinteinen kermakakku ainoa mahdollinen vastaus. Jos taas saan syödä muiden herkkuja, vastaan olevani erittäin perso kaikelle suklaata sisältävälle; mutakakku, mokkapalat, suklaamuffinsit, sacherkakku... nam!

5. Viisi suosikkiblogia ja haasteen antaminen heille
Tämä on tainnut kiertää jo kaikki mahdolliset blogit, joten passaan nyt haastehommat - JOS joku ei ole tähän vastannut, ilmoittautukoon kommenttiboksiin, sillä tottakai tämän saa napata ihan vapaasti!

Lisää erilaisia haasteita on muutenkin tulossa lähiaikoina - kiitos Caelia ja Preferita - joten ei tämä tähän jää!

Tyyrinpuoleista harrastustoimintaa

Ril'sin klassikkotakki

Poikani futisharrastus tulee aika kalliiksi, jos vietän joka viikonloppu 1,5 h Stockalla... Tänään ostin hetken mieljohteesta (mutta oikeasti jo viime talvesta saakka juuri oikeanlaista mallia metsästettyäni) uuden talvitakin; -20% ale auttoi vähäsen lieventämään investoinnin kirpaisua.

Etsin tosiaan jo viime talvellakin tämänkaltaista mustaa, hitusen alaspäin levenevää villakangastakkia, jossa olisi vyö ja kaulukset. Näin yhden Fredan Dots-liikkeessä (merkki oli muistaakseni Oui), mutten silloin raaskinut ostaa sitä ja se jäi harmittamaan. Muita sopivia ei tullut vastaan, ainakaan alennusmyynneissä, kuten olin salaa toivonut.

Uskalsin kutsua takkia investoinniksi, sillä edellinen, Marellan hyvinkin samannäköinen takkini oli aktiivikäytössä useita vuosia, ennen kuin päätin - pakon edessä - että se oli joutunut elinkaarensa päähän: hihansuut olivat kuluneet nukkavieruiksi ja sisävuori ratkennut aivan kamalille palkeankielille (mistäköhän muuten sekin johtuu??).

Tuo juuri polveen ulottuva pituus on kiva hameiden kanssa:  toinen villakangastakkini on aavistuksen lyhyempi, ja talvipakkasilla tunsin oloni alastomaksi, kun nilkkureiden ja takin-/hameenreunan väliin jäi vilkkumaan aivan liian paljon säärtä - etenkin, jos oli ne viimeksi parjaamani ohuet sukkikset jalassa. Malli ei ole mitenkään erityisen ajassa kiinni tai erikoinen, mutta ehkäpä juuri siksi olen varma, että siitä tulee yhtä pitkäikäinen suosikki kuin edeltäjästään.

Parempia näköalapaikkoja ei olisi enää voinut toivoakaan.

Lopppuun vielä hehkutusta Cheekin keikasta, jossa olin eilen: aivan tajuttoman hienoa, maailmanluokan show! Siinä vaiheessa, kun tapasin itse maestron viime vuoden lopulla, oli suunnitelmissa - ainakin virallisesti - vasta yksi Stadikan keikka, ja siitäkin puhuttiin hitusen suuruudenhulluna tai ainakin vähäsen pelottavana projektina, koska siinä oli niin suuret riskit. Vaan kuinkas kävikään, liput myytiin sekunnissa loppuun ja oli varmaan paljon helpompaa tehdä heti perään päätös tokasta keikkapäivästä.

Valmistelutyöt kestivät siis reilusti  yli puoli vuotta, ja sen kyllä huomasi: jokainen yksityiskohta (valaistukset, taustagraffat, pyroefektit, lavarakenteet, fiittaajat) oli hienosti mietitty ja huolella toteutettu. Tunnelma oli alusta asti tosi korkealla, ja vaikken tuntenutkaan kaikkia biisejä, oli todella helppo tempautua mukaan. Milläköhän fiiliksillä herra Tiihonen tänään heräsi, kun kalenteri onkin yhtäkkiä tyhjentynyt ja edessä on vain niitä jo niin nähtyjä luksusmatkoja ("ennen aurinkomatkat herätti kylmiä väreitä, nyt harvat hotellit on kyllin päheitä" - I hear you, my man!)? Suuren suuri hatunnosto joka tapauksessa - Cheek teki eilen suomen musaskenen historiaa ja oli mahtavaa olla paikan päällä sitä todistamassa.

