Meillä on kuitenkin 12-vuotiaan poikani kanssa tapana puhua kiitollisuudesta melkein joka ilta, kun listaamme Päivän Kolme Hyvää Asiaa. Otsikon alle voi kuulua mitä tahansa isoa tai pientä, kunhan se on vain tapahtunut juuri sen päivän aikana: hyvä kouluruoka, kiva välitunti, sijaisope, uuden pelitason läpäiseminen, köllöttelyhetki koiran kanssa, perheen yhteen ruokailu ja hyvin mennyt enkunkoe ovat kaikki olleet hänen listallaan tässä lähipäivien aikana. Minä olen ollut kiitollinen tehokkaasta työpäivästä, rauhallisesta sohvahetkestä lapsen kanssa, kävelylenkistä koko perheen kanssa, tuoreista kukista, hyvästä ratsastustunnista ja onnistuneesta ruokakokeilusta. Aika arkisia asioita, mutta kaikista on tullut hyvä mieli ja ilon läikähdys sydämeen (no ehkä se työpäivä ei ulotu sydämeen asti...).
Tämä tuntuu tärkeältä rituaalilta monessakin mielessä. Toivon, että lapsi oppisi huomaamaan, että onni syntyy usein ihan pienistäkin asioista, ja että sitä löytyy muustakin kuin materiasta. Toivon hänen myös oivaltavan, että meillä on elämässämme vaikka kuinka paljon kiitollisuuden aiheita ja että voisin esimerkilläni näyttää, että niin ihanaa kuin uudet kengät tai mekko ovatkin, osaan vielä paljon enemmän arvostaa läheisyyttä ja jaettuja hetkiä tai erilaisia onnistumisia ja niistä kumpuavia hyvänolon tunteita. Ja samalla tulee itsekin pistettyä asioita hyvällä tavalla perspektiiviin...
Tänään olen kiitollinen kahvakuulatunnista (hyvä minä!), kotona odottaneesta lämpimästä ruoasta ja pipareista, jotka sain lapselta tuliaisina. Mitä hyvää sinun päivääsi kuului?
Voi miten hieno tapa teillä on! Lapsi oppii jo pienenä, että elämässä on paljon hyvää ja kiitoksen arvoista <3
VastaaPoistaMinähän pidän itse sitä kiitosvihkoani, johon kirjaan päivittäin 5 kiitoksenaihetta - tunnustan tosin, että välillä jäi koko vihko vähäksi aikaa yöpöydälle odottelemaan, mutta nyt on taas palattu ruotuun.
Joo, muistankin sun vihkoprojektin - on varmaan kiva aika ajoin selailla taaksepäin ja nähdä se kaikki hyvä, mitä omasta elämästä löytyy (jos nyt sattuisi hetkeksi unohtamaan tai epäilemään asiaa...)!
PoistaTodella upea tapa teillä! Pitäisi itsekin muistaa joka päivä ottaa aikaa jonkinlaiselle kiitollisuusharjoitukselle.
VastaaPoistaItse epäilen, ja toivonkin, ettei kiitospäivä rantaudu tänne sellaisenaan. Päivän juuret ovat niin vahvasti kytkeytyneet Yhdysvaltojen historiaan, että se tuntuisi todella oudolta - vähän sama kuin viettäisimme toisten maiden itsenäisyys- tai kansallispäiviä. Vaikka toki juhlapyhän idea, kiitollisuus, ansaitsee päivänsä vaikka joka päivä! (Ja sen jälkeen kun olen yhden kiitospäivän jenkeissä viettänyt, kyseisenä päivänä minut valtaa aivan hirveä kalkkuna- ja erityisesti stuffing-himo, eli kyllähän näitä syitä juhlistaa kiitospäivää löytyisi tarkemmin ajateltuna itseltäkin, hih.)
Niinpä, ja siitä tulisi kuitenkin joku hassu laimennettu eurooppalaisversio... No, onneksi voi olla kiitollinen ihan koska tahansa ilman erityisiä juhlapyhiäkin :-D
Poista