29.11.2015

Malou C'n showroom

Pääsin pitkästä aikaa oikeille ostoksille, eli liveshoppailemaan, kun silmiini sattui Malou C:n ystiskutsu, ja sain vielä työkaverin houkuteltua mukaan ex-tempore shoppailuseuraksi. Malou'n showroom on Vallilan puolella, eikä varmaan olisi tullut lähdettyä "sinne asti" (Helsingin keskustasta 10 min...) pimeänä ja sateisena iltana ilman omaa autoa - onneksi sellainen siis sattuu olemaan :-D


Perille päästyämme matka ei sitten enää tuntunutkaan minkäänlaiselta rasitteelta, niin mukava tunnelma ja emäntä meitä oli vastassa! Malou'n konsepti perustuu huolella kuratoituun tarjontaan ja jatkuvuuden periaatteeseen: kaikki esillä olevat vaatteet on valittu siten, että ne sopivat toisiinsa ja uutuudet täydentävät edellisen kauden valikoimaa, eli joka sesonki ei tarvitse hylätä kaikkea vanhaa ja hankkia kokonaan uutta. vaan voit laajentaa hyvää pohjaa vielä entisestään. Kaiken lisäksi omistaja-Mikaelalla tuntui olevan varsin hyvä silmä ja tyylitaju, ja häneltä tuli sekä hyviä ehdotuksia että sopivan rehellistä palautetta, kun sovittelimme vaatteita huolella ja hartaasti. Skumppatarjoilu oli täydellinen loppusilaus :-)


Valikoimasta löytyy mm. Selected Femme, Mos Mosh, Denim Hunter, Markberg (laukkuja), Edblad (koruja) ja Black Swan. Selected Femme on vanha tuttu, jossa on mielestäni hyvä hinta-laatu-suhde sekä sopivan hillitty tyyli; Markbergin laukut olivat uusi löytö, ja vaikken vielä langennut niihin, en ehkä ensi kerralla enää malttaisi olla ostamatta...

Facebookin ja Mikaelan juttujen perusteella tuntui siltä, että asiakkat tulevat paikan päälle enneminkin ryhminä (ystäväporukka, firman naiset, pikkujoulut...) kuin ihan yksitellen shoppailemaan - mikä onkin varmaan yrittäjän näkökulmasta se toimivampi vaihtoehto. Sijainti jo vaatii sen, että aikaa on oltava ainakin siirtymiisiin, vaikka onnistuisikin tekemään nopeitä täsmälöytöjä, kuten minä tein: pari kierrosta rekiltä toiselle, lempparit käsivarrelle ja suoraan sovittamaan (ei jonoja!), minkä jälkeen helmet erottuivat nopeasti ja pääsinkin kassan kautta sohvalle kaverin apumakutuomariksi.


Omat valintani olivat kaikki mustia, ylläri vaan taas. Mustaa t-paitaa ja pitkähihaista cupro-toppia en nyt kuvaa tänne, mutta tässä sen sijaan uusi nahkajakkuni. Tadaa! Se on mitä pehmeintä nahkaa, aivan uskomattoman ihana päällä. Hihoissa on takaosa neulosta, mikä vielä lisää käyttömukavuutta, sillä mulla on sen verran paksut käsivarret, että moni jakku ei oikein istu siitä syystä.

jakku Selected Femme
t-paita Lindex
farkut J. Crew
kengät Ganni

Puin kuvaan alle harmaata, jotta jakun etuosa erottuisi paremmin; oikeassa elämässä helpoin ja tylsin vaihtoehto on tietysti musta toppi. (Mulla on muuten krooninen pula kivoista topeista, mutta palataan siihen myöhemmin.) Samaten uskoisin, että suorat housut tai kynähame voisivat olla kiva alaosa jakun kanssa, mutta myönnän että näin sunnuntaiaamuna vähän laiskotti ja tyydyin helpoimpaan vaihtoehtoon. Lisää erilaisia asukuvia on siis pakko postata, kunhan pääsen jakun kanssa tositoimiin ensi viikolla!