Tämä päivä onkin sitten ollut taas paljon arkisempaa pyöritystä: pyykkejä, pojan treenit, kauppareissu, Uiva venenäyttely (no ok, ripaus luksusta tuli taas nähtyä Delta 54:ssa - uuh, mikä vene!), koiralenkki ja sitä rataa. Paljon sitä ehtii yhden päivän aikana, ja iltahan on vielä nuori :-)

Vitosen liljat sekä kuinka kengät kruunaavat asun

Nappasin viime viikonloppuna Prismasta mukaani ainoan kelvolliselta näyttävän liljakimpun, koska kaipasin kipeästi leikkokukkia ylläpitämään vielä kesän tuntua kodissamme. Nyt, viikon kuluttua, ne näyttävät edelleen oikein hyviltä ja kestävät varmaan vielä melkein ensi viikonlopulle asti - aika hyvä vastine vitosen sijoitukselle!

Tosin tuo kukkien vähän viininpunaiseen taittuva väri viittaa jo syksyyn - mistä saankin hyvän aasinsillan ja muistutuksen itselleni mm. siitä kaapissa odottavasta viininpunaisesta laukusta, joka jäi viime vuonna hävettävän vähälle käytölle. Nyt tsemmppaan sen kanssa - sehän tuntuukin vielä aivan uudelta!

Muutenkin pitänee nyt pikkuhiljaa hyväksyä se, että syksy alkoi ja siirtyä suosiolla kohti lämpimämpää vaatepartta; haaveissani olisin vielä kipsutellut illan Cheekin keikalle lempparisandaaleissani, mutta kun katsoo ulos (sataa ihan kaatamalla), taidan joutua tekemään valinnan kumppareiden ja lenkkareiden välillä... No, olihan kesä poikkeuksellisen pitkä ja lämmin, joten aika aikaansa  kutakin, nyt alan odottamaan syksyn ja talven kohokohtia - lähinnä siis tulevia matkoja :-)

Sitten siihen kenkäaiheeseen: tässä taas todiste siitä, miten suuri merkitys kengillä on kokonaisvaikutelmaan: tennarilook on hyvinkin rento, kun taas korkkarit tuovat heti asuun (ja ihmiseen!) aivan eri tavalla ryhtiä ja jotenkin nuo käärityt farkunlahkeetkin näyttävät ihan eri tarkoituksella stailatuilta kuin tennareiden kanssa - vai mitä?

toppi H&M

farkut Theory

tennarit Sam Edelman/ korkkarit Ganni

Ja kyllä vain, kun kerrankin oli tukka suittu ja huulipunaakin laitetty, kelpuutin pari naamallista kuvaa mukaan toiveidenne mukaisesti :-)

Työpukeutumiseni helpottui nyt hurjasti sen osalta, että tajusin vihdoinkin kysellä autopaikkaa samasta rakennuksesta, kuin missä työskentelen: nyt voin siirtyä suoraan töistä kotiin lähes täysin säältä suojassa (etuovelta autokatokseen on n. 4 m matka, ja sen nyt loikkii vaikka varvastossuissa). Tietenkin täytyy sitten olla varma siitä, ettei joudu suoraan kotimatkalta vaikkapa jalkakentän laidalle seisomaan... Tai sitten alan pitämään kumppareita autossa aina varmuuden vuoksi!

Autopaikasta huolimatta olen tässä taas säiden muututtua ja ulkomaisia naistenlehtiä lukiessani havahtunut siihen, miten "kaikki" muotikuvat ja minuun vetoavat street style -kuvat perustuvat aina paljaan nilkan tai säären vilahdukseen - sukkiksista tulee helposti sellainen vähän tätimäinen ja turvallisuudenhakuinen* fiilis, mikä ei ole laisinkaan suotavaa. Ihan paksut sukkahousut ovat sitten asia erikseen, ne kun ovat sitten asuste itsessään, eivätkä vain sellainen epätoivoinen sään pakottama valinta. Brittinaisethan (etenkin nuoret) ovat tunnettuja siitä, että he kulkevat sääret paljaina vaikka pikkupakkasilla, enkä kyllä voi väittää senkään olevan kovin tyylikästä; Suomessa tulisi varmasti leimatuksi tyylitaiturin sijaan ihan perinteiseksi kylähulluksi, jos yrittäisi samaa! No, kohta on tämäkin välikausi ohi ja voin sitten kulkea mieleni kyllyydestä villahousuissa tai -sukkiksissa, eikä tarvitse enää murehtia tätäkään asiaa...
*kuuluvat samaan kategoriaan kuin ne mukamasnäkymättömät avokassukat, jotka kuitenkin vilkkuvat aina vähäsen sieltä kengän reunojen yli

