Olin eilen poikani koululla opettelemassa viidesluokkalaisen vanhempana olemisen keskeisimpiä asioita, ja yksi käsiteltävistä asioista oli kokeisiin valmistautuminen - jota ei siis tietenkään voi jättää viimeiseen iltaan, saati sitten aamuun... No, niinhän tässä nyt kuitenkin pääsi käymään, että muista harjoitteluhetkistä huolimatta sitä kerrattavaa jäi myös tälle aamulle, ja niinpä oma valmistautuminen sujui siinä
"ich bin ein Zauberer und ich habe ein Geheimnis" -lauseiden lomassa.
Onneksi kaapista löytyi mustia aka
luottovaatteita, jotka oli helppo heittää päälle ilman pidempiä pohdintoja:
neuletakki Sibin Linnebjerg
farkut Nudie
kengät Cole Haan
huivi Massimo Dutti
Luitteko muuten eilen
tätä Sari Helinin mahtavaa kolumnia ruuhkavuosista ja siitä, miksi niin monet naiset päättävät jäädä kotiin ihan vain selviytyäkseen koko rumbasta? Kolahti joka sana - siitä huolimatta, että pääsen varmaan vähän tavallista helpompalla: yksi lapsi ja kaksi vanhempaa on helpompi yhtälö kuin vaikkapa kolme lasta ja puolitoista vanhempaa... Toisaalta meidän perheessä molemmilla aikuisilla on varsin vaativat työt, ja etenkin iltamenoja joutuu joskus ihan tosissaan sumplimaan, mutta sitten toisaalta saan
teoriassa* ihan itse järjestellä työaikani, eikä kukaan koskaan kysele perääni, vaikka olisin hoitamassa omia asioitani keskellä päivää - kunhan hommat tulevat tehtyä (..vaikka sitten yöunista nipistäen...).
*kummasti se kalenteri kuitenkin täyttyy ja paukkuukin ääriään myöten kuukausiksi eteenpäin, ja aika pakollisia suurin osa palavereista on...
Tänään oli ja on taas yksi sellainen kaaospäivä, että kun illalla pääsen sänkyyn, ei varmaan tarvitse unta kovinkaan pitkään odotella: aamu alkoi siis auf Deutsch, mistä syystä lähdin töihin himppasen myöhässä.
Matkalla liikennevaloissa kirjoittelin jo ekoja maileja, enkä ehtinyt pysähtynyt tankkaamaan, vaikka bensavalo taisi syttyä jo toissapäivänä ja auto kävin ihan varmaan pelkillä huuruilla... Myöhästyin ekasta palaverista vain kolme minuuttia, mutta ne kertautuivat päivän mittaan vähän isommiksi, sillä vapaata työaikaa oman koneen ääressä ei ollut ollenkaan. Pääsin sentään lounaalle - ihan talon ulkopuolelle! - mutta sekin meni nopean small talkin jälkeen työasioiden merkeissä. Parin palaverin jälkeen kaahasin kampaajalle, ja ehdinkin ajoissa! Saksien suihkiessa naputtelin työviestejä ja kotimatkalla soitin pari puhelua - en ole nähnyt muutamaa alaistani sitten viime viikon, joten nyt oli sellainen tunne, että pitäisi vähän kysellä kuulumisia... Kotona täytettiin pojan kanssa itsearviointilomake (
hauskinta koulussa: välitunnit ja ruokailu), otin vastaan taloyhtiön huoltomiehen (meillä on pesuhuoneessa vakava viemäri-/hajuongelma, mikä stressaa ja ärsyttää mua aika lailla), minkä jälkeen matkasimme kaksi päällä potkulaudalla kouluun kolmikantakeskusteluun.
Nyt laitoin pastan kiehumaan (grillasin eilen kymmen aikoihin kanafileitä, jotka olivat jo menneet vanhaksi, mutta haiskahtivat vasta vain vähäsen), ja kävin hyväksymässä juuri niukin naukin ennen deadlinea pari tusinaa laskua firman talousjärjestelmässä. Vielä pitäisi jaksaa pyöritellä vihaista exceliä ennen kuin julistan työpäivän päättyneeksi... Ilalla onkin sitten enää edessä koiran lenkitys ja oma ratsastustunti, mistä pitää kiiruhtaa kiireen vilkkaa takaisin kotiin; miehellä on juuri tänään iltameno, joten poika saa ottaa ihan itse iltapalansa ja minä sitten peittelen hänet sänkyyn iltarukouksen kera joskus ysin jälkeen. Ja toivon, ettei huomenna ole mitään yllätyskokeita tai aikaisia aamupaltsuja...
Haluaisiko joku tulla mun henkilökohtaiseksi elämänhallinnakonsultiksi?!