Tänään juhlimme kummityttäremme syntymäpäiviä, ja sen jälkeen mun on valitettavasti mentävä vielä konttorille valmistelemaan huomista workshopia. Muuten voisin tehdä hommat kotoa käsin (paitsi että haksahdin kirjoittamaan tätä postausta...), mutta kun on pakko tulostaa oheismateriaaleja ja sitä ei voi etänä hoitaa. Nyt vähän harmittaa, etten jaksanut jäädä minään iltana hoitamaan tuota tulostusprojektia kuntoon, mutta kun työpäivät olivat jo valmiiksi aika pitkiä ja etenkin intensiivisiä, ettei ylimääräisiä paukkuja enää liiennyt noinkaan helppoon hommaan - ja kuten huomaatte, meillä ei todellakaan ole sihteereitä, joilta voisi pyytää apua tällaisiin hommiin, vaan jokainen hoitaa valmistelunsa ihan itse tittelistä tai työvuosista riippumatta. Olisko joku kiinnostunut markkinoinnin harjoittelupaikasta?!

Aurinkoista sunnuntaita teille kaikille mahdollisimman kivojen asioiden ja askareiden parissa!

26.11.2015

Kolme hyvää asiaa

Jenkeissä vietetään tänään Thanksgiving -päivää -ja ne, jotka eivät ehdi näin arki-iltana juhlimaan, kokoontuvat viimeistään viikonloppuna läheistensä kanssa viettämään kiitollisuuden juhlaa. Suomeenhan (tai edes Eurooppaan) Thanksgiving ei ole vielä rantautunut, mutta ehkä se jossakin vaiheessa seuraa Halloweenin jalanjäljissä, who knows!



Meillä on kuitenkin 12-vuotiaan poikani kanssa tapana puhua kiitollisuudesta melkein joka ilta, kun listaamme Päivän Kolme Hyvää Asiaa. Otsikon alle voi kuulua mitä tahansa isoa tai pientä, kunhan se on vain tapahtunut juuri sen päivän aikana: hyvä kouluruoka, kiva välitunti, sijaisope, uuden pelitason läpäiseminen, köllöttelyhetki koiran kanssa, perheen yhteen ruokailu ja hyvin mennyt enkunkoe ovat kaikki olleet hänen listallaan tässä lähipäivien aikana. Minä olen ollut kiitollinen tehokkaasta työpäivästä, rauhallisesta sohvahetkestä lapsen kanssa, kävelylenkistä koko perheen kanssa, tuoreista kukista, hyvästä ratsastustunnista ja onnistuneesta ruokakokeilusta. Aika arkisia asioita, mutta kaikista on tullut hyvä mieli ja ilon läikähdys sydämeen (no ehkä se työpäivä ei ulotu sydämeen asti...).

Tämä tuntuu tärkeältä rituaalilta monessakin mielessä. Toivon, että lapsi oppisi huomaamaan, että onni syntyy usein ihan pienistäkin asioista, ja että sitä löytyy muustakin kuin materiasta. Toivon hänen myös oivaltavan, että meillä on elämässämme vaikka kuinka paljon kiitollisuuden aiheita ja että voisin esimerkilläni näyttää, että niin ihanaa kuin uudet kengät tai mekko ovatkin, osaan vielä paljon enemmän arvostaa läheisyyttä ja jaettuja hetkiä tai erilaisia onnistumisia ja niistä kumpuavia hyvänolon tunteita. Ja samalla tulee itsekin pistettyä asioita hyvällä tavalla perspektiiviin...

Tänään olen kiitollinen kahvakuulatunnista (hyvä minä!), kotona odottaneesta lämpimästä ruoasta ja pipareista, jotka sain lapselta tuliaisina. Mitä hyvää sinun päivääsi kuului?