Se kyllä vähän riipaisee, että tilasin sekä J.Crew'lta että &Other Storiesilta kesäisiä hepeniä, joita en nyt varmaankaan pääse käyttämään ennen ensi vuotta (paitsi ehkä joulun kaukomatkalla kerran); pari viikkoa sitten, kun naputtelin tilauksia sisään, oli vielä täydet hellekelit ja tuntui siltä, kuin ne jatkuisivat ikuisesti - niin sitä ihminen valehtelee itselleen: lakkaa varpaankynneet kauniin pinkeiksi, jotta näyttäisivät näteiltä sandaaleissa, levittelee ahkerasti itseruskettavaa, jotta kehtaisi kulkea lyhyissä shortseissa ja suunnittelee aurinkoisia veneretkiä kavereiden kanssa vielä vähintään lokakuun lopulle asti... Ja sitten on ihan shokissa, kun Foreca näyttää tuleville päiville pelkkää sadetta ja viimaa. Vaan onneksi on myös punaviini, kynttilät ja pari uutta neuletta odottamassa omaa kauttaan, joten ei tämä nyt ihan maailmanloppu sitten olekaan :-)

Tunnelmallista viikonloppua teillekin - minä taidankin nyt tehdä kynttiläinventaarion siltä varalta, että eksyisin lähiaikoina Ikean liepeille.

Ihanan iisiä

Alkuviikko sisälsi kaikennäköisiä corporate-edustusjuttuja, ja oli siis pakko pukeutua siistimmin (tai mikä pakko, mutta halusin pukeutua tilanteiden mukaisesti). Tänään oli sitten tosi kiva vetäistä vaihteeksi rennompaa seppälää ylle :-)

collari PartTwo

farkut rag&bone

kengät Cole Haan

ranneke Filippa K

rag&bonen moto jeansit ovat kesän peruja, vaikkei se polven kohdalla oleva "moto-efekti" taidakaan oikein kuvasta erottua. Farkut ovat joka tapauksessa (tarkoituksella toki!) niin kittanat, että sain verestää vanhoja balettitaitojani  ja tehdä pari aika syvää plié'tä saadakseni ne jalkaan - onneksi edes mies ei osunut paikalle todistamaan sitä näkyä! Mulla on kyllä tapana ostaa liian väljiä tai siis liian vähän kiristäviä farkkuja, koska ne levähtävät aina muutaman kerran käytön jälkeen sen verran, että alkutilanteen pitäisi tosiaan olla sellainen, että juuri ja juuri saa vetskarin vedettyä  ylös asti kiinni. Annetaan siis näille hetki aikaa :-)

Töissä on ollut sen verran haipakkaa, että jo eilen tuntui siltä kuin olisi ollut perjantai - jolloin olen yleensä niin kaikkeni antanut, että alkaa olemaan levottoman hysteerinen olo. Meillä tapahtuu kaikkea kivaa ja jännää (työurani isoimpia juttuja, itse asiassa!), joten olen tosi innoissani ja lähden aina ilolla töihin, mutta huomaa kyllä poikkeuksellisen intensiivisen tahdin vaativan veronsa, sillä olen iltaisin aika kuitti, ja sohva tuntuu kuiskuttelevan kaikkein houkuttelevimmin kutsuaan... Siitä huolimatta sain itseni viime viikolla kolme kertaa urheilemaan, ja olen nyt lähdössä viikon tokalle ratsastustunnille (huomenna suunnitelmissa pump töiden jälkeen, mutta se on aika korkealle asetettu tavoite...), mistä olen tosi  ylpeä ja iloinen. Pitäisi nyt saada se vanha liikuntavire päälle, sillä kohta on oikeasti pimeä ja kolea, jolloin ulos/ lenkille lähteminen on vielä monin verroin vaikeampaa - ainakin itselleni.

Näillä puhein käyn nyt viemässä koiran fillarilenkille ja lähden sen jälkeen esteitä hyppelemään - jee! Reipasta iltaa sinullekin!

Päivän asu ja perusvirheitä

Aloitetaan päivän asulla, joka on - kuten kuvasta selvästi näkyy - kuvattu vasta työpäivän jälkeen (perusvirhe 1). Mutta vähän siistimpää työasua nyt tarjolla taas, kun piti käydä pönöttämässä johtoryhmien tuloskatselmuksessa ja alunperin ajattelemani risat farkut ja rento toppi -yhdistelmä ei tuntunutkaan aamulla enää oikein hyvältä idealta...

neule ja housut Tiger of Sweden

kengät Zinda

huivi Beck Söndergaard

laukku Reed Krakoff

Nuo housut olisin kyllä voinut myydä kirppiksellä pois, sillä vaikka ne ovat mielestäni ihan kivat (ja paljon hienommat sileinä, uskokaa pois!), tulee ne vetäistyä jalkaan ehkä pari kertaa vuodessa. Sillä suoritustasolla ei pitäisi saada paikkaa meikäläisen garderoobista, joka ei kuitenkaan ole kooltaan ihan täysin ääretön .

