Se aika vuodesta (ja uudet kengät)

Elokuvissa ja sisustulehdissä syksy on aina ihanaa yhdessäolon ja -puuhastelun aikaa: lapset ja koirat telmivät kilvan lehtikasoisssa, eikä ketään ärsytä se, että vaivalla haravoidut lehdet leviävät uudestaan pitkin pihaa. Nauru raikaa, posket punottavat ulkoilmasta, mutta aurinko lämmittää kuitenkin haravohin nojailevaa tai kevyesti touhuavaa talkooväkeä - samoin kuin itse tehty kurpitsakeitto ja eksoottisilla mausteilla elävöitetty glögintapainen lämmin juoma, jota tarjoillaan rustiikkisita termoskannuista (jotka ovat jostakin käsittämättömästä syystä kuitenkin kestäneet ajan hammasta säilyen edelleen ihailtavan kiiltävinä ja käyttökelpoisina). Pihatöitä tehdään hyvässä yhteishengessä, ja hups! vain, niin kaikki onkin jo tehty ja väki voi siirtyä sisätiloihin nauttimaan syksyn ensimmäisestä takkatulesta upottavilla lampaanvillataljoilla loikoillen. 

Meidän perheessä homma ei mene ihan noin... Ensinnäkin syksy onnistuu aina yllättämään meidät, ja kaikki viikonloput tuntuvat olevan enemmän tai vähemmän täynnä ohjelmaa (ja vaikka blogissa väittäisin vielä keskiviikkona, ettei mulla ole mitään erityistä, tulee sitä kaikennäköistä kuskausta ja kauppaa ja säätöä ihan joka kerta kuitenkin), eikä pihahommiin voi mitenkään lähteä meikit naamassa tai paremmissa vaatteissa ihan noin vain hetkeksi piipahtamaan. 

Sitten alkaa haravoiden etsintä, ja jotenkin/ johonkin onnistumme hukkaamaan niitä kesän aikana - kuka niitä pöllii? Samoin puutarhahanskoja löytyy vain parittomina ja aivan erikokoisina, vaikka olisin voinut vaikka vannoa, että ostin niitä keväällä kokonaisen nipullisen Plantagenista... Mies saa harmikseen yhden pinkin ja yhden vihreän hanskan, minä varaan itselleni ne parhaat mustat, joissa on kuminen kämmen (tämä yksi onnenpari on jaksanut kanssamme jo usemman vuoden!). Sitten mies ehtiikin jo kyllästymään koko projektiin ja päättää lähteä rangelle ("ei tässä nyt vielä mikään kiire ole"), mistä minä tulistun ja alan haravoimaan vimmatussa suuttumuksen tilassa - minkä seurauksena saan tietenkin käteni rakoille alta aikayksikön huippuhanskoista huolimatta. 

Kesken haravoinnin muistan pyykit, ja lähden laittamaan niitä kuivumaan. Pyykkien jälkeen ryhdyn laittamaan ruokaa, keitän kahvit, käväisen Facebookissa ja blogeissa, autan vähän poikaa läksyjen kanssa, ja päätän ottaa tirsat, kun niin kovin väsyttää (ja koska parasta viikonlopuissa on nukkuminen). Herättyäni muistan kesken jääneen haravoinnin, mutta siinä vaiheessa onkin jo ihan pimeää...

Tässä tilantessa siis nyt ollaan: etupiha on täynnä lehtikasoja, jotka pitäisi saada kompostiin ja takapiha on täysin koskematon. Tämä on oikeastaan se ainoa kerta vuodesta, kun tulee mieleen, että voisihan sitä asua kerrostalossakin! Lumityötkään eivät yleensä korpea yhtä paljon kuin haravointi, me ei vaan osata tätä hommaa. 

********

Haravointiharmin vastapainoksi sain iloa päivääni näistä uusista nilkkureista, jotka tilasin Pretty Ballerinas - nettikaupasta. Kengät ovat jalassa aivan uskomattoman mukavat, sillä niissä on sama pehmeä pohja kuin tutuissa ballerinoissa - mikä tekee niistä samalla tosi epäkäytännölliset ja suorastaan mahdottomat talvikäyttöön. Täytyy siis pitää nyt ahkerasti ennen lumentuloa, jotta saan CPU*-hinnan mahdollisimman alas :-D Aloitan heti huomenna!

(*Cost per usage)