25.11.2015

The Dinner Party

Kokeneempien mallien käyttäminen on ollut pop jo muutaman vuoden ajan - muistaakseni Dove oli yksi edelläkävijöistä Real Beauty -kampanjallaan. Sittemmin mm. Céline ja The Row ovat tuoneet framille iäkkäämpiä, elämänviisaita naisia:


80-vuotias Joan Didion rokkaa Célinessä :-)


The Row'n 2014 fall lookbookin nuorin malli oli 39-vuotias!


...ja ihan ultimate rockstarana tietysti Joni Mitchell.

Tänään inboxiin tömähti &Other Stories -uutiskirje, jossa arvokkaampia daameja oli juhlimassa vähän isompi lauma, ja viehätyin kuvien (koko stoori täällä) käsin kosketeltavasta tunnelmasta ja niistä huokuvasta ilosta:


Harriet Calo


Oi, ollapa itsekin joskus yhtä elegantti, elämäniloinen ja cool! Sitä kohti pyrkiessäni haen jo samaa fiilistä uudella huulipunalla, joka tarttui mukaan arkisesti Prisman kauppareissulla. Mallailin sitä kotiin päästyäni tietysti heti samantien, ja olinkin tosi chic punattuine huulineni kun tallustelin koiran kanssa iltalenkillä :-D

Mukavaa loppuviikkoa!

22.11.2015

Kun kaikki on hyvin.

Mulla on tänään syntymäpäivä, täytän 42 vuotta. Sellainen väli-ikä, jossa ei voi kieltää olevansa jo ihan reilusti nelikymppinen, mutta toisaalta vielä ei tarvitse miettiä sitä seuraavaa pyöreää kymmenlukua, joka siintää jossakin kaukaisessa horisontissa. 

Juuri nyt tuntuu siltä, että kaikki on aika lailla hienosti tasapainossa - ainakin tänään, kun sain ihanat kukat ja lahjaksi Stockan lahjakortin (joo, en itsekään osaisi ostaa itselleni lahjaa!) ja ennen kaikkea miehen ja pojan onnittelut ja halaukset <3


Illalla käymme vielä katsomassa uuden Bondin, kun sattui olemaan juuri sopivasti täysin vapaata. Ja koirakin näyttää toipuneen vatsataudistaan, ainakin äsken nautittu desi riisiä on pysynyt toistaiseksi siellä missä pitääkin ja energiatasotkin näyttävät palautuneen terrierin normaalitasolle, eli korkealle :-D Tapasin muuten aamupäivällä kolmen kuukauden ikäisen bokserinpennun, ja koirakuumeeni (olenko maininnut asiasta?) vähintään tuplaantui taas, niin ihanan touhukas, suloinen ja peruspositiivinen tyyppi kyseinen pentu oli. Yritän kovasti pehmittää perhettä ajatukseen toisesta koirasta, mutta ihan vielä en ole päässyt asiassa kovin pitkälle... ehkä siirryn suoraan omaan hevoseen!

Nyt täytyy ehostautua illan treffejä varten, heippa taas!

21.11.2015

Uutta mustaa

Iloista lauantai-iltaa! Kuten kuvasta näkyy, mulla on uusi neule. Se on mustaa kasmiria. Siinä on myös hentoiset vinottaiset kuviot vähän erilaista neulosta kuin muualla, mutta niitä kamera ei enää iltahämärissä jaksanut poimia esiin. Vähän pidempi malli tuntuu neuleissa taas kivalta vaihtelulta, vaikkei sovikaan kuin kapeiden housujen tai hameen kanssa. Ja muistin juuri, että mulla on myös By Malene Birgeriltä vähän pidempi neule odottamassa viileämpiä kelejä - nyt voisi varmaan kaivaa sen esiin, sillä täällä Espoossakin satelee jotakin rännänsekaista, joka ehkä muuttuu ihan oikeaksi lumeksi ihan pian.