Nykistä ostettu laukku oli sen sijaan oikein nappivalinta, sillä se on juuri niin tilava kuin mitä tarvitsinkin (olen mm. luopunut erillisestä läppärilaukusta), ja olenpa jo pari kertaa napannut sen sivutaskusta erillisen pienen clutchin mukaan, jotta ei ole tarvinnut raahata koko veskaa mukaan vaikka lounaalle. Erittäin kätsää!

Tein sen toisen perusvirheen viikko sitten, kun toivoin, että poikani ei jäisi tänä syksynä täysin ilman harrastuksia. Hän nimittäin ilmoitti aikovansa aloittaa jalkapallon! Siis eikös jalkapallossa ole treeniajat joskus jumalattoman aikaisin sunnuntaiaamuisin ja marraskuulle asti ulkokentillä? Minustako jalkapallomutsi? Olen tähän asti toki kuskannut lasta erilaisiin treeneihin ja seurannutkin harkkoja, mutta lajit ovat kaikki olleeet siistejä sisäpelejä, joista olen päässyt nauttimaan lämpimissä sisätiloissa: uinti, tennis, parkour, salibandy... Tässä se taas nähdään: varo mitä toivot, koska se voi vaikka toteutua!

Onneksi myös toiveeni saada viettää enemmän aikaa ystävieni kanssa toteutuu tänä iltana, koska lähden ihan kohta sushille ja skumpalle kolmen mitä hauskimman, hurmaavimman, fiksuimman ja ihanimman tyypin kanssa; tutustuimme aikoinaan ekoja lapsiamme odottaessamme, ja ystävyytemme on siis jatkunut jo yli vuosikymmenen. Aikuisiällä ei välttämättä enää osaa/ehdi/viitsi solmia uusia ystävyyssuhteita samalla tavalla tai ainakaan yhtä nopeasti kuin nuorempana, joten olen erittäin kiitollinen siitä, että joku sattuma sai juuri meidät neljä kohtaamaan aikoinaan ja että onnistuimme pitämään yhteyttä, joskus tiiviimmin, ja joskus harvemmin, mutta kuitenkin. Puhumme varmasti lapsistamme, kuten aina, mutta tiedän jo nyt, että juttua riittää kaikesta muustakin - ja siinäpä varmasti selitys sille, että meistä tuli nimenomaan ystäviä, eikä vain hyvänpäiväntuttuja, sillä ihan pelkästään samanikäisten lasten vanhempana olo ei olisi riittänyt pitämään meitä koossa näin montaa vuotta. Kippis siis ystäville, uusille ja vanhoille!

Musta on tullut urheiluhullu

Sain kuin sainkin itseni pakotettua motivoitua jumppaan/ kuntopiiriin viime viikolla - ja pääsin tuskin kävelemään, saati sitten vessanpytylle sitä seuraavat kolme päivää. Mutta sattui silleen hyvällä tavalla :-)

Tein jumpassa pari huomiota varusteisiini liittyen: vanhat, joskus niin kivat ja state-of-the-art tossuni eivät tuntuneetkaan enää jalassa oikein hyvältä, ja lisäksi puolipitkät juoksutrikoot olivat aivan daijun näköiset, olisi pitänyt olla katu-uskottavat, kasarihenkiset shortsit - kaikilla nuoremmillakin oli. Olen katsellut ja ihastellut shortseja aikaisemminkin juoksijoiden jalassa, ja miettinyt että ne ovat varmasti mukavin mahdollinen vaihtoehto kuumemmilla keleillä - jolloin en kylläkään itse jaksa juosta, mutta siis noin teoriassa. 

Ja koska olen nyt selvästi aloittanut syksyn liikuntakauden aivan uskomattomalla sykkeellä liikkuen juuri siellä urheiluhulluuden rajamailla, pidin aivan oikeutettuna käydä  päivittämässä liikuntavarusteita myös tähän päivään.

Stadiumin myyjä varmaan piti mua vähän eri tavalla hulluna, sillä sovitin ensin kokoa 39 kahdesta eri mallista, ja molemmat olivat minulle liian suuret. Kävi niin sääliksi myyjää, joka joutui hakemaan mulle uudet koot, että selitin kovasti, miten mun jalka on kyllä normaalisti kolmeysi ja onpas tämä nyt ihan ihmejuttu, kun eivät nuo Niketkaan yleensä edes istu jalkaani (silti olin halunnut sovittaa nimenomaan niitä, koska ne olivat parhaimman näköiset). Huomasin kyllä, että hän vilkuili siinä lattialla möllöttäviä kenkiäni pari kertaa, mutta ajattelin että uudenkarheat Birkenstockini olivat kiinnittäneet hänen huomionsa - ovathan ne aika kivat!

Oikea syy taisi kuitenkin olla aivan joku muu, sillä myös Birkut ovat poikkeuksellisesti pienempää kokoa, minkä sokeakin huomaisi...

No, taivastelin myös sitä, miten tulinkaan valinneeksi sekä kengät että shortsit tuollaisen kirkkaan pinkin värisinä, kun ei ollut tarkoitus olla niin matchy-matchy, ja että ylipäätänsä tulin valinneeksi juuri tuon värin - pois se minusta, että jotenkin yrittäisin liikaa tai edes miettisin tuollaisia asioita, kun on kuitenkin kyse liikunnasta!. En sitten itse tajunnut, että myös toppini oli ihan tismalleen saman sävyinen - myyjältä se ei varmaan jäänyt huomaamatta, kun roikotin sekä shortseja että kenkiä suoraan pinkkiin verhoutuneen yläkroppani edessä :-O

Nautin muuten tällä hetkellä varsin poikkeuksellisesta tilanteesta, sillä olen aivan yksin kotona! Poika lähti kaverinsa mökille koko viikonlopuksi, ja mies lähti Kytäjälle asti golfaamaan, joten olen saanut löhöillä ihan omassa ylhäisessä yksinäisyydessäni koko päivän - ja sitä olen totta totisesti tehnytkin tuota ostosreissua lukuunottamatta! En ole laittanut ruokaa (join smoothien ja söin pari palaa Tobleronia, tulee niistäkin kaloreita), mutta juonut kahvia sitäkin enemmän ja kohta voisin korkata Kung Fu Girlin samalla kun katson boksilta jonkun ällöromanttisen leffan. Mutta sitä ennen pienet päikkärit, sillä johan tässä jo ramaiseekin - jotenkin tuo liikuntakamojen hankinta vei kaikki mehut :-) 

Oikein upeaa lauantaita teillekin, minä jatkan hulluttelua täällä päässä!

Jemma-asu

...tai ainakin jemmakuva männäviikolta - taitaa olla tiistailta tai keskiviikolta, kuka noita nyt laskee!

mekko Filippa K

kengät Ecco

Kuvittelin tuota mekkoa ostaessani, että sitä tulisi käytettyä ihan koko ajan (sen alle voi pukea vaikka raidallisen pitkähihaisen trikoon tai päälle neuletakin, käy sukkisten kanssa yhtä hyvin kuin paljaiden säärten, ottaa seurakseen niin sandaalit kuin korkkaritkin...), mutta niin vain se on jäänyt aika vähälle käytölle. Ainakin tähän asti, sillä nyt tykästyin siihen ihan uudelleen, joten uskaltaisin luvata, että näette sen blogissa vielä useampaankin otteeseen tässä syksyn aikana - mikä siis minun mittakaavassani merkitsee jo todella heviä rotaatiota :-)

Tunsin muuten tänään suuren piston sydämessäni, kun arvostelin erästä mainonnan konseptia siitä, miten tuollaiset "päättömät" kuvat tuntuvat kovin kylmiltä ja etäisiltä. Hah, näkisittepä mun blogin, niin tietäisitte, miten kaksinaismoralistinen olenkaan! Mutta ei voi mitään: ehdin aamulla nappaamaan viitisen kuvaa, joista jokaisessa näytän yhtä luontevalta kuin peura ajovaloissa, ja silti joku niistä on pakko valita, jos aikoo tuottaa tänne edes jotenkuten säännöllisiä postauksia  - pää irti vain, niin homma on heti 90% helpompaa. Tietty voisin pitää aina aurinkolaseja kasvoillani, ne kun tuntuvat jotenkin muuttavan ilmeen edes vähän lempeämmäksi (vika on siis selvästi silmissäni...).

En siis yritä vain olla vaikeammin tunnistettavissa, vaan kyseessä on ihan käytännön sanelema tapa. Sitäpaitsi blogilla on jo sen verran paljon lukijoita - nöyrä kiitos teille kaikille ihanille, jotka jaksatte käydä lukemassa näitä arkisia höpinöitäni! - että kuvittelisin aika monenkin tutun jo eksyneen jotakin kautta paikalle. Että moi vain teillekin :-)

Malojan ysmy 13.-15.8.14 (Hki)

Satamakatu 5 (Katajanokka) 15.8. klo 18:30 asti

Moi, tällä kertaa vain pikatiedote tästä ysmystä, jos joku sattuisi olemaan erittäin katu-uskottavaa urheiluvaatetta vailla. Itse poikkesin jo eilen, enkä tietenkään pystynyt vastustamaan ostokiusausta...päivitän tätä postausta myöhemmin tänään kuvan ja esittelyn kera.

Malojasta lisätietoa täältä ja ystävämyynnin FB-event täällä.

*********

No niin, nyt pääsin kotiin ja kaivamaan kamerasta eiliset kuvat (en ehtinyt eilen tekemään tätä postausta, koska olin kiinni pyykki- ja viikkaushommissa yli kaksi tuntia!).