Lisäksi mulla on uusi rannekoru: se tuli samassa paketissa mustan neuleen kanssa, ja lainasin jostakin fiinimmästä blogista tuon stailausidean ja puin korun neuleen hihan päälle - ajattelin tehdä niin jatkossa useamminkin, sillä suotta niitä koruja jemmaa hihojen alla piilossa, kun niitä voisi pitää tuolla tavalla koko kansan nähtävillä!

neule Diane von Furstenberg, koru Kenneth Jay Lane
Mulla on näemmä myös paljon
ikäistäni vanhemman naisen kädet!!!
Haluaisin tähän sen "kauhistunut"-emojin.
Mulla on myös vastalakatut kynnet (Sally Hansenin Miracle Gel, kestää mulla parisen päivää vaikka luvataan pari viikkoa), ja siinäpä onkin päivän suurin saavutus. No, katsoin myös Netflixistä The Americans -sarjan loppuun, eli tänään taisi mennä ainakin neljä jaksoa. Sille muuten lämpimät suositukset, jos tykkäät vakoilujännäreistä!

Syy tähän laiskotteluun on se, että koirallamme on joku vatsapöpö, ja sen lisäksi että valvoin aamuyöllä tunnin sen kanssa, olen siivoillut sen oksennuksia pitkin päivää - ja sitä hommaa voi tehdä ihan hyvin yökkärit päällä. Raukkaparka on aika apeana (ja nälkäisenä), kun mikään ruoka ei pysy sisällä, ihan sääliksi käy.

Samalla tuli todettua, että olen aivan liian vanha yöheräämisiin, sillä eka huono yö koiran kanssa oli jo torstaita vasten, ja vitsit, miten väsynyt olinkaan, valvottuani yöllä 03-04 - työpäivä oli lähes sietämättömän pitkä, ajatukset sumeat ja olo muutenkin aika kamala. Tsemppiä vaan kaikille yli nelikymppisenä lapsia saaville!

Totaalinen löhöily ja rentoilu tekivät kyllä mulle itse asiassa tosi hyvää, sillä vaikka aina väitän, etten juuri ota työasioista kierroksia, olen nyt päästänyt hienoisen stressin hiipimään elämääni. Kiire ei sinällään todellakaan ole mikään uusi tuttavuus, mutta vatsaan on pesiytynyt sellainen pieni solmu, joka kiristyy kiristymistään ja jopa häiritsee nukahtamista joskus iltaisin. Osin se johtuu kyllä ihan siitä, että työviikkoja on ennen joululomaa jäljellä enää kolme (!), ja tämä tilannehan toistuu joka vuosi aivan samanalaisena, vaikka nyt lähdemmekin reissuun poikkeuksellisen aikaisin.  Oman twistinsä loppuvuoteen on tuonut myös se, että yt-neuvottelujen jälkimainingeissa on ollut vielä aika paljon selviteltävää: kaikki eivät ole omaksuneet uusia työprosesseja vieläkään, ja niitä on sitten jumpattu ja setvitty kaikkien muiden töiden päälle, mikä on henkisestikin aika kuormittavaa.

No, kohta ollaan jo vuoden 2016 puolella ja päästään aloittamaan moni projekti ikään kuin puhtaalta pöydältä, mikä tuntuu jo ajatuksenakin tosi virkistävältä. Pikkujouluissa saan varmaan kuunnella vielä useampia avautumisia (tiedättehän ne sä oot kyllä muuten ihan hyvä tyyppi, mutta... ), mutta ne ovat jokaisen esimiehen risti aina kun on ilmaista alkoholia tarjolla :-D

Siirynkin tästä oman ilmaisen alkoholini pariin, sillä kuulen keittiöstä kuohuviinin kepeän kutsun. Heippa!

P.S. Se instassa nähty harmaa See by Chloén laukku ei ollut tarpeeksi täydellinen, joten päätin palauttaa sen ja odottaa, että se täysin täydellinen osuu kohdalle.