Sinisestä pussukasta löytyy takin irrotettavat hihat (keltaiset nekin) - nerokasta!

Tällaisen pusakan ostin siis itselleni; se on "oikeasti" pyöräilymallistoa, mutta mielestäni myös erittäin käypä ratsastukseen. Ja koska olen sattumoisin lähdössä taas Muhuun, Eestiin maastovaellusviikonloppua viettämään, oli tämä hankinta mielestäni erinomaisen perusteltu: Goretex ja teipatut saumat takaavat sen, etten kastu (no, yläkropasta ainakaan...) huonollakaan säällä, ja kuinka kätevät nuo irrottettavat hihat ovatkaan! Lämpimällä kelillä käytän lyhythihaista versiota, ja kylmemmällä laitan hihat paikoilleen ja lisään fleecekerroksen takin alle. Avot!

Vielä kun muistaisin viedä rikkinäiset varachapsini suutarille ennen tuota reissua, sillä jos tosiaan sataa, olisi hyvä olla kaikkia varusteita ainakin yhdet varalla - hanskoja pakkaan mukaan varmaan viidet. (Joo, kyllä multa löytyy niin monet, olen vähän epähuomiossa hamstrannut HIHSistä aina vain lisää...)

No mutta semmoista tällä kertaa, nyt täytyy lähteä koiran kanssa kävelylle pehmittämään eilisen jumpan (hyvä minä!) kipeyttämiä lihaksia.

Ukkospäivän asu

...tai no, ei sitä ukkosta ole vielä kuulunut, mutta niin on hiostavaa ja painostavaa, että luulisi sen kohta iskevän päälle (harmi vain, että olen menossa illalla ratsastamaan - hevoset kun eivät tunnetusti suhtaudu ukkoseen kovin lungisti...).

Toppi Boden

farkut Filippa K

sandaalit ATP Atelier

Olin aamulla optimisti ja valitsin näin kesäiset vaatteet, muttei tämä enää tuntunut ihan oikealta asuvalinnalta kuitenkaan - vaikka siinä neukkarissä, missä istuin koko iltapäivän oli varmaan +32C ja oikea asu olisi ollut bikinit/ täysalastomuus :-O

Poikani koulu (5. luokka, snif, miten aika juokseekaan) alkaa huomenna ja sitä myötä palaamme koko perhe - toivottavasti - normaaliin arkirytmiin: ei sitä näin vanhana saisi enää valvoa yön pikkutunneille, kun pitää aamulla kuitenkin herätä töihin edes suht. ajoissa! Olisi ihan kätevää, jos pärjäisi vaikka vain kuuden tunnin yöunilla, mutta kyllä meikäläisen kroppa huutaa sitä kahdeksaa - ja enemmänkin menisi ihan kevyesti (ja meneekin viikonloppuisin).

Sen verran tämä syksy taitaa erota viime vuodesta, että siinä missä lapsella oli viime vuonna useampikin iltapäiväaktiviteetti (tennis, salibandy ja parkour), ei nyt ole vielä mitään varattuna. Kyllä sitä nyt jotakin pitäisi olla, etteivät syksyn iltapäivät mene ihan pelkäksi koneella roikkumiseksi! Samalla olen kuitenkin salaa vähän helpottunut siitä, ettei meillä ole mega-aktiiviurheilijan kuljetus-, turnaus- ja leirirumbaa, koska se olisi todella vaikea sovittaa omiin arjen kuvioihin. Ja olen myös ihan vain laiska, myönnetään: tykkään siitä, että saan lösähtää työpäivän jälkeen sohvalle ja ottaa vartin torkut, kun siltä tuntuu.

Mukavuudenhaluisuudestani huolimatta yritän taas tsempata liikunnan suhteen, sillä en soisi enkä toivoisi enää yhtään ylimääräistä kiloa vyötärölleni (tai mihinkään muuallekaan kroppaan, thank you very many!). Sitä paitsi kaipaan sitä endorfiinipläjäystä, jonka juoksemisesta parhaillaan saa - pitää kyllä aika monta hissuttelulenkkiä juosta, ennen kuin pääsen lähellekään sitä tasoa, että se alkaisi tuntumaan hyvältä... Lisäksi olen vähän katsellut hevosten vuokrailmoituksia, mutta vielä ei ole löytynyt riittävän läheltä ihan oikean tuntuista heppaa edes kokeiltavaksi. Olen haaveillut asiasta sen verran pitkään, että toivottavasti se joskus vielä toteutuisi!

Sellaisia liikunnallisia haaveita tällä kertaa - mitä sinä odotat tulevalta syksyltä, vai onko ihan hyvä näin?

Vinossa

Ihan tosissani vähän jännitti, kun kokeilin kapoisimpia farkkujani jalkaan, sillä kesällä on tullut mässäiltyä herkuteltua aika antaumuksella, enkä olisi ollut kovin ihmeissäni, jollen olisi saanut enää vetskaria kiinni...

Onneksi sain puristettua sovitettua itseni vielä vanhoihin housuihi, sillä vaikka muuten tykkäänkin shoppailusta, on farkkujen ostaminen mielestäni varsin tuskallista ja hikistä hommaa. Täytynee kyllä kerran syksyn aikana ryhtyä siihenkin puuhaan - odottelen vain ilmojen viilenemistä, ennen kuin uskaltaudun sovitusrumbaan ja säälin jo etukäteen sitä myyjää, jolle arpa langettaa minun palveluvuoroni...

paita Peak Performance

farkut Nudie 

kengät Zinda

Kengät ovat ne samat, joista kirjottelin jo hetki sitten täällä. Onneksi tilasin ne pienemmätkin sovitukseen, sillä ne ovat ehdottomasti paremman kokoiset - tosin olen varmuuden vuoksi pitänyt niitä sukkien kanssa kotosalla, jotta saisin tuon varpaiden päällä olevan remmin aivan aavistuksen verran pehmeämmäksi. Tuntuisi onnistuneen!

Insta-seuraajani tietävätkin jo, että olemme tänä viikonloppuna veneilleet (pääsin liian läheltä seuraamaan kansan kaikkein syvimpien rivien satamaelämää...ei enää Pihlajasaareen vähään aikaan, kiitos!) ja eilen olimme katsomassa HJK - FC Barcelona -matsia - elämäni ihkaensimmäinen jalkapallomatsi! En ole futisfani (jääkiekosta tykkään, mutten ole koskaan tajunnut jalkapallon paitsiosääntöä) ollenkaan, mutta olihan tuossa ottelussa aivan oma fiiliksensä, vaikka lopputuloksen (Barca voitti 6-0) olisi suonut olevan edes vähän armollisempi...Tänään olenkin sitten pyykkäillyt, siivonnut ja järjestellyt, sillä tämä viikko oli sellaista matalalentoa, etten ehtinyt tekemään täällä kotona yhtään mitään - ja sen oli näköistäkin! Vieläkään ei ole kaikki tip top, mutta odottelen nyt uutta energiapuuskaa kaikessa rauhassa ;-)

P.s. Otsikko ei liity Nelosen uuteen Vino Show -ohjelmaan, vaan kykyyni asetella kaikki kuvani aina hitusen vinoon - tästä en voinut enään edes korjata vinoutta, koska varpaat olisivat jääneet kuvan ulkopuolelle :-O

Kesäuutta

Nettishoppailujen lisäksi ehdin saaristokiertueella käymään ihan oikeissa kivijalkakaupoissakin. Tammisaaren Lindexiltä ostin erittäin tarpeelliset collegehousut, kun taas Maarianhaminassa eteeni tupsahti aivan uusi brändi Sibin/Linnebjerg, ja vaikka kesä oli kauneimmillaan, en empinyt hetkeäkään sovitettuani tätä neuletakkia.

Olin jo keväälläkin etsinyt mahdollisimman yksinkertaista ja - tietysti - mustaa neuletakkia, mutten ollut löytänyt sopivaa. Tai no, Cosilta yritin tilata sellaista, mutten koskaan saanut tilausta menemään läpi ja jäin nuolemaan näppejäni. 

Meillä on tällä hetkellä sisälämpötila noin +30C, joten en voinut ajatellakaan pukevani neuletakkia päälleni, jotta näkisitte, miten se istuu. Onneksi merkin nettisivuilta löytyi tämä kuva, jonka malli on varmasti aivan minun mitoissani, joten voitte nyt vaihtaa mielikuvissanne vain kuvan pään parikymmentä vuotta vanhemmaksi.  

Juuri noin, kapeiden farkkujen ja korkkareiden kanssa, olin ajatellut neuletakkia käyttäväni, joten tulette varmaan näkemään lähes identtisen asukuvan vähän myöhemmin syksyllä. Ja sitten ihmettelette, että miten sillä Hekulla oli siinä edellisessä kuvassa ihan erilaiset hiukset?!

Sibin/Linneberg on kahden ystävättären vaatemerkki, jonka he perustivat, koska halusivat tarjota kansalle kohtuuhintaisia ja laadukkaita neuleita. Tässä muutamia saitilta lainattuja lookbook-kuvia; näistä valikoimista voisin ottaa vielä pari muutakin neuletta kaappiini. Lastenmallit ovat myös kivoja - ei aina tarvitse olla niin kamalan pirtsakka ja, no, lapsellinen!