15.11.2015

Henkinen niskaote

Ihailen ja arvostan kaikkia juoksijoita, mutta aivan erityisesti nostan hattua niille urheille tyypeille, jotka juoksevat sadekelillä ja räntäsateessa - siinä sitä vasta luonteen lujuus mitataan! Oma juoksuharrastukseni on ollut aika nollissa jo pari vuotta; into vain pikkuhiljaa lopahti ja lenkille lähteminen alkoi tuntumaan yhä vieraammalta ja kaukaisemmalta ajatukselta... kesällä käytiin muutama kerta poikani kanssa hölköttelemässä, mutta minkäänalaista tapaa siitä ei kyllä päässyt syntymään.

Eilen kuitenkin lupasimme lähtevämme edes parin kilsan pikkutaipaleelle, ja kun se oli sanottu ääneen, oli sitten oikeastaan pakko pitää lupaus. Kelikin oli oikein suotuisa, ja yhdessä oli kiva jutella siinä jolkottelun lomassa - ihan laatuaikaa, siis :-) Ja kun sujui niin hienosti, innostuin tietysti kovasti ja uhosin jatkavani samaa rataa sunnuntainakin (eli tänään).

Ajatus tuntui aamulla vielä oikein fiksulta, mutta koska mulla oli (mukamas!) paljon muuta tekemistä ja koska olen tosi taitava lykkäämään kaiken mahdollisen viime tinkaan, olin tuossa tunti sitten siinä tilanteessa, että lenkki oli edelleen juoksematta ja päivän kaunis keli oli päässyt muuttumaan sateiseksi ja pimeäksi. Jotenkin sain kuitenkin itseni kammettua ovesta ulos, ja jaksoin painella melkein viisi kilsaa! Vauhti ei päätä huimannut (Sports Tracker on armoton totuuden kertoja), mutta kyllä nyt olen erityisen ylpeä tuosta henkisestä niskaotteestani, vaikka paranneltavaa jäi.

Kuvituskuvissa on kukkia mulle :-D

Ja nyt, lämpimän suihkun jälkeen, on tietysti aivan voittajafiilis, ja olen täynnä hiljaa mielessä kuiskattuja suunnitelmia, joissa viikkokalenteriini sisältyy ainakin pari lenkkiä, kahvakuulailua ja jopa pari ratsastustuntia. Olen kuitenkin ollut tässä samassa euforiassa niin monta kertaa aikasemminkin, että tiedän sen unohtuvan arjen kiireisiin jo parissa päivässä, joten älkää huolestuko :-D


Tämän illan taidan kuitenkin leijua tässä hyvänolontunteessa - ja ensi viikolle on itse asiassa jo kaksi ratsastustuntia (joista toinen on esteitä) sovittuna, joten siitä on hyvä lähteä rakentamaan. Jokainen kävelylenkkikin on aina parempi kuin sohvalle jämähtäminen, joten täytyy olla itselleen armollinen. Kaikkea hyvää teidänkin viikkoonne!

13.11.2015

Heikko saalis

Kyllä vain, tässä koko viikon saldo:  yksi asukuva! Eipä silti, ei niissä muissa asuissa paljon ikuistettavaa ollutkaan, tämä oli kaikessa yksinkertaisuudessaan ehdotonta parhaimmistoa.

neuletakki Boden
toppi Lindex
farkut J. Crew
kengät &OtherStories

Viihdyn kyllä ehdottomasti juuri tällaisessa combossa: farkut, mukavat kengät (joilla pystyy vähän kävelemäänkin) ja riittävän siisti toppi ja neuletakki. Ei tarvitse hävetä, vaikka sattuisi samaan hissiin konsernijohtajan kanssa, ja jaksaa helposti istua pitkän päivän neukkarista toiseen siirtyen.

Ja niissä neukkareissa on toden totta tullut istuttua tällä viikolla, huh huh! Olin tänään töiden ja koko viikon jälkeen niin loppu, että painelin suoraan nukkumaan  - ja vetelinkin suorilta jaloilta yli tunnin päikkärit sen aikomani vartin sijaan... veikkaan, että yöunia ei noista pikkutirsoista huolimatta tarvitse odotella yhtään, sillä nukkuminen on viime aikoina jäänyt vähän paitsioon :-(

Viime viikonloppuna juhlittiin poikani synttäreitä, ja rakkaimmat vieraat jaksoivat istua iltaa puoleenyöhön asti (pikkuväki kyllä simahti ja heidät kannettiin illan päätteeksi autoon silmät sikkuralla - ei aihetta lastensuojeluilmoitukseen!). Tarjoilujen jalokivenä oli perinteinen mutakakku vadelmakastikkeella - ja koska olin ostanut niitä varuiksi useampia, sain nautiskella keskiviikkoon asti päivittäisiä suklaaherkkuja. Ihanaa, mutta niin väärin, koska samalla mua ahdistaa oikeasti tämä hidas, mutta vakaa keskivartalolihavuuden jatkuva kasvu! Ja kohta siis kärvistelen sitten bikineissä kaksi viikkoa, mutta ihan on oma vika :-( Eilenkin menin iltakemuihin kahvakuulatunnin sijaan, ja tätä kirjoittaessani siemailen jo illan toista valkkaria - ja noista pienistä valinnoista se läski kertyy...

No, yritän huomenna olla reipas ja käydä lenkillä (ja kieltäytyä irtsareista, vaikka onkin koko perheen karkkipäivä), eihän tässä auta vaipua epätoivoon tai menee lopullinenkin motivaatio ja yrittämisen halu.

Nyt lupasin katsoa miehen kanssa leffan. Tai siis pakotan hänet katsomaan valitsemani romanttisen komedian :-D Öitä!

6.11.2015

Juhliin

Tämä kortti on lapsemme serkkua varten,
meillä on tosi monella synttärit marraskuussa
(nyt ei ole tarjolla parempaa kuin pikainen kännykkäräpsy)


Huominen on poikamme päivä, sillä juhlimme hänen 12-vuotissynttäreitään suvun ja läheisten kanssa - aina yhtä tärkeä hetki! Varsinainen juhlapäivä oli jo muutama päivä sitten; silloin kyynelehdin tapani mukaan heti aamulla, kun kertasin lapselle jokavuotista tarinaani siitä, miten monta vuotta sitten aamulla aikaisin lähdimme hänen isänsä kanssa kohti Naistenklinikkaa ennen päivänvaloa (suunniteltu sektio, olimme leikkausjonossa ekoina), ja miten kamalasti meitä jännitti, ja miten siitä tuli loppujen lopuksi elämäni hienoin ja upein päivä. *pyyhkii kyyneleitä taas*

Huomisen simppeli menu on mietitty, kämppä siivottu (kerrankin osui siivouspäivä sopivasti juhlien aatoksi, thank god!), ja koristeet ja kukatkin jo laitettu esille, mutta huomenna pitää vielä käydä kaupassa ja LAITTAA KAIKKI NE SAFKAT! Kaiken lisäksi, jos vanhat merkit pitävät yhtään paikkansa, paukkaa äitini tänne jo vähintään paria tuntia aikaisemmin "auttamaan" - tarkoitus on toki hyvä, mutta siinä härdellissä olisi kyllä parasta olla ihan vain perheen kesken, kun muutenkin meinaamme kaatua toistemme jalkoihin säntäillessämme kuin päättömät kanat viime hetken pikkuaskareita suorittaen... 

No mutta, vaikka ennen juhlia kaikki onkin yhtä kaaosta, olen siinä hyvä että stressini loppuu siinä vaiheessa, kun ekat vieraat astuvat ovesta sisään (ja kuuluu eka poks!). Sitä odotellessa lähden nyt kauneusunille keräämään voimia suuria tunteita ja mahdollista pitkää iltaa varten. Hyvää  yötä!