Kävin tyhjentämässä kirppispöytäni tänään, ja ilokseni viikon nettomyynti oli melkein tasan 500€ (kuulemma varsin erinomainen saldo yhdelle viikolle)! Jos ei yhtään anna periksi sille mielihalulle, että laskisi päässään, montako tuhatta euroa ne myydyt vaatteet joskus kaupasta ostettuina kustansivat (kaksi eri miestä toi tämän näkökulman esiin...), voi olla oikein tyytyväinen. Kiitos vielä ostoksia tehneille, taidan ryhtyä samaan projektiin vielä joskus toistamiseenkin :-)

Onnea ja iloa

Aivan mahtava viikonloppu lähenee nyt pikkuhiljaa loppuaan, ja miehen kanssa juuri juteltiin siitä, miten paljon kaikkea kivaa sitä saakaan mahdutettua muutamaan päivään - ja itse mielessäni taas kiittelin sitä, miten onnekas olenkaan, kun kaikki tämä on mahdollista. Olen monta kertaa kesän aikana pysähtynyt ihmettelemään ja ihastelemaan sitä, miten hyvin kaikki voikaan olla; onnentunne tulee monista asioista: ystävistä, sukulaisista, elämyksistä, hyvästä ruoasta, erilaisista upeista paikoista, joissa olemme käyneet, ja tietenkin omasta perheestä. Vain pari kertaa olen uskaltanut sanoa asian ääneen, koska jotenkin pelottaa, että joku vie sitten heti sen onnen ja kaiken hyvän pois, vaikkei se nyt tietenkään niin ole - suomalainen peruspelkohan se vain jyllää: kell' onni on, se onnen kätkeköön.   

Ajoimme perjantaina veneellä Espooseen kuuluvaan Pentalan saareen parin muun venekunnan kanssa ja söimme Paven-ravintolassa, jota voin lämpimästi suositella! Istuimme iltaa kaikessa rauhassa, kunnes yhtäkkiä huomasimme, että olimme ainoat asiakkaat ravintolassa, joka olikin jo mennyt kiinni meidän huomaamattamme. Ystävällinen henkilökunta ei ollut häätänyt meitä pois, ja saimme vielä tilattua jäätelötuutitkin kaikille jälkkäriksi :-) Alla oleva kuva on otettu suoraan ruokapöydästä, joten näkymät ovat todella upeat joka suuntaan. Tuota auringonlaskuakin ihastelin tippa linssissä, eikä skumpalla ollut asiaan kuin aivan pieni osuus - oli vain niin kaunista!

Lauantaina kävimme vielä uimassa saaren järvessä; Pentalan saaren keskellä on tosiaan järvi, ja jo reitti sinne on kuin satumetsässä kävelisi. Olin juuri ehtinyt sanomaan ääneen tuon satumetsän, kun näimme samalla hetkellä metsäkauriin aivan muutaman metrin päässä meistä - tuijottelimme toisiamme taianomaisen hetken (itse asiassa aika pitkään!), kunnes kauris loikki aivan äänettömästi pois. Kukaan meistä ei tajunnut ottaa ajoissa kameraa/ kännykkää esille, mikä on tosi sääli, sillä kuvasta olisi tullut aivan upea :-) 

Kotimatkalla tunnelmaa latisti aika lailla se, että näimme Haukilahden edustalla mereen pudonneen pienkoneen pelastustoimet - ihan kamalalta tuntui ajatella, että siihen oli vain hetkeä aikaisemmin kuollut suhteellisen nuori mies, jolla olisi ollut vielä paljon elämää elettävänään. Sympatiani myöskin sille veneelle, joka on osunut ensimmäisenä paikalle ja pitänyt konetta pinnalla siihen asti, että pelastushenkilökunta saapui paikalle!

Ilalla ajoimme "lähilandelle" rapukesteihin. Anoppi oli jälleen kerran laittanut kaikki (sekä ruoat että kattauksen) oikein kauniisti - hänellä on kyllä silmää yksityiskohdille ja taito loihtia aina mitä kauneimpia asetelmia ja kattauksia, niin nytkin. Verannalle paistava ilta-aurinko ei yhtään haitannut myöskään :-) 

Tänään kävimme löhöilyaamun jälkeen pelaamassa kierroksen golfia. Pelistä ei ole mitään [hyvää] kerrottavaa, mutta Tapiolan golfkenttä on kyllä tosi hieno - ihan aitoa links-tunnelmaa keskellä espoolaista lähiötä!

Tällaista kaikkea kivaa meillä on siis ollut ohjelmassa; nyt täytyy orientoitua tulevaan työviikkoon, josta tulee todellatodellatodella kiireinen. Onneksi viikonloppu on taas ihan pian, sitä odotellessa!