1.11.2015

Se aika vuodesta (ja uudet kengät)

Elokuvissa ja sisustulehdissä syksy on aina ihanaa yhdessäolon ja -puuhastelun aikaa: lapset ja koirat telmivät kilvan lehtikasoisssa, eikä ketään ärsytä se, että vaivalla haravoidut lehdet leviävät uudestaan pitkin pihaa. Nauru raikaa, posket punottavat ulkoilmasta, mutta aurinko lämmittää kuitenkin haravohin nojailevaa tai kevyesti touhuavaa talkooväkeä - samoin kuin itse tehty kurpitsakeitto ja eksoottisilla mausteilla elävöitetty glögintapainen lämmin juoma, jota tarjoillaan rustiikkisita termoskannuista (jotka ovat jostakin käsittämättömästä syystä kuitenkin kestäneet ajan hammasta säilyen edelleen ihailtavan kiiltävinä ja käyttökelpoisina). Pihatöitä tehdään hyvässä yhteishengessä, ja hups! vain, niin kaikki onkin jo tehty ja väki voi siirtyä sisätiloihin nauttimaan syksyn ensimmäisestä takkatulesta upottavilla lampaanvillataljoilla loikoillen. 

Meidän perheessä homma ei mene ihan noin... Ensinnäkin syksy onnistuu aina yllättämään meidät, ja kaikki viikonloput tuntuvat olevan enemmän tai vähemmän täynnä ohjelmaa (ja vaikka blogissa väittäisin vielä keskiviikkona, ettei mulla ole mitään erityistä, tulee sitä kaikennäköistä kuskausta ja kauppaa ja säätöä ihan joka kerta kuitenkin), eikä pihahommiin voi mitenkään lähteä meikit naamassa tai paremmissa vaatteissa ihan noin vain hetkeksi piipahtamaan. 

Sitten alkaa haravoiden etsintä, ja jotenkin/ johonkin onnistumme hukkaamaan niitä kesän aikana - kuka niitä pöllii? Samoin puutarhahanskoja löytyy vain parittomina ja aivan erikokoisina, vaikka olisin voinut vaikka vannoa, että ostin niitä keväällä kokonaisen nipullisen Plantagenista... Mies saa harmikseen yhden pinkin ja yhden vihreän hanskan, minä varaan itselleni ne parhaat mustat, joissa on kuminen kämmen (tämä yksi onnenpari on jaksanut kanssamme jo usemman vuoden!). Sitten mies ehtiikin jo kyllästymään koko projektiin ja päättää lähteä rangelle ("ei tässä nyt vielä mikään kiire ole"), mistä minä tulistun ja alan haravoimaan vimmatussa suuttumuksen tilassa - minkä seurauksena saan tietenkin käteni rakoille alta aikayksikön huippuhanskoista huolimatta. 

Kesken haravoinnin muistan pyykit, ja lähden laittamaan niitä kuivumaan. Pyykkien jälkeen ryhdyn laittamaan ruokaa, keitän kahvit, käväisen Facebookissa ja blogeissa, autan vähän poikaa läksyjen kanssa, ja päätän ottaa tirsat, kun niin kovin väsyttää (ja koska parasta viikonlopuissa on nukkuminen). Herättyäni muistan kesken jääneen haravoinnin, mutta siinä vaiheessa onkin jo ihan pimeää...

Tässä tilantessa siis nyt ollaan: etupiha on täynnä lehtikasoja, jotka pitäisi saada kompostiin ja takapiha on täysin koskematon. Tämä on oikeastaan se ainoa kerta vuodesta, kun tulee mieleen, että voisihan sitä asua kerrostalossakin! Lumityötkään eivät yleensä korpea yhtä paljon kuin haravointi, me ei vaan osata tätä hommaa. 

********

Haravointiharmin vastapainoksi sain iloa päivääni näistä uusista nilkkureista, jotka tilasin Pretty Ballerinas - nettikaupasta. Kengät ovat jalassa aivan uskomattoman mukavat, sillä niissä on sama pehmeä pohja kuin tutuissa ballerinoissa - mikä tekee niistä samalla tosi epäkäytännölliset ja suorastaan mahdottomat talvikäyttöön. Täytyy siis pitää nyt ahkerasti ennen lumentuloa, jotta saan CPU*-hinnan mahdollisimman alas :-D Aloitan heti huomenna!
(*Cost per usage)


